Kirjoittaja Aihe: Punaista kynsilakkaa K-11  (Luettu 1381 kertaa)

Andreas

  • ***
  • Viestejä: 12
Punaista kynsilakkaa K-11
« : 19.03.2013 00:05:35 »
Tekstin nimi: Punaista kynsilakkaa
Kirjoittaja: Andreas
Ikäraja: K-11
Genre: fluffy, angst, tai jotain sinnepäin
Varoitukset: Tupakointi ja aikeet itsetuhoisuuteen [lievää]

A/N: sanotaanko vaikka, että hemmetin pakollinen lämmittelyoneshot?

Punaista kynsilakkaa

Koulun käytävät on aivan käsittämättömän ankeita tänään, ihan kuin täältä olisi poistettu kaikki lamput valaisemasta, vaikka tuolla katossahan ne kelluvat värjäten kaiken kammottavan keltaiseksi. Oppilaat pyörivät täällä kuin päättömät lampaat, ja minä olen se musta lammas joka ei märehdi vaan murehtii.

~~~

Kai te tiedätte sen tunteen kun on halunnut tehdä jotain äärettömän kauan aikaa, muttei ole kyennyt vaikkapa hemmetin moraalisista syistä? Se tunne, ajatus jonkun tekemisestä polttelee rinnassa ja sanottavat sanat kiipeävät pitkin kurkkukäytävää että ne pääsisivät ilmoille. Kuinka monta kertaa olenkaan nielaissut sanat ja antanut niiden sitten velloa mielessä kuin kalat verkoissa. Siellä ne ovat ja mätänevät, ja tuntuvat aina vain pahemmilta.

Sitten, puolen vuoden piilottelun jälkeen, et voi vastustaa kiusausta sanoa noita sanoja. Niinpä käytävien ollessa täynnä oppilaita odottamassa tunteja, käännyn vierelläni istuvan sinisilmäisen tytön puoleen, ja sanon ne kolme kliseisen kirottua sanaa. Kyllä te ne arvaatte. Tietenkään en voinut jäädä odottamaan tytön reaktiota, vaan karkaan paikalta jättäen rakkaan ystävän taakseni, oletettavasti hämmetyneen ilmeen kanssa. Kävellessäni törmään matiikanopettajaani, ja ilmoitan tälle nopeasti etten tule tunnille. Kasvoni punertavat ahdistuksesta, ja marssin terveydenhoitajalle
hakemaan särkylääkettä. Sydänsuruihin, vaikka, mutta terveydenhoitajalle sanotaan tietenkin jotain naistenvaivoista.

En uskalla mennä luokkaan, sillä tämä tyttö istuu siellä, viereisellä paikalla. Ihan vain totuuden vuoksi, pelkään äärettömästi tämän reaktiota. Hän seurustelee, ja tämä tekee minusta säälittävän, petollisen ja kamalan. Ei heillä kai ole kovin hyvin mennyt vähään aikaan, siitä olen saanut kuulla paljon, mutta silti. Toisaalta toivon, että hän vain yksinkertaisesti löisi minua, se kertoisi tarpeeksi. Kipu kertoisi tarpeeksi hänen ajatuksistaan.

No, siitäpä sainkin loistavaa tekemistä. Mennäänpä yhtälölaskujen opiskelun sijasta koulun hajuvedentuoksuiseen, lakkahuuruiseen tyttöjen vessaan ja otetaan verta pois ihon alta. On siinäkin suunnitelma, mutta olen todennut verenvuodatuksen äärettömän toimivaksi keinoksi tällaisissa tilanteissa. Kävellessäni vessoja kohti alakertaan huomaan
erään toisenkin olevan poissa tunneilta.

"Kata, oota."
En voi teeskellellä kuuroa tässä tilanteessa, tyttö on parin askeleen päässä minusta ja kävelee kohti. Käännän katseeni tiiliseinään, ja kuuntelen kuinka tyttö pysähtyy viereeni.
"Et sitten mennyt tunnille."
"En. Etkä säkään, näköjään." Katson tyttöä, joka katselee minua ilmeettömästi.
"Mä halusin jäädä kysyä sulta, olitko sä tosissas?" Nyökkään varovasti ensin vilkaistuani varovasti ympärilleni. Ei sitä turhaan kaapissa majailla, täälläpäin saat turpaan ollessasi jotain muuta kuin normaali.
"Mitä luulet? Kuinka usein mä sanon jotain tuollaista tarkoittamatta."
"Hyvä." Hyvä? Mitä helvettiä...
"Kuinka?"
"Hyvä."
Tyttö tarttuu ranteestani kiinni, ja tuijotan hänen kättään varovasti. Punaista kynsilakkaa, ja viisi sormusta.
"Hyvä että sanoit. Tai, en mä olis uskaltanut. Kai, mutta nyt kun sä sen teit, niin.."
Vilkaisen tyttöä hämmentyneenä, enkä tiedä oliko katseen kääntäminen virhe, sillä samalla hetkellä tyttö painaa huulensa omiani vasten. Kavahdan taaksepäin, ei tässä ole mitää järkeä.
"Mitä sä... tuota."
Tyttö virnuilee edessäni ja hänen silmissään välkkyy ilo, tai ehkä onni.
"Tiedätkö, mä haluan sut enkä mitään vitun Joonasta. Etkö sä ole huomannut, mä olen yrittänyt ties mitä, mutta en mä sulle uskaltanut sanoa. Mieluummin pysyn sun frendinä ja kärsin kuin rikon välit ja kärsin vielä lisää. Mä saatan olla yks kusipää, koska mä tein tän Joonakselle, mut se sai mut ite tajuamaan että mua ei kiinnosta... haarojenväliulokkeet. Lähtään tupakille, tänne tulee kuiteki joku kohta."
"Haarojenväliulokkeet, mitä vittua. Ootko SÄ tosissas?" Naurahdan käheästi, samalla kun lähden seuraamaan tyttöä ulko-ovien suuntaan.

Ulkoilma on viileän surkea ja talvinen, mutta mun sisimmässä läikkyy jokin. Se tunne, joka on painanut mun sydäntä jo äärettömän kauan aikaa, läikkyy nyt vähän kuin se olisi sulanut. Tyttö vierelläni hakkaa sytkäriä kämmentä vasten, ja katson tuota maailman kauneinta olentoa näiden vaaleanpunaisten ällöromanttisten linssien takaa.

~~~

Kai te sen tunteen tiedätte, kun toivoo niin hemmetin kovasti, että uskaltaisi tehdä jotain? Toivoo ja miettii, mitä tapahtuisi sen jälkeen, ja käyttää siihen äärettömän paljon päivästään -  ja kaikki on aina täysin turhaa. Miten toivonkaan että voisin sanoa tuolle tytölle, joka vierelläni istuu, ne kolme kirottua sanaa, mutta niiden sijaan sanon aina jotain muuta.

"Sullon kivanväristä kynsilakkaa."

Mustekehrääjä

  • Tassuttelija
  • ***
  • Viestejä: 634
Vs: Punaista kynsilakkaa K-11
« Vastaus #1 : 26.03.2013 20:00:55 »
Kommenttikampanjasta hei! Nappasin tekstisi otsikon takia, koska tykkään kynsilakoista ja sillai, hihi, vaikken muuten originaaleja hirmuisesti luekaan.

Tää oli vähän omituinen, siis siinä mielessä, että tää oli aluksi hieman hankala ymmärtää. Lopussa yhtäkkiä todetaankin, että ei se uskaltanutkaan. Ehkä tuon kohdan olisi voinut viilata selkeämmäksi sillä, että tässä ”valheellisessa” kohdassa, jota ei koskaan siis tapahtunutkaan, ei olisi puhuteltu lukijaa. Koska lukijan puhuttelu tapahtuu yleensä oikeasti, siis niiku sillä hetkellä. Kertoja on siinä nyt heti ja puhuttelee lukijaa, mutta mikäli oikein ymmärrän, niin eihän se koskaan puhuttelekaan, koska kyseistä kohtausta ei tapahtunutkaan. Joten siinä on jotenkin mun aivojen mukaan ristiriita. Miten lukijaa voidaan koskaan puhutella, jos sitä ei tapahdukaan?

Tarina itsessään on mun mielestä toimiva, pidin loppujen lopuksi siitä, ettei tuota kaikkea tapahtunutkaan, vaan se onkin niiku… ajatuksia, toiveita, mitä lie. Mutta jos siirtymän olisi saanut tehtyä siistimmin, se olisi toiminut paremmin. Toisin sanoen lukijan puhuttelu on hämmentävää, mutta mikäli tuon katkaisun noiden lainemerkkien kanssa (mitä noi nyt on, sanokaa mulle tyhmälle!) olisi siirtänyt yhden kappaleen myöhemmäksi, sen ajatusjutun ois tajunnut paremmin ja teksti olisi tuntunut paremmalta.

Lainaus
Sitten, puolen vuoden piilottelun jälkeen, et voi vastustaa kiusausta sanoa noita sanoja.
Tässä oletetaan, että lukija tahtoo sanoa ne sanat, ja se ei mun mielestä toimi. Alussa kysytään vain, että lukija tietää tunteen, kun on halunnut tehdä jotain, muttei ole voinut. Siinä ei kysytä, että tahtooko lukija tunnustaa rakkautensa. Lisäksi sinä-passiivi ei oikein istu suomen kieleen, joten en sitä kovin paljoa suosisi. Alun puhuttelu on oikein hyvä, tuo tekstin lähemmäksi lukijaa ja kaikkea, mutta tässä se menee yli.

Sitten voisin vähän viilailla pilkkuja, koska tässä ne eivät olleet ihan kohdillaan, plus huomautan muutamasta muusta pikkujutusta, jotka häiritsivät lukemista. Tästä tuli nyt järjettömän pitkä, mutta ei voi mitään.
Lainaus
se musta lammas joka ei märehdi vaan murehtii.
Pilkku joka-sanan eteen.
Lainaus
Kai te tiedätte sen tunteen kun on
Pilkku kun-sanan eteen.
Lainaus
Se tunne, ajatus jonkun tekemisestä polttelee rinnassa ja sanottavat sanat kiipeävät pitkin kurkkukäytävää että ne pääsisivät ilmoille.
Toi alku on hämärä, ja pistäisin sen takia siihen jonkun-sanan pilkun jälkeen. Esimerkiksi ”Se tunne, kun ajatus jonkun tekemisestä…” Lisäksi jonkun-sana pitäisi korvata sanalla jonkin, koska jonkun viittaa ihmiseen ja jonkin viittaa asiaan. Plus että-sanaa ennen pilkku, vaikka mieluummin korvaisin sanan jotta-sanalla, koska että-sana ei riitä mun mielestä. Että-sanan kanssa sen sijaan pistäisin ”niin että”.
Lainaus
Niinpä käytävien ollessa täynnä oppilaita odottamassa tunteja, käännyn vierelläni istuvan sinisilmäisen tytön puoleen, ja sanon ne kolme kliseisen kirottua sanaa.
Pilkku pois käännyn-sanaa edeltä, samoin ennen ja-sanaa pilkku pois.
Lainaus
Kävellessäni törmään matiikanopettajaani, ja ilmoitan tälle nopeasti etten tule tunnille.
Pilkku pois, ja matikanopettaja ei matiikanopettaja.
Lainaus
Sydänsuruihin, vaikka, mutta terveydenhoitajalle sanotaan tietenkin jotain naistenvaivoista.
En ymmärrä, miksi tässä on sana vaikka. Jättäisin sen kokonaan pois.
Lainaus
En uskalla mennä luokkaan, sillä tämä tyttö istuu siellä, viereisellä paikalla.
Tässä ”tämä tyttö” on hämäävä ilmaus, koska tätä tyttöä ei ole edellisessä lauseessa, johon se siis voisi viitata. Sen takia korvaisin sen ”se tyttö”-ilmauksella, jolloin lukija kuitenkin ymmärtää, mistä tytöstä sitä oikein puhutaan.
Lainaus
Hän seurustelee, ja tämä tekee minusta säälittävän, petollisen ja kamalan.
Taas tämä-sana, joka ei sovi tähän. Se-sana toimisi paremmin, koska tämä viittaa ihmiseen eli häneen, ei siihen, että hän seurustelee.
Lainaus
Käännän katseeni tiiliseinään, ja kuuntelen kuinka tyttö pysähtyy viereeni.
Pilkku pois ja-sanan edestä.
Lainaus
"Mä halusin jäädä kysyä sulta, olitko sä tosissas?"
Ei jäädä kysyä vaan jäädä kysymään.
Lainaus
Kuinka usein mä sanon jotain tuollaista tarkoittamatta."
Loppuun kysymysmerkki, koska tuohan on kysymys.
Lainaus
Punaista kynsilakkaa, ja viisi sormusta.
Pilkku pois ennen ja-sanaa.
Lainaus
"Hyvä että sanoit
Pilkku ennen että-sanaa.
Lainaus
Vilkaisen tyttöä hämmentyneenä, enkä tiedä oliko katseen kääntäminen virhe,
Pilkku pois ennen enkä-sanaa.
Lainaus
Tyttö virnuilee edessäni ja hänen silmissään välkkyy ilo, tai ehkä onni.
Pilkku ennen ja-sanaa.
Lainaus
"Tiedätkö, mä haluan sut enkä mitään vitun Joonasta. Etkö sä ole huomannut, mä olen yrittänyt ties mitä, mutta en mä sulle uskaltanut sanoa.
Molemmat kysymyksiä, joten molempiin kysymysmerkit eikä pisteet.
Lainaus
tajuamaan että mua ei kiinnosta
Pilkku ennen että-sanaa.
Lainaus
Lähtään tupakille
Lähdetään tai lähetään, ei lähtään.
Lainaus
"Haarojenväliulokkeet, mitä vittua. Ootko SÄ tosissas?" Naurahdan käheästi
Naurahdan kirjoitetaan pienellä replan jälkeen.
Lainaus
Miten toivonkaan että voisin sanoa tuolle tytölle,
Pilkku ennen että-sanaa.

Tulipas nyt pitkä lainauskorjailutuokio, mutta ehkä se on vain hyvä. Jos mietit, että miksi joku pilkku tulee jonnekin tai muuta, niin pistä mulle yksäriä. Tässä en viitsinyt ruveta selittämään, olisi vain venynyt vieläkin pidemmäksi.

Kuitenkin virheistä huolimatta pidin tästä paljon. Ennen kaikkea tykkään tuosta lopun repliikistä, se sitoo koko tekstin tavallaan yhteen. Kiitoksia siis kovasti tästä! Jatka ehdottomasti kirjoittamista, sillä kirjoittamaanhan oppii vain kirjoittamalla, kyllähän ne virheet siitä sitten karsiutuvat. Lisäksi kannattaa etsiä oikolukija, jos aikoo enemmänkin tekstejä julkaista, se helpottaa paljon. ^^

nannu

  • ***
  • Viestejä: 484
Vs: Punaista kynsilakkaa K-11
« Vastaus #2 : 13.04.2013 23:27:08 »
Hyvä twisti, tosi hyvä. Minusta tämä on ihana eikä mitenkään vaikeaselkoinen, tokikaan en tiedä ymmärränkö sen "oikealla" tavalla. Maanläheinen, arkinen ja silti täynnä suuria tunteita laidasta laitaan. Koskettava ja hauska samaan aikaan tai vuorotellen. Varsinkin loppu myös hiukan turhauttava, niin kuin elämä usein on.

Kiitos ja anteeksi, en osaa edelleenkään kommentoida mutta yritän silti :P

Verinen Paronitar

  • pimeyden kalkkuna
  • ***
  • Viestejä: 1 762
  • monokkeli huurussa
Vs: Punaista kynsilakkaa K-11
« Vastaus #3 : 04.05.2014 14:19:51 »
Otsikko iski silmään hyvällä tavalla, ja nyt tekstin luettuani tykkään siitä vieläkin enemmän. Napakka ja samalla tekstin maailmaan sukeltava, jotenkin... en tiedä, tunnistettava? Se luo lukijalle valmiiksi mielikuvia ja tunnelmia, muttei kuitenkaan kikkaile turhaan.

Minustakaan teksti ei ollut mitenkään hankala tai mitään, ja pidin kyllä! Teiniangstin peruskuvastoa oli pakattu pieneen kokonaisuuteen aika monta, mutta toisaalta tunnelma pysyi kivasti ja kokonaisuus tosiaan toimi omalla painollaan, kummasti tässä taas haistoi ja maistoi sen yläastemaailman. Tehokasta tekstiä siis. Jostain syystä nimenomaan tupakille lähteminen oli minusta mainio yksityiskohta, ihastuttavasti yksittäinen sanavalinta voi kiinnittää huomion ja tuoda kauheasti tarttumapintaa.

Loppukappale upposi tähän lukijaan erityisen hyvin. Vika lause kynsilakkoineen osoitti mukavasti sitä, miten paljon pieniin eleisiin voi sisältyä, ja yhteen puhutut/kirjoitetut sanat lisäsi tehoa. Mukavan tunnelmallinen teksti, jota oli ilo lukea, kiitoksia tästä.
sano mua rovastiks