Kirjoittaja Aihe: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri  (Luettu 5232 kertaa)

ilkku

  • Unelias
  • ***
  • Viestejä: 106
Nimi: 24 pientä hetkeä jouluun
Kirjoittaja: ilkku
Ikäraja: max K-11

A/N: Omaksi ilokseni kirjoittelen joulumieltä nostattamaan :) Teksti osallistuu Joulukalenteri II -haasteeseen, eli tarkoituksenani olisi kirjoittaa 24 toisiinsa enemmän tai (todennäköisesti) vähemmän juonellisesti linkittyvää luukkua. Lähinnä kirjoitan raapaleita mutta jos oikein innostun saattaa mukaan päästä jokunen pidempikin teksti tai runokyhäelmä.

Onnellista joulun aikaa!

***

A/N: Aloituksena joulukalenterille tällainen pieni kuvaileva raapale. Ihan vain siitä syystä, että tuolla ulkona tuulee.


1. Joulukynttilä

Oli joulukuun ensimmäinen päivä. Ulkona tuuli riepotti puita ja taivas oli pimeä. Ainoan valon maisemaan toi ikkunalaudalla nököttävä yksinäinen kynttilä. Kynttilän liekki lepatti sisään pyrkivän tuulen voimasta ja sai varjot tanssimaan ikkunaan nojaavan pikkutytön kasvoilla.

Tyttö hymyili uneksuvasti katsellessaan huojuvia puita, varjojen leikkiä ja kynttilän kalpeaa valoa. Enää kaksikymmentäneljä päivää. Saattoi jo miltei maistaa piparkakut, haistaa kuusen tuoksun ja kuulla joululaulujen helinän. Parasta olisi kuitenkin valo – tähtien, kynttilöiden ja tuikkivien jouluvalojen loisto – heijastumassa ikkunoista ja lumisesta maasta.

Kynttilän liekin sykähdys sai varjot villiintymään: ne heittivät kuperkeikkoja ja pyörivät toistensa ympärillä. Pikkutyttö nauroi onnellisena. Hänelle joulu oli ennen kaikkea valon juhla.
« Viimeksi muokattu: 02.12.2013 21:35:32 kirjoittanut ilkku »

Avasta ja bannerista kiitokset raitakarkki.

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 979
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #1 : 01.12.2013 23:06:54 »
Oi, tää on niin tunnelmallista ja ihanaa!

Totta kai mä sun joulukalenteria seuraan. Saanpahan patistaa aina kun meinaa voimat loppua ja kaiken päälle pääsen ihastelemaan kauniita, siroja, suloisia ja ihania luukkuja.

Kiitos ilkku rakas ja huomiseen! :-*

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Violetu

  • Winter Soldier
  • ***
  • Viestejä: 4 571
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #2 : 02.12.2013 01:44:57 »
Aww, olipas söpö ja hyväntuulinen raapale, tavoitti mielestäni hienosti lapsen ilon jouluun liittyen. Sai melkein kuvittelemaan, että täälläkin olisi lunta maassa.
Huomista luukkua odotellessa :)

~Violet

Aggressive... but I like it.

Katherine Casandra

  • animaagi
  • ***
  • Viestejä: 79
  • after all this time
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #3 : 02.12.2013 13:02:21 »
Tunnelmallinen ja kaunis raapale, jään odottamaan innolla jatkoa! Joulufiilis nostaa jo nyt päätään ja harmaan marraskuun jälkeen tuntuu, että jouluherkkuihin, fiilistelyyn ja joulukalentereihin uppoutuminen on loistava keino piristää loppu vuotta. :)

Toista luukkua kinuan odotan ja listaan tämän jouluiseen kommenttikamppanjaan etten vahingossakaan hukkaa tätä.
-KC
the sea so still and calm, blue as the cloudless sky

ilkku

  • Unelias
  • ***
  • Viestejä: 106
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #4 : 02.12.2013 21:55:42 »
Alice Katerina: Aww, kiitos muru :D Haha, patistaminen saattaa tulla ihan tarpeeseen :DD
Violetu: Voi kiitos ihanista kehuista! Lumisissa tunnelmissa jatketaan. ;)
Katherine Casandra: Jatkoa tulee tässä. Mäkään en malttais odottaa joulua! :)

***

A/N: Tosiaan lumisissa (tai ainakin melkein lumisissa) tunnelmissa jatkuu. Raapaleita on kiva kirjottaa, vaikka otsikointi onkin ihan kamalaa :DD

2. Hiutaleet maahan leijailee – vai leijaileeko?

Talven keijut nauroivat kurkistellessaan pilvien reunoilta alas maahan.

Harmaassa ja karussa maisemassa ihmiset kulkivat valitellen talven tuloa. Ensimmäisistä oli liian kylmää, toiset eivät pitäneet lämmöstä ja sateesta, kolmannet olivat tyytymättömiä muuten vain. Mutta ennen kaikkea keskustelua herätti talven suuri kysymys: missä viipyi lumi.

Pakkasukko oli jo käynyt nipistelemässä pahaa aavistamattomia poskia, kuura oli puhaltanut kylmän henkäyksensä puiden oksille ja jääkiteet yhdistivät lampien pinnoilla voimiaan yllättääkseen kulkijat. Lunta ei kuitenkaan näkynyt.

Lumikeijut ilakoivat ja kiusoittelivat ihmisraukkoja lähettämällä silloin tällöin muutaman valkeaan ja hopeaan puetun sisaren alas taivaalta. Juuri kun luonto henkäisi ihastuneena he lähtivät pois – keijut eivät vielä tulleet jäädäkseen.

He odottivat.

Avasta ja bannerista kiitokset raitakarkki.

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 979
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #5 : 02.12.2013 22:06:48 »
Tää oli vielä parempi kuin edellinen. Ihana tunnelma ja rytmitys. Viimeinen lause ja kaikki.  :D

Aivan ihanaa! Kiitos ja huomiseen, muru!

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Katherine Casandra

  • animaagi
  • ***
  • Viestejä: 79
  • after all this time
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #6 : 02.12.2013 23:32:27 »
Oo *huokailee ihastuneesti* mikä luukku! Super suloinen ja kuvaa kyllä hyvin tätä vuotta, kun lunta on saatu odottaa :)

Valkeaa joulua toivoen,
KC
the sea so still and calm, blue as the cloudless sky

Violetu

  • Winter Soldier
  • ***
  • Viestejä: 4 571
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #7 : 03.12.2013 01:11:47 »
Voi kyllä^^
Ihana ajatus lumikeijuista. Ja kyllä sitä lunta odotetaankin, mokomat pienet kiusankappaleet.  :D
Lainaus
Pakkasukko oli jo käynyt nipistelemässä pahaa aavistamattomia poskia, kuura oli puhaltanut kylmän henkäyksensä puiden oksille--
Ehdoton suosikkikohtani, näen niin sieluni silmin jo kuuraiset puut ja kaiken ihanan, mutta kun ei. Täällä tuntuu satavan ainoastaan vettä.
Huomista luukkua odotellessa...

~Violet

Aggressive... but I like it.

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 091
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #8 : 03.12.2013 16:07:32 »
Minulla ei tänä vuonna ole minkäänlaista joulukalenteria, joten päätin napata finistä luettavakseni jonkun joulumieltä nostattamaan - ja tämä sinun kalenterisi tuntuu siihen tarkoitukseen sopivan paremmin kuin hyvin. Kaksi ensimmäistä luukkua ovat tähän mennessä olleet jotenkin todella suloisia ja pehmeitä pikkupätkiä, jotka saivat hyvälle tuulelle. Etenkin ensimmäinen oli aivan ihana, sillä minullekin joulu on ehdottomasti valon juhla.

Jään odottamaan innolla seuraavia luukkuja! (:

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

ilkku

  • Unelias
  • ***
  • Viestejä: 106
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #9 : 03.12.2013 22:04:45 »
AK: Hih, kiva jos pidit! :)
Katherine Casandra: Kiitos kaunis, toivotaan, ettei lumi odotuta itseään enää liian kauan.. :D
Violetu: Toi pakkasukko kohta oli omakin suosikkini :) Kiitos kommentista!
Okakettu: Kiitos positiivisesta palautteesta, toivottavasti tämä taso ei nyt aivan romahda loppua kohti :DD

A/N: Höm, tää luukku on nyt vähän hassu ja erilainen kun kaksi edellistä, elikkä "runolla" mennään. Pistän mahdolliset kummalliset höpinät myöhäisen ajankohdan ja väsymyksen piikkiin :P

***

3. Tähdet

Kuinka monta tähteä
tarvitaan taivaalla,
jotta pimeys vaihtuisi
valoksi?

Kuinka pieni fuusio
voi valaista
avaruuden vedyn muuttuessa
heliumiksi?

Kuinka tähdet tietävät
meidän unelmamme,
vaikka ovat niin
kaukana?

Kuinka kauan jaksaisikaan
kuunnella tähtien
tarinoita ilosta ja
surusta?

Kuinka voi olla
tuntematta putoavan
tähden aiheuttaman menetyksen
sydämessään?

Mikä on tähtien
salaisuus?

Avasta ja bannerista kiitokset raitakarkki.

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 979
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #10 : 03.12.2013 22:28:42 »
Sustahan tulee runoilija. No mä myönnän, että runot ei oo mikään lemppari, mutta silti, tykkäilen tykkäilen. Kiva tunnelma ja jaottelu. Ja vielä kemiaa/fysiikkaakin mukaan sotkettu.

Huomiseen!

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Violetu

  • Winter Soldier
  • ***
  • Viestejä: 4 571
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #11 : 04.12.2013 13:47:16 »
Hui, meni melkeen kylmät väreet.

Lainaus
Kuinka tähdet tietävät
meidän unelmamme,
vaikka ovat niin
kaukana?
Ehdoton suosikkikohtani, heliumille ja fuusiolle en niin lämmennyt, mutta toisaalta ne toivat runoon konkretiaa, ja kaikissa hyvissä runoissa tulisi olla sekä konkretiaa, että tunnetta.
Viimeisen säkeistön olisi voinut melkein jättää pois, silloin tästä olisi jäänyt vielä melankolisempi fiilis, mutta hyvin toimi näinkin  :)

~Violet

Aggressive... but I like it.

ilkku

  • Unelias
  • ***
  • Viestejä: 106
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #12 : 04.12.2013 20:38:50 »
A/K: Joo, tottakai... :DD Se fysiikka-hommeli oli vaan pakko tunkee sinne, koska fysiikka on rakkaus ;D
Violetu: Haha, kiva kuulla, että jotkut kohdat oli onnistuneita :) Palautteen otan kiitollisena vastaan!

***

A/N: Tänään teki mieli kirjottaa taas raapale, ja tämä aihe on erityisen lähellä sydäntä (tai ehkä ennemminki varpaita) :D


4. Talvi-ilta ja villasukat

Jotain lämmintä ja jotain pehmeää.

Tulen ystävälliset liekit luovat valoa hiljaiseen hetkeen. Tepa on  käpertyneenä takan edustalle väsyneenä pitkästä kävelylenkistä kirpeässä pakkasessa. Kuuluu vain sen tasainen hengitys ja vaimea rätinä tulen hyväillessä joulukuisesta kylmyydestä sisään tuotuja halkoja. Punainen nojatuoli antaa väsyneille jäsenille mahdollisuuden levätä. Oikein jalkaansa ojentamalla yltäisi taputtamaan Tepan kuonoa. Kuppi kuumaa kaakaota on joulutähden vieressä aivan käden ulottuvilla.

Parasta näissä harvinaisissa pysähtyneissä hetkissä on rauha ja kiireettömyys. Ja talvisin ehdottomasti myös villasukat. Kaikki villasukat – yksiväriset, raidakkaat, punaiset ja pörröiset – saavat omistajansa tuntemaan itsensä rakastetuksi. Ne lämmittävät viluisia varpaita ja piristävät iloisilla väreillään.

Mitä olisikaan kylmä talvi-ilta ilman villasukkia.

Avasta ja bannerista kiitokset raitakarkki.

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 979
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #13 : 04.12.2013 20:47:35 »
Oi, villasukat. Suloisen lämpöinen raapale. Tosin omissa varpaissa on tällä hetkellä kuuma vaikka ei ole sukkia lainkaan.  ;D Alussa meinasin vähän pudota kärryiltä, kun luulin Tepan olevan kertoja, mutta kyllä sitten kiipesin takaisin kyytiin.

Huomista odotellen, AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

ilkku

  • Unelias
  • ***
  • Viestejä: 106
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #14 : 05.12.2013 22:28:58 »
AK: Villasukat on kivat :DD Ja näin jälkeen päin ku lukee tota, voi tosiaan saada käsityksen, et Tepa olis kertoja, pääasia kuitenki et pääsit takasin kärryille :D

***

Yhteenveto: Saana on vastentahtoisesti työpaikkansa pikkujouluissa. Kyllästyttyään työtoveriensa käytökseen hän lähtee ja päätyykin hieman erilaisiin "juhliin".

A/N: Tän seuraavan tarinan aiheen keksin heti joulukalenteria alottaessani. Tykästyin tarinaan aika paljon ja suunniteltu 500 sanaa venykin vähän pidemmäksi. Ei tästä mitään romaania tullut, mutta mun mittapuulla ihan kivan pitunen teksti. Toivottavasti en oo ihan kamalan sekava :DD


5. Glögikestit

Saanan työpaikalla pikkujoulua vietettiin aina joulukuun viidentenä. Itsenäisyyspäivänä oli vapaata, joten ajankohta oli täydellinen pikkujoulujuhlille. Työntekijät saattoivat selvitellä päitään ja muita sotkujaan ilman, että työpanos kärsi.

Saana inhosi pikkujoulua. Hänen työpaikkansa juhlissa ei ollut mitään jouluista lukuunottamatta koristelussa käytettyjä värejä. Pikkujoulut halvensivat sanaa ”joulu”. Jouluun kuuluivat rauha, rakkaus ja kodin lämpö – pikkujoulu oli vain tekosyy päättömälle koheltamiselle. Työtovereiden juopottelu ja muut arveluttavat aktiviteetit herättivät Saanan sisällä uinuvan kärttyisän ja tyytymättömän kukkahattutädin. Hän oli paikalla ainoastaan siitä syystä, että piti työstään. Ja työpaikkansa säilyttäminen edellytti näyttäytymistä pikkujoulujuhlassa, siitä ei joustettu.

Kello kymmeneltä illalla joulunauhoin ja kimaltein koristellulla toimistolla oli Saanan lisäksi arviolta kolme selvää ihmistä. Kaikki muut olivat enemmän tai vähemmän juovuksissa ja hoipertelivat toisiinsa liimautuneina ympäri toimiston keskelle pystytettyä tanssilattiaa.

Saanan vieressä Anneli huokasi syvään. ”Ihmeellistä touhua, on kauhea pettymys, etteivät porukat ole kasvaneet henkisesti ollenkaan viimeisen vuoden aikana”, hän sanoi surullisesti päätään pudistellen. Saana ei uskonut Annelin olevan aivan tosissaan pahoillaan muusta kuin siitä, että Kalle rupatteli huoneen toisella puolella jonkun punaiseen minihameeseen pukeutuneen naisen kanssa. Anneli oli ihana ystävä, mutta suoraan sanottuna ihastus Kalleen sai hänetkin käyttäytymään joskus hieman lapsellisesti.

Anneli huokasi uudestaan. ”Minä taidan vähän jaloitella ja hakea vaikka jotain syötävää. Haluatko sinä jotain? Glögiä?”

Saana irvisti. Glögi oli hänelle koko pikkujoulun vieton moraalittomuuden symboli. Se kuulosti suloisen harmittomalta joulujuomalta, mutta todellisuus oli toinen. Hänen työpaikkansa glögi oli niin vahvasti terästettyä, että juotuaan sitä kaikessa rauhassa muutaman kupillisen oli yhtäkkiä ympäripäissään.

”Ei kiitos, mene sinä vain”, Saana sanoi ja yritti hymyillä pirteästi. Anneli meni.

Kun häntä ei kuulunut vielä puolen tunninkaan kuluttua, Saana alkoi huolestua. Hän puikkelehti buffetpöydän luo huojuvien työtoveriensa lomitse. Ei jälkeäkään Annelista. Lopulta Saana huomasi ystävänsä valkoisen ja ruskean kirjavan mekon. Mekko ja sen omistaja olivat jumittuneet Kallen syliin. Samalla hetkellä Saanan pomo alkoi sammaltaa kovaan ääneen kauneimpia joululauluja. Se oli viimeinen pisara.

Viiden minuutin kuluttua, eli kellon näyttäessä varttia vaille yhtätoista, Saana oli ulkona ja hengitti syvään kirpeää pakkasilmaa. Hän oli vaihtanut puristavat pikkukengät Reimoihin ja tarpoi tuohtuneena eteenpäin.

Saanan kävelyreitti kulki viehättävän jouluvaloin koristellun puistikon halki. Saana ei juurikaan piitannut huurteisista puista, hiljalleen leijailevista lumihiutaleista ja polun jäisistä kohdista. Yksi väärä askel ja hups, hän kellahti maahan. Saanalta pääsi pieni säikähtänyt ”oh”, jonka mukana purkautui myös osa hänen kiukustaan. Hämmentynt ja hieman rauhoittut Saana kampesi pystyyn ja pudisteli lunta takistaan.

Silmäkulmastaan hän näki jotain, jota ei olisi ilman liukastumisvälikohtausta tullut huomanneeksi. Saanasta katsottuna takavasemmalla olevalla kesäterassilla oli pieni lämpimän kullan värisin jouluvaloin koristeltu koju. Valot loistivat niin kirkkaina ja kutsuvina, että Saana tuskin uskoi voineensa kulkea ohi mitään huomaamatta.

Saana otti lumoutuneena pari askelta lähemmäs kojua mutta pysähtyi huomatessaan terassilla olevat pöydät. Pöytien ääressä istui hahmoja. Ensin Saana luuli heitä kolmeksi peikoiksi ja pikku menninkäiseksi mutta huomasi pian, että istuvat hahmot olivat ihmisiä: kolme rähjäistä ja parrakasta miestä, sekä luultavasti yksi nainen.

Ennen kuin Saana ehti nyrpistää nenäänsä ja kääntyä lähteäkseen pois, kojusta pomppasi viides hahmo: pieni nainen, jonka kiharat harmaat hiukset hapsottivat suuren tupsupipon alta. Nainen huomasi Saanan ja huiskutti kättään. ”Hyvää iltaa!” hän huusi iloisesti. Muut ihmiset kääntyivät katsomaan naisen osoittamaan suuntaan, eli suoraan järkyttyneeseen Saanaan. ”Tule tänne vain rohkeasti. Kuuma juoma ja piparit auttavat viluun!” nainen jatkoi leveästi hymyillen.

”Tuota”, sanoi Saana, kun ei muutakaan osannut. Naisen oli pakko olla hullu, hän päätteli, sillä ei kukaan normaali ihminen pystyttäisi herkkukojua ulos keskellä talviyötä. Eihän vielä ollut edes joulu.

Kojun valot kuitenkin kutsuivat Saanaa, ja koska kukaan ei vaikuttanut agressiiviselta tai uhkaavalta, hän vastasi niiden kutsuun. Nainen hymyili entistä leveämmin. ”Istupa tähän kultaseni”, hän viittilöi ja osoitti pöydän ääsessä olevaa huovalla vuorattua puutarhatuolia. Saana isutettiin lempeästi kuluneisiin vaatteisiin pukeutuneen pitkäpartaisen miehen ja heiveröisen kuoppaposkisen naisen väliin. Pöydällä heidän edessään oli oksista, omenoista ja pienistä led-tuikuista kyhätty asetelma.

Nainen kiikutti pöytään kukkurallisen lautasellisen piparkakkuja ja ojensi Saanalle mukillisen höyryävän kuumaa juotavaa. Sitten myös hän istuutui pöydän ääreen. ”No, onko kaikilla sopivan lämmin?” nainen kyseli lempeästi ja tuuppasi samalla piparilautasta lähemmäs Saanaa.

Vastaukseksi kuului epämääräisesti myöntelevää muminaa. Saana otti kohteliaasti piparkakun. Se oli vielä lämmin. Ensimmäisen haukkauksen jälkeen Saana unohti kaatumisen jäljiltä kolottavan takamuksensa ja kammottavat pikkujoulujuhlat. Tämä oli toisenlainen juhla. Epätodellisuudessaan riipaisevan todellinen hetki, joka yhdisti Saanan hänen vieressään kyhjöttäviin syrjäytyneisiin ja kodittomiin ihmisiin.

Pieni harmaahapsinen jouluenkeli kertoi heille arkisesti niksejä piparkakkutaikinan tekoon. Saana näki hänen silmiensä ystävällisen tuikkeen heijastuvan myös toisten silmiin. Saana hymyili ja resuinen mies hänen vieressään vastasi hymyyn. Hymyillessään mies ei enää näyttänytkään niin resuiselta – oli vain nähtävä hieman vaivaa päästäkseen katsomaan pintaa syvemmälle.

Tämä oli sitä, mitä jouluna kaipasikin: joulurauha ja lähimmäisenrakkaus. Onnellisena Saana hörppäsi höyryävän kuumaa glögiä. Se ei ollut lainkaan hassumpaa.

Avasta ja bannerista kiitokset raitakarkki.

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 979
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #15 : 05.12.2013 22:44:50 »
Oi, tämä oli ihana! Mä en olekaan koskaan tainnut lukea sulta mitään pidempää, mutta tykkäsin kamalasti. Olit saanut mukavan juonen ja syvällisemmänkin päähenkilön ahdettua noin pikkuiseen tekstiin. Saana on muuten ihana nimi. Tykkäsin tosi paljon kuvailusta ja juoni eteni sujuvasti ja ilman takkuiluja. Kirjoita ihmeessä vähän enemmänkin novellirääpäleitä!  :D

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

Violetu

  • Winter Soldier
  • ***
  • Viestejä: 4 571
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #16 : 06.12.2013 08:53:03 »
Jep, villasukat on ehdottomasti jokaisen koti-illan pakollinen varuste. Tosin olen käyttänyt niitä varmaan lokakuusta asti about koko ajan, joten jouluisuus siinä vähän kärsii :D

Todella omituista, mutta itketit minua tuolla viimeisimmällä. Koko ajatus, että ne, joilla on vähiten, voivat joskus antaa muille eniten, on hirveän kaunis ja liikuttava (tai sitten olen itse vain todellisesta elämästä vieraantunut pehmo).
Mutta siis, pointti oli, että pidin kovasti ^^

~Violet

Aggressive... but I like it.

ilkku

  • Unelias
  • ***
  • Viestejä: 106
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #17 : 06.12.2013 21:25:22 »
A/K: Tui, kiitos! Ihana kuulla, että tykkäsit :)
Violetu: Voi, ihanasti sanottu! Täällä taitaa olla toinen pehmo...

***

A/N: Halusin kirjottaa jotain ylvästä ja kaunista itsenäisyyspäivän kunniaks, mutta mitenkäs kävikään... Vähän epämääräisestä räpellyksestä huolimatta pointti on se, että oon ylpeä suomalaisuudestani ja kiitollinen Suomen itsenäisyydestä. Eipä tässä sitten muuta ku odottelemaan Tuntematonta :D


6. Jotain sinistä ja jotain valkeaa

Sadepisarat tipahtelevat tasaisesti taivaalta häivyttäen maiseman harmaaseen hämyyn. Tummaksi kastunut maa ja hiljaiset kadut tekevät joulukuisesta iltapäivästä yksinäisen ja hieman surumielisen.

Muutamien talojen ikkunalaudoilla loistaa kuitenkin kynttiläpari, joka päästää hitusen sisällä vallitsevasta kotoisasta ja lämpimästä tunnelmasta taloja ympäröivään hämärään. Monissa kodeissa tapaillaan laulujen sanoja ja melodioita – Runebergiä ja Paciusta tai Sibeliuksen Finlandiaa. Ilmassa väreilee vaatimaton mutta samalla harras odotus: useat ajattelevat malttamattomina linnanjuhlien pukuloistoa tai Edvin LaineenTuntematonta sotilasta. Hautuumaan hämäryyttä rikkovat muistomerkeille lasketut lyhdyt ja kynttilät.

Vaikka maa ja taivas ovat harmaat eivätkä valkea ja sininen, on päivässä jotain erityistä. Tänään riittää salossa liehuvan lipun valkealla pohjalla oleva sininen risti.

Avasta ja bannerista kiitokset raitakarkki.

Alice Katarina

  • ***
  • Viestejä: 979
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #18 : 06.12.2013 21:43:36 »
Tässä oli kyllä tietynlaista arvokkuutta. Pidin kovasti. Nyt täytyy rientää itse kirjoittamaan.

Ihanaa Itsenäisyyspäivää sinne, muru!

AK
Avasta kiitos Ingrid!

Ja se meni siks ku mä halusin,
ja mä rähjäsin mut uskoin rakkauteen.
Mä menin sinne ja takasin,
ja mä kaaduin mut mä nousin uudelleen.

ilkku

  • Unelias
  • ***
  • Viestejä: 106
Vs: 24 pientä hetkeä jouluun | max K-11 | Joulukalenteri
« Vastaus #19 : 08.12.2013 19:26:39 »
AK: Kiitos pikkuisesta piristävästä kommentista :DD

***

A/N: Eilinen luukku tulee vihdoin tässä, pahoittelut myöhästymisestä. Nyt kun on kerran lunta päättänyt vähän tulla tänne eteläänkin, oli kiva kirjottaa lumisemmista tunnelmista. Preesens ei oikein ottanut toimiakseen mutta yritys tekee mestarin :D


7. Pulkat possujunassa

Yksi syy odottaa lunta on mäenlasku. Innokkaimmat kyllä saattavat laskea mäkiä skeittilaudoillaan vuodenajasta riippumatta, mutta kunnon pulkkamäkeen pääsee vain talvisin.

Kun lumi viimein sataa maahan haetaan pulkat ja liukurit ullakolta. Sekalaiset perheistä ja ystävyksistä kootut joukkiot lähtevät matkalle kohti parhaita mäkiä mukanaan mahdolliseti eväät, kamera tai vain odotusta puhkuva mieli.

Huipulla jännitys on korkeimmillaan – pulkkaan asetutaan huolellisesti ja lopulta potkaistaan vauhtia. Voi sitä onnea! Talven ensimmäinen lasku saa posket punaisiksi ja naurun pyrkimään ulos pakkaseen.

Pulkkailu on yksi talven kohokohdista. Hyvässä seurassa jaksaisi mäkeä laskea vaikka pulkan puhki. Ja yksi hauskuuksista piileekin ryhmän tuomissa mahdollisuuksissa: yksin on haastavaa laskea possujunassa.

***

A/N: Heti perään tämän päivän luukku. Omistettu otsikon mukaisesti :)


8. Ystäville

Sylvi hyppeli tienpientareella polviin asti ulottuvassa lumihangessa. Tanja hänen vieressään lauloi sydämensä kyllyydestä joululauluja.

Viitisen metriä tyttöjen takana Tanjan pikkuveli Tumppi kolusi piennarta. Kukaan ei aavistanut Tumpin aikeita ennen kuin oli liian myöhäistä: kaksi höttöistä lumipalloa lensi riemunkiljahdusten saattelemana tyttöjä kohti.

Ensimmäinen palloista hajosi Sylvin jalkoihin, toinen osui Tanjan selkään. Sylvi kiljui ja Tanja kihisi kiukusta, eikä aikaakaan kun Tumppi joutui vuorostaan hyvin tähdättyjen heittojen uhriksi. Pian kaikki kierivät hangessa heitellen lunta milloin mihinkin suuntaan, ja vasta lähestyvä auto sai lapset keskeyttämään taistelunsa.

Nenät punaisina ja takit täynnä lunta tyytyväinen kolmikko jatkoi matkaansa. Kyllä elämä olisi ollut tylsää ilman ystäviä.

Avasta ja bannerista kiitokset raitakarkki.