Kirjoittaja Aihe: Lappunen, S  (Luettu 966 kertaa)

Minorea

  • ***
  • Viestejä: 61
  • "Se nokkava idiootti."
    • KasakuxKosupure
Lappunen, S
« : 18.04.2013 09:57:34 »
Genre: Romance
Rating: S
Summary: Vanhus muistelee ensi-ihastustaan.

Lappunen

"No?" hän kysyi minulta.
"Mitä no?" minä vastasin.
"Saitko annettua sen?"
"Joo... no jätin sen tohon pulpettiin."
"Luuletko, että se lukee sen?"
"En mä tiiä."

Kaksi pientä tyttöä kikattivat. Oli hurjan jännittävää kirjoittaa ensimmäinen lappunen omalle ihastukselle! Tytöt olivat yhdessä miettineet, mitä lappuun kirjoittaisi. Ei voinut sanoa suoraan, että tykkään susta. Ei. Se kuului vasta seuraavaan tai kolmanteen lappuun.

"Olis hyvä sanoo, vaikka et tykkäät sen repusta."
"Mutta en mä tykkää siitä," Siiri sanoi nyrpistäen nenäänsä. "Se on ruma."
"No entä sano että se soittaa hyvin rumpuja?"
"Joo."

Ujosti Siiri otti kynän käteensä ja kirjoitti pienelle, vaaleanpunaiselle muistilapulle suttuisella käsialalla: "Sä soitat hyvin rumpuja. Isoveljeskö opetti? T. Siiri. "
"Toi on hyvä," Siirin ystävä Tytti sanoi virnistäen. "Laita se nyt sen pulpettiin ennen kuin muut tulee välkältä."

Pikaisesti tyttö kipitti viemään lapun ja sujautti sen pikaisesti pojan pulpettiin. Siellä se makasi kaikkien kirjojen päällä, vaaleanpunainen muistilappu joka rivien välistä yritti kertoa, että siihen kirjoittanut tyttö tykkäsi kohteesta.

Välituntikello soi ja lapsia alkoi juosta sisään. Kengät heitettiin ties miten käytävään ja ryhmä lapsia purkautui luokkaan. Hirveä kaaos, juoksentelua, naurua, puhetta. Siiri kuikuili koko ajan tyhjää pulpettia, jonka uumenissa hänen lappunsa odotti.

"Se ei ole vielä mennyt paikalleen", Siiri totesi pettyneenä. "Jos se ei huomaakaan?"
"Kyllä se sen huomaa", Tytti kuiskutti keinuen tuolillaan Siirin pulpettiin. "Ihan varmasti."

Opettaja tuli luokkaan ja komensi lapset paikalleen. Kiltisti jokainen kipitti paikalleen käyden nätisti istumaan omiin pulpetteihinsa.
"No niin, ottakaapa nyt äidinkielenkirjat esiin, niin tarkistetaan eiliset kotitehtävät", opettaja totesi kääntyen taululle.
Kuului narinaa, kun luokallinen alakoululaisia avasivat pulpettinsa ja alkoivat tonkia kirjoja, kyniä ja muita tarpeellisia välineitä. Siiri vilkuili oman tonkimisensa ohessa toiselle puolelle luokkaa, jossa hämmentynyt pikkupoika katsoi pulpetissaan olevaa lappua.

Siirin sydän jyskytti pojan nostaessa lapun. Tämä avasi sen ja luki sanat pulpetin kannen suojissa. Pikaisesti poika vilkaisi Siiriä, kääntäen katseensa ujona pois. Siirin mieli madaltui. Poika ei halunnut vastata hänelle, eikä edes katsoa häneen.
Tunti eteni hitaaseen tahtiin opettajan aina välillä kääntyessä kirjoittamaan taululle jotakin. Siiri tuijotteli taulua näkemättä oikein mitään, mieli tyhjänä. Häntä harmitti. Olisi pitänyt vain keksiä jotakin parempaa. Nyt poika piti häntä varmasti idioottina.
"Pst, Siiri. Siiri."

Siiri heräsi horroksestaan ja vilkaisi vierellä istuvaa tyttöä. Tyttö piti jotakin kädessään.
"Ota, Tino lähetti sen sulle," tyttö kuiskutti. Siiri hämmentyi tytön sanoista ojentaen kättään. Pikaisesti tyttö tyrkkäsi lapun Siirin käteen, jotta opettaja ei huomaisi sitä.
Sydän pamppaillen Siiri avasi valkean, vihosta repäistyn ruutupaperipalan. Suttuinen käsiala paperissa oli hieman levinnyt, mutta siitä sai silti selvää.
"Joo Toni opettaa mua soittaa. Haluisit sä tulla koulun jälkeen kuuntelee kun me soitetaan? Äiti lupas leipoo tänään, saisit tuulihattuja."

Siiri nosti katseensa ja törmäsi Tinon katseeseen. Molemmat hymyilivät Siirin punastuessa hieman. Tyttö nyökkäsi ujosti ja käänsi sitten pikaisesti katseensa pois.

Vieläkin joskus Siiri muistaa tuon saman tunteen katsoessaan Tinoa silmiin. Puna nousee poskille ja tekisi mieli kääntää katse pois. Ryppyinen käsi avaa muistoarkun, josta löytyy vielä tuo samainen lappu. Vieläkin se nostattaa hymyn huulille. Vieläkin se tunne kihelmöi kivasti vatsassa. Ja tulee varmasti vielä kihelmöimään.
« Viimeksi muokattu: 13.11.2014 21:48:48 kirjoittanut flawless »
Minorealismi
"En etsi seikkailuja, seikkailut etsivät minua, eivätkä löydä. Sokeat..."