Kirjoittaja Aihe: Salatut elämät: Poissa, mutta silti tässä, S, Elias/Lari  (Luettu 6541 kertaa)

Lily-Rose

  • ***
  • Viestejä: 836
Nimi: Poissa, mutta silti tässä
Ikäraja: S
Fandom: Salatut elämät
Paritus: Elias/Lari
Haasteet: Biisihaaste Apulannan Armolla ja Slash10 Elias/Larilla
Yhteenveto: Elias käänty pois, sanomatta mitään. Se ei kattonu taakseen, mä kuulin vaan jäähallin oven pamauksen. Se oli poissa, mutta silti tässä.
Oma sana: Larias on ollu mulle jo pitkään tärkeetä, se on ollu paritus, jota on hauska kattoo, hauska lukee ja hauska kirjottaa. Niitä harvoja asioita, jotka enää nykyään tekee mut onnelliseksi. Tämä fic on omistettu Merthurille, kiitos, kun annoit minulle mahdollisuuden, kiitos, kun olet taas lähelläni. Olet tärkeä ja ihana  :-*
Vastuuvapaus: Kappale on Apulannan, Elias ja Lari kuuluu MTV3:selle, en siis saa tästä mitään rahallista hyötyä, enkä oikeastaan tarvitsekaan sitä.

  Poissa, mutta silti tässä

  Minut ympäröin tyhjyydellä
  Jotta voisin nähdä
  Jotta oppisin itse, mitä tunnen
  Ja tietäisin sen


 Maila kolahti jäähän. Mä luistelin pariin kertaan kaukalon ympäri, et saisin jotain tuntumaa. En ollu pariin päivää ollu jäällä, oikeestaan mun piti nykyään treenata joukkueelta salassa, koska ne sai tietää, mikä mä oikeasti olen. Mun polvi ei oikeen toiminu kunnolla, mut ennen treenejä mä olin laittanu siihen tukisiteen ja napannu pari buranaa, joten eiköhän se siitä. Kalle väitti, et mun pitäis pitää taukoo, mut enhän mä pysty, kun mun on pakko treenata NHL:ään. Se on mun ainoo mahdollisuus päästä pois Suomesta. Pois Eliaksen luota. Mä voisin helpommin alottaa uuden elämän, unohtaa muistot. Ei niille kannata tehdä mitään, mut maisemanvaihdos vois auttaa.

 Nyt on mentävä yksin
 Kulkee pitää ilman varjoo
 Osan jäätävä taakse
 Jotta toinen voi loppuun löytää


 Mä en saa päästäni pois Eliaksen katkeraa ilmettä koulussa. Mä tiedän, et mun olis pitäny auttaa sitä, kulkee sen takana eikä jäädä häntä koipien välissä himaan, kun sillä oli vaikeaa. Mut ei mulla ollu sen salavalmiutta, en mä osannu vastata kun mua haukuttiin homoks. Mä olin nii hemmetin säälittävä ja enemmän yksin, kuin koskaan.

 Tätä hetkeä kartoin
 Tätä väistin
 Tätä niin pelkäsin
 Nyt on aika


”Mä tiesin, et sä oot täällä.”

 Mä en ees kääntyny kattoo, kun kuulin jo äänestä, kuka siellä oli. Elias. Mä keskityin täydellisesti mun lyöntiin, tai ainakin yritin kovasti keskittyy. Kiekko pääty maaliin.

”Voitasko me ees puhuu?”

 Vihdoin mä käännyin kattoo sitä. Se oli vetäny sen vihreen pipon päähänsä niin syvälle, ettei sen vaaleanruskeita kiharoita näkyny ollenkaan. Päällään sillä oli musta toppatakki, mä luistelin sen luokse kaukalon laidalle.

”Mitä puhuttavaa meillä muka on?”

 Mä yritin tosissani olla se sama, kylmä Lari, johon Elias joskus tutustu. Elias vaan näki pidemmälle kun muut, se näki, millanen mä todellisuudessa olin. Faija ei välittäny paskaakaa mistää muusta, ku siitä, et mä pääsisin NHL:ään, se ei ollu ees koskaa käyny kattomas mun matseja. Sillon kun me seurusteltii salass, Elias olis halunnut tulla jokaiseen mun matsiin, mut mä kielsin.

  Viimeiseen tiimaan
  Tähän päättyy paljon hyvää
  Paljon kaunista
 Jonka raajat kuolleet on
 Tän täytyy mennä näin
 Vaikka tahtoisin kieltää
 Koittaa säilyttää
 Mutta tiedän et on turhaa
 Armoo viivyttää


”Eiks me voitais ees yrittää sopii tää?”

 Elias, se sama Elias, joka ei suostunu luovuttamaan ennen kuin piste oli tehty. Enne ku tarina oli oikeasti loppu. Jumalauta, miten jotakuta pysty vihaamaan ja rakastamaan samaa aikaa?

”Ei oo mitään sovittavaa. Tajuutsä? Tää on loppu, ei oo mitää meitä enää.”

 Purkaakseni energian ja nousseen vittuuntumisen tunteen, mä löin mailalla jäähän. Oikeastaan mun teki mieli lyödä sillä mailalla Eliasta, joka oli ihan liian hiljaa.

”Sä voit lähtee menee”, mä sanoin, koska jos totta puhutaan, mä olin alkamaisillani parkuu enkä todellakaan halunnu näyttää sitä Eliakselle. En halunnu sen sääliä, en halunnu sitä mihinkään ja silti kaipasin sitä joka vitun hetki.

 Pahat enteet hiljaisuuden
 Kaiken täyttää
 Niin tuskaisen läsnä
 Joka hetki vaikka pään pois kääntää


 Elias käänty pois, sanomatta mitään. Se ei kattonu taakseen, mä kuulin vaan jäähallin oven pamauksen. Se oli poissa, mutta silti tässä. Mä näin sen koko ajan, sen hymyilevät silmät ja ne huulet, joiden suutelemista mä kaipasin kaikista eniten. Mutta mä en silti voinu, oli vaan parempi unohtaa ja jatkaa elämää. Ei meistä olis koskaan tullu mitään, koskaan ei voinu tulla sitä hetkee, kun mä ja Elias käveltäis käsi kädessä kaupungilla tai istuttais sukujuhlissa Pihlajakadulla. Avattais yhdessä joululahjoja. Se kaikki oli haavekuvia, joista me oltiin joskus haaveiltu ja jotka me voitais nyt saman tien unohtaa kokonaan.

 Vaikka sulkisi silmät
 Kuva säilyy eikä mee minnekään
 Muttei silti tule luo vaan
 Tuijottaa tuijottamistaan


Nyt ainoo, mikä mulla enää oli jäljellä, oli lätkä. Se sai tosissaan ajatukset pois muualta. Ainakin kaikesta muusta paitsi Eliaksesta. Mun mielessä Elias seiso keskellä jäätä, seiso vaan ja tuijotti. Ei ottanu askeltakaan, mut sillä oli hymy huulillaan ja se hymy nous silmiin asti, sen silmätkin hymyili. Se oli onnellinen ja sitä Eliasta mä kaipasin. Mä en voinu tehdä mitään, mä vaa kiersin sen Eliaksen jäällä ja jatkoin yksinäisiä treenejäni. Elias oli vieny multa kaiken, mun sydäntä myöten. Se ei ollu jättäny mulle kun jääkiekon.

 Tämä tie meidät kaataa
 Ei voi jatkaa ei voi olla näin
 Sen on tultava loppuun
 Nyt on aika


 Hetkeekää miettimättä mä iskin mailalla sitä Eliasta, joka seiso siinä jäällä, mun harhakuvaa. Se katos silmänräpäyksessä ja mä todella toivoin, et se pysyiskin kaukana.

 Koska se kaatais mut, jos se olis lähellä.

 Viimeiseen tiimaan
 Tähän päättyy paljon hyvää
 paljon kaunista
 jonka raajat kuolleet on
 tän täytyy mennä näin
 vaikka tahtoisin kieltää
 koittaa säilyttää
 mutta tiedän et on turhaa
 armoo viivyttää
« Viimeksi muokattu: 12.11.2014 21:32:18 kirjoittanut Beyond »
"Niin kauan kuin sinä hengität - sinä taistelet."
- The Revenant
Pääset listaukseeni tästä

Merthur

  • Hufflepuff
  • ***
  • Viestejä: 11
Tämä oli jotenkin todella ihana teksti, vaikken Lariasta sinällään niin hyvin tunnekkaan, kuin yleensä tällaisia tekstejä lukevat ihmiset tuntevat. Jotenkin mä pystyin myös kattoo tätä meijän ystävyyden läpi. Luulen, että sä laitoit tähän jotain sellasii viitteitä siihen tai jotain. Tai sit mä oon vaan hyvä näkee asioita rivien väleistä tai jotain.

Ja tottakai mä annoin sulle vielä mahollisuuden. Mä vaan toivon, että sä suojelet sitä mahollisuuttas sen verran hyvin, ettet anna mun enää kadota sun elämästäs. Mä siis toivon, et sä pidät musta kiinni niin hyvin, etten mä pääse enää livahtamaan. Ja tällä mä taas tarkotan sitä, että me ei sit todellakaan enää riidellä. Tai ainakin yritetään vältellä sitä kaikin mahdollisin tavoin, ettei sit kumpaankaan satu tässä ystävvyyssuhteessa ja molemmat saa olla omia itsejään. Ja sinäkin olet tärkeä ja ihana omalla ainutlaatuisella tavallasi :3

Lily-Rose

  • ***
  • Viestejä: 836
Merthur, Kiitos kommentistasi. Oikeestaan mä en ajatellu tätä meidän ystävyyden kannalta ennen kun mä luin ton kappaleen sanat ja tajusin, miten paljon toi kappale oikeestaan kuvaa meidän ystävyyttä. Et kai mä laitoin ne viitteet huomaamattani. Mutta, kiitos kommentista ja kiitos kaikesta muustakin, sen enempää en tässä pysty nyt sanomaan.
"Niin kauan kuin sinä hengität - sinä taistelet."
- The Revenant
Pääset listaukseeni tästä