Kirjoittaja Aihe: Tähtisädetikuista teen itselleni taivaan [k-11, drama, 7/7]  (Luettu 2493 kertaa)

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
Author: Zarroc
Pairing: Erika/Kristian, Erika/Alisa, (Alisa/Maura)
Rating: k-11
Genre: drama, romance, lievä femme
Warnings: tulee osien myötä.
Summary: ”Ja täytät mitä, 30? Oot ikivanha.” Ei siinä muuta voinut olla, enhän minä ollut edes hetero.
A/N. Ääk mitä minä taas teen.. 8'D tadaa, ensimmäinen hettiparini ja voi kamala sentään. Mitähän tästä tulee. Sanokaa, että lopeta tämä kauhistus jos menee ihan hirveäksi... Osallistuu ainakin Spurttiraapaleeseen ja varmasti muihinkin juttuihin.



Ensimmäinen osa on S, Inspiroidu musiikista -haasteeseen kappaleella 2. Kuolen sekä Ficlet300:seen sanalla 9. Vanhus.


1.   KUOLEN NÄIHIN TÄHTIIN, JOITA RINTAANI MUN LIIMATAAN

Ja mä kuolen kun mun rakkauttani takin alle piilotan
kun pelko laittaa kuiskaamaan mä vaikka huutaa haluan
mä kuolen kun nään vuosien taas yli vierivän
ja liian myöhään liian usein itseni jälleen herätän


Astelin melko rauhallisin askelin sisään B-ovesta, jota myös takaoveksi kutsuttiin. Se oli ammattikoulun sivuovi, päädyssä ja piilossa kaikelta maailmalta. Oikeastaan olin hyvilläni, että se oli vain B, eikä esimerkiksi G tai I. Mitä kauemmas aakkosissa mentiin, sen enemmän tunsin olevani hukassa itsekin.
Toinen vuosi oli alkanut kutakuinkin vartti sitten ja hain katseellani luokkaa, jonne meidän oli käsketty kokoontua lukujärjestyksen mukaan. B3104 tuli vastaan portaiden jälkeen, jotka olivat liukkaat syksyisistä lätäköistä. Pääsin kuitenkin luokkaan asti koroissani ja ilmeeni lämpeni huomattavasti nähdessäni laumallisen samoja naamoja, kuin aina ennenkin.

Istahdin vapaalle paikalle seinän vieressä olevaan pöytään ja virnistin vierustoverilleni, joka piti pitkiä jalkojaan puoliksi pöydällä. Mies virnisti takaisin ja nojauduin rennompana tuolin selkänojaa vasten.
”Mites meni kesä, olitko kiltisti?” Kristian kysyi ja minä hymähdin huvittuneesti.
”Enemmänki pitäs vissiin kysyä olitko sinä kiltisti”, vastasin ja se nauroi.
”Ainahan minä.”
”Mm, kyllä.”

Kristian hymyili tavalla, joka sai minutkin hymyilemään vaistomaisesti takaisin. Sen silmät siristyivät, tiesin, että se ei jättäisi kysymyksiään tähän.  ”Väitätkö ettet muka mitään tehny koko loman aikana?”
”No ostin vähän kenkiä ja mätin jäätelöä enemmän ku kerkesin kuluttaa”, totesin ympäripyöreästi ja se pudisteli päätään edelleen hymyillen.

Annoin katseeni hetken levätä miehen tutuissa piirteissä. Sinisissä silmissä oli ripaus vihreää ja kapeita kasvoja koristi lyhyet, hiekanruskeat hiukset. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, se oli pitkä ja laiha, mutta jotenkin se sai vangittua minut aina.
Olin yrittänyt selittää itselleni, että se oli se iän tuoma charmi. Ei siinä muuta voinut olla, enhän minä ollut edes hetero. Mutta silti minulla oli sitä enemmän ikävä kuin kai ystävää saisi olla. Enhän minä osannut edes ikävöidä oikeastaan ketään.

”Millos sulla ne synttärit olikaan?” kysyin ajatuksiani setvittyäni.
”Syyskuussa.”
”Ja täytät mitä, 30? Oot ikivanha.”

Kristian nauroi ja minä keskityin kaivamaan huulirasvaa jostain laukkuni pohjalta. Näytti sille, että luokanvalvojamme ei meinannut päästää meitä taaskaan vähällä, vaan halusi meidän täyttävän jonkun kyselyn.
« Viimeksi muokattu: 17.05.2015 19:59:32 kirjoittanut Zarroc »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 750
Vs: Tähtisädetikuista teen itselleni taivaan [k-11, drama]
« Vastaus #1 : 11.05.2015 20:42:41 »
Tervehdys!

Avasin tämän otsikon perusteella, sillä voi luoja kuinka kaunis. Otsikko oli jotain ihanaa, kuinka olisin voinut ohittaa? Enkä joutunut pettymään, sillä suorastaan kehräsin ja luin läpi uudelleen ja uudelleen ja mietin, miten tämä jatkuu!

Olen kaikkien seksuaalisuuntauksien kannattaja ja innolla odotan, pystytkö tekemään Alisasta vielä herkullisemman vaihtoehdon Erikalle kuin Kristianista. Sillä rakastuin jo nyt(!) Erika/Kristianiin ja haluan lisää. Ilmeisesti kyseessä on aikuisopiskelija(?) ja muut ovat toisen asteen? Millä alalla he ovat? Toivottavasti sekin tulee ilmi jossain vaiheessa (turhia yksityiskohtia ei ole olemassakaan). Kristian vaikuttaa jo nyt Thorin ilmentymältä, olen heikkoina sinisiin ja vihreisiin silmiin, joten olipa hienoa, että tällä Thorin ilmentymällä on siniset silmät vihreällä häivähdyksellä.

Vaikka tämä olikin lyhyt pätkä, sait tähän mahtumaan paljon asiaa ja mukavan kohtauksen arjesta, mietinnöistä ja kaikesta.

Lainaus
Kristian hymyili tavalla, joka sai minutkin hymyilemään vaistomaisesti takaisin. Sen silmät siristyivät, tiesin, että se ei jättäisi kysymyksiään tähän.
Myönnän, että olen lukenut ehkä liikaa hömppäkirjallisuutta kuluneiden vuosien aikana, mutta tällaiset lauseet automaattisesti kiihdyttävät sykettäni ja saavat minut tunteiden armoille. Kristian on kiinnostunut myös!

Lainaus
Olin yrittänyt selittää itselleni, että se oli se iän tuoma charmi. Ei siinä muuta voinut olla, enhän minä ollut edes hetero.
Täytyy olla samaa mieltä, että ikä tuo todella paljon charmia mutta yhdessä asiassa nurisen: ihminen muuttuu koko ajan! Eikä 16-18-vuotias voi olla vielä varma mistään (kuten ei millään iällä), joten toivottavasti hän yllättyy iloisesti (tai pelästyy/kauhistuu, you name it).


En saanut vieläkään oikeastaan ajatuksiani kasaan. Kaikki ideani ja vimmani kirjoittaa kommentti lähti otsikosta, muu on vain ihquttelua välissä (ja minä alennun käyttämään sanaa ihq, jokin on kauhean vialla).


Kiitoksia tästä, ja jollei tullut vielä selväksi, haluan ehdottomasti jatkoa!

- Syksy

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
Neiti Syksy, olen niin iloinen, että kerrankin voin ottaa kunnian itselleni ihanasta otsikosta 8'D itsekin pidin tuosta aivan valtavasti, se on ollut jo pari kuukautta odottamassa sitä omaa tekstiään ^^ toivottavasti saat vastauksia kysymyksiisi sarjan myötä, mutta Kristian on tosiaan aikuinen opiskelija nuorten puolella. Ja tuosta pitää sanoa vielä, että minun mielestäni jos nuori kokee olevansa ei-hetero siinä elämäntilanteessa, hän saa vapaasti sanoa niin 8'D tuskin siinä kenelläkään on nokan koputtamista vaikka mielipide iän myötä muuttuisikin.
Kiitokset ihanasta kommentista ja täältähän sitä jatkoa tulee!

A/N. taidetaan edelleen mennä ihan S -merkinnällä, Ficlet300:seen sanalla 253. Matala


2.   RASKAIN JALOIN SIIRROT MARSSITAAN

Minun sielussani aina sataa
Kun kuljen tätä pitkää maisemaa
Metsän selkärankaa puiden
Yösydännä yksin samoan

Oletko kokenut seksuaalista häirintää oppilaitoksessasi, kotona tai esimerkiksi kadulla?” luin ääneen terveyskyselyn kysymystä huvittuneen näköisenä ja Kristian kumartui minua kohden.
”Vastaat vaan joka kohtaan, että kyllä kyllä”, se sanoi matalasti ja kuljetti kättään reidelläni. Vilkaisin siihen naurahtaen ja kohotin kulmaani. Sen tavat olivat muuttuneet kesän aikana selvästi rohkeampaan suuntaan, enkä tiennyt oliko se hyvä asia.

Oletko kokeillut huumaavia aineita, kuten kannabista? Siihenkö myös kyllä kyllä?”
Kristian nyökkäsi virnistäen ja palasi takaisin oman kyselynsä pariin. Minä täytin kuuliaisesti kyselyyn pelkkää kyllä –vastausta, koska anonyymi oli yhtä kuin ei mitään tarpeellista tietoa. En oikeastaan edes tiennyt miksi me tällaisia täytimme, mutta kaipa kyselyn tekijät halusivat myös tekniikan alan opiskelijoiden vastaukset.
Saatuani vastattua kysymyksiin Kristian tökkäisi minua päähän ohi mennessään ja käänsin katseeni siihen.

”Mitä sä tökit siinä?”
”Emmä tiiä, lähekkö röökille ku nää on näin hitaita?”
”Joo.”

Hieman hämmentyneenä nappasin takkini tuolin selkänojalta ja kipitin miehen perään. Ei se koskaan minua mukaansa tupakalle pyytänyt ja tiesin kyllä muutaman katseen seuraavan meitä samalla tavalla ihmetellen.

Ulkona refleksinomaisesti vedin paremmin takkia päälleni, vaikken sitä viitsinytkään napittaa. Ei täällä kylmä ollut, lämpötilaero sisätiloihin verrattuna ehkä kymmenen astetta, kenties ei sitäkään. Kristian seisahtui läheisen puunrungon luokse, nojasi selkäänsä siihen ja sytytti tupakan.
Se tarjosi minullekin askia, pienen epäröinnin jälkeen otin röökin ja sytytin sen hieman haparoiden.

”Oot kyllä aika paha tyttö”, Kristian virnisti ja minä huokaisin, puhaltaen savua nenän kautta. Olinhan tuota saanut kyllä kuulla ennenkin, mutta miehen äänensävyssä oli jotain, mikä sai minut vähän varuilleni.
”Sinä oot niin hyvä puhumaan tästä asiasta”, hymähdin kuitenkin.
”Totta”, se kohautti olkiaan ja minä hymyilin hieman suupielilläni.

Seurasin katseellani miehen kyljen muotoja, kun en viitsinyt jatkuvasti naamaakaan tuijottaa.

”Tiiätkö oon miettiny yhtä juttua”, se sanoi kohta ja minä kohotin katseeni kasvoihin, jotka näyttivät mietteliäiltä.
”Mitä niin?”
”Ootko sä koskaan ollu miehen kanssa?”

Mitäpä tuohon nyt olisi voinut edes vastata.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
A/N. merkintä ei taida vieläkään nousta S:stä mihinkään? Ficlet300 sanalla 254. Askel


3.   HÄN ON MINUN VAIN HETKEN KERRALLAAN

Koskea olisi liikaa, enkä tohtisikaan
Hän tanssii kuin nauraisi maailmalle
Avojaloin ja ylpein, kaiken näkevin silmin, hän laulaa
kuin kuolisi huomenna ja eläisi tänään

Napautin röökin maahan ja painoin sen littaan päkiälläni. Kristian näytti hämilliseltä omasta kysymyksestään, minun oli pakko hymyillä vähän sille.
”Riippuu mitä tarkotat”, vastasin vähän kierrellen. ”Oon mä ollu, nainu en.”

Se nyökkäsi kohottaen kuitenkin hieman kulmaansa. Mietin, mitä se oikein ajoi takaa tuolla, jos ei siis sitä ilmeistä mitä tuollaisista kysymyksistä tuli ensimmäisenä mieleen.
”Ku mietin tässä”, mies aloitti kohta, tumppasi itsekin röökin, mutta ei vaikuttanut halukkaalta liikkumaan. ”Jengi puhuu että sua kiinnostaa vaan tissit, mut et sä kyllä oo mua torjunukkaan.”
Katselin sitä jopa vähän epävarmana, koska inhosin tätä ainaista kamppailua sisälläni. Välillä miehet tuntuivat vierailta, jopa pahalta jo ajatuksena. Mutta Kristian sai minut sekaisin vain sanomalla päivää.

”Se on tää ikä”, hörähdin kuitenkin, yritin peittää epäilyksen huvittuneisuuteen. ”Hormonit pomppii ja flirttailen kai.”
”Mut et haluu mitään sen kummempaa?”
”En mä tiedä?”

Kristian näytti miettivän aika pitkään, punnitsevan vaihtoehtoja vähän liiankin tarkkaan. Minä seisoin siinä ja tunsin, kuinka puhelimeni tärähteli taskussa melko vakaasti ilmoittaen tulleista viesteistä. Lopulta mies harppasi luokseni ja tajusin sen käsien laskeutuvan lanteilleni. Katsoin kenties hieman odottavanakin sen kasvoja, sormet takinhelmaan puristautuneena.
Kun se sitten suuteli minua, tajusin hymyileväni lempeitä huulia vasten. Olin kai odottanut tätä siirtoa jo kaksi vuotta, mutta en ehkä tajunnut sitä itsekään.

”Jospa kerrot sit kun tiiät”, se hymähti irrottautuessaan minusta ja jäin tuijottamaan sen perään hämmentyneenä.

Mitä vittua se oli aamukahviinsa työntänyt?

Olkiani kohauttaen kaivoin puhelimen taskustani, osaamatta odottaa viestitulvaa, joka siihen oli tullut.

Kenen kans sä olit röökillä?
Mitä vittua Erika?
Suutelitsä sitä?


Mä tuun sinne.

Kohottaessani katseeni näytöltä huomasin katselevani ex-tyttöystävääni, joka käveli minua kohden varsin määrätietoisin askelin.

Alisalla oli tummansiniset hiukset ja päällä neuletakki, vaikka oli lämmin. Purin huultani hieman epävarmana, mutta saadessani sylin täydeltä tyttöä, en osannut kuin naurahtaa lämpimästi.
”Et sitten voinu vastustaa kiusausta?” kysyin, kunnes se hiljensi minut omistavalla suudelmalla, joka sai minut haukkomaan henkeäni.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
A/N. tämä nyt ei meinaa lähteä sitten millään sinne k-11 suuntaan, näköjään. Voi olla että jää sittenkin ihan kaikille soveltuvaksi. Edelleen S merkinnällä varustettu siis, F300:seen sanalla 14. Dramaattinen


4.   YÖ MEIDÄT NIRVANAAN TAI MANALAAN VIE

Uhkarohkeaa unohtaa,
se mikä saa sun silmät nauramaan
Sä sytytit sillat palamaan
Sun enkelisiivet katkaistaan

”Mikä sua vaivaa?” ärähdin, vaikka ääneni oli leppeämpi kuin olisin halunnutkaan.
”Enemmänki mikä sua vaivaa”, se vastasi, eikä laskenut irti lanteistani, vaikka yritin pyristellä.
”Mitenni? Enkö mä saa muka elää niinku haluaisin? Meidän erosta on kaksi vuotta”, ääneni hiljeni loppua kohden, muuttui huokaisun kaltaiseksi.
”Niin on”, se vastasi ja katsoi minua silmiin paljon tiukemmin, kuin olisin oikeastaan edes sietänytkään. Sisälläni velloi lämmin tunne, jonka en ollut uskonut olleen edes olemassa pitkään aikaan.
”Tiedäthän sä, ettei tästä tule enää mitään”, kysyin neutraalilla sävyllä.
”Tiedän, Maura pitää musta aika lujaa kiinni.”

Kohautin olkiani, vaikka sydäntä kouraisi ja tajusin, että se olinkin minä, joka ei halunnut päästää irti. Annoin katseeni levätä Alisassa hieman liian kauan, kunnes ymmärrykseeni levisi, että tunnille olisi vähän pakko palata.

”Mulla alkaa tunti”, hymähdin, mutten päästänyt irti.
”Mä tuun mukaan”, se sanoi ja nykäisi minut ranteesta mukaansa.
”Mitä? Vahtimaan mun siveyttä?”
”Mhm.”

Kristian katsoi pitkään, kun Alisa käveli perässäni viehkein askelin ja istui mustasukkaisuuttaan liian lähelle minua. En edes tiennyt kummanko mielipiteestä välitin enemmän, sisälläni myrskysi. Halusin laittaa miehelle jonkun viestin, ettei tämä ollut mitään, vilkaista edes ja vasta sitten huomasin mitä ajattelin.

Puristin kynän kärkeä kämmentäni vasten.

”Tuutsä mun luo tänään”, Alisa kysyi suupielestään tuijottaessaan puhelintaan.
”Maura?” sanoin kysyvästi yhtä hiljaa, pidin katseeni opettajassa.
”En tiiä missä se on, ei se tuu vähään aikaan.”

Estin itseäni katsahtamasta Alisaan myötätuntoisen näköisenä, nyökkäsin vain sen sijaan.

Ammattikoululta lähtiessämme Kristian harppoi ohitseni katsettakaan minuun luomatta enkä minä tiennyt mitä ajatella. Vaiteliaana kävelin Alisan vierellä, käsi tottuneesti sen alaselällä. Tietä ylittäessään Kristian vilkaisi taakseen ja minä yritin hymyillä.

Illalla Alisa paiskasi minut kovakouraisesti seinää vasten ja suuteli niin, että toivoin kaiken muun olevan pelkkää harhaa. Lasi särkyi keittiönpöydällä kärsivästi kirskahtaen, kun minut tönäistiin selälleni ja päälleni kiivettiin julmasti kaikesta muusta välittämättä.

Alisan silmät paloivat kun se uskaltautui käyttäytymään kuin Mauraa ei olisikaan.
« Viimeksi muokattu: 14.05.2015 17:51:06 kirjoittanut Zarroc »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Aika vähän tulee luettua originaalia, mutta jostain tämän bongasin, olisiko ollut joku haaste? Ja otsikkohan kyllä magnetoi nätisti. :)
Joka tapauksessa, tykkäsin tästä asetelmasta ja mulla nyt on joku juttu noita ikäeroja kohtaan, että tykkääntykkään. Tässä on myös vähän tällaista valtataistelun tuntua ja sekin on kiehtovaa. Alisa (joka muuten muuttui parissa viime kohdassaan Alinaksi?) vaikuttaa vahvalta persoonalta Erikan elämässä ja jopa pelottavan kontrolloimiskykyiseltä, kun taas Maura on sitä ilmeisesti Alisalle. Kristian taas kuulostaa tosi mielenkiintoiselta ja mukavan rennolta tyypiltä ja odotankin innolla lisää hänen osuuttaan tässä tarinassa. :)

Olen iloinen, että löysin tämän ja jään odottamaan jatkoa. :)

 -Frac

Ps. Päädyin vielä quottaamaan helpotukseksesi nämä kohdat:
Lainaus
Vaiteliaana kävelin Alinan vierellä, käsi tottuneesti sen alaselällä.
Lainaus
Alinan silmät paloivat kun se uskaltautui käyttäytymään kuin Mauraa ei olisikaan.


I'm into Herbology now u_u

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
FractaAnima, mukavaa, että löysit kuitenkin tiesi tänne :3 hyvä että hahmojen dynamiikka toimii ja kiitos että huomautit tuosta Alinasta 8'D mikähän ihmeen aivohärö siellä on ollut, kun on nimi kokonaan vaihtunut.
Kiitos paljon kommentista! ^^


A/N. Öääh edelleen S, voin kyllä luvata, että seuraavassa on sitten vähän korkeamman tason materiaalia ^^ F300 sanalla 54. Sosiaalinen



5.   MISSÄ SÄ OOT (MUN HÖLMÖ NUORI SYDÄN)

Meidän oli ikuisuus
Se kesti tasan päivää kuus
Se oli aikaa suuren rakkauden
Ja hölmön nuoren sydämen

En erottanut Alisassa mitään katumisen merkkejä aamulla, kun nousin sen vierestä ranteet mustelmilla ja rinnoissa fritsuja. Se hymyili kevyesti silmät sirrillään, käänsi vain kylkeä kun minä menin vaiteliaana suihkuun.

Olin reippaasti myöhässä koulusta, mutta ei se kai haitannut.

Saatuani itseni ihmisen näköiseksi ja olin jo valmiina lähtöön, Alisa nousi hieman huolestuneen näköisenä sängystä puhelimensa kanssa.
”Maura on täällä kohta”, se ilmoitti ja minä hymähdin.
”Tietenkin”, vastasin ja päädyin vielä varastamaan yhden suudelman tytön unessa kuivuneilta huulilta. Se jäi katselemaan perääni epäröivän näköisenä sulkiessani oven perässäni.

Löysin Kristianin tupakkapaikalta, missä se poltti varmaan aamun kolmatta röökiä, ainakin tahdista päätellen.

”Susta on kyllä vaikeeta ottaa selkoa”, se sanoi täysin neutraalilla sävyllä seisahtuessani sen eteen.
”Tiedän”, vastasin ja mitään sanomatta se tarjosi minulle röökin loput. Poltin sen loppuun nopeasti, hetkittäin itseäni inhoten.
”Mä en vaan tiedä mitä luulen tekeväni”, jatkoin hetken kuluttua lähtiessämme kävelemään sisälle ja Kristian hymähti, kosketti kevyesti kättäni kiilatessaan avaamaan oven.

Herrasmies.

”Ei kai tuossa iässä kuulukaan tietää”, se sanoi vähän vaikean oloisena, minä vilkaisin sitä tarkemmin. Kaipa sillä oli ihan omia kokemuksia tästä asiasta, en epäillyt sitä lainkaan.
”Eipä kai.”
”Tuutsä muuten illalla tuomiokirkon puistoon?” se kysyi luokkaan astuessamme ja katsahdin siihen yllättyneenä.
”Miksi niin?”
”No lapset menee vissiin ottamaan kuppia ja minun pitäs kai hakee jotain.”
”Aa siis tarviit kantoapua?”
”No noissa koroissa…”
”Älä valita”, hymähdin ja tökkäisin sitä hellästi kylkeen kävellessäni paikalleni.

Illalla istuin tuhdissa humalassa puistonpenkillä, kaikki oli selvästikin sen Kristianin tuoman konjakkipullon syytä. Mies itse oli hävinnyt jonnekin jo aikaa sitten, mutta huomasin kaipaavani sitä ihan tarpeettoman paljon.

Joonas kompuroi jostain viereeni istumaan ja katsoi minuun kuin näkisi vasta ensimmäistä kertaa.

”Ooksä nähny Krisua?” se kysyi ja minä pudistin päätäni, kunnes kohotin katseeni. Kristian seisoi männyn runkoa vasten ja katseli meihin päin.

Juurikaan haparoimatta kävelin suoraan miehen luokse, painoin sen tiukasti runkoa vasten ja suutelin.
« Viimeksi muokattu: 19.05.2015 15:21:54 kirjoittanut Zarroc »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
A/N. jokohan oltaisiin ihan siellä k-11 materiaalissa... ellei k-15? kertokaa. Inspiroidu musiikista kappaleella 6. Sairas ja syntinen, F300 sanalla 255. Kuumeinen ainiin, warnings koskee sitten heteroseksiä.


6.   TÄÄLLÄ TULLAAN KASVOTUSTEN SYNTEJÄNSÄ KATUEN

Minun jumalani
käsi poskella kuuntelee kun
pyhät miehet pyhää sanaa
tulkitsee ja määrittelee
millaista rakkautta täällä sallitaan

Kristian vei minut mukanaan heti, kun olimme lopettaneet suudelman. Kävelimme hiljaisina katuja pitkin, koskematta tai katsomatta. Olin onnellinen tennareistani, koska promillet saivat minut sekaisin. Oikeastaan en edes tiennyt tekikö alkoholi sen, vai miehen läheisyys, kun sen kylki hipaisi minua kääntyessämme risteyksestä. Kun se kosketti minua hississä kohti ylempää kerrosta, kun painoin kevyesti hymyillen suudelman sen suupielelle.

Sisälle päästyämme minulla ei ollut aikaa ottaa edes kenkiä pois, kiskaisin Kristianin luokseni ja kiedoin käteni sen niskaan. Miehen silmät olivat hyvin tummat kun se tuijotti minua, hetken ajan mietin oliko se siinä ollenkaan.
”Mitä sä haluat?” se kysyi karheasti, painauduin sen lannetta vasten vaativasti.
”Sut”, vastasin mahdollisimman yksinkertaisesti, tuntui, että menettäisin kohta puhekykyni.
 
Se murahti hiljaa, jotain tulkitsematonta ja suudellessaan nykäisi minut mukanaan. Menin sekaisin huoneiden koosta ja väristä, päädyin loputtoman suureen sänkyyn selkä edellä ja katsoin, kun mies heitti paitansa pois. Nousin kyynärpäideni varaan vetääkseni sen housunkauluksesta jalkojeni väliin ja katsoin sitä silmiin.

Näpersin sen housuja auki suudellessani sitä kuumeisesti, toinen jalka jo valmiiksi kiertyneenä sen takareidelle. Miehen kädet liikkuivat tottuneesti paitani alla, nykäisivät liivit auki ja sai paidankin pois ilman säätämistä. Minä yritin saada itseni kasaan edes hetkittäin, autoin potkimaan housujani jalasta.

Kristianin hengitys oli jo valmiiksi raskas, kun se työntyi sisääni ja minä tunsin ilmojen puristautuvan pihalle keuhkoistani. Hiljainen valitus karkasi huuliltani, kun se painoi suudelmia kaulalleni ja minä huomasin toivovani, etten olisi tuntenut parransängestä johtuvaa karkeutta.

Haroin miehen hiuksia, joiden toivoin olevan pidemmät ja purin hammasta, etten olisi alkanut huutaa.

Humalatilani oli pettänyt minut täysin, mutta en jaksanut enää lopettaa kesken.

Olin kuitenkin jollain tapaa helpottunut, kun mies lopulta laukesi sisääni. Puristin silmiäni kiinni, kun se suuteli minua ja mumisi jotain suupielestä.

”Mitä?” minä kysyin hiljaa, katsoin Kristiania neutraalisti.
”Pitäsköhän sut hoitaa”, se totesi kysyvään sävyyn, virnistikin hieman. Hymyilin heikosti takaisin, enkä vastustellut kun se laskeutui paremmin jalkojeni väliin.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

Daran

  • ***
  • Viestejä: 202
Kommenttikampanjasta hei… Olen tosiaan aikonut tämän jo aiemminkin lukea, koska otsikko on niin suloinen :)

Tämä on nyt jotenkin tosi kinkkinen kommentoitava. Hyvin kirjoitettu, virheitä en löytänyt (en kyllä aktiivisesti etsinytkään, tarina vei mennessään), kieli sujuvaa ja helppolukuista ja aihepiirikin mielenkiintoinen: nuoren tytön seksuaalinen… Kriisi, voisi kai sanoa? Sulla on taito kirjoittaa tosi koukuttavasti, ja hahmoista etenkin Erika on todella ihastuttava! Sellainen herttainen teinityttö, joka on pinnalta niin kova, mutta oikeasti tosi epävarma ja aika hukassa itsensä kanssa. Yrittää olla niin isoa (ja väliin onkin) mutta sitten kuitenkin kypsymätön ja impulsiivinen kakara <3 Yleensä en edes päähenkilötytöistä pidä, mutta Erikasta tosiaan en voi olla pitämättä :)

MUTTA, ja tässä tulee se kinkkisyys, vaikka Erikalle toivoisi kaikkea hyvää jne, niin hänen vastaparinsa Kristian suorastaan ällöttää mua. Voi olla, että tässä tulee tää ikäasia nyt: itsekin teini-iässä oleva lukija varmaan helpommin kokisi tuon suhteen niin, että iiiihanaa kun vanhempi mies tuollain rakastuu päätäpahkaa nuoreen naiseen. Mutta näin itsekin 30-vuotiaana en voi kuin ihmetellä aikuista miestä, joka a) välittää alaikäisille alkoholia b) käyttää hyväkseen nuoren tytön hämmennystilaa ja c) juottaa tämän humalaan ja sitten vie kotiinsa, no, pantavaksi. Tässä ei toki ole sanottu, että Erika olisi alle 18, mutta oikeastaan sillä ei tuon suhteen kannalta ole väliä ja toisaalta Kristian on se, joka sitä viinaa kaikille haki, niin siitä vois näin päätellä. Joten siksi mun on vaikea sanoa, että mä pitäisin tästä, koska samaan aikaan pidän ja en pidä lainkaan :D Vika ei toki ole sun kirjoittajan taidoissasi.

Ainoa, mitä tähän kaipaisin, olis ehkä enemmän tietoa siitä, mitä Erikan päässä kulloinkin liikkuu. Siis tunnetasolla. Jotenkin noin paljon säätämistä ja sähläämistä noin pienessä ajassa, niin ajattelisi että sitä pohdittavaa olisi enemmänkin. Mutta tosiaan: en ehkä pidä siitä miten tämä tarina etenee, mutta muuten tää on musta tosi hyvä: varmasti palaan vielä vikankin luvun lukemaan, ehdottomasti haluan tietää kuinka Erikalle tässä käy.

Kiitos vielä kovasti tästä koukuttavuudesta!

// Tuo iän tuoma charmi muuten alussa pisti tirskahtamaan, ajattelin omia miespuolisia kavereitani ja ei tää 30 nyt niin hirveesti sitä vielä kenellekään tuo… :P
« Viimeksi muokattu: 17.05.2015 11:11:30 kirjoittanut Daran »

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
Daran, ensinnäkin kiitokset kommentistasi. Se oli mukavan erikoinen, koska tarkoituksellahan tämä sarja oli täysin provosoiva, jotta se herättäisi ajatuksia eri-ikäisen lukijakunnan käsissä. Aiheenahan tämä aiheuttaa varmasti hyvin monelle vähän kylmiä väreitä ja inhoakin, mutta toivon, että ihmiset ajattelevat asiaa myös muilta kanteilta. Erika on hyvin stereotyyppinen teini-ikäinen, jolla menee kaikki aika siihen sähläämiseen ja vähempään ajattelemiseen, koska miksipä ei 8'D iän tuomasta charmista on kyllä pakko olla hieman eri mieltä, tunnen muutaman kolmekymppisen ja kyllä niissä vähän jotain muuta kuitenkin on, kuin juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneissa jätkissä... mutta pidemmittä löpinöittä, kiitos! :3

A/N. tämä nyt on vähän hutaistu, mutta en kyllä tiennyt yhtään miten tämän lopettaa... ehkä se on paras näin, en tiedä. S on siis ikäraja ja F300 sanalla 65. Vanha


7.   TOTUUS ON KAI TOISENLAINEN (VAIKKA VASTAAN TAISTELEN)

Tän suurempaa
on turha rakentaa
kun aika vie sut pois
enkä sille mitään voi.

Aamulla soitin Alisalle vessasta, kun Kristian vielä nukkui. En tiennyt oliko minulla suoranainen morkkis vai krapula, kenties molemmat.

Se vastasi toisella tuuttauksella, kuin olisi syntynyt puhelin kädessä.

”Mitä sä soitat tähän aikaan aamusta?”
”Mä.. en mä tiiä”, murahdin. ”Hae mut pois.”
”Missä sä oot?”
”Krisulla.”
”Erika…”
”Oo kiltti.”

Samassa kuulin toisenlaisen äänen jostain puhelimen takaa, eli Maura oli siellä. Hetken ajan kaduin soittamistani niin paljon, kuin vain sitä tässä tilanteessa pystyin katumaan. Silti minä yllätyin, kun Alisa kuului painavan puhelimen hetkeksi varmaan kaulalleen ja sanovan Mauralle;
”Mun pitää lähtee hakemaan yks kaveri.”
”Kuka?” Maura kysyi unisella sävyllä, mutta ei kuulostanut vihaiselle.
”Yks vaan”, sen jälkeen puhelin nousi ilmeisesti takaisin korvalle. ”Mä tuun.”

Jäin katsomaan puhelimeni näyttöä hieman typertyneenä, mutta huokaisin sitten hiljaa. Pesin naamani ja välttelin peiliin katsomista viimeiseen asti harjatessani hiuksiani ja suoristellessani vaatteitani.

Minua ahdisti jo valmiiksi kulkea asunnon lävitse makuuhuoneen ohi eteiseen, mutta menin kuitenkin mahdollisimman hiljaa. Keittiön kohdalla pysähdyin, purin huultani ja vilkaisin taakseni. Kristian seisoi ovensuussa pelkät collegehousut jalassaan ja katsoi minua vaiti. Jäädyin täysin tuijottamaan sitä, enkä oikeastaan tiennyt mitä olisin sanonut.

”Mun pitäs mennä”, kuulin kuitenkin sanovani ja vedin kengät jalkaani mahdollisimman luonnollisen näköisenä.
Kristian nyökkäsi hitaasti ja tiesin käyttäytyväni niin kuin teini, mikä tietysti olinkin. En vain voinut enää mitään, sydämeni hakkasi kivuliaasti kylkiluita vasten enkä tiennyt miten päin olla.
”Mä.. soitellaan.”

Löin oven kiinni perässäni ja helpottuneena harpoin portaikkoon hieman horjahdellen. Päänsärky jyskytti ohimon takana, mutta hengitys kulki edes hieman paremmin päästessäni ulos ja nähdessäni Alisan vanhalla mersulla talon edessä.

Se nousi autosta tullessani ulos, käveli luokseni ja halasi. Minä tärisin sen sylissä osaamatta sanoa mitään, tietämättä miksi edes olin täällä.

”Mä olin niin humalassa”, mumisin sen kaulaan ja Alisa huokaisi, silitti hiuksiani.
”Mä tiedän.”

Se suuteli otsaani yrittäessäni pitää itseäni kasassa. Jossain kuului oven kolahdus, mutta minä olin hetken turvassa.
« Viimeksi muokattu: 19.10.2015 12:11:16 kirjoittanut Zarroc »

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.

FractaAnima

  • Francesca R. Anima
  • ***
  • Viestejä: 4 096
  • Like Molly Weasley, but Slytherin
Heipparallaa taas, kommentoin nyt kätevästi osan kerrallaan samalla kuin luen.

5. osa:

Lainaus
Alina nousi hieman huolestuneen näköisenä sängystä puhelimensa kanssa.
Siellä on taas se Alina. :P

Unessa kuivuneet huulet on äärimmäisen hieno, sekä realistinen kuvaus, nam. Ja sitten Kristian, herrasmies. Oh, olen heikkona herrasmiehiin. :3 Tykkään siitä, miten Erika on ihan hukassa itsensä kanssa ja vaikkei askeleet haparoi niin mieli kylläkin.

6. osa:

Oh, no sitten mentiin ja lujaa. Ja taas se mieli haparoi. Niin paljon halua ja sitten kesken kaiken ymmärrystä, että onko tämä sittenkään minua varten. Vihjaukset parransängestä ja liian lyhyistä hiuksista tuo selkeästi esiin toiveen siitä, että siinä olisi joku muu, joku tyttö, ehkäpä Alisa? Niin realistista elämän suunnasta eksymistä.

7. osa:

Lainaus
Se vastasi toisella tuuttauksella, kuin olisi syntynyt puhelin kädessä.
Ihana! :D Ihan hirmu oivaltava! :D

Ouu, hm. Jotenkin arvelinkin ja ehkä toivoinkin, että tämä päättyy jotenkin näin, vaikka harmitti, ettei herrasmies-Krisun ja Erikan jutusta tullutkaan mitään. Toivon myös, ettei Erikan ja Alisan jutusta tule mitään. Ehkäpä Erika rämpii eteenpäin ja löytää vielä jonkun, joka oikeasti on hänelle hyvä. :3 Toivon niin.

Kokonaisuudessaan tämä oli hyvin realistinen kuvaus nuoren ihmisen päättämättömyydestä ja suunnan hakemisesta. Tykkään tästä ja olisin voinut lukea näistä tyypeistä enemmänkin. Ilmaisehan, jos tästä joskus vaikka kehkeytyisi joku jatko-osa. :)

Ja kiitos näistä. :)

- Frac


I'm into Herbology now u_u

Zarroc

  • Epäilyttävä hirviö
  • ***
  • Viestejä: 1 380
FractaAnima, taasko se Alina sinne pääsi hyökkäämään... voi sitä onnetonta kun noin kovasti haluaa mukaan tarinaan 8'D kiitokset kehuista, punastelen täällä taas ja hyvä, että pääpiirteittäinen idea koko sarjasta tuli selväksi.. pitkälti pelkkää päättämättömyyttä ja sen kuvaustahan tässä käsiteltiin. :3 pitää katsella jos joskus jaksan ottaa tämän pariskunnan mukaan menoon, kenties yhteisen yön jälkimaininkien pohtimista tai muuta.

Sinä olet minun elämäni valo jonka takana on pimeys
Avasta kiitokset Ingridille & bannerista Vaniljelle.