Kirjoittaja Aihe: Rakkaudesta se hevoskotkakin potkii (K-11, James/Lily, Sirius/Remus) 3 Luku!  (Luettu 6325 kertaa)

vampirelove

  • ***
  • Viestejä: 113
  • call me your favourite, call me the worst
    • break me.
Nimi:  Rakkaudesta se hevoskotkakin potkii
Kirjoittaja: vampirelove
Beta: Wanted
Genre: romance (ei vielä ihan ekassa luvussa, jatkossa kyllä), lievä humor
Paritukset: James/Lily (lopussa lähinnä), Sirius/Remus
Ikäraja: K-11

A/N: Elän kommenteista ja kritiikistä.
Olen yrittänyt kirjoittaa tätä ajatuksella. Tarina kertoo siis Jamesin alussa epätoivoiselta näyttävästä rakkaudesta Lilyä kohtaan. Lukuja tässä ficissä tulee olemaan yhteensä ehkä noin 4-6, en tiedä. No tässä kuitenkin ensimmäinen luku.


ENSIMMÄINEN LUKU


"James Potter, kuulitko mitä äsken sanoin?"
James havahtui ja räpytteli silmiään. Hän ja hänen paras ystävänsä Sirius Musta istuivat vierekkäin pulpeteissa, kummallakin siro, posliininen teekuppi edessään. Teekupit olivat aiemmin olleet rottia, mutta James ja Sirius olivat jo onnistuneet muuttamaan ne silmää miellyttävämpään muotoon. Sen jälkeen James oli vajonnut haaveisiinsa, joissa seikkailevat hän ja eräs tyrmäävän kaunis, vihreäsilmäinen ja punatukkainen nuori nainen...
   
 "Anteeksi, professori, en tainnut kuulla", vastasi James vähän närkästyneenä haaveilunsa
keskeyttäjälle.
"Sitä vain, että tiedätköhän sinä yhtään mitään pikaliimasta, jota joku oli pursottanut juuri Severus Kalkaroksen paikalle tänään Suuressa salissa?", McGarmiwa kysyi silmät viiruina. Sirius tyrskähti Jamesin vieressä, eikä Jameskaan pystynyt peittämään virnettään.
"Professori, mitä sinä oikein kuvittelet? Enhän minä koskaan tekisi mitään tuollaista...",
McGarmiwa huokaisi. "James... ja Sirius. Ymmärrän että teidän tekee mieli pilailla toisten kustannuksella, mutta pyydän, hillitkää itsenne! Joudun ottamaan tästä hyvästä Rohkelikolta kaksikymmentä tupapistettä. Yrittäkää pitää alituinen pilailuviettinne kurissa tai muuten se tuottaa teille enemmän vaikeuksia kuin hupia."
"Kyllä, professori, me yritämme", Sirius vastasi ja teki hovikumarruksen. McGarmiwa mutisi jotain toivottomista tapauksista ja ilmoitti tunnin päättyneeksi.
 
Kun James ja Sirius kävelivät ulos luokasta, James purskahti nauruun.
"Ruikuli parka, miten me saatoimme, voi voi", James hohotti.
"Hänen kaapunsa takamukseen tuli reikä kun hän yritti kiskoa itsensä irti! Mikä mäntti", Sirius tyrskähteli.
"Hankkikaa jo elämä, idiootit".
Siinä, suoraan heidän edessään, seisoi Lily Evans.
Tyttö oli kaunein koko Tylypahkassa, ainakin Jamesin mielestä. Liekehtivän punaiset hiukset ja täyteläiset huulet, joilla usein karehti hymy. Mutta ei nyt.
"Oikeasti. Tuossa ei ole mitään järkeä. Severuskin on vain ihminen, niin kuin tekin! Mikään ei anna teille oikeutta kiusata häntä tai pilailla muuten hänen kustannuksellaan", Lily sanoi ja katsoi heitä kumpaakin vihaisesti.
"Mutta Evans, oletkohan sinä nyt aivan varma tiedoistasi? Ruikuli ei suinkaan ole ihminen, vaan lähinnä nenäapina!", Sirius vastasi ja nauroi makeasti omalle sutkautukselleen. Mutta James vain tuijotti noita kauniita, vihreitä silmiä eikä sanonut mitään.
"Te olette kauheita", Lily sihahti ja käveli pois.
 
– Hahah, kuulitko mitä sanoin? Nenäapina, hehee... James, kuunteletko sinä? Sirius tivasi.
– Mitä? Ai joo, nenäapina, hehe... James naurahti vaisusti.
– Kuules kuomaseni. Minusta tuntuu, ettet vieläkään ole päässyt yli tuosta neiti Evansista? Sirius kysyi epäluuloisena.
– Mm, niinhän se taitaa olla, James mutisi, "mutta naisten kanssa on aina niin vaikeaa, ei koskaan tiedä mikä heitä huvittaa tai mikä saa heidät suuttumaan..."
– Rupea homoksi, Sirius tokaisi.

He lähtivät kävelemään kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta. Kun he vihdoin saapuivat Lihavan Leidin muotokuvan eteen, James vastasi: "Äh, en tunne tippaakaan vetoa miehiin."
– Et edes minuun?! Sirius huudahti silmät ällistyksestä selällään, kun he saapuivat oleskeluhuoneeseen.
– Valitettavasti en, James tuhahti.
– No, ei sillä sen väliä, en minäkään tunne sinuun tipan tippaa vetoa! Remukseen sitä vastoin, aah, hänen uljaat liikkeensä ja…
Sirius alkoi näyttää uhkaavasti teinitytöltä, joka ajattelee lempibändinsä mieslaulajaa yläosattomissa.
"Puhutaanko täällä minusta?" Remus Lupin kysyi astellessaan poikien makuuhuoneeseen johtavia portaita alas.
– Toki! Ah, Remus, rakkaani, Sirius leperteli ja syöksyi Remusta vastaan antamaan tälle erittäin märän suudelman suoraan suulle.
– Voisitteko rajoittaa tuota nuoleskelua? Ihan vähän vain? Kohta Tylypahkassa ei ole enää ainuttakaan heteroa, James huokaisi mutta hymyili samalla. Hän oli ylpeä ystävistään koska he näyttivät noin avoimesti seksuaalisen suuntautumisensa.
   
James avasi koululaukkunsa, otti sieltä taikajuomien oppikirjan, sulkakynän ja pergamenttia.
– Hulluko olet? Kukaan tervejärkinen ei tee läksyjänsä, varsinkaan taikajuomia! Sirius huudahti järkyttyneen näköisenä. Hän oli asettunut sohvalle makaamaan pää Remuksen sylissä.
– Tiedän, mutta... James aloitti.
– Mutta haluat tehdä vaikutuksen Evansiin, vai? Sirius arvasi kohottaen kulmakarvojaan.
– Ei kun minä... äh, joo, James tunnusti nolona.
– Voit lainata minulta, olen tehnyt ne jo, kuului pieni, vikisevä ääni jostain Jamesin takaa. Hän kääntyi. Peter Piskuilan ojensi varovasti pergamenttikääröä pelokas ilme kasvoillaan.
– Kiitti, Peter, kerrankin susta on jotain hyötyä, James virnuili. Hän kopioi Peterin muistiinpanot omalle paperilleen ja tarkasteli lopputulosta. Kyllä sillä varmasti Odotukset ylittävä irtoaisi, sillä olihan James ylittänyt odotukset vaivautumalla kopioimaan läksyt joltakin. Hän laittoi taikajuomien oppikirjan ja muistiinpanot laukkuunsa.
– Kuules kuomaseni, Sirius sanoi, nousi istualleen sohvalle ja otti kasvoilleen muka-vakavan ilmeen, sellaisen jota näkee muun muassa psykologien naamalla.
"Minusta sinulle pitää tehdä muodonmuutos."
– Mitä?! Meinaatko muuttaa minut teekupiksi? James huudahti muka tuohtuneena.
– Sepä olisi kyllä varsin hyvä idea... Sitten tarjottaisiin sinusta Lilylle teetä ja sinä saisit vähän huulituntumaa tyttöön... Noniin, asiaan. Minusta sinun pitäisi siis vähän muokata tyyliäsi. Oletko koskaan kuullut sanaa "muoti"? Sirius kysyi ääntäen muoti-sanan hyvin selkeästi, osoittaen samalla tulipunaista kauluspaitaansa. Jamesin katsoessa häntä pöllämystynyt ilme kasvoillaan hän jatkoi: "Muoti, se on todella mukava juttu. Se tarkoittaa asioita, jotka ovat juuri tällä hetkellä in. Kun pukeudut muodin mukaisesti, kaikki tyttelit lankeavat jalkojesi juureen!
– Miksi minä en näe sinun ympärilläsi yhtään "tytteliä"? James kysyi kulmakarvat koholla.
– Koska minä olen homo, Sirius tuhahti kuin se olisi ollut yhtä yksinkertainen asia kuin että lehmällä on utareet. "Jouduin selittämään varmasti yli sadalle tytölle etten ole heihin suuntautunut, ennen kuin he älysivät jättää minut rauhaan. Olen suuntautunut vain ja ainoastaan tähän pikku sudenpentuun..." Sirius katsoi Remusta hyvin himokas katse silmissään. Sitten hän hyökkäsi tämän päälle ja alisti alleen suudellen tämän kaulaa.
– Hmm, tuota, minusta tämä muoti ei ole oikein minun juttuni. Tahdon sitä paitsi vain Lilyn, en sataa muuta tyttöä, James sanoi ja huokaisi. Kunpa vain Lily tuntisi samoin häntä kohtaan...
– Mm, no sinä olet tehnyt päätöksesi enkä minä rupea päätäsi kääntämään, sillä se on tunnetusti erittäin vaikeaa, Sirius mumisi huulet yhä kiinni Remuksen kaulassa. James nousi ylös ja sanoi:
"Minä taidan mennä nukkumaan. Öitä, nuoleskelijat!". Hän virnisti ystävilleen ja  lähti poikien makuusaliin. Sänkyyn päästyään hän tajusi, kuinka väsynyt hän oli. Hän nukahti melkein saman tien, nähden samaa unta, jonka hän näki lähes joka yö.
Unessa hän ja Lily kävelivät käsi kädessä kohti auringonlaskua.

A/N: Toinen luku tulee joskus. Kommenttia kiitos!
« Viimeksi muokattu: 14.03.2015 21:55:17 kirjoittanut Kaapo »
everybody's looking for the drug that heals.

Wanted

  • ***
  • Viestejä: 34
  • Snape, Snape, Severus Snape.
    • Irc-Galleria // Rukyo
Kommenttiakommenttiakommenttia~

Pidin tästä fikistä, kirjoitin joskus itsekkin kelmifikin.
Ja tämä on sitä paaaaaaljon parempi :3
Ah, jos löydätte virheitä syyttäkää mua.
Olin puoliunessa tätä betatessani x3

NENÄAPINA <3
Jossain kohdissa repesin. ööh...
- enjaksalainata-

Toi tytteli-juttu ainakin :'3 haha.
Kiitos ihanasta luvusta, fikin idea oli ihana <3
Tähän ois voinu laitata viel paritukseksi Lucius/Severus *winkwink*
Kai IhQNamuLuCCekin käy tylypahkaa? :'3

öms, joomoi. <3
Forever   l o v e.
Forever   d r e a m.

vampirelove

  • ***
  • Viestejä: 113
  • call me your favourite, call me the worst
    • break me.
Miyako, kiva kun pidit (: Joo jatkoa on kirjoitettu jo kaksi lukua kohta, siis yhteensä kaikkiaan kolme lukua tätä stooria, mutta pitäisi vain jaksaa kirjoittaa koneelle.
Ja tosiaan, tuosta Remuksesta. En ole koskaan ajatellut sitä minään hirveän remuavana tyyppinä, lähinnä semmosena rauhallisena, hiljaisena lukutoukkana.  Mut voin yrittää saada Remukseen lisää elämää (;
everybody's looking for the drug that heals.

vampirelove

  • ***
  • Viestejä: 113
  • call me your favourite, call me the worst
    • break me.
LUKU 2

 James lysähti oleskeluhuoneen muhkeimpaan nojatuoliin ja painoi päänsä alas.
En lähtisi kanssasi ulos edes maksusta, Potter.
Tuo lause tykytti kiivaasti hänen päässään, aina uudelleen ja uudelleen. Hän oli vihdoin rohkaissut mielensä - uskaltanut vihdoin päästää leijonansa valloilleen, niin kuin Sirius asian ilmaisi - ja pyytänyt Lilyä ulos hänen kanssaan, mutta tyttö
oli katsonut häntä kuin viemäristä noussutta niljakasta Peter Piskuilania ja sanonut
juuri sen, mitä James oli pelännyt.

Miksi hän ei välitä minusta? Mitä pahaa olen tehnyt? James ajatteli tuskaisena.
No, olihan hän aika useasti pilaillut muiden kustannuksella, mutta Lilyä pilat eivät
koskaan olleet koskeneet. Joten miksi hän käyttäytyi tällä tavalla? Miksi?
James vajosi syvälle tuoliinsa kyyneleitä pidätellen.
 
   Sirius ja Remus saapuivat Suuresta salista oleskeluhuoneeseen nauraen
ilmeisesti jollekin monista Siriuksen ei-niin-järkevistä vitseistä, mutta kun he näkivät
Jamesin, he vaikenivat. He arvasivat heti mistä oli kyse.
– James, ei se maailmaa kaada, Remus huokaisi ja taputti Jamesia selkään.
-Kaataapas! Etkö sinä tajua? Lily on ainut ketä olen koskaan rakastanut ja myös ainut ketä tulen rakastamaankaan! James huusi niin lujaa, että muutama ekaluokkalainen
Rohkelikko kiljaisi säikähdyksestä.
– James, öh... Sirius mutisi vaivautuneena.
– Kuulitko? Minä rakastan Lilyä!
– Äh, joojoo, mutta ole hiljaa, hän on nimittäin takanasi...
James säpsähti ja käänsi hitaasti päätään katsoakseen taakseen. Siinä hän tosiaan oli,
yhtä kauniina kuin aina. Kuinka kauan tyttö oli siinä seissyt, sitä hän ei tiennyt, mutta hän oli varmasti kuullut Jamesin varsin avoimen rakkaudentunnustuksen.
 
Poika katsoi Lilyä varovasti silmiin. Tällä oli hyvin vaikeasti tulkittava katse, mutta
vihaiselta hän ei näyttänyt.
– V-vai niin, Lily tokaisi pienen hiljaisuuden jälkeen, kääntyi kannoillaan ja juoksi tyttöjen makuusaliin johtavia portaita ylös kadoten lopulta näkyvistä. James lyyhistyi taas nojatuoliinsa entistä surkeamman näköisenä. Hän oli nolannut itsensä täysin.
– Kuules kuomaseni, ainakaan hän ei näyttänyt vihaiselta, Sirius lausahti.

– Taikajuomia seuraavaksi, Remus ilmoitti. "Jaksatko tulla?"
– Sinun on pakko, sillä taikajuomatunti ei ole mitään ilman sinua ja sinun näkymättömyysviittaasi. Voidaan taas heittää salaa Ruikulin keitokseen muutamia makua tehostavia ainesosia, Sirius suunnitteli hieroen käsiään yhteen pikkupoikamainen virne kasvoillaan.
– Hmm... Voin tulla tunnille, mutta olen tällä hetkellä sisäisesti niin murtunut, ettei edes Ruikulin kiusaaminen innosta, James huokaisi ja otti koululaukkunsa. Sirius toljotti häntä suu ammollaan järkyttyneenä kuulemastaan. He lähtivät ripeästi kohti tyrmiä Siriuksen mutistessa jotakin epämääräistä naisten masentavista vaikutuksista heteromiehiin.

Liemitunnilla ei tapahtunut juuri mitään sen eriskummallisempaa, mitä nyt James sattui kerrankin saamaan keitoksensa lähes tyydyttävästi valmistettua, eikä Rohkelikko menettänyt yhtään tupapistettä, kun James ja Sirius - jälkimmäinen tosin erittäin vastahakoisesti - jättivät Severuksen ja hänen liemensä rauhaan.
Tunnin loputtua ja kaverusten kävellessä oleskeluhuoneeseen illanviettoon, Sirius pudotti pommin.
– Huomasitkos, James, ettei Lily saanut tunnilla silmiään irti sinusta? Hän virnuili.
– Mitä? En huomannut, James vastasi hämmentyneenä.
– Totta se on, Remus vahvisti. "Hän ei edes onnistunut taikajuomansa keitossa, kun katseli sinua! Pilkkoi varmaan ruusukaalin pitkittäin eikä poikittain... No, joka tapauksessa; sinun kannattaa edetä hitaasti, James, anna Lilyn tehdä aloite jos hän sitä haluaa."
Ihan kuin se olisi noin helppoa, James ajatteli.
 
He saapuivat oleskeluhuoneeseen ja valtasivat tuttuun tapaansa mukavimmat nojatuolit. James kaivoi läksykirjat esiin ja rupesi töihin, ja Sirius liimautui Remukseen kiinni kuin hellyydenkipeä kissa. Jotkut oleskeluhuoneessa tekivät läksyjä kuten Jameskin, jotkut juttelivat keskenään parin kolmen hengen ryhmissä ja jotkut vain oleilivat tekemättä mitään.

Vihdoin James sai läksynsä tehtyä ja rupesi nyt tökkimään taikasauvallaan nojatuolissa olevaa reikää, josta vanut pursuivat ulos. Vähän ajan päästä James kuitenkin huomasi, ettei reiässä ollutkaan pelkkää vanua, vaan siellä oli myös vaaleanpunainen pergamentinpalanen pieneksi palloksi rypistettynä.
Hän avasi sen. Siinä luki Lilyn suloisella käsialalla: Lily ♥ J.
   Paperi oli revennyt juuri ratkaisevasta kohtaa, ja James manasi sitä mielessään. Oli ollut niin lähellä, että hän olisi saanut tietää kenestä Lily piti niin paljon, että kirjoitteli tuollaisia lappuja. Tosin, tiesihän hän jo sentään, että kyseisen henkilön nimi alkoi J-kirjaimella, mutta se saattoi tarkoittaa ketä tahansa muutakin kuin Jamesia...

Poika nousi ylös, tunki palasen taskuunsa ja ilmoitti Remukselle ja Siriukselle menevänsä petiin. Ei hän kuitenkaan nukkunut: hän makasi kyljellään sängyllään, valaisten taikasauvallaan tuota Lilyn kauniilla käsialalla kirjoitettua pergamentinpalasta. Vasta kun hän kuuli Siriuksen ja Remuksen tulevan makuusaliin hän sammutti taikasauvansa ja piilotti lapun hänen sukkalaatikkoonsa. Pian sen jälkeen hän nukahti nähden  unta, missä
hän oli pienessä huoneessa, mikä oli täynnä Lilyn kirjoittamia vaaleanpunaisia Lily ♥ James-lappuja.

A/N: Toinen luku oli siinä. Kommenttia paljon, kiitos!
everybody's looking for the drug that heals.

Wanted

  • ***
  • Viestejä: 34
  • Snape, Snape, Severus Snape.
    • Irc-Galleria // Rukyo
JATKOA <3
Yritin betata mahdollisimman tarkasti.
Mutta virheitä voi silti viellä löytyä >___<
Syyttäkää niistä mua : DD

Mutta ah <3
Pidinpidinpidin <3
J ♥ L = <3
Jootota, KUOMASENI :'3 Repesin >'3
Sirius/Remus = Aaaahhh <33

Joohöms, nyt ei lennä mtn rakentavaakaan :'3
Forever   l o v e.
Forever   d r e a m.

vampirelove

  • ***
  • Viestejä: 113
  • call me your favourite, call me the worst
    • break me.
Miyako, voi kyllä, toiveesi toteutuu viimeistään seuraavassa luvussa, sinne tulee nuoleskelukohtaus! :D Kiva kun pidät.
everybody's looking for the drug that heals.

ujoenkeli

  • ***
  • Viestejä: 43
Jatkoa.. Haluun tietää miten jatkuu tää on niin ihana.. Varsinkin james.. Sirius on hellydenkipeä Remusta kohtaan ja todella rakastuneen oloinen..

vampirelove

  • ***
  • Viestejä: 113
  • call me your favourite, call me the worst
    • break me.
Äh, anteeksi, olen ollut hyvin epäaktiivinen kirjoittamaan tätä ficciä... Kolmas luku tulee ensi vkon aikana, lupaan sen!
everybody's looking for the drug that heals.

vampirelove

  • ***
  • Viestejä: 113
  • call me your favourite, call me the worst
    • break me.
A/N: No nyt sain vihdoinkin kolmannen luvun valmiiksi. Saattaa olla tönkkö, mutta yritin parhaani.
Pitemmittä puheitta päästän teidät lukemaan.


LUKU 3

Rohkelikon oleskeluhuoneen ilmoitustaulun ympärillä parveili ihmisiä. James, Sirius ja Remus olivat
juuri tulleet aamiaiselta ja tunkivat itsensä kyynärpäätaktiikalla väkijoukon läpi ilmoitustaulun eteen. Ilmoitustaululle oli kiinnitetty iso juliste, jossa luki suurin kultaisin kirjaimin: Tylypahkan joulutanssit.
– Voisin pyytää Ruikulin parikseni, Sirius heitti. Remus katsoi häntä tuimasti.
"Äh, älä nyt höpsi, susihukkaseni. Luuletko, että voisin edes hipaista Ruikulia ilman, että saisin
rasvatulehduksen?" Sirius tuhahti ja syöksyi kädet levällään Remusta päin, joka kohautti olkiaan
ja rutisti tämän syliinsä kuin isä pikkulapsensa.

Siriuksen ja Remuksen suhde oli hyvin kaunis, ainakin Jamesin mielestä. Remus toimi jonkinlaisena isähahmona, turvana ja tukena Siriukselle, joka ei vielä kunnolla ymmärtänyt maailmaa ja sen yllättävän monipuolista pahuuden ja hyvyyden sekasortoa. He rakastivat toisiaan uskomattoman syvästi. Kun James katsoi Remusta syleilemässä Siriusta, hän näki mitä syvimmän kiintymyksen kummankin kasvoilta. Kunpa Jameskin voisi joskus...
– James hei, kai sinä pyydät Lilyä tuonne? Remus kysäisi katkaisten Jamesin ajatukset.
– En tiedä, poika huokaisi.
– Totta kai pyydät, senkin torvi, Sirius tuhahti. "Ketä muutakaan?"

James ei vastannut. Tietenkin hänen teki mieli pyytää Lilyä, mutta tuon viimekertaiset sanat kaihersivat vielä hänen mielessään. En lähtisi kanssasi ulos edes maksusta, Potter. Miksi Lily tekisi poikkeuksen tälläkään kertaa? Kun Jamesin vastausta ei kuulunut, Sirius jatkoi:
"Varmasti pyydät. Jos et, niin voin minäkin kysäistä... Mutta tuskin onnistuisin, sillä Lily pitää minua aivottomana älykääpiönä, jolla ei ole omia ideoita, tai jotain sellaista", Sirius hymähti.
He lähtivät kipuamaan portaita ylös makuusaliin ja lysähtivät sängyilleen ruokalevolle - tosin Sirius ei mennyt omaan sänkyynsä vaan loikkasi Remuksen päälle kiimainen katse silmissään. Remus yllättyi tästä nopeasta toiminnasta mutta ei jäänyt toimettomaksi vaan suuteli tätä rajusti, antaen käsiensä vaeltaa pitkin tämän selkää.   
   
James ei edes huomannut kavereidensa lemmekästä painia, vaan oli vajonnut syviin ajatuksiinsa.
Suostuisiko Lily jos hän pyytäisi tätä joulutanssiaisiin? Ei, ei hän varmana suostuisi, James ajatteli.
Hänen mieleensä kuitenkin tupsahteli koko ajan salaperäinen vaaleanpunainen paperinpala, minkä Lily oli kirjoittanut. Entä jos...? Ei, James, lopeta tuollainen ajattelu, hän piiskasi itseään.
Lapun J-kirjaimella alkava poika ei mitenkään voisi olla hän, sillä Lily ei välittänyt hänestä tippaakaan. James oli tytölle pelkkää ilmaa...
– James, oletko hereillä? Sirius karjaisi ja loikkasi ketterästi Jamesin jalkojen päälle.
– Hemmetti, Sirius! Hillitse tuo koiraviettisi, James voihkaisi.
– No mutta anteeksi, herra Potter! Sinä et vastannut sotahuutooni joten otin tehtäväkseni havahduttaa sinut Evans-mietteistäsi, Sirius huudahti tuohtuneena. James työnsi hänet päältään ja hän putosi lattialle kovan tömähdyksen kera.
– Tuon saat vielä tuta omissa nahoissasi, sarvipää, Sirius mutisi ja hieroi takamustaan.
– Hei, mistä sinä tiesit että ajattelin Lilyä?
– Et kai sinä tosissasi luule, ettemme tuntisi sinua? Aina kun ajattelet Lilyä, sinua ei saa sontapommikaan hereille: Usko pois, on kokeiltu, Sirius vastasi.
– Ai, olenko niin läpinäkyvä? James kysyi punastuen.
– Kyllä olet - ainakin meille, huikkasi Remus sängyltään. Sirius päästi suustaan ihmeellisen, suorastaan himokkaan murinan ja hyppäsi taas Remuksen petiin lempimään.

James vilkaisi kultaista rannekelloaan ja säikähti.
– Voi hemmetti, me myöhästytään tunnilta! Hän huusi.
Kaverukset pomppasivat lähes yhtä aikaa sängyiltään ja lähtivät juoksujalkaa kohti pohjoistornia, jossa ennustustunti pidettäisiin. Ennustuksenopettaja Sibylla Punurmio oli juuri sulkemassa luokan ovea, kun pojat saapuivat läähättäen.
– Ehdittiin, Sirius henkäisi voitonriemuisesti.

He astuivat sisään hiostavan kuumaan, täynnä huiveilla peitettyjä lamppuja olevaan luokkaan.
– Kiitos kuuluu kartalle, Remus virnisti, napsautti kädessään pitämäänsä pergamenttia taikasauvallaan ja työnsi sen taskuunsa. He istuivat tyynyille matalan pöydän ääreen. Pöydällä oli kristallipallo.
– Hyvää päivää, oppilaat, henkäisi Punurmio tutulla eteeristä sävyä tavoittelevalla äänellään.
"Tänään tutustumme yhteen ennustamisen jaloimmista lajeista, nimittäin kristallipallosta ennustamiseen!"
Hän tuijotti luokkaa suurentavien silmälasiensa takaa ja jatkoi:
"Kristallipallosta on ennustettu aina antiikin ajoilta asti. Se on ennustustavoista vanhin ja varmin.
Ja nyt: Avartakaa mielenne ja katsokaa sisäisellä silmällä pallonne syvyyksiin!"

Oppilaat alkoivat laiskan näköisesti tuijotella pöydillään olevia lasipalloja. Sirius tunki nenänsä lähes kiinni omaansa ja rypisti kulmiaan.
"En näe mitään! – Ei kun, oho..." Hänen silmänsä laajenivat ja suu kaartui virneeseen.
"Hei, sinä komistus siellä!"
– Mitä sinä muka näet, James kysyi pöllämystyneenä. Hän makasi lattialla tyyny mahansa päällä, silmät hämmästyksestä selällään.
– Oman kuvajaisensa, Remus tuhahti ja pyöräytti silmiään. Sirius katsoi yhä palloon ja heitti flirttailevia katseita peilikuvalleen, eikä kuunnellut, mitä kaverukset juttelivat.
– S-sirius? James sai naurultaan sanotuksi.
– Mitä? Sirius tiuskaisi närkästyneenä.
– Se on oma peilikuvasi, senkin pölvästi.
– Onko?
Remuskin repesi tässä vaiheessa nauramaan. Sirius katseli myrtyneenä kavereitaan, jotka kierivät lattialla nauraen vedet silmissä.

– Enkö minä teistä sitten ole seksikäs? Hän tuhahti. Remus nousi istumaan kuivaillen silmäkulmiaan.
– Tietenkin olet, kulta, hän virnisti. Sirius näytti saavan taas yllättävän kohtauksen ja hyökkäsi Remuksen päälle.
– Ei taas, James voihkaisi, kun hänen ystävänsä alkoivat imutella.
– Mmh, turpa kiinni, James, Sirius mumisi Remuksen syleilyssä.

– Sirius Musta ja Remus Lupin! kuului Punurmion kauhistunut kiljaisu. "Mitä te teette?"
– Ennustamme huulista, heitti Remus. Punurmion silmät laajenivat entisestään lasien takana ja hänen naamansa muuttui punaiseksi.
– Voi hyvänen aika, hän sanoi ja pyöritteli päätään. "Jälki-istuntoa kummallekin!"
– Okei, tokaisivat Remus ja Sirius yhteen ääneen.
   
Siihen päättyi ennustuksen oppitunti. Kaverukset keräsivät nopeasti kamppeensa ja lähtivät kävelemään pitkiä portaita alas. Yllättäen heidän takaansa kuului hiljainen ääni.
"James?"
James kääntyi ja näki edessään Lily Evansin. Tyttö katsoi heitä pari rappusta ylempää.
– N-niin? James sai sanotuksi. Lily käveli portaat alas heidän luokseen ja näytti surulliselta.
– Anteeksi se viimekertainen, olen todella pahoillani, hän kuiskasi.
– Hei, ei se mitään, James yritti lohduttaa mahdollisimman rennon kuuloisest. Oikeasti hänen mahassaan lensi ainakin sata perhosta ja hänen kurkkuaan pitkin hiipivät sanat, joiden sanomiseen hänellä olisi nyt mahtava tilaisuus. Ei, en minä uskalla, hän ei kuitenkaan suostuisi, James tuskaili. Mutta kun hän katsoi tuota kaunista tyttöä surullisena, sanat vain ryöpsähtivät hänen suustaan.
"Tulisitko joulutanssiaisiin kanssani?"
Lily jähmettyi. Hän nosti katseensa hitaasti kengistään Jamesin silmiin. Sitten hän puhkesi hymyyn.
– Kyllä kiitos, hän henkäisi ja lähti punaiset hiukset liehuen poispäin. James jäi tuijottamaan hänen jälkeensä uskomatta korviaan.
– Hienoa kuomaseni, tiesin että uskaltaisit! Sirius karjaisi ja läimäytti Jamesia selkään.
Mutta Jamesilla oli muuta ajateltavaa.
Hän menisi Lilyn kanssa joulutanssiaisiin.


A/N: Elän edelleen kommenteista/kritiikistä.
everybody's looking for the drug that heals.

ujoenkeli

  • ***
  • Viestejä: 43
JATKOA JATKOA JATKOA JATKOA.. Lily ja James paritus on paras. Sirius ja Remus oli aivan ihanan oloisia.. En löytännyt mitenkään virheittä tai sitten en vaan kiinnittännyt niihin huomiotta..

vampirelove

  • ***
  • Viestejä: 113
  • call me your favourite, call me the worst
    • break me.
ujoenkeli, kiva kun pidit (: kiitos kommentistasi!
Tosiaan, jatkoa pitäisi kirjoittaa - kun vain jaksaisin.
No, yritän jaksaa tässä joskus, olkaa kärsivällisiä!
everybody's looking for the drug that heals.

Endless

  • ***
  • Viestejä: 48
Ihh... tää oli iihana luku  :D voin hyvin kuvitella siriuksen flirttailevan omalle kuvajaiseleen... hajosin. jatkoa.

vampirelove

  • ***
  • Viestejä: 113
  • call me your favourite, call me the worst
    • break me.
Endless, kiitos paljoooon ja jatkoa tulee joskus. <3
everybody's looking for the drug that heals.

vampirelove

  • ***
  • Viestejä: 113
  • call me your favourite, call me the worst
    • break me.
Miyako, joo teit kantasi varsin selväksi :--D
Joo, jatkoa joskus, kunhan jaksan ^^''
Kiitos kommentista (:

Minttushka, Tahvo on ihana <3
Joo, kiitos :--D
everybody's looking for the drug that heals.

Mikyo00

  • *
  • Viestejä: 2
Oih tämä on kyllä ihana. Rakastan sirius/remus paritusta. <3<3<3<3
Mitään rakentavaa ei kyllä nyt oikeen irtoa, mutta jatka mahd. pian.
I can't wait to see how this end. (vaikka toivottavasti ei lopu ikuna kunnan kuuna valkiana) ;) ;) :P

Peikonsukka

  • ***
  • Viestejä: 101
Tää on aika omaperäinen fic, ku James ei kuolaa Lilyn perään nii paljooo ku muissa ficeis. Sirius on ihana täs. Ja remustaki huomataan. Lily on tähän mennessä jääny vähän muitten varjoon, mut tykkään siit et Lily lämpeni Jamesille näin pian.
Lääh... Kuolaaaan jatkon perään. (Niinku Sirius Remuksen perään) ;D

Loner

  • ***
  • Viestejä: 19
Ihana ficci. Remus ja Sirius on söpöjä, vaikken yleensä muuten siitä parituksesta pidäkään.<3
Söpöjä ovat myös James ja Lily. :) jatkoa, absolutely.

Needled Laiho

  • Laihon nainen.
  • ***
  • Viestejä: 487
  • Suloinen pikku Wild Child
Jatka! Vähä Sirius kuulostaa koiralta  ;D Se ja Remus on ihan hauska pari

Hieman repesin siin huuliltaennustamis kohas  ;D

L/J = ♥ <3<3<3<3333<3333<333333333333

Siis muista jatkaa!
They say drinking is a way to die
But at the end... Dying is a way to drink

Go, go Gryffindor!

Kuution kuusi tahkoa

Werewolfie

  • ***
  • Viestejä: 20
Joo... musta ei lähe irti mitää rakentavaa... Tää on hieno ficci! ;D

vampirelove

  • ***
  • Viestejä: 113
  • call me your favourite, call me the worst
    • break me.
Mikyo00, joo koitan jaksaa jatkaa, epäilen kyllä että aikani menee tyhjäntoimitteluun ja jääkiekon katsomiseen tällä hetkellä, mutta koitan saada jatkoa. Kiitos kommentista! (:

_jj_, kiitos kommentista. (:

Loner, kiitos kaunis sinulle ja kiva kun pidit! (:

Neeppu, kiva kun pidit. :--D Kiitos kommentista.

Werewolfie, kiitos sinullekin. (:
everybody's looking for the drug that heals.