BBC!Sherlock: Jotta harmaat päivät katoaisivat | K-11

[Ansa]

Fandom: BBC!Sherlock
Paritus: Tulkinnanvarainen Sheriarty
Ikäraja: K-11
Genre: Draama
Disclaimer: Hahmot kuuluvat luojilleen enkä saa tästä rahallista korvausta.




Jotta harmaat päivät katoaisivat
200 sanaa

Heidän välillään on yhteisymmärrys, jossa kumpikin tietää tehtävänsä, ja jos heistä kumpikaan olisi edes hieman romanttisempi, voisi heidän välistä yhteisymmärrystään kutsua suhteeksi. Mutta ei, ei heistä kumpikaan ole. He kaipaavat haastetta, joka toisi väriä harmaaseen elämään, johon kumpikaan nerokkaista mielistä ei ole tyytyväinen. Haastetta, joka olisi oikeasti yllättävä ja haasteellinen, jos sen tekisi joku yhtä nerokas, sillä harmaat päivät ovat vain juuri ja juuri siedettäviä, eikä elämän kuulu olla vain siedettävää.

Siinä kohtaa he ymmärtävät toisiaan, vaikka kumpikaan ei oikeasti, ei todella ymmärrä toista, miten voisikaan. Toinen on niin samanlainen, samalla tasolla ja silti täysin erilainen, mutta sillä ei ole väliä.

Millä sitten on?

Sillä, ettei harmaa tulisi takaisin. Ja se tulee, vaikka ympäröisi itsensä värikkäällä ja arvokkaalla taiteella, kauniilla musiikilla ja kadehtivien katseilla. Tai sumentaisi aistinsa kerta toisensa perään päihdyttävillä aineilla. Ei, niistä mikään ei vie harmaata elämää pois, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää yrittää tuoda siihen väriä, ja siinä kohdassa kuvaan astuu yhteisymmärrys.

Verenpuna, murha ja arvoituksien taide kiihottaa etsimään ja kokoamaan palapeliä loogisesti pala palalta alusta loppuun sellaisella vimmalla, ettei värejä ehdi edes huomata, mutta ne huomataan heti kun se kaikki on jo ohitse, ja jäljelle jää vain odotus seuraavasta.

Siksi heidän pelinsä jatkuvat, jotta harmaat päivät katoaisivat.

[Orenji]

Miellyttävää iltaa Kommenttikampanjasta! Kaunis otsikko kiinnitti huomion ja edelleenkin vain heikosta fandomtietämyksestä huolimatta tahdoin lukea tämän tekstin. Mulle oli helpotus, että pitäydyit vain kahdessa hahmossa, edes minä en onnistu sekoittamaan kahta persoonaa toisiinsa (ainakaan usein.) Tulkinnanvaraisuus viehätti toki sekin, ehdottomasti paras tapa tutustua teksteihin ja yrittää päästä hieman syvemmälle. Sheriarty oli juurikin sen takia helposti havaittavissa, se oli piilotettu tarpeeksi hyvin.

Tahdon osata kirjoittaa näin, kuten tämä tekele oli tyylitelty ja rakennettu. Sujuvaa, todella kuvaavaa kerrontaa pitkin virkkein, mutta lainkaan takertelematta. Jollain tapaa tämä ficci tuntui heti läheiseltä, helposti tavoitettavissa olevalta sekä hämmentävän kaunokieliseltä perustuakseen vain TV-sarjaan. :')

Haastetta, joka olisi oikeasti yllättävä ja haasteellinen, jos sen tekisi joku yhtä nerokas, sillä harmaat päivät ovat vain juuri ja juuri siedettäviä, eikä elämän kuulu olla vain siedettävää.

Tällä kohdalla tajusin pitäväni tästä teoksesta varsin paljon, tässä piilee kaikki se totuus ja realistinen kuvaus.

Otsikon toistuminen tekstin loppuosassa oli oikeastaan hyvä ratkaisu sekin, ei tuollaisia upeita toteamuksia sovi heittää hukkaan. Tämä osoittaa hämmentävää kyllä sen, ettei aina tarvita ällösokerista vaaleanpunaista fluffyilua, vaikka se ihanaa onkin. Sellainen yliampuvuus olisi valitettavaa kyllä pilannut tämän, onneksi et lähtenyt sille linjalle.
En edes keksi mistä en olisi pitänyt, joten aivan vain yksinkertaisesti kiitos tästä ihastuttavasta teoksesta. Tällaisia lukisi kieltämättä mielellään muutaman lisääkin!

[Ansa]

Miellyttävää iltaa, Orenji, ja kiitos ihanasta, mieltä lämmittävästä kommentista.

Tahdon osata kirjoittaa näin, kuten tämä tekele oli tyylitelty ja rakennettu. Sujuvaa, todella kuvaavaa kerrontaa pitkin virkkein, mutta lainkaan takertelematta. Jollain tapaa tämä ficci tuntui heti läheiseltä, helposti tavoitettavissa olevalta sekä hämmentävän kaunokieliseltä perustuakseen vain TV-sarjaan. :,)

Aaw, kiitos. <3 Kokeilin tätä ficciä varten minulle aivan vierasta kirjoitustyyliä, selkeää sellaista, yleensä kun maalailen ja väsäilen tekotaiteellisia koukeroita, joten kiva kuulla että onnistuin. :,)

-Ansa!

[jossujb]

Tämä tarina oli lyhyt, mutta sitäkin enemmän täynnä asiaa. Kiteytti minusta hyvin sekä Sherlockin että Moriartyn oleellisimpaan seikkaan, siis siihen, että kumpikaan ei voi mitenkään sietää arjen harmautta. Mieluummin vaikka sitten murhaa ja mysteeriä, mitä vain, kunhan ei sitä tylsyyttä.

Ja toisaalta juuri se, että Moriarty tunnistaa Sherlockissa tavallaan sukulaissielun, mutta ei sillä tavalla, että he voisivat kokonaan toisiaan ymmärtää. Niin kuin taivaankappaleet pyörivät toistensa vetoivoiman piirissä, mutta yhteentuleminen ei tosiaankaan onnistuisi ilman ryminää ja räiskettä.

Voi kun osaisin sanoa paljon ememmän, mutta kiteytetäänkö nyt niin, että minusta osuit tämän parituksen tiiviimpään ytimeen. Juuri siksi se on hieno teos.

Kiitos.

jjb

[Ansa]

Kiitos paljon kommentistasi ja kauniista sanoistasi jossujb, ihanaa että vanhoihin Sheriartyihinkin eksyy lukijoita. <3

-Ansa