Kirjoittaja Aihe: Kaksitoista kuvaa unohdetusta (S)  (Luettu 1293 kertaa)

Amaris

  • ***
  • Viestejä: 8
Kaksitoista kuvaa unohdetusta (S)
« : 03.07.2014 22:16:25 »
Poistettu
« Viimeksi muokattu: 03.04.2020 18:48:46 kirjoittanut Amaris »
What's good about sad?
 It's happy for deep people.
          -Doctor Who; Blink

Röhkö

  • Otaku
  • ***
  • Viestejä: 1 170
  • Oot kuuma.
Vs: Kaksitoista kuvaa unohdetusta (k-7)
« Vastaus #1 : 30.07.2014 21:27:27 »
Olipas erikoinen, mutta kaunis originaali!
Aluksi sanoisin tiivistäen, että tämä oli kuvatulkinnan kannalta oikein realistinen ja melankolinen. Tekstin koheesio oli muuten hyvä, sillä vastasit lopussa alussa heittämääsi kysymykseen. Ainoastaan tuo lopun runo jäi hieman irralliseksi - siis minun mielestäni. Mutta minä en olekaan mikään runo ekspertti. Toihan se tähän hieman taianomaisuutta.
Tässä oli tuoreita ja omaperäisiä ilmaisuja, kuten:
joutunut rutistamaan itsestään aivan liian paljon
tämä oli suosikkejani.

Miehen epätietoisuus asioista tuo tähän aitoutta, sillä eihän oikeassakaan elämässä kukaan tiedä kaikkea.
En oikein osannut päättää, pidinkö noista kappaleiden alussa olevista numeroinneista. Toisaalta ne toivat ficiin selkeyttä, mutta ehkä liiankin luettelomaisesti. Sinänsä tuo runo oli hyvä lisä, että se rikkoi liikaa järjestelmällisyyttä.

Omaan silmään ei osunut kuin yksi kirjoitusvirhe lopussa:
oman mielenterveytensäkkin
Tuosta voisi tuon koko -kin päätteen napsia pois.
Tekstin rytmi oli ihan ok, paikoin ehkä liian paljon lyhyitä lauseita, mikä teki tekstistä vähän töksähtelevää.

Kiitos haikeasta iltalukemisesta,
Röh
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15