Kirjoittaja Aihe: Valkoisesta mustaan, valosta pimeyteen, S, ei paritusta, oneshot.  (Luettu 436 kertaa)

Kapsuuu

  • ***
  • Viestejä: 100
    • Gingerin ficcailut, a.k.a Kapsuuu ficcaa!
Ficin nimi: Valkoisesta mustaan, valosta pimeyteen.
Kirjoittaja: Kapsuuu
Genre: Angst, Darkfic
Ikäraja: S
Paritus: Ei paritusta.

A/N: Elikkäs joo, pari asiaa. Betaa ei tällä ficillä ole, koska halusin vaan nopeasti kirjoittaa tän pikaisen idean ulos ja saada julkastua. Toinen asia on se, että en ole ennen kirjoittanut näin synkkää ficciä, saatika ilman paritusta, hui!
Jotenkas, mielipiteitä olisi mukava saada, ja mikäli jotain virheitä löytyy niin niistä olisi kiva saada tietää että pystyn sitten korjailla :) Kiitos!
Ja ainiin, toi kursiivilla oleva kohta voi olla hämmentävä, eli jos joku haluaa, että vähän selitän sitä, niin saa pyytää!


Valkoisesta mustaan, valosta pimeyteen.


Laiturilla 9 ¾ seisoi pieni poika. Tällä lapsella oli mustat hiukset, smaragdinvihreät silmät, ja hänen taikuutensa oli kirkasta. Nuorukainen ihmetteli tätä uutta maailmaa mihin oli päässyt. 11-vuotiaasta Harry Potterista kaikki tuntui olevan hyvin. Mikään ei voinut mennä vikaan enää ikinä. Hän saisi tietää vanhemmistaan, taikuudesta, ja vihdoin hänellä olisi ystäviä.

Jos tarkkaan katsoi, saattoi nähdä taikuuden muodostavan pienet, vielä kasvavat valkoiset siivet hänen selkäänsä.

Vuosien mittaan nuo siivet kasvoivat.

Hitaasti ne vaihtoivat väriä.

Vuosien saatossa puhtaan valkoinen muuttui himmeäksi ja harmaaksi.

Kukaan muu ei siipiä nähnyt, paitsi Harry. Hän seisoi peilin edessä, silitti siipiään, ja katsoi niiden muutosta.


”Olethan sentään Poika-Joka-Elää!”

”Harry, mitä me teemme?! Emme voi antaa asian olla!”

”Sinä pelastat meidät, sinä kukistat Pimeyden!”

”Hei, oletko sinä Harry Potter? Siistiä!”

”Onko arpesi oikeasti salaman muotoinen?”

”Harry, oletko kunnossa?”

”Kaverit ei kyllä ikinä usko, että tapasin Harry Potterin!”

”Tämä on sinun kohtalosi.”

”Näytät kalpealta, oletko sairas?”

”Meidän täytyy miettiä miten voit voittaa Voldemortin. Ideoita?”

”50 pistettä Rohkelikolta herra Potterin huolimattomuuden takia.”

”Vaivaako arpesi?”

”Herra Potter, jälki-istuntoa toistuvasta tehtävien laiminlyönnistä!”

”Harry mikä sinua vaivaa?!”



16-vuotias poika seisoi peilin edessä selässään siivet. Hän kosketti niitä, ja  mustia höyheniä leijaili lattialle. Smaragdisilmät eivät enää hohtaneet. Hänen ympärillään kieppuva taikuus ei ollut enää kirkasta ja puhdasta. Se oli harmaata ja sumeaa, murheen likaamaa.

Uutiset järkyttivät koko velhomaailmaa. Päivän Profeetta kertoi asiasta isolla otsikolla.

Harry Potter, Poika-Joka-Elää, on kuollut.

Etusivulla oli kaksi kuvaa. Pojan ensimmäiseltä vuodelta, sekä tuoreempi kuva, joka oli vain kaksi viikkoa ennen uutista otettu. Nuorukainen hymyili, mutta hänen hymynsä ei yltänyt silmiin asti.

Vasta nyt muut huomasivat. Siivet, jotka olivat tummuneet valkoisesta mustaan. Silmät, jotka olivat vajonneet valosta pimeyteen.

« Viimeksi muokattu: 13.08.2016 23:37:57 kirjoittanut Renneto »
“Life is like riding a bicycle. To keep your balance, you must keep moving.”
                              -Albert Einstein

miida_prinsessA_

  • ***
  • Viestejä: 14
  • keep calm and trust Snape
Aws :D so angst.
Hienosti kirjotettu Bunny. Olen ylpeä susta karvapallo <3
Tyksin ;)
These moments will be lost in time, like tears in rain.

People cry, not because they're weak. It's because they've been strong for too long. ~

M.