Kirjoittaja: Ripple
Ikäraja: S
Tyylilaji: Romance, Angst
Fandom: Nälkäpeli
Paritus/Hahmot: Gale/(Katniss), Katniss/Peeta
Vastuuvapaus: Kunnia hahmoista ja alkuperäisestä tarinasta kuuluu Suzanne Collinsille
A/N: Sijoittuu ykköskirjan aikaan.
Katkeruuden synty
Oli kulunut viikkoja Katnissin lähdöstä. Gale käveli ripeästi metsältä kotiin päin. Oksa raapaisi häntä kipeästi poskeen ja hän riuhtaisi sen vihaisesti pois tieltään. Jopa metsässä liikkuminen oli käynyt haastavammaksi kun Katniss oli poissa. Galen ajatukset eivät pysyneet kasassa eikä metsästämisestäkään tuntunut tulevan mitään. Päivät metsällä olivat entistä raskaampia ja ravinnon hankkiminen hänen sekä Katnissin perheelle vei normaalia enemmän aikaa.
Jatkuva painava tunne rinnassa esti häntä keskittymästä metsään ja kuuntelemaan eläinten ääniä. Jäljet maassa jäivät huomaamatta, kun katse ei tuntunut enää kohdistuvan nykyään mihinkään. Hänestä oli jo useamman viikon tuntunut siltä, kuin hän kulkisi sumussa.
Katniss oli kuitenkin vielä hengissä. Tai oli ainakin ollut viime televisiolähetyksen aikaan. Katnissin seuraaminen ruudulta oli pelkästään ahdistavaa, mutta ei hän tietenkään voinut olla katsomatta. Viha paisui sietämättömäksi hänen sisällään, kun hän joutui seuraamaan Katnissin kärsimyksiä, janoa, nälkää, kylmää... Monet vyöhykeläiset puhuivat ihailevasti Katnissin urheudesta ja nokkeluudesta. Vaikka tytön katse kuvastikin rohkeutta ja päättäväisyyttä, Gale näki noissa tutuissa silmissä kuitenkin myös kätkettyä pelkoa ja ahdistusta. Avuttomuuden tunne teki Galen lähes hulluksi.
Gale muisti selvästi hetken, jona hänen maailmansa tuntui romahtavan. Hän muisti kuinka Primin nimi kuulutettiin elonkorjuun iltana. Hän tiesi hetkessä mitä tulisi tapahtumaan, jo ennen kuin Katniss ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Hän tiesi myös, ettei voisi tehdä mitään auttaakseen tai vaikuttaakseen tapahtumien kulkuun. Turtana hän käänsi katseensa Katnisiin ja huomasi pian raahaavansa huutavaa Primiä pois lavalta.
Nyt Gale toivoi, että olisi tehnyt enemmän, sanonut enemmän. Hyvästit Katnissin kanssa olivat olleet kovin muodolliset. Hän ei voinut enää siinä kohtaa puhua mistään mistä olisi halunnut. Silloin oli jo liian myöhäistä. Silti hän toivoi nyt, että olisi vielä voinut kertoa tytölle, että... että hän – mitä?
Gale vaihtoi ripeän kävelynsä puolijuoksuksi ehtiäkseen pian alkavaan lähetykseen. Hän saapui juuri parahiksi kotiin ja astui hiljaa sisälle taloon. Hän kulki hengitystään tasaillen hiljaa olohuoneen ovelle ja jäi tapansa mukaan nojaamaan ovenkarmiin. Hän ei ikinä istunut lähetysten aikana. Hänen äitinsä hymyili hänelle pienesti, mutta Gale käänsi katseensa ilmeettömänä heidän särisevään vanhaan telkkariinsa.
Katnissia näytettiin taas paljon. Ja Peetaa. He oleilivat taas samassa luolassa, jossa olivat olleet jo hetken aikaa. Galea puristi rinnasta, kun hän katsoi lähikuvaa Katnissista Peetan kainalossa. Tuon pojan, jonka Gale soisi katoavan taivaan tuuliin. Tuon pojan, jolle Gale oli lähes henkensä velkaa, koska tämä oli niin monesti pelastanut Katnissin hengen.
Noiden kahden suhteen kehittymisen seuraaminen viikkojen aikana oli saanut Galessa eloon aivan odottamattomia tunteita. Rakkaus, jota hän nyt tiesi tuntevansa Katnissia kohtaa, oli iskenyt päin kasvoja, lähes lyönyt ilman ulos keuhkoista, niin yhtäkkiä se oli hänelle valjennut. Ja niin myöhään, niin yksinkertaisen myöhään.
Jakso loppui noiden kahden intensiiviseen keskusteluun, jonka aikana Gale olisi halunnut potkaista jalkansa television sisään ja karjua tuskansa ulos. Hän kuitenkin kuunteli jokaisen sanan, katsoi jokaisen kosketuksen ja katseen heidän välillään. Lähetyksen loputtua, hän kääntyi sanaakaan sanomatta kannoiltaan ja juoksi takaisin metsään, joka ei sekään kyllä tuntunut enää omalta paikalta. Mikään tässä maailmassa ei enää tuntunut omalta.
Hän antaisi mitä vain, jos saisi sen avulla Katnissin palaamaan elävänä Nälkäpelistä. Vaikka hän tiesikin tytön rakastuneen toiseen. Järjetön huoli jatkoi tänäkin yönä kalvamistaan hänen sisällään. Nyt rinnalla oli myös uusi tunne; pakahduttava mustasukkaisuus. Gale etsi heidän yhteisestä piilostaan Katnissin jousipyssyn ja otti sen mukaansa. Hän ampui tänä yönä hyvin, sai kunnollisen saaliin. Katniss tulisi vielä kotiin, hän tiesi sen. Mutta Katniss ei olisi enää hänen. Mutta silti hän tulisi kotiin.
