Title: Ennen huomista
Author: unrealistic
Rating: S
Pairing: James/Sirius (lähinnä ystäväpohjainen teksti)
Genre: angst
Summary:
Ja sitten kaikki on taas paremmin kuin ennen.A/N: Miulla oli niin tragedia -olo. Loppu on, myönnetään, vähän turhan nopea (?), mutta halusin kerrankin saada edes jotain aikaan, joten en jäänyt sitä turhan pitkäksi aikaa hiomaan. Angstia ja jiiässää jees!
Ennen huomista
Jamesin ja Siriuksen tunnettua viiden talven verran, he lakkaavat puhumasta toisilleen. Ilman mitään sen painavampaa syytä. James kaipaa jotain uutta elämäänsä, Siriusta kuristaa liika läheisyys. Ja kaikki puhuvat siitä, miten outoa on nähdä Sirius kävelemässä lähekkäin Remuksen kanssa, luomatta edes katsetta Jamesiin käytävällä törmättäessä. Tai toisinpäin. Ja vaikka jokainen yrittää vuorollaan tivata heiltä syytä käytökseensä, he pudistavat päätään ja naurahtavat hermostuneesti. Kaikki on hyvin.
Totuus on kuitenkin, että Sirius makaa öisin hereillä ja miettii, ajatteleeko James häntä enää ollenkaan. Pohtiiko toisen tekemisiä, huolehtiiko kaiken olevan hyvin. Ja James puolestaan koittaa joka aamu niellä ylpeytensä ja puhua Siriukselle, mutta ei keksi riittävän hyvää tekosyytä voidakseen toteuttaa aikomustaan. Remus vastailee monotonisella äänellä molempien kysymyksiin toisistaan, kyllästyneenä koko tilanteeseen.
Tätä jatkuu kokonaisen kuukauden ajan. Siihen mennessä James on täyttänyt kuusitoista ja pitää mykkäkoulua lapsellisena. Jos Siriukselta kysyy tapahtuneesta myöhemmin, hän vastaa ettei sitä koskaan tapahtunutkaan. Molemmat hymyilevät taas kulmiensa alta toisilleen, juoksevat leikkisästi yömyöhällä pitkin pihamaita. Kaikki tuntuu olevan paremmin kuin ennen. Niin välirikko vajoaa unohdukseen.
"Älä nyt viitsi vouhottaa, ei teille mitään satu!"
"Älä itse ole niin saatanan vastuuntunnoton!"
"Älä luule, että tämä olisi helppoa!"
"Älä leiki, että välität!"
"Selvä."Heidän ollessaan jo kahdenkymmenen toisella puolella, piirtyy raja taas liian selkeänä veteen. Siriusta ahdistaa olla salaisuudenhaltija. James ei luottaisi kehenkään muuhun. Molemmat tiuskivat alituiseen toisilleen, välittämättä edes juuri nukahtaneesta Harrysta. Kun Lily joutuu raivoissaan viemään parkuvan lapsen toiseen kerrokseen, irtisanoutuu Sirius tehtävästään. Ehkä Jamesin viimeisimmät sanat osuivat liian syvälle.
Sirius päättää, ettei ota yhteyttä Jamesiin ennen marraskuuta. James puolestaan on liian ylpeä, että kirjoittaisi Lilyn kehotuksista huolimatta ja selvittäisi asiat ennalleen. Niin kuluu lokakuu.
Viimeisellä viikolla Sirius löytää itsensä taas ajattelemasta Jamesia, ja aikaa, jolloin he olivat vain kaksi typerää teiniä. Virneeseen hukattuja vuosia, sitä hymykuoppaa Jamesin poskella. Tuulen tuivertamaa tukkaa huispauspelien jälkeen. Ja sitten se typerä kuukausi, jolloin he eivät puhuneet sanaakaan toisilleen. Sirius muistaa taas, miksi välirikko ei toiminut viime kerrallakaan. Koska he molemmat välittävät kuitenkin liikaa. Väitti James mitä tahansa. James on muutenkin aina puhunut outoja. Koulussakin James tapasi sanoa, miten hauskaa olisi kadota pilvien taakse. Sirius ei koskaan ymmärtänyt sitä, eikä ymmärrä vieläkään. Entä jos se oli jotain tärkeää? Hänelle herää pakkotarve kysyä Jamesilta, mitä toinen oli puheillaan tarkoittanut.
Hän on jo tarttumaisillaan takkiinsa, kun muistaa että on vasta lokakuun viimeinen.
Olisiko sillä väliä, Sirius ajattelee.
Olisiko sillä väliä, vaikka hän ajaisi moottoripyörällään jo nyt tapaamaan Jamesia. Hän puree huultaan ja katsoo itseään peilistä. Ei, ei se kannata. Sehän saattaisi pilata koko viikon. Se oli tuntunut nuorenakin niin hyvältä, kun he viimein olivat kuukauden jälkeen taas puhuneet toisilleen. Jakaneet itsestään kaiken, sillä kumpikaan ei enää ottanut toistaan itsestään selvänä. Ja sitä paitsi; Huomennahan on marraskuu. Sirius saattaa jo nähdä Jamesin pirteät kasvot ja kuulla tavallista lujemman äänen. He halaavat. Sirius voisi ehkä jopa harkita vastuutehtäväänsä uudestaan, tuskin se Peteriä haittaisi. Ja sitten James kertoisi miksi hän halusi aina kadota pilvien taakse korkealle lennettäessä, eikä Sirius sivuuttaisi sanaakaan.
Niin Sirius ajattelee, ja naurahtaa itsekseen sille, miten lapsellisia he joskus osaavat olla. Hän rojahtaa takaisin nojatuoliinsa, jossa on istunut lähes koko viikon kuluttaen aikaa.
Huomennahan on jo marraskuu.
Ja sitten kaikki on taas paremmin kuin ennen.