Title: Alkusoitto
Fandom: APH/Axis Powers Hetalia
Genre: Draama, songfic
Song: Globus - Take me awayRating: S
Summary: Melkein seitsemänkymmentä vuotta Toisen maailmansodan loppumisesta, ja maailma on savuaa yhä. Soittavatko kellot jälleen tuomiopäivän alkua, ovatko tämän hetkiset tapahtumat maailmalla uuden sodan alkua?
Warning: Jos olet sitä kansaa jonka mielestä hetafikeissä ei saa puhua nykypäivän tapahtumista (esim: Ukrainan tilanne), kannattaa mennä pois. Mie en tykkää siinä tapauksessa siusta.
A/N HUOM. HUOMHUOMHUOM.
Tämä fikki pohjautuu suoraan fikeilleni Idästä ja Lännestä + Vereen tahriutunut sininen. Tärkeinpänä tietona: SUOMI JA VENÄJÄ OVAT VELJIÄ. Eivät verellisesti, vaan Venäjä adoptoi Suomen mielessään.
Eipä miulla muuta, tässä on siulle tuhat sanaa tyhjyydestä, puhelimella soittamisesta, joka ei lopulta vie mihinkään. Pidä hauskaa.
* * *
Kneel, in silence, alone,
My spirit bears me
Pray, for guidance, towards home
In darkest hours
Kneel (dream with your dream we travel)
In Silence (empires of faith unravel)
Alone (sealed with our virtues' treasures)
Kingdoms falling -
Tyhjän kartanon käytävillä kaikui puhelimen etäinen ääni. Pimeät ja kylmät käytävät vastasivat ääneen tyhjyydellä, ja ainoastaan tuuli vinkui eräästä avoimeksi jääneestä ikkunasta sisään. Enää eivät kynttilät lämmittäneet näitä käytäviä, enää eivät ihmisten askeleet kaikuneet katosta, vain hiljaisuus hallitsi tätä valtakuntaa.
Puhelu lakkasi vastaamattomuutta, ja hetken päästä uusi soittoääni otti valtaa tyhjyydessä. Nykyaikaisen kännykän ääni soi heikkona yksin jätettynä erään huoneen pöydällä, jonka pinnalle oli kasaantunut pölykerros. Huoneen aakkosellisesti järjestellyt kirjat olivat jo aikoja sitten revitty alas hyllyiltään ja jätetty maahan odottamaan huomispäivää. Sitä huomista ei ikinä tullut.
Kartano täyttyi hetken päästä jälleen hiljaisuudella kun kännykänkin ääni lakkasi. Laite piippasi vielä pariin otteeseen, ilmoittaen tyhjentyneestä akusta ja sitten sen näytölle muodostui teksti: ”до свидания”. Näkemiin. Puhelin sammutti itse itsensä ja huone jäi tyhjyyteen. Pölyisen pöydän äärellä mieshahmo katseli hetken hiljentynyttä kännykkäänsä, aikomatta selvästi laittaa sitä lataukseen. Mies painoi päätään käsiinsä, antaen hiljaisuuden pitää valtaa tässä synkentyneessä valtakunnassa. Ruumiissaan hän tunsi kansansa itkun ja huudon, kaikki ne sopimattomat riidat ja hajonneet perheet jotka hänen kaduillaan kulkivat. Hän kykeni tuntemaan iskut, jotka lyötiin jonkun nimettömän vatsaan tietojen perässä, hän kykeni samaistumaan siihen mieheen, joka juuri sillä hetkellä joutui luotien repimäksi ja kaikki tämä tuska piti miehen järjissään järjettömyydessään.
Down (whose hand commands this thunder?)
In silence (cry as we're torn asunder)
Alone (unto what gods do I call?)
Protects us in our...
Fall, away -
My soul wandered,
Borne by grace
I flew on high.! Sheltered -
From this thunder
Calling heaven...
Vielä kerran kaukaisuudessa soi tuo vanha ja monia puheluita kokenut puhelin, jonka numero oli nykyään enää vain yhdellä valtiolla. Sillä ainoalla, joka enää nykypäivänä merkkasi mitään tässä maailmassa, sillä ainoalla jota jokainen muu maa kuunteli ja seurasi. Pöydän ääressä istuva mies kutsui tätä valtiota ystäväkseen, mutta myös vihollisekseen. Niin monta sotaa he olivat yhdessä ja toisiaan vastaan sotineet, että olisi ollut hölmöä luottaa täysin siihen, joka yritti hänelle sillä hetkellä soittaa. Soittaja oli vain hänen tiellään, siksi hän antoi puhelimen soida oman aikansa, sillä loppu olisi aivan siinä lähellä.
Take me away from time and season
Far, far away we'll sing with reason
Prepare our throne of stars above me
As the world once known will leave me
Take me away upon a plateau
Far, far away from fears and shadow
Strengthen my heart in times of sorrow
Light the way to bright tomorrows
Äänen katkettua mies nousi tuolistaan ja pöydällä pölyä hypähti ilmaan ilmavirran mukana. Hän käveli hyllyltä revittyjen kirjojen luokse, ja poimi seasta yhden kirjan. Mies pyyhkäisi pölyä kirjan päältä, palaten istumaan penkilleen, asettaen kirjan eteensä. Vuosiluku kirjan kannessa oli jo kymmeniä vuosia vanha, mutta kelpasi silti. Mies käänsi kirjan auki ja etsi yhden tietyn sivun. Hänen eteensä aukesi maailman kartta. Kuva oli kuitenkin niin vanha, että Saksan veljekset eivät olleet siinä edes samassa asunnossa, vaan heidän välillään oli pitkä viiva. Vanha hyvä aika.
Answer our call in desperate hours
Shelter our fall from earthly powers
Temper our souls with flame and furnace
Bear us toward a noble purpose
Heaven hides nothing in it's measure
Mortal men blinded by false treasure
Formless and vanquished we shall travel
Shield and sword will guide our battle
Miehet vahvat, tukevat sormet liukuivat hitaasti paperin karhean pinnan yli ja hän hengitti tasaisesti. Jokainen hänen ylittämänsä valtio toi uusia muistoja jostain menneisyydestä. Hänen mustikkaiset silmänsä pysähtyivät hetkeksi valtiolle, joka ei todellakaan enää sinä päivänä näyttänyt samalta. Äänet, jotka hän kuuli päässään, eivät olleet kaukaa menneisyydestä, vaan eilispäivältä, viime tunnilta, siltä hetkeltä. Riitaa. Sotaa. Itkua. Pyyntöjä, rukouksia, kaikkea sitä, mistä maailma oli luotu. Valtion rajat olivat vasta viimeisimmän vuoden puolella muuttuneet, ja koko maailma odotti, tapahtuisiko vielä jotain uutta. Mies ei voinut kieltää halusiko jonkin uuden tapahtuvan, mutta ainakaan hän ei ollut itse siitä varma. Toisivatko uudet muutokset lisää kurjuutta hänelle, ja hänen perheelleen?
Take me away from time and season
Far, far away we'll sing with reason
Prepare a throne of stars above me
As the world once known will leave me
Take me away upon a plateau
Far, far away from fears and shadow
Strengthen my heart in times of sorrow
Light the way to bright tomorrows
Hänen mustikkakatseensa nousi kartalla ylemmäs ja hänen sormensa pysähtyivät toisen valtion päälle.
”Painu helvettiin Ivan, PAINU HELVETTIIN!”
”MINULLA EI OLE VELJEÄ!”Pikkuveli.
Pikkuveli, jonka vihollinen tahtoi puolelleen. Pikkuveli, joka tahtoi isoveljensä vihollisen puolelle.
Pikkuveli.
Mies painoi kätensä jälleen leukaansa vasten ja hän jäi katselemaan karttaa. Pieni valtio lännessä tarvitsi veljeään, tahtoi hän sitä tai ei. Samoin isoveli tarvitsi pikkuveljeään.
”Suomi, Suomi, Suomi”, mustikkasilmäinen valtio löysi hymyn huuliltaan, ”milloin tulet leikkimään kanssani?”
Venäjä loi katseensa vastapäiseen seinään ja hänen hymynsä vain levisi. Käytävillä ulvova tuuli kuulosti siltä, että kohta nousisi myrsky. Enää kauaa Suomi ei voinut pysyä hiljaa. Hänenkin piti valita puolensa, kuten kaikkien muiden. Minkä hän uhraisi, itsensä vai kunniansa, joka oli viimeisten vuosien aikana noussut hänelle selvästi päähän?
Kaksi viime vuotta olivat vasta alkusoittoa. Kenen mukaan Suomi lähtisi tanssimaan?
”Oliko tämä nyt sitten sopiva aika palata kotiin?”
Heaven hides nothing in its measure
Mortal men blinded by false treasure
Formless and vanquished we shall travel
Shield and faith will guide our battle
Salvation comes in desperate hours
Angels on high proclaim these powers
Lead us from chaos we shall follow
Bear us to a bright tomorrow
* * *
A/NIltalehti, 5.1.2015
"WSJ: Kremlin aggressio on testi Suomelle."
Ja siitä se ajatus sitten lähti.
