Ficin nimi: No regrets, just love (Ei katumusta, vain rakkautta)
Kirjoittaja: Minä a.k.a hyperventilate
Fandom: Kuroko no basket
Genre: Romance, drama
Ikäraja: k-11
Paritus: AoKise (Aomine Daiki x Kise Ryouta)
Disclaimer: En omista lyriikoita, vaan ne kuuluvat oikeille omistajilleen. Enkä omista myöskään Kuroko no basket'ia tai sen hahmoja.
Varoitukset: Ei sinäänsä mitään varoituksia. Sis. miesten välistä rakkautta & tönkköä ja sekavaa tekstiä.
A/N: Uh, hei moi. Päätin uskaltaa julkaista ficcini täälläkin, vaikka vasta äsken rekisteröidyin. Ei ole siis ensimmäinen kirjoitukseni, vaikka täällä ensimmäisenä toimiikin. Joten sen takia varoitan siitä, jos olenkin tunkenut ficin väärään osioon tai jotain sellaista, sillä vaikka luinkin säännöt jne, en tajua kaikkea.
Kirjoitin ficin siis kaverilleni (täällä käyttäjänimellä Ana-Chan), joka antoi parituksen & kappaleen. Ihan mainintana, Aomine & Kise ovat ficissä suunnilleen parikymppisiä ja asuvat samassa talossa. Joten nauttikaa, jos voitte!
Tosiaan, songfic (samalla oneshot). Kappale on Katy Perryn Teenage Dream. Lyriikat siis kursivoidulla.
----
Kise katseli hymyillen miehen tummansinisiin, kapeisiin silmiin. Aominen ilme oli paljon vakavempi, kuin Kisen, mutta silti hymyilevä. Vaikka blondin ilme lähenikin naurua, toinen vain hymyili kapeaa hymyään.
Kise naurahti jotain hiljaa, siirtäen kätensä Aominen tummahkolle poskelle, sivellen ihoa sormenpäillään. Se sai toisen vaivaantuneen oloiseksi, mutta se vain nauratti Kiseä. Hän tirskahti jotain tukahdetusti, eihän se olisi kohteliasta nauraa.
You think I'm pretty
Without any make-up on
Kise nojautui eteenpäin ja painoi otsansa Aominen otsaa vasten. Hän ei vain yksinkertaisesti välittänyt paheksuvista katseista, joita ohikulkevat ihmiset heille soivat. Kise ei tahtonut välittää siitä, eikä tuskin halunnut Aominekaan. Hän vain hymyili, naurua pidetellen. Vaikka tilanteessa ei ollut mitään hauskaa, Kiseä vain nauratti. Hän oikeastaan vastoin tahtoaan käänsi päänsä suoraan, niskaan alkoi koskea. Asento oli muutenkin epämukava, jos hän tahtoi katsoa toiseen. Pitäisi nimittäin jopa kääntää koko yläkroppa sivulle, koska olisi hankalaa istua sivuttain kuluneella puistonpenkillä.
You think I'm funny
When I tell the punch line wrong
Kise katsahti sivulle Aomineen, joka oli samaten kääntänyt päänsä eteenpäin. Hän tiesi, ettei toinen ollut ottanut sitä tympeänä eleenä, sillä uskoi sen tuntuvan Aominenkin niskassa.
"Mennään", Aomine totesi yllättäen matalalla ja karhealla äänellään, nousten seisomaan, olettaen, että Kise nousisi perässä. Hän tajusi eleen - joka oli ilmiselvä - ja nousi seisomaan, kääntäen katseensa Aomineen.
"Mennäänkö kotiin vai minne?" hän kysyi tarkentavan kysymyksen, päätään kallistaen. Vastaukseksi hän sai olkien kohautuksen. Kise huokaisi pienesti, ei se ollut kelvannut hänelle. Hän aukaisi suunsa, kertoakseen negatiivisen mielipiteensä vastaukseen. Mutta Kisen yritys kertoa asiansa keskeytyi, kun Aomine tarttui häntä kädestä ja ryhtyi vetämään mukanaan. Hän yllättyi hieman äkillisestä liikkeestä, mutta hymähti, kun huomasi nolostuneisuuden punan toisen poskilla. Kise hymähti mielessään, tyypillistä käytöstä se oli. Ainakin, jos Aomine olisi kyseessä.
I know you get me
So I'll let my walls come down, down
Kise otti pari suurempaa askelta, jotta ei laahustaisi niin perässä. Hän alkoi höpöttämään jotain turhaa, vaitiolo olisi ollut liian ahdistavaa ja painostavaa. Koko ajan hänen kasvoillaan leikki hymy, niin kuin aina. Tietenkin hän osasi olla vakava, mutta miksi pitäisi olla, jos siihen ei edes olisi mitään syytä.
Kise katsoi hymyillen Aominen sivuprofiilia, joka näytti vilkuilevan vastaikkaiselle sivulle. Se sai hänet hymähtämään jälleen, vaikka hän ihmettelikin, miksi Aomine oli niin vaivautuneen näköinen aina silloin, kun he olivat lähekkäin. Mutta ei se Kiseä oikeastaan edes haitannut, se oli nimittäin Aomine, jota hän rakasti.
Before you met
I was a wreck
Kise käänsi katseen Aominesta eteepäin, sillä muuten olisi kova mahdollisuus, että hän törmäisi tolppaan tai jotain. Hänen hymynsä leveni entisestään, kun ajatukset lipuivat asioihin, jotka tahtoivat hymyilyttää Kiseä aina enemmän ja enemmän. Aomine oli kirjaimellisesti pelastanut Kisen tutustuttamalla hänet koripalloon, ja lopulta saanut hänet rakastumaan toiseen. Ne ajatukset saivat jostain tuntemattomasta syystä Kisen aina hymyilemään.
But things were kinda heavy
You brought me to life
Kise katseli tarkemmin ympärilleen, maisema näytti tutulta, mutta myös samalla vieraalta. Hän tajusi toisen pysähtyeen, kun tunsi pienen nykäyksen kädessään. Hän käänsi katseensa Aomineen ihmeissään.
"Missä olemme?" hän päästi ihmettelynsä ilmoille, kallistaen päätään. Aomine pysyi hetken hiljaa, kai miettien vastausta, vaikka selkeästi tiesikin sijainnin. Kise katsoi odottavasti toista, joka laski laukkunsa maahan, aukaisten sen. Aomine näytti ottavan jotain laukustaan, mutta Kise katseli sillä välin ympärilleen. Hän huomasi lähellä verkkoaidalla suojatun tilan, joka näytti koripallokentältä. Se valaisi paljon asioita hänen mielessään.
Kise kääntyi takaisin Aominen puoleen, joka oli ilmeisesti kaivanut laukustaan koripallon.
"Pelaa kanssani", hän esitti Kiselle pyynnön, joka pysyi hetken ihmeissään hiljaa.
"O-okei", hän vastasi kuitenkin, vaikka olikin yhä hieman hämmentynyt. Aomine nyökkäsi, lähtien verkkoaidalla rajattua aluetta kohti, Kisen lähtiessä tämän perään.
Now every February
You'll be my valentine, valentine
Kise pujahti aukosta, jota kai oveksi kutsuttiin, verkkoaidan omistamalle alueelle. Hän käveli pari askelta eteenpäin, katsoen Aominen selkää. Toinen vaikutti epänormaalin totiselta, eikä Kise osannut edes päätellä syytä siihen. Se turhautti häntä pahasti, mutta kaipa hän jossain välissä saisi tietää syynkin. Ainakin niin Kise oletti.
Hän huomasi Aominen riisuvan mustan nahkatakkinsa, vaikka illan viileys tunki koko ajan lähemmäs nostattamaan Kisen ihon kananlihalle. Kuitenkin hänkin riisui tummanharmaan puvun takkinsa, käärien valkoisen kauluspaidan hihat. Kise tiputti vaatekappaleen maahan, kuitenkin syrjemmäs. Niin kuin Aominekin oli tehnyt takilleen. Hän käveli toisen luo, joka pomputteli ruskeanoranssia koripalloa.
Let's go all the way tonight
No regrets, just love
Kise katsoi hetken Aominen sinisiin silmiin, jotka olivat niin epänormaalin vakavat. Hän kuitenkin nyökkäsi merkiksi, että olisi valmis aloittamaan pelin. Pelin, joka sekoittuisi niiden kaikkien muiden sekaan. Aomine virnisti Kisen ihmetykseksi, äskenhän toinen oli ollut vielä niin ilmeetön. Hän lähti liikkeelle, ohittaen Kisen nopeilla askelillaan. Kise hätkähti, kääntyen ympäri, kirien sen välimatkan. Vuoro puollustaa omaa maaliaan, ei saisi antaa lupaa toiselle rikkoa puollustusta.
We can dance until we die
You and I
We'll be young forever
Samaa tasaista peliä he jatkoivat puoli tuntia, ehkä tunnin, ehkä kaksi. Kumpikaan ei huomannut kuluvaa aikaa, kunnes Kisen jalat pettivät alta hengästyksen ja väsymyksen takia. Hiki kasteli kasvot ja selän, ja hän tiesi, että heti, kun se kuivuisi, kylmyys tulisi kaksinkertaisena. Kise huohotti hiljaisesti, mutta kuitenkin suht' tasaisesti. Nojaten käsillään maahan. Vaikka hän tiesi hävinneensä, olleensa heikompi osapuoli, se ei tuntunut niin pahalta, kuin olisi oikeasti pitänyt.
Kise nosti katseensa Aomineen, joka asteli hänen luokseen, kyykistyen Kisen eteen. Aomine virnisti hänelle, Kisen hymähtäessä kuivasti, mutta suupielet kaartuivat pian hymyyn, kun toinen kumartui lähemmäs hänen kasvojaan.
You make me
Feel like
I'm living a Teenage Dream
Kise hymyili, kun Aomine painoi huulensa hellävaraisesti hänen huuliansa vasten. Hän siirsi kätensä Aominen märälle niskalle, sulkien silmänsä. Hän ei tiennyt tekikö Aomine samoin, vai eikö tehnyt. Eikä se ollut pääasia. Hän tahtoi vain keskittyä siihen suudelmaan, siihen tunteeseen, minkä Aominen pehmeät huulet hänelle soivat.
Kise tunsi Aominen vetäytyvän irti, luultavasti loppuvan hapen takia. Hän aukaisi silmänsä, nähden toisen hymyilevät kasvot. Aomine ponnisti itsensä seisomaan, ojentaen kätensä Kiselle, auttaakseen hänet samaten pystyyn. Kise tarttui toisen tummaan käteen, joka auttoi hänet pystyyn vetämällä. Kise hymyili kiitollisesti Aominelle, kuitenkaan sanomatta mitään.
The way you turn me on
I can't sleep
Kise kuroi parin askeleen välimatkan umpeen, nojautuen Aominea vasten, katsoen toista silmiin, vaikkakin hieman ylöspäin. Hän hymyili toiselle, nostaen kätensä Aominen olkien yli. Toinen siirsi kätensä Kisen alaselälle, hänen noustessa varpailleen. Jälleen he painoivat huulensa toisiaan vasten, kuin niin kuuluisikin olla. Niin oikealta se Kisestä tuntui. Hän ei voinut lopettaa hymyilemistä mielessään, ja sulki toistamiseen silmänsä. Kise nojautui vielä enemmän eteenpäin, jos se oli edes mahdollista, sillä niin lähellä hän Aominea oli. Silti välimatka tuntui järkyttävän pitkältä, vaikka hän pystyi tuntemaan toisen kehon lämmön.
Aominen huulet tuntuivat niin uskomattoman hyvältä Kisen omia vasten, ja se oli jotenkin epäreilua. Miksi jonkun piti olla vain niin.. täydellinen? Sitä Kise ei osannut itse sanoa.
Let's runaway
And don't ever look back
Don't ever look back
Kise siirsi kätensä lähemmäs Aominen niskaa, leikkien toisen tummansinisten hiusten latvoilla, vaikka se olikin hankalaa hiusten lyhyyden takia. Hän värähti kevyesti, tuntiessaan Aominen sormien lipsuvan hänen paitansa alle. Kise ei kuitenkaan pistänyt sitä pahakseen, hymy hänen mielessään vain leveni levenemistään.
Kise tunsi Aominen syventävän suudelmaa, vaikka paikka tilanteelle sattuikin olemaan hullunkurinen, mutta Kise ei välittänyt siitäkään. Aominen sormet leikkivät hänen alaselkänsä kostealla iholla, Kisen nojautuessa koko ajan hieman eteepäin, vaikka tiesikin, että hetken kuluttua se ei enää onnistuisi.
My heart stops
When you look at me
Kise vetäytyi tällä kertaa itse suudelmasta, vetäen henkeä syvään. Vaikka hän olisikin tahtonut jatkaa suudelmaa, hän ei olisi voinut, sillä olisi pyörtynyt muuten. Kise aukaisi silmänsä, katsoen hetken toisen kasvoja, vaikka kurottautuikin pian uuteen suudelmaan.
Kise sulki toistamiseen silmänsä, sydämen pamppaillessa rinnassa normaalia tiheämpää tahtia. Hän ynähti pienesti, kun tunsi Aominen näykkäisevän hänen huultaan. Tilannetta ilmeisesti hyödyntäen toinen tunki kielensä Kisen suuhun, tehden suudelmasta sitäkin intohimoisemman.
Just one touch
Now baby I believe
This is real
Kise värähteli vähän väliä Aominen kosketuksen takia, toisen sormet leikkivät hänen ihollaan, piirrellen kuvioita ympäriinsä. Hetken kuluttua Aomine kuitenkin vetäytyi irti, vaikka happi olisikin riittänyt vielä. Kise kallisti ihmeissään päätään, katsoen toiseen kysyvästi, mutta Aomine vain pudisti päätään. Hän todellakin ihmetteli toisen vaihtelevaa käytöstä. Kise nielaisi pienesti, kun toinen irroitti kätensä hänen alaselältään ja astui taaksepäin, hakemaan nahkatakkinsa. Kise pyyhkäisi otsaansa, kääntyen ympäri, kävellen itsekkin hakemaan takkinsa. Hän veti paitansa hihat suoriksi ja kumartui nostamaan harmaan vaatteen maasta, vetäen sen päälleen.
Kise kääntyi ympäri, Aominen puoleen, joka katsoi häntä hetken, jälleen vakavanoloisena. Aomine nielaisi pienesti, tai ainakin Kise niin luuli näkevänsä, kääntyen ympäri, lähtien kulkemaan eteenpäin, laukku olkapäällään. Kise harppoi Aominen perään, tai oikeastaan vierelle kulkemaan.
Kise katsoi Aominen sivuprofiilia, jälleen. Toinen ei suonut hänelle katsetta, ei minkäänkaltaista vilkaisuakaan. Hän mumahti jotain tyytymättömänä, tunkien kätensä housunjensa taskuihin.
"Tyhmä Aominecchi..", Kise mumisi hiljaa, saaden sillä kertaa toiselta pienen vilkaisun, mutta tosiaankin vain pienen. Kuitenkin Kise oli siitäkin hieman tyytyväinen, vaikka pää pyöri yhä ihmetyksestä Aominen epänormaalin käytöksen takia.
So take a chance
And don't ever look back
Don't ever look back
Kise nosti kätensä niskansa taa, haukotellen kovaan ääneen.
"Mennään kotiin..", hän pyysi, katsoen Aomineen anovasti, mutta väsyneenä. Vastaukseksi hän sai nyökkäyksen, kaipa pitäisi kysyä selitystä toisen käytökseen. Ehkä ei nyt, ehkä kohta.
Kise nuolaisi vaistonomaisesti huuliaan, maistaen niillä Aominen huulien maun. Hän hymähti pienesti, hymyillen samalla itsekseen. Kuitenkin Kise päätti jostain hetken mielijohteesta kysyä jo nyt vastauksen mietteisiinsä.
"Aaoominecchii, miksi olet tuollainen?" Kise uteli laiskaan sävyyn, venyttäen toisen nimeä, kääntäen päänsä kokonaan Aominen suuntaan. Toinen kurtisti kulmiaan.
"Minkälainen?" Aomine kysyi tarkentavan kysymyksen, vaikka katsoikin koko ajan eteenpäin, menosuuntaan.
"Tuommoinen. Ensin olet hyvällä tuulella ja nyt mökötät", Kise selitti, pyyhkien hiuksia silmiltään. Aomine kohautti olkiaan.
"En minä mökötä", hän totesi kuivaan sävyyn. Kise mutristi huuliaan tyytymättömänä.
"Ai et vai?" hän tuhahti, laittaen kätensä puuskaan, vaikka jatkoikin kävelyä koko ajan.
We drove to Cali
And got drunk on the beach
Aomine huokaisi hiljaa, huomattavasti ärsyyntyneenä, vaikka ei Kisen tarkoitus ollut suututtaa toista.
"En.", Aomine murahti, tehden selväksi sen, ettei siitä enää puhuttaisi. Ja Kise tajusi sen, huokaisten jälleen. Hänen täytyi myöntää, että toinen oli pelottava vihaisena, eikä hän tahtonut suututtaa Aominea. Joten tällä kertaa Kise tyytyi vaitioloon, ehkä toinen oli vain väsynyt tai jotain.
Kise nosti katseensa ylöspäin taivaalle, tummalle taivaalle, jonka kannella pari tähteä jo tuikki. Kello varmaan läheni jo kymmentä, ehkä yhtätoista. Pimeä kuitenkin aikoi laskeutua kaupungin ylle, ja siitä saattoi päätellä, että kello oli jo paljon.
"Kise.. Minä oikeasti rakastan sinua", Aomine yllättäen sanoi, saaden Kisen kääntämään katseensa toiseen. Aomine oli painanut katseensa maahan ja nähtävästi puri huultaan. Kise hymyili varovaisesti.
"Minä tiedän sen.."
Got a motel and
Built a fort out of sheets
Aomine käänsi päänsä hymyilevään Kiseen, joka pysähtyi, saaden samalla toisen jäämään paikoilleen. Hän ei sanonut mitään, pysyi vain yksinkertaisesti hiljaa.
"..Ja minäkin rakastan sinua", Kise jatkoi kuiskaten, vaikka olikin pitänyt tauon sanomansa välissä. Aomine hymyili jälleen, Kisen naurahtaessa.
"Mennään nyt kotiin", Kise jatkoi puhumistaan, hymyillen yhäkin samaa hymyään.
"Joo", Aomine naurahti, hymyillen itsekkin vinosti, Kisen hymyn yltäessä lähes korviin. Hän haki toisen käden omaan käyteensä, lähtien hymyillen kulkemaan eteenpäin, kostean betonin kannatellessa heitä jalkojen alapuolella.
Let's go all the way tonight
No regrets, just love
