Author: Sca
Fandom: Hobitti
Pairing: Bard/Thranduil
Rating: K11
Disclaimer: Ihanat hahmot eivät valitettavasti kuulu minulle, vaan Tolkienille.
A/N: Oon kerran aikaisemmin osallistunut 12+ virkettä -haasteeseen ja silloin tekstini syntyi yllättävän tuskattomasti, mutta tällä kertaa tämän kanssa piti tapella ja paljon. Enkä vieläkään oikein tiedä, oonko kovin tyytyväinen tähän mutta halusin saada julkaistua tämän deadlineen mennessä : D Toisaalta tämän kirjoittaminen taas oli tosi terapeuttista, oon yrittänyt lähiaikoina päästä kirjoittamisessa eroon helmasynnistäni eli liiallisesta ja turhasta ajatusviivojen käytöstä, mutta tämän tekstin kanssa päätin vain antaa mennä ja viljellä niitä niin paljon kuin lystää!
Genreäkään en oikein osaa tälle määritellä, smut ilman kuvailtua seksiä, eh?? Tykkään vain niin paljon tästä parituksesta tällaisella asetelmalla, minusta Barduil ja fluffhömppä ei sovi yhteen : D
Kulta, timantit ja marmori
Kullasta ja timanteistahan tämä kaikki johtuu, ilman niitä olisimme välttyneet tältä kaikelta, Bard ajatteli ja hautasi päänsä käsiinsä yrittäessään parhaansa mukaan keskittyä olennaiseen, siihen mikä oli tärkeää – eikä kaikkeen muuhun, mikä olisi halunnut vallata hänen mielensä ja joka ikisen sopukan hänen kehossaan.
”Vaikutat levottomalta, jousimies Bard”, Thranduil kuiskasi matalalla äänellään kuin kehräten ja kastoi huulensa makeaan viiniin, joka oli Bardille ikään kuin vertauskuva siitä petollisesta halusta jonka hänen sisällään velloi.
”Niin sodan alla eläminen minuun vaikuttaa”, Bard vastasi hyisesti kuin kylmä talvi ja katui oitis äänensävyään, sillä hän ei pitänyt siitä kun haltiakuningas turhautui häneen ja muuttui huonotuuliseksi – hän piti Thranduilista eniten hyväntuulisena ja ilkikurisena, silloin hän eniten halusi tehdä jotain turhauttavalle halulleen ja sietämättömälle tarpeelleen – eikä hän siis halunnut ottaa riskiä ja pilata tunnelmaa.
Bardin edessä oleva pöytä oli täynnä sekalaisia kirjeitä ja hän esitti paneutuvansa niihin saadakseen jotain tekemistä ja edes hetkeksi syyn katsoa muualle kuin Thranduilin kutsuviin, petollisiin silmiin, joiden katse tuntui vain leikittelevän hänellä ja pilailevan hänen kustannuksellaan. Ehkä tällaiset asiat olivat Bardiin verrattuna ikivanhalle haltiakuninkaalle samalla tavalla leikkiä ja yhtä vähän vakavaa kuin naistenlehtien typerät testit – Thranduilille Bardin hämmennys ja kokemattomuus olivat varmasti vain hauskaa ajanvietettä.
Ennen pitkää Bardia alkoi vaivata hiljaisuus ja hän vilkaisi Thranduilia, jonka hopeaiseen viittaan kajasti jostain ulkoa sinistä hohdetta. Thranduil katsoi Bardia suoraan silmiin vaativana ja järkähtämättömänä, ja tummahiuksinen mies olisi halunnut huutaa totuuden koko maailmalle. Niin hän ei kuitenkaan tehnyt, ja Bardin tukalalle olotilalle hymisten Thranduil lähti ja hyvänyöntoivotuksen jälkeen mutisi jotain hyvin epämääräistä henkilökohtaisesta hygieniasta ja hammasharjoista, ja Bardkin päätti lähteä nukkumaan.
~
Aamulla Bardista asiat tuntuivat olevan hetken ajan paremmin ja Thranduilkin tuntui vain yhdentekevältä keikarilta, mutta nähdessään toisen taas hänen mielensä muuttui. Bard istui pöydän ääressä syventyneenä työhön ja hän tajusi Thranduilin hiipineen äänettä hänen taakseen, kun tämä kumartui hänen olkansa yli ja vaaleat hiukset laskeutuivat kutittelemaan Bardin kaulaa.
”Huomenta, Bard, pystyitkö nukkumaan yöllä?”, Thranduil kuiskasi miehen korvaan ja tämä toivoi, että hänen edessään olisi peili – ihan vain päästäkseen näkemään sen pirullisen virneen, joka Thranduilin kasvoilla varmasti oli. Haltiakuninkaan huulet hipaisivat Bardin korvaa – aivan varmasti tarkoituksella ja tarkkaan harkitusti (Bard oli varma, ettei Thranduil koskaan tehnyt yhtään mitään vahingossa) ja hänen huuliltaan pääsi huokaus.
”Juuri ja juuri tarpeeksi”, Bard vastasi ja hänen sisällään eilisiltaiset halut syttyivät uudelleen, kun Thranduil ei siirtynytkään kauemmaksi, vaan painoi suudelman Bardin kaulalle. Jousimiehen kasvot lehahtivat punaisiksi – toisin kuin Thranduilin, joka pysyi yhtä kauniin kuolonkalpeana kuin aina.
Thranduil repi Bardin tuolistaan ylös ja tämä havaitsi haltiakuninkaalla olevan sillä kertaa päällään tavanomaisen hopeanhohtoisen kankaan lisäksi purppuraa.
”Tiesitkö, minä päätin tänä aamuna, että olen onnistunut tarpeeksi hyvin tavoitteessani ajaa sinut hulluuden partaalle”, Thranduil kuiskasi Bardin korvaan ja tälle tuli niin kuuma, että hän tunsi halua paeta tilanteesta päästäkseen vilvoittelemaan kuulaaseen ulkoilmaan. ”Sitä paitsi, haluanhan minä jonkin matkamuiston sinulta, ennen kuin lähden takaisin valtakuntaani…”
Bard ei osannut vastata mitään eikä tehdä ylipäätään yhtään mitään ja hän olisi halunnut lyödä itseään jäätymisensä vuoksi. Mielentilansa vuoksi hän ei edes yrittänyt rimpuilla tai riuhtoa toisen otetta irti, vaikka seuraavien minuuttien aikana tapahtui monta odottamatonta asiaa – Bard löysi itsensä alasti pöydältä makaamasta, haltiakuningas päällään.
Bard kiemurteli ja vaikersi, kun Thranduil toteutti riettaita fantasioita, joiden olemassaolosta Bard ei edes aikaisemmin ollut tietoinen. Thranduilin silmät olivat kiehtovammat ja määrätietoisemmat kuin koskaan, kun hän otti Bardilta haluamansa ja saattoi heidät kummankin kiihkon pyörteisiin.
~
Tapahtuneen jälkeen pian alkanut hyökkäys ja sotiminen saivat Bardin pimeämpään epätoivoon, kuin hän olisi osannut odottaa. Thranduil oli saanut hänen todellisuudentajunsa katoamaan Keski-maan kaukaisimpaan kolkkaan ja sekavan tilansa takia hän teki kielioppivirheitä jopa jaellessaan käskyjä sotilaille.
Osittain siksi Bard tunsi helpotusta siitä, etteivät hän ja Thranduil enää ehtineet keskustella heidän välillään tapahtuneesta välikohtauksesta ennen haltioiden lähtöä – sitä paitsi, ei Thranduil olisi sitä varmaan edes suostunut tekemäänkään, ihan vain kiusatakseen Bardia lisää. Haltiakuninkaan viimeiseksi siirroksi heidän pelissään jäi kuitenkin vaivihkaa tehty, Bardille osoitettu lentosuukko, sekä silmänisku.
”Palatsini ei ole marmoria, mutta pidät siitä varmasti silti – ja tiedäthän, olet tervetullut sinne milloin haluat”, olivat Thranduilin viimeiset sanat Bardille, vaikka he kumpikin tiesivät (Bard jopa toivoi niin), etteivät he todennäköisesti enää kohtaisi.
~
Sanalista:
1. timantti
2. makea
3. talvi
4. kirje
5. naistenlehti
6. sininen
7. totuus
8. hammasharja
9. keikari
10. vaalea
11. peili
12. huokaus
13. syttyä
14. kuolonkalpea
15. purppura
16. kuulas
17. matkamuisto
18. lyödä
19. riuhtoa
20. fantasia
21. silmä
22. pimeä
23. kielioppivirhe
(jokerivirke)
24. lentosuukko
25. marmori
