Kirjoittaja Aihe: PLL: Kilpauimari, keiju ja tuubansoittaja | S | Emily/Alison  (Luettu 1135 kertaa)

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 727
Author: Alice Katarina
Title: Kilpauimari, keiju ja tuubansoittaja
Rating: S
Fandom: Pretty Little Liars
Disclaimer: Hahmot kuuluvat luojilleen, minä vain leikin!
Pairing: Emily/Alison (Emison)
Warnings: ei ole
Genre: femme, angst, drama, fluff, tuplaraapale

A/N: Tämä viimeistelee Femme10#4sen ja lisäksi Älyttömät otsikot -haaste vol. 3seen. Toivottavasti tykkäätte, koska minä tykkään.  :D

Kilpauimari, keiju ja tuubansoittaja

”Tiedätkö olet aina ollut minulle kaikkein tärkein teistä”, Alison sanoo ja katsoo syvälle silmiini kurottuessaan sängyn päällä hieman päälleni, ”Sinä rakastat minua eniten.”

En uskalla liikahtaakaan, kun huulet kohtaavat omani. Tunne vatsanpohjassa saa minut toivomaan, että joskus minä voisin suudella häntä, mutta tiedän ettei se tule toteutumaan. Hän on kuin tuubansoittaja orkesterissa: matalin ääni, joka pitää koko musiikin kasassa. Sitä hän on meidän ystäväporukassamme, mutta ennen kaikkea johtaja. Ja minä seuraaja.

Alison hymyilee, ja minä hymyilen takaisin vaikka tiedän, että se on turhaa. Käteni hipaisee ranteessani olevaa riipusta, joka on lahja häneltä. Salaa kuvitelmissa käsi hipoo Alisonin kättä tarttuen siihen.

”Joko olet saanut peitotuksi vanhan ennätyksesi?”, Alison vaihtaa puheenaihetta ja virnistää silmät tuikkien, ”Minun pitäisi tulla katsomaan uintiasi taas joskus, olet hyvännäköinen uimapuvussasi.”

Minä punastun ja sanon jotain vastaukseksi. Suljettujen silmäluomieni takana näen itseni ja Alisonin pukuhuoneessa: Alisonin kalpea iho ja vesi, joka valuu hiuksista korostaen vartalon kurveja. Täydellinen.

Kun avaan silmät hän on poissa, enkä tiedä onko kaikki ollut vain kuvitelmaa. Huulilla viipyy yhä hänen kosketuksensa, ja sydän hakkaa tiuhempaa tahtia. Hän on keiju, jonka saattaa nähdä, mutta joka ei silti koskaan todella ole tässä maailmassa. Ja keijuilla on siivet, eikä niitä voi laittaa veteen. Täytyy siis ihailla kaukaa.

Avasta ja bannerista kiitos tekijöilleen!

Mä en tahdo olla enää Carrie
Huutaa "Marry me"
Joka hiton nurkalla

Ingrid

  • Ryövärintytär
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 601
Moi Kommenttikampanjasta!

En lue femmeä kovin usein, mutta päätin kuitenkin tarttua tähän, sillä paras ystäväni sai minut katsomaan Pretty Little Liarsia ja nyt ollaan katsottu melkein ensimmäinen tuottari loppuun. Okei, en siis ole mikään fandomin suurin asiantuntija, mutta mielestäni tämä Emilyn ja Alisonin suhde on jo ihan alusta asti ollut yksi sarjan mielenkiintoisimmista juonenhaaroista. Pidän Emilystä hahmona, sillä hän eroaa empaattisuudellaan ja luonteensuloisuudellaan muista tytöistä niin paljon. Ja jotenkin häneen on vaan niin helppo samaistua. Alisonista puolestaan pidän lähinnä siksi, että hänen tapansa ottaa ihmiset haltuunsa on uskomaton. Niin kuin tässäkin ficcissä.

Olet aina ollut minulle kaikkein tärkein teistä. Sinä rakastat minua eniten. Tässä tulee hienosti esille se narsisminpoikanen, joka Alisonissa vahvana kytee. Hän ei yksinkertaisesti osaa tai välttämättä edes uskalla myöntää tunteitaan itselleen tai muille, ellei häntä kohtaan tunne voimakkaammin ja palavimmin, niin kuin Emily teki. Tai no, taitaa tehdä edelleen. Emily on niin tavattoman helposti vietävissä, ja se kyllä näkyy myös tässä kirjoittamassasi tekstissä, jossa hän uppoaa niin syvälle, tekee kaikkensa ja alistuu, pettyy eikä osaa päästää irti.

Kuvailusi on kevyen kaunista, pidän useista sanavalinnoistasi! Mitään ei ole liikaa eikä liian vähän, eikä mitään ole väännetty väkisin vaan kieli on sellaista leppoista ja sujuvaa. Jos en olisi kiinnittänyt ensin huomiota otsikkoon, en varmasti olisi saanut sellaisia "Aaa, tää on tää" -elämyksiä lukiessani tekstiä, sillä niin kilpauimari, keiju kuin tuubansoittajakin jotenkin sulautuivat tekstiin ja kuvailuun niin hyvin, etteivät ne tuntuneet lainkaan sinne "pakotetuilta". Olipa hankalasti ilmaistu, toivottavasti ymmärsit mitä haen takaa!

Lainaus
”Joko olet saanut peitotuksi vanhan ennätyksesi?”, Alison...
Pilkku jätetään pois lainausmerkkien jälkeen, jos virke on päättynyt huuto- tai kysymysmerkkiin.

Lainaus
Alison vaihtaa puheenaihetta ja virnistää silmät tuikkien, ”Minun pitäisi...
Pilkun sijasta piste.

Pidän siitä, että ficci on kirjoitettu preesensissä, mutta ensimmäisen persoonan sijasta olisin ehkä itse käyttänyt kaikkitietävää kertojaa. Olisin myös mielelläni lukenut enemmän Alisonin mielenliikkeistä, ne kun tuntuvat olevan aivan toisella aaltopituudella Emilyn ajatusten kanssa! Mutta, kaiken kaikkiaan tämä oli mielestäni onnistunut ja oikein suloinen kipale, kevyttä välipalalukemista. :)

Kiitos!

Luella


Q U E E N S   W I L L   F O R E V E R   S T A Y
B A D D E R   T H A N   B I T C H E S

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 899
  • kiero ja sarkastinen
Minulla ei ole fandomista minkäänlaista käsitystä, mutta otsikko pakotti lukemaan joten kokeilin saisiko tästä mitään irti. Ja saihan tästä, sen verran että nautin kyllä tämän pikkuisen lukemisesta.

Pidin siitä miten sait tuubansoittajan ujutettua tuonne tekstin sekaan, hienona vertauksena. Ja muutkin otsikon elementit löytyivät.

Jotenkin mahdolliselta tuntuva suhdekuvaus, jos toinen on aranpuoleinen seuraaja joka vaan vikisee toisen viedessä eikä uskalla edes käteen tarttua. Surullista. Ja sitten lopussa paljastuu, että kyse taisikin olla pelkästä mielikuvituksesta tai unesta, sen käsityksen itse sain. Mutta pidin tuosta käänteestä, koska se tuntui realistiselta.

Mukava välipala tämä, kiitoksia. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 727
Oih, kommentteja, olen otettu!

Pics, ihana, että otsikko sai sinut lukemaan tätä! Sain inspiraation juuri tähän pariin otsikkohaasteen kautta… Olin ihan yllättynyt tuubien merkitystä selvitellessäni, miten hyvin ne tekstiin sopivat. Alison todella on se johtaja ja Emily vain seuraa ja elättelee toivoa. Kiitos paljon! Ja tuo suhdehan on hyvin hämärän peitossa, Alison ei sitä koskaan tunnusta, mutta voisiko karun kuoren alla kuitenkin olla oikeaa tunnetta eikä vain tunteilla leikittelyä...

Luella, kannustan kyllä katsomaan PLLää. Se on kummallinen sarja, koska en pidä monista asioista siinä ja silti joka viikko istun liimautuneena television edessä.  :D Emily on alusta asti ollut lempihahmoni, juuri sinunkin mainitsemiesi syiden takia. Ihanaa, että pidit tekstistä ja kielestä, koska sen kanssa aina tappelen kaikkein eniten. Tälläisitä raapaleista tykkään, koska niihin on mukava saada tunnelmaa ja silti vähän jotain tapahtumaakin. Musta on tullut ihan kamalan huono käyttämään mitään muuta kuin minäkertojaa, mutta jossain vaiheessa täytyy kyllä tarttua taas kaikkitietävään. Kiitos hurjasti kommentistasi!

Avasta ja bannerista kiitos tekijöilleen!

Mä en tahdo olla enää Carrie
Huutaa "Marry me"
Joka hiton nurkalla

Neiti Syksy

  • Korpinkynsi
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 378
  • "Snadaff unmuh! Radamsa!"
Katselin jotain söpöä ja pientä ja tämä osui sitten silmiini! Lopetin kyseisen fandomin katsomisen tokan kauden puolivälissä, kun en kestänyt enää mutta hahmot jäivät kuitenkin. Haluaisin edelleenkin katsoa, oikeastaan vain sen Arian ja Ezran suhteen takia mutta pitää nyt kattoa, miten tässä kerkiää (kehtaa) katsoa. :D

Emily on jotenkin niin symppishahmo! Tykkään varsinkin siitä ja Paigesta ja en tykkää Emilyn isästä... näitä juttujahan ei tullut tässä esille mutta sanonpahan vaan! Ja Alison on kyllä sellainen biatch, etten kestä. Tässä tulee niin selkeästi se valta-asetelema ja tykkään. Sillä Alison tosiaan vie ja muut vikisevät (ja haloo, kaikki niistä!).

Lainaus
”Tiedätkö olet aina ollut minulle kaikkein tärkein teistä”, Alison sanoo ja katsoo syvälle silmiini kurottuessaan sängyn päällä hieman päälleni, ”Sinä rakastat minua eniten.”
Tästä varsinkin tuli tosi selkeästi se ajatus, mikä kaikilla näillä neljällä ystävyksellä oli. Että he kaikki ajattelevat olleensa niitä ykkösiä ja tärkeimpiä ja rakkaimpia. Ja jäin miettimään tuota kurottuessaan, sillä kun teksti muuten näyttää aika kirjakieliseltä niin käyttäisin ehkä sanaa kurottautuessaan mutta sillä nyt ei ollut mitään suurta merkitystä!

Apua, en osaa oikein muuta sanoa, kuin että otsikko kiinnitti huomion ja tykkäsin. <3 Ensiksi olin vähän että mitä, ei Alisonilla nyt mikään matala ääni ollut, mutta sitten kun luin toisen kerran, tajusin että sen tuuban ääni on matala, joka pitää orkesterin kasassa. Haha, oli hieno oivallus. :---D Kiitos tästä siis ihan hirveästi. ♥


- Syksy