Kirjoittaja Aihe: Sherlock (BBC): Ennen siipisulkien havinaa (Sherlock/John, S)  (Luettu 3230 kertaa)

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Nimi: Ennen siipisulkien havinaa
Kirjoittaja: Sisilja
Oikolukija: Harpy
Ikäraja: S
Fandom: Sherlock (BBC)
Paritus: Sherlock/John
Tyylilaji: Söpöstelydraama
Vastuuvapaus: BBC, Moffat, Gatiss, ACD saavat kiitoksen ja kunnian.
Yhteenveto: Sarah rakastaa undulaattiaankin enemmän kuin Johnia, mikäli Sherlockilta kysytään.

Alkusanat: Päätin osallistua 12+ virkettä -haasteeseen, jotta saisin aikaiseksi edes jotakin. Pitkästä aikaa kirjoitin jotain (ainakin omasta mielestäni) aidosti suloista!

Ficci osallistuu OTP10 kakkoseen (valmista tuli, jippiaijee!), Yhtyeen tuotantoon The Rasmuksen kappaleella Chill (lyriikoita ficin alussa) ja tietysti siihen 12+ virkettä IX -haasteeseen, jonka sanalista löytyy ficin lopusta.

Harpylle hirvittävän suuret kiitokset avusta ja hienoista ideoista sekä ennen kaikkea ficin hurmaavasta nimestä!



Ennen siipisulkien havinaa


And every time when I painted my room
Like a fool I hid my feelings


Kun Sherlock puhuu, hän odottaa kuuntelijan olevan tarkkaavainen loppuun asti, sillä sellainen on ennen kaikkea kohteliasta. Hänestä on sietämätöntä, että John kääntää hänelle selkänsä kesken kaiken ja aloittaa turhaakin turhemman kiistan. John syyttää Sherlockia lapselliseksi ja itsekkääksi herneaivoksi, vaikka he molemmat tietävät tutkimattakin, kumman älykkyysosamäärä on pienempi.

Johnin itsepäisyys saa Sherlockin veren kiehumaan (vaikka se on naurettavaa, sillä kiehuminen ilman kuumentamista on mahdotonta), ja hänen äänensä tärähtelee hänen karjaistessaan: "Se nainen rakastaa undulaattiaankin enemmän kuin sinua, John, olet pelkkä korvike, etkö käsitä!"

Väite on vailla pätevää totuuspohjaa, mutta John ei sitä huomaa, ja kun ilmeisen puolikuuro rouva Hudson ilmestyy tarjoilemaan heille aamiaista, banaanikakkua kera teen ja maidon, John katsoo Sherlockia kuin tappoa suunnitellen (murhaksi teko olisi aivan liian impulsiivinen).

John ei pyydä anteeksi häneltä vaan rouva Hudsonilta ja lähtee ulos, ja Sherlockin tekisi mieli varoittaa häntä menemästä Hyde Parkiin, sillä aamukaste ei ole vielä haihtunut nurmikolta ja kastelee Johnin uudet kengät.

"Voi, Sherlock, mitä äsken sattui?" rouva Hudson päivittelee, eikä Sherlock vastaa, ei edes korjaa, ettei äsken, korkeintaan muutama minuutti sitten, tapahtunut mitään, ehei, pian on toukokuu ja Sherlockin ongelmat alkoivat luultavasti jo tammikuussa.

Hän ei enää kiirehdi ikkunan ääreen Johnin häivyttyä riidan päätteeksi ulos, koska hän on oppinut, ettei vahdissa seisominen tuo Johnia takaisin yhtään sen nopeammin kuin apaattinen sohvalla makoilu. Siispä Sherlock heittäytyy selälleen rouva Hudsonin hössöttäessä törröttävistä kylkiluista: "Kyllähän sinä syöt, kun minä olen tuputtamassa ruokaa, tai silloin kun John, herttainen John – mutta mitä sinä sitten teet, kun hän ei ole katsomassa perääsi?"

Jokin repii Sherlockin sisuksia, se jokin pakottaa hänet hypähtämään istualleen ja vilkaisemaan rouva Hudsonia terävästi. Pöydällä on kolme kuppia, niistä vain kahteen on kaadettu kahvia, ja Sherlockin olo on selittämättömän tyhjä.

Hän ei oikeastaan pelkää, ettei John palaisi, mutta hän ei myöskään usko olevansa pysyvä, ehkä Sarah onkin tarpeeksi, ja John, voi John, eihän Sarahilla ole lemmikkieläimiä!

Rouva Hudson toteaa, että John kaipaa nyt aikaa miettiä asioita, kaikessa rauhassa. Etteivät astronautitkaan ottaneet ensimmäisellä kuulennolla heti montaa askelta kerralla. Sherlock hiillostaa käytetyllä tulitikulla pöydänkulmaa ja pohtii, muuttuisiko mikään, jos hän polttaisi 221B:n.

"Voisimme aloittaa alusta, ilman ongelmia, John otti yläkerran huoneen kerran, hän ottaa sen toistekin, eikö vain rouva Hudson, John ei ole mikään petturi, hän pitää aina sanansa, John on arvaamaton mutta ennustettavissa, ja tiesitkö, että hän pitää minua uskomattomana?"

Sherlock yrittää pitää äänensä värittömänä, rykäisee ja juo kahvinsa kylmänä, ajatukset purskahtelevat sinne tänne, yksityiskohtia yksityiskohtia mutta mikä on ratkaisu? Rouva Hudson kehottaa häntä menemään takaisin nukkumaan, kello on vasta vähän, mutta Sherlockhan on jo viittä vaille vaaka-asennossa, eikä hän tarvitse unta, lepo on debiileille, vaan eikö olisi jonkinlaisten aamurauhoittavien aika, rouva Hudson, muista rauhoittavasi!

Rouva Hudson katsoo häntä erikoinen ilme kasvoillaan, ja Sherlock vetäytyy suosiolla mielenpalatsiinsa, kaivautuu ruudilta käryäviin hiekkanietoksiin, etsii turtumusta, löytää vain kiihotusta, epävarmuutta, varmuutta, John, tapoit juuri miehen, John, keskity, sulje silmäsi, John John,

OLETKO KUNNOSSA?

Hiljainen kysymys kuulostaa ukkosen jyrähdykseltä. Sherlockin mielenpalatsi halkeaa kultaiseen leikkaukseen, kun käsi painuu hänen olkapäälleen – John.

"Tajusin jotain", John sanoo tyynesti, kun Sherlock ei vastaa, ja Sherlock koettaa peilata hänen seesteisyyttään. Hän huomaa kyyhöttävänsä jäykästi polvet koukussa, ja on istunut niin jo hyvin kauan, sillä alakerrasta kuuluu vaimeaa kolinaa rouva Hudsonin valmistellessa päivällistä, ei lounasta.

John istuu hänen viereensä, ja hetken he ovat aivan vaiti, Sherlock huokaa ja vihdoin John jatkaa: "Haluatko kuulla, millaiseen johtopäätökseen tulin, vai päätteletkö itse?"

Hän katsoo Johnia ja John katsoo häntä, John hymyilee ja Sherlock huokuu rauhaa, jonka olemassaoloa hän ei osaa selittää, mutta josta hän on kiitollinen, ja varoittamatta John tokaisee: "Sarahilla ei ole undulaattia", jolloin Sherlock tahtoo tuhahtaa, ei tietenkään, ei tietenkään, ei ole koskaan ollutkaan, mutta –

"mutta minulla on", John naurahtaa, nuolaisee huuliaan, sulkee silmänsä ja painaa heidän otsansa varovasti vastakkain.



Sanalista: 1. kohteliaisuus 2. kiista 3. herne 4. undulaatti 5. banaanikakku 6. aamukaste 7. toukokuu 8. apaattinen 9. kylkiluut 10. repiä 11. kahvi 12. pelko 13. kaipaus 14. astronautti 15. tulitikku 16. petturi 17. väritön 18. vaaka 19. nietos 20. ukkonen 21. kultainen 22. peili 23. vaimea 24. kuulla 25. rauha


Loppusanat: Debiili oli minulle ihan uusi sana! Matematiikka taas ei kuulu vahvuusalueisiini, joten kultainen leikkaus vaikutti aluksi ihan käsittämättömältä jutulta. Kaikkea sitä oppiikin kun yrittää kirjoittaa itseään fiksummista ihmisistä mahdollisimman uskottavasti.


« Viimeksi muokattu: 21.08.2019 10:56:28 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Funtion

  • Vieras
Vielä... jaksaa... kirjoittaa... edes... yhden... kommentin. Otsikosta sanoinkin, siipi on mun henkilökohtainen inhokkisana, havina on kyllä kiva. Niin ja hei, btw, onnittelut OTP10-haasteeseen loppuunviemisestä! Ihailtava suoritus! (Ja ihailtavaa multaki, et oon noita jokaista kymmentä tekstiä kommentoinut. Woah.)

John ei pyydä anteeksi häneltä vaan rouva Hudsonilta ja lähtee ulos, ja Sherlockin tekisi mieli varoittaa häntä menemästä Hyde Parkiin, sillä aamukaste ei ole vielä haihtunut nurmikolta ja kastelee Johnin uudet kengät.
Tää vähän häiritsi... siis toi "ja" sana. Aamukaste ei ole vielä haihtunut nurmikolta ja kastelee Johnin uudet kengät... en tiedä, jotenkin olisin kaivannut tuohon sanaa, joka osoittaa syy-seuraussuhteen. Ja ei sitä tee. Mutta kaipa se noinkin menee.

?? ?? ??

Sherlock Holmes on undulaatti?? Oon lukenut liikaa Kafkaa, kun otin tuon ensin kirjaimellisesti, Sherlock vihreissä ja keltaisissa höyhenissä, voi hyvä luoja sentään. :DD Tää oli erittäin mielenkiintoinen teksti sikäli, etten meinannut tunnistaa tätä sun käsialaks! Toki siellä oli paljon ihastuttavia elementtejä, jotka on vaan niin sua (jotenkin noi kaikki lauseiden rakenteet ja se varmuus, mikä sulla on kirjoittamisen kaa), mut toisaalta tää oli niin erilainen, luulen että se on 12+ virkettä -haasteen "syytä". Tää oli hämmentävä ja vaikeaselkoinen ja tätä piti oikeasti tankata. Rytmi ja tempo oli välillä hirveän luja niin että pyörrytti, sitten taas jossain kohtaa se toimi kuin kirsikka kakun päällä, esim. tässä: Rouva Hudson katsoo häntä erikoinen ilme kasvoillaan, ja Sherlock vetäytyy suosiolla mielenpalatsiinsa, kaivautuu ruudilta käryäviin hiekkanietoksiin, etsii turtumusta, löytää vain kiihotusta, epävarmuutta, varmuutta, John, tapoit juuri miehen, John, keskity, sulje silmäsi, John John,

OLETKO KUNNOSSA?
Tää oli ehdoton suosikkikohtani. (Varsinkin toi vastakohta ja ristiriita: epävarmuutta, varmuutta. OIH! <3)

Sanat hukutit hienosti tekstiin. En olis löytänyt niitä, ellen olis muistanut niistä jokaista, mutta ne eivät kuitenkaan häirinneet lainkaan. Juoneltaan tää oli ehkä vähän... no, 25 virkettä, se ei ole paljoa. Siihen nähden tässä oli kuitenkin tarpeeks asiaa ja tapahtumia. Jotenkin sun Johnlockeissa on usein sellainen lähtökohta, että jompikumpi, Sherlock tai John, käsittää jotain väärin tai epäilee itseään tai jotain muuta vastaavaa, kunnes sitten lopussa "pulma" ratkeaa kummankin voittoon. Loppu ei siis tuonut yllätystä mukanaan, mutta pidin siitä miten sidoit undulaatin tän tekstin punaiseks langaks. Toimi!

Debiilistä en ollut mäkään koskaan kuullut, mut kultainen leikkaus on kyl tuttu taiteen ja matematiikan kautta. Ahaa, ovela tapa muuten käyttää pakollinen sana "kultainen"! Vasta nyt hokasin tän. Loistavaa.

Kaikin puolin ihan hyvä teksti! Oon iloinen että oot nyt taas pääsemässä vauhtiin kirjoittamisen kaa (luoja oon kaivannut näitä) ja ja... no niin. Kiitos tästä mukavasta lukupalasta! : )

// Kharon suosii senssiä ja vaikka kuinka vihaankin sitä, alan kallistua sen puoleen. Senssi tai sensei, you name it!
/// :DDDDD Sensi on muute aika jees!
« Viimeksi muokattu: 01.07.2013 20:21:18 kirjoittanut sensaatio »

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
sensei: Eikö sensei ole aika hirveän mahtipontinen lempinimi? Yllätyin, oikeasti yllätyin, että luit ja jopa kommentoit tätä, olin ihan varma, että jätät lukematta tämän puhtaasta periaatteesta (ei siiville!). Mutta oih, olenpas iloinen, että olin väärässä! Kommentoijana olet kyllä omaa luokkaasi, onnitteluni ja kiitoshalini siitä. <3

Haha, ei Sherlock ole kirjaimellisesti undulaatti. Yhteys Johnin lausahduksen, undulaatin ja Sherlockin välillä on tämä (tulee ihan opettajamainen fiilis nyt): Sarahillahan ei nyt kuitenkaan ole undulaattia, mutta jos olisi, hän rakastaisi sitä enemmän kuin Johnia (tietysti vääräleuka sanoisi tässä vaiheessa, ettei sen tarvitse merkitä paljoa, jos Sarah ei rakastanut Johnia lainkaan). Jos subjekteja ja objekteja muuttaa Johnin lauseen mukaisesti, saadaan aikaan tämä kuvio: John rakastaa Sherlockia enemmän kuin Sarahia. Tai jotain. Uskon, ettei tämä selventänyt yhtään, mutta kyse ei ole konkreettisista undulaateista vaan taas jälleen kerran rakkaudesta, koska rakkaus on suosikkiteemani. Heh.

Tämän järjettömän sepustuksen jälkeen voin hyvin myöntää, että ehkä tämä teksti on vaikea. Sen ei pitänyt olla, mutta ehkä se on. Olen pahoillani. Kiihkeä rytmi tulee suurimmaksi osaksi rajatusta virkemäärästä. Moneen otteeseen olisi tehnyt mieli jakaa lauseet omiksi virkkeikseen, mutta kun ei voinut! Ja oli hirveästi tietoa ja yksityiskohtia, joiden piti mahtua silti mukaan. Joten. Ehkä 12+ virkettä ei ole minunlaiseni kirjoittajan unelmahaaste, mutta ainakin sen kautta saa helposti tekstiä aikaan, ja se on ihanaa.

Lainaus käyttäjältä: sensaatio
Jotenkin sun Johnlockeissa on usein sellainen lähtökohta, että jompikumpi, Sherlock tai John, käsittää jotain väärin tai epäilee itseään tai jotain muuta vastaavaa, kunnes sitten lopussa "pulma" ratkeaa kummankin voittoon.
Tähän on pakko tarttua ja sääntöön on pakko tehdä poikkeus heti seuraavan Johnlockin kanssa, koska eihän tällainen kaavoihinsa juuttuminen ole sallittua! Voi jestas. Tajuan, ettei tämä ole suoranainen moite sinulta, enkä ota siitä nyt ihan hirveästi itseeni, mutta kiitos herätyksestä! Tarvitsen uudenlaisia asetelmia, kyllä!

Hei, kiitoskiitos kommentistasi, teit minut valtaisan iloiseksi. <3

// Ei sensi kävisi? Se olisi vähemmän...  u know. Bilehile.
« Viimeksi muokattu: 01.07.2013 20:00:14 kirjoittanut Sisilja »
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Lumihopea

  • Vieras
Johnlockia, Johnlockia ja vielä kerran sitä samaa. :D

Ihana ja hauska ficci! +Sherlock Johnin "undulaattina", aww :3

Kuvailu oli hyvää, hahmot sopivasti itsejään ja muutenkin hyvä ficci. (:

(Upeaa, kello on näin vähän, mutta rakentava palaute meni jo nukkumaan...)

Tulin siis vain kertomaan tämän ficin olevan mielestäni mahtava! :D

Pidin varsinkin lopusta, joka sai minut hymyilemään itsekseni ja kuvittelemaan tapahtumia siitä eteenpäin... :)

Kiitokset Lumihopealta!

Renneto

  • Melancholiette
  • ***
  • Viestejä: 279
  • Kuin tylsää, kurjaa, tympeää ja tyhjää
En tykännyt fikin nimestä, melkein kaikesta muusta kyllä. x)

Heti ensimmäinen virke veti minut mietteliääksi; millainen ihminen tällä kertaa olisi Sherlock? Tällä kertaa hän oli vähän erilainen, sillä:

Lainaus
Kun Sherlock puhuu, hän odottaa kuuntelijan olevan tarkkaavainen loppuun asti, sillä sellainen on ennen kaikkea kohteliasta.

Huhhuh!

Vaikka vähän elättelin toivoa, että kerrankin fandomin teksti ei olisi niin loputtoman Sherlock-keskeinen (aina joku halua ja palvoo tätä, aina Sherlock on tavoite, maali, mielessä, ei mitään eroa tai väliä, onko se joku Moriarty vai Watson...) mutta olihan kuuluisa salapoliisi tälläkin kertaa eittämättömän tyylikäs, charmantti ja kiinnostava. Pidin läähättävästä otteesta jota heijastelivat niin pomppivat ajatukset jotka muistuttivat silmänliikkeitä kuin juoksettuva kielikin. Pidin kovasti myös sotkeutuvasta logiikasta, johon tartuttiin mutta joka ei ehkä pitänyt. Ehkäpä kohteliaisuuskin oli vain hätävalhe Sherlockille itselleen. :>

Minusta tämä oli hyvin selkeä teksti kielellisesti ja rakenteellisesti vaikka olikin vyöryvä. Tankata ei tarvinnut ja yhteydetkin olivat loppujen lopuksi aika selviä. Mitään hirveitä tajunnavirtaviboja ei todellakan ollut. Olen siis hieman eri linjoilla kuin sensaatio. Olihan tämä voimakkaammin väännetty kuin monet klassisemmat kirjoituksesi muttei mitään extremeä. Ehkä osittain fiilikseni johtuvat siitä, ettei tämä ollut angstia - ja olin siitä hyvin iloinen! Jotenkin nyt on sellainen olo, ettei millään viitsisi lukea synkeää otsanrypytystä vaan tämä oli hienosti suloinen. Herttainenkin!

Siitä olen sen sijaan samaa mieltä, että sanat olivat maastoutuneet erittäin hyvin, aivan hykerryttävän hienosti. Mikään ei erityisemmin pistänyt silmään vaikka toisella lukukerralla vähän tikulla vilpillisellä mielellä kaivelinkin, m-a-h-t-a-v-a-a! Välillä ehdin jopa harmistua, kun monet pienet täydellisyydet eivät olleetkaan alleviivattuja, esimerkiksi Sherlock hiillostamassa pöytää tulitikulla tai kun kello on vasta vähän mutta Sherlock viitä vaille vaaka-asennossa, mutta ehkä tällaisista pienistä takaiskuista voi kirjoittaja olla vain ylpeä. :>

Oli kivaa, kuinka ääni oli tässä valloillaan vaikkei puhetta juurikaan varsinaisena dialogipaaluna ollutkaan. Puhumatonkin puhe - halu ja tarve kommunikoida - tärähteli ja oli kuin ukkonen. Ääni piti pitää värittömänä.

Lopetus oli muuten jotenkin sisiljamainen. :D
perhosen siivenisku


Röhkö

  • ***
  • Viestejä: 1 171
  • Oot kuuma.
Kommenttikampanjasta tervehdys!

En ole pitkään aikaan lukenut johnlockia, vaikka siitä tykkäänkin, enemmän tosin (BBC:n versiosta) Sherlock/Irene:stä. Harvemmin olen lukenut tällä parituksella sellaisia ficcejä, joissa mieskaksikon välillä tapahtuu jotain konkreettista. Pidin kuitenkin tässä ficissä siitä, miten miesten välinen suhde on rakennettu hienostuneesti.

Ihmettelin, että mitä tuo undulaattihöpinä alussa oikein oli. Lopetus oli hieno, pidin Sherlockin vertaamisesta undulaattiin, sekin kirjoitettu hienovaraisesti. Otsien painallus yhteen oli jotenkin tämän fandomiin sopiva.

En aluksi huomannut, että alun sitaatti on Rasmuksen biisistä, vaan elättelin jo toiveita, että se oli jostain vanhasta teoksesta peräisin. Sitten katselin vähän tarkemmin alkusanojasi.

Preesensin käytöstä en ole koskaan pitänyt, koska se jotenkin tuo mielestäni tekstiin hieman laahaavan vaikutelman. Jossain kohdissa tässä preesens toi tarinaan hieman runollisia piirteitä.

Rouva Hudson oli ihastuttava hahmo kaikessa kannustavuudessaan ja herttaisuudesaan, jotenkin todella IC.

Käytit persoonallisia sanavalintoja, kuten ´mielenpalatsi´. Ties millaista siellä Sherlockin päässä oikeasti on. Se seikka, mitä olen tähän asti jäänyt aina BBC!Sherlock-ficeiltä kaipaamaan, ovat sarjassa esiintyvät "grafiikat", joilla havainnoidaan Sherlockin kykyä huomata pieniä yksityiskohtia tai näytetään hahmoille saapuvia tekstiviestejä. Jos vielä jatkossa tästä fandomista kirjoitat, niin niitä "välitekstejä" olisi kiva saada mukaan :)

Otsikko ei ollut ennalta-arvattava, mutta en silti pitänyt siitä. Se oli jotenkin liian fluffy ja liian absurdi minun makuuni.

Kirjoitat kuitenkin selkeästi, enkä bongannut kirjoitusvirheitä. Kirjoita ihmeessä lisää johnlockia!

- Röh
Mitä tapahtuu ficissä, jossa päähenkilö kirjoittaa ficciä? Ficcinception, K-15

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Lumihopea: Kiitos kovasti!

Renneto: Et arvaa kuinka vaikeaa oli aikoinaan keksiä tälle ficille nimi. Jos tykkäisin pitää tilastoja siitä mikä on vaikein teksteistäni mitä nimeämiseen tulee, tämä taistelisi kyllä ykkössijasta tai vähintäänkin palkintopallisijasta. Aina ei osu aivan oikeaan, mutta olen itse sitä mieltä vieläkin, että tämän kanssa päästiin melko lähelle. Mielipideasioitahan nämä loppujen lopuksi ovat. Ja, en keksi mitään oikeaa sanaa (joka olisi edes suomea), joten, awww. Sanon awww Sherlockin hahmotulkinnallesi. Se on äärettömän mielenkiintoinen ja varmasti totta lähes kaikissa tämän fandomin teksteissäni, varsinkin alkupään tekstien kohdalla. Sitä hahmoa on niin helppo palvoa (oli ainakin ennen), että täytyy melkein tehdä tietoinen päätös olla palvomatta, jos haluaa toisenlaisen tuloksen. Tai ehkä pitäisi analysoida, ymmärtää enemmän, katsoa pintaa syvemmälle. Toivon tekeväni tätä enemmän nykyään. Tätä tekstiä tekstinä määrittää kamalan paljon tuo haaste. Se ei anna tämän venyä sellaisiin muotoihin ja mittoihin mihin se olisi ehkä normiolosuhteissa halunnut mennä. Tiedä sitten, oliko se pelastus vai kirous. Lukija saa päättää!

Röhkö: Johnlockia on sittemmin tullut kirjoitettua vaikka kuinka! :D Mielenpalatsi on fandom-sanastoa (en kehtaa ottaa siitä kunniaa), ja kai tuo Rasmuksen biisi käy jo klassikosta, onhan sillä ikää jo reilusti yli kymmenen vuotta. ;D Niitä tv-sarjalle tyypillisiä grafiikoita on muuten yllättävän vaikeaa saada kirjoitetun tekstin sekaan, tai siis niillä minusta ei ole aivan samaa vaikutusta ja voimaa kuin liikkuvan kuvan kautta. Voisihan sitä joskus kokeilla! Undulaatti taas oli pakollinen paha, sillä sanalista ei armoa tunne. Kiitos kommentistasi!

Vanilla M.: "Ehkä sittenkin" -kommenttisi on imartelevin, jonka muistan saaneeni! Paistattelen taas siinä hetken aikaa... noin! :D Söpö ei muuten ole minusta lainkaan vähättelevä sana, se on... suloinen! Ja tässä kontekstissa jopa kehuva. Voisin paistatella vähän lisää, jollen pelkäisi sen tekevän isopäisyydestä mulle pysyvää tilaa. Näin hirveän kauan tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen kaipaan kamalasti aikoja, jolloin arkipäiväisyys ja "helppo" elämä oli näiden kahden kohdalla realistista. Nykyään kaiken saa kuorruttaa suurella surulla ja mahdottomalla rakkaudella. Ellei halua elää yksinkertaisesti ja jokseenkin itsepetoksellisesti. Oi menneisyyden kauniita kultapäiviä! Ennen kuin alan höpötellä enempää hupsuja, tahdon kiittää ihanaakin ihanammasta kommentistasi! Olen pelkkää sydäntä!
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!

Angelina

  • Stark-Rogers
  • ***
  • Viestejä: 6 480
Mä vähän vilkuilin sun listauksesta lisää Potteria, mutta lopulta kuitenkin rullasin alemmas Sherlock (BBC) -osuuteen, koska noh. Nää sun Johnlockit on vaan niin hyviä ;D

Mua nauratti toi ensimmäinen lause, koska no, tietenkin varmasti Sherlockin mielestä on vähintäänkin kohteliasta että hänen asiansa kuunnellaan loppuun - sillä ei ole niin väliä, kuunteleeko hän muiden joutavuuksia :'D John tasapainottaa häntä aina kyllä loistavasti, koska vaikka Sherlock onkin hänen mielestään uskomaton, niin ihan kaikkeen hänkään ei suostu, varsinkaan ilman vastalauseita. Eikä John myöskään pelkää kutsua Sherlockia lapselliseksi herneaivoksi, mikä on vain ja ainoastaan hyvä asia, koska joskus Sherlockin pitää kuulla se.

Joo, en tiedä. Rakastan näiden kahden dynamiikkaa ja toteutat sitä todella hienosti vaan kerta toisensa jälkeen. Tää on toki jo vanhempi teksti, mutta selvästi oot osannut asiasi jo tuolloin ♥

Lainaus
"Kyllähän sinä syöt, kun minä olen tuputtamassa ruokaa, tai silloin kun John, herttainen John – mutta mitä sinä sitten teet, kun hän ei ole katsomassa perääsi?"

Kirjoitat myös muista hahmoista hyvin, rouva Hudson oli ihana oma itsensä <3 Myös ajatus siitä, että Sherlock on Johnin "undulaatti" oli kyllä liian precious :'''D

Jaksan myös kerta toisensa jälkeen ihailla sitä, miten sujuvia tekstejä ihmiset kirjoittaa tuohon 12+ haasteeseen! Tämäkin oli sellainen, en tekstiin uppoutuessa edes muistanut että tämä oli tuohon haasteen kirjoitettu - ainoa sana mikä ehkä hieman pisti ensin silmiin oli tuo debiili, mutta sekin lähinnä siksi että tunsin itseni tyhmäksi - Sherlockin sanavarastoonhan se istuu ihan täydellisesti ;D

Kiitos jälleen kerran ♥


ava & bannu © Inkku

Sisilja

  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 2 049
Angelina, voi kiitos! Ei todellakaan tarvitse vilkuilla Potteria jos ja kun Sherlock (Johnlock!) houkuttaa enemmän! :-* Tällä tekstillä on tosiaan jo hieman ikää, ja kun tätä uudelleen lueskelin, niin sanoisin, että virkehaaste värittää tätä aika vahvasti (milloinkas virkehaaste ei sellaista tekisi!), mutta mahtavaa, etteivät haastesanat onnistuneet hukuttamaan alleen näiden ihanuuksien dynamiikkaa! Alkoi muuten hihityttää tuo sana dynamiikka, koska oon pari kertaa tumblrissa törmännyt blood orange -meemikuvasarjan Johnlock-versioon (en löytänyt sitä tähän hätään, surkujen surku!), jossa tehdään pilaa siitä, että Johnlockia eli oikeastaan miesten välistä rakkautta kutsutaan häveliäästi hahmojen väliseksi dynamiikaksi. ;D ... vitsi ei ole ollenkaan niin hauska kun sen joutuu tällä lailla selittämään! Hönöjen vitsien perään voisinkin siis vikkelästi todeta, että on vilpittömästi hirmuisen ihanaa kuulla, että tykkäät mun tavasta kirjoittaa näistä kahdesta! Tulin tosi iloiseksi! <3 Jäin nyt itsekin pohtimaan sanaa debiili ja hämmästyin, ettei se ollut virkehaasteen sanalistassa. En enää muista moisen alkuperää! Liekö ollut jokin näpsäkkä idea käyttää vähän harvinaisempaa sanaa kuin tutumpi kaverinsa imbesilli. ::) Kiitos valtavan ihanasta kommentistasi! <3
Kirjoittamisen riemusta

Avasta kiitos aijulle!