Kirjoittaja Aihe: Suolaista sadetta ja muita kertomuksia | Eelis/ Jirko, max.K-11-raapaleita 7/7  (Luettu 1544 kertaa)

Haruka

  • Taskukokoinen
  • ***
  • Viestejä: 1 125
  • Ava by mustapisara
    • Mietteitä musiikista
Otsikko: Suolaista sadetta ja muita kertomuksia
Tekijä: Haruka
Paritus: Eelis/ Jirko, mainintana myös muita
Genre: Slash, romance, angst, fluffy, draama yms. -raapaleita.
Ikäraja: max. K-11
Varoitukset: Kiroilua, miesten välistä rakkautta, alkoholin käyttöä, draamaa.
Vastuunvapaus: Hahmot kuuluvat minulle, kappaleet niille, jotka ne omistavat.
Haasteet: Spurttiraapale III

A/N: Blokinpoistoksi tarkoitettuja raapaleita, jotka osallistuvat Spurttiraapale-haasteeseen, vaikkakin jo viimeistä päivää toisella kierroksella... Plus halusin kirjoittaa jatkoa Eeliksen ja Jirkon tarinalle, joka sai alkunsa vuosi sitten ennen kuin kirjoitin kokopitkän version ”Kulmahampaista ja kromosomieroista”. Otsikko kuuluu Eppu Normaalille, ainakin osittain.

Jos joku näitä lukee, olisi kiva kuulla kommenttia.


1. Suolaista sadetta

Hahmo: Jirko
Ikäraja: S
Yhteenveto: ”Hän alkaa kertoa Pyrylle hiljaa, miten on tavannut taas pitkästä aikaa jonkun, joka on hänelle yhtä tärkeä kuin Pyry oli...”
Sanoja yhteensä: 172

Jirko tietää, ettei hänen pitäisi olla ulkona niin myöhään. Mutta vaalea poika muistaa tehneensä lupauksen parhaalle ystävälleen, joka kuoli. Lupauksen siitä, että hän käy katsomassa tämän hautaa ainakin pari kertaa viikossa hautausmaalla ja juttelee, vaikka tietää, ettei Pyry kuule häntä enää samalla tavalla kuin aiemmin.

Sillä kertaa Jirko on kerännyt metsästä suuren kimpun valkovuokkoja, jotka asettaa pieneen peltiämpäriin haettuaan siihen ensin vettä kappelin pihalla seisovasta vesipisteestä. Hän seisoo hetken aikaa harmaan taivaan alla nyppien puista pudonneet kuivat, kuolleet lehdet pois hautakiven päältä. Huokaisten hän alkaa kertoa Pyrylle hiljaa, miten on tavannut taas pitkästä aikaa jonkun, joka on hänelle yhtä tärkeä kuin Pyry oli.

Jirkon lopetettua kertomuksensa siihen, miten hän pelaa edelleen koripalloa yhdessä Eeliksen, tummahiuksisen, Kurkumasta kotoisin olevan pojan, kanssa, hän tuntee sadepisarat ihollaan. Huokaisten hän jättää kukat hautakiven luo ämpäriin ja lupaa Pyrylle tulla paremmalla ajalla taas takaisin. Vielä ennen lähtöään haudalta poika nuolaisee poskeltaan sadepisaran, joka maistuu suolaiselta ja sanoo surumielisesti hymyillen:

”Mulla on ikävä sua, Pyry! Mut mää tierän kohtaavani sut, kunhan mun on aika siirtyä verhon toiselle puolen.”


« Viimeksi muokattu: 10.05.2015 14:44:15 kirjoittanut Pyry »

Haruka

  • Taskukokoinen
  • ***
  • Viestejä: 1 125
  • Ava by mustapisara
    • Mietteitä musiikista
2. ”Olen yksin tämän perjantain...”

Hahmot: Eelis ja Jirko
Ikäraja: K-7
Varoitukset: Mainintana tupakanpoltto ja vähäistä kiroilua.
Sanoja yhteensä: 200

Eelis makaa paljaan, sinisen taivaan alla aurinkolasit silmillään ja polttaa tupakkaa. Polttaa, vaikka tietää saavansa paheksuvia katseita isoäidiltään, jonka luona poika on pakotettu asumaan peruskoulunsa loppuun. Eelis ei tiedä, odottaako hän ketään, kaipaako hän enää takaisin Kurkumaan, sinne mistä lähti. Hänelle asialla ei ole merkitystä. Merkitystä on vain yhdellä asialla: Jirkolla, joka on lievittänyt hänen yksinäisyyttään, vaikka hän epäilee viettävänsä jälleen tämän perjantain yksin.

Ruoho kahisee, kun joku istuu Eeliksen viereen ja huokaa. Eelis nostaa aurinkolasejaan ja pian pojan siniharmaat silmät katsovat vihreisiin, hieman surullisiin.

”Tuletko sä taas hautausmaalta?” hän kysyy Jirkolta.

Jirko nyökkää huokaisten uudemman kerran, ojentaa kätensä ja pyytää:

”Anna mullekin yks rööki!”
”Enkö mä saatana oo sanonut sulle, ettet sä sais polttaa?” Eelis huomauttaa.
”No, itsekin, vittu, poltat!” Jirko ärähtää Eelikselle, joka kohauttaa hartioitaan välinpitämättömästi todeten:
”Entä sitten? Sillä ei luulis olevan sulle mitään merkitystä.”
”On sillä, jos mää en saa polttaa niinku sää saat. Eikö sun isoäiti sano mittään, kun sää tulet tupakalta haisten kottiin?” Jirko rikkoo heidän välillään vallitsevan hiljaisuuden.

Lopulta Eelis myöntyy Jirkon kinuamiseen ja heittää pojalle yhden mentholinmakuisen tupakan, jonka he kuitenkin polttavat yhdessä. Ja kun Eelis katsoo uudelleen Jirkon vihreisiin silmiin, hän tietää, ettei vietäkään tätä perjantaita yksin niin kuin oli suunnitellut.

Haruka

  • Taskukokoinen
  • ***
  • Viestejä: 1 125
  • Ava by mustapisara
    • Mietteitä musiikista
Kosmik: Kiitos paljon kommentistasi. Olen melko sanaton, sillä en olettanut kenenkään kommentoivan tätä, kun nämä raapaleet eivät ole niin viimeisteltyjä kuin mä ehkä toivoisin niiden olevan. Mutta jatkoa tulee tässä kolmen raapaleen verran. Ja ehkä mä voisin kirjoittaa näitä enemmänkin, jos vaan inspistä riittää :)

3. Sydän tyhjää lyö

Hahmot: Eelis, myöhemmin Eelis ja Jirko
Ikäraja: K-7
Varoitukset: Yksi kirosana sieltä löytyy sekä kahden pojan välistä söpöilyä
Yhteenveto: ”Seistessään koko koulun edessä helvetin naurettavan kevätjuhlan jälkeen Eelis toivoo olevansa lapsi eikä teini...”
Sanoja yhteensä: 190


Päivän aikana Eelis on saanut pari kertaa ovenkarmeista sormilleen. Sekin vain, koska hän on yrittänyt estää sitä painumasta lukkoon. Tummahiuksisen pojan käydessä nukkumaan yksin vuoteessaan, hän kuuntelee, miten katolta kuuluu lintujen rapistelua niiden hyppiessä siellä. Poika kääntää kylkeään huokaisten, mutta ei meinaa saada  nukahdettua. Seuraavana aamuna hänen peruskouluaikansa on ohi.

Isoäidin huhuilu seuraavana aamuna havahduttaa Eeliksen katkonaisesta unestaan. Eelis kiroaa ääneen huonoa tuuriaan, sitä, että hänen täytyy viettää aikaa isoäitinsä valvovan katseen alla. Joskus isoäiti lukee jopa pojalle lähetetyt kortit, joita on kertynyt jääkaapin oveen melko mukavasti viimeisen vuoden aikana. Eelis ihmettelee, miksi Mike ja hänen muut kaverinsa lähettävät hänelle kortteja, kun hänellä on mahdollisuus käyttää nettiyhteyttäkin, rajoitetusti tosin.

Seistessään koko koulun edessä vastaanottamassa todistuksia aivan helvetin naurettavan kevätjuhlan jälkeen, Eelis toivoo vain olevansa lapsi eikä teini. Hän ei tiedä, että hänellä ei kuitenkaan ole asiat huonosti. Kevätjuhlan jälkeen Eelis raahautuu isoäitinsä kotiin keskinkertainen todistus kourassaan ja tuntee, miten joku halaa yllättäen häntä takaapäin. Hän kääntyy ja näkee Jirkon vihreät, uteliaasti ja onnellisesti kimaltelevat silmät.

”Sä se osaat aina yllättää”, Eelis toteaa pojalle tuntiessaan tämän hiusten kutittavan hänen leukaansa.
”Niin mää tairan osata”, Jirko hymähtää painaen huulensa tummahiuksisen pojan huulille.


4. Voi, kuinka me sinua kaivataan

Hahmot: Teemu, Jarkko ja Mikael
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Mainintana kuolema ja kiroilua
Yhteenveto: ”Mikael tietää Eeliksen ajattelevan kavereitaan, ainakin toivoo tämän ajattelevan...”
Sanoja yhteensä: 235

”Miksi Eeliksen piti lähteä?” Teemu kysyy taas Mikaelilta ja Jarkolta.

Pojat huokaisevat. Ei helvetti, taasko tuolle saa selittää koko jutun juurta jaksain?

”Koska se ajoi ojaan ja oli ihan vitun kännissä sen vanhempien nähden. Sen vanhemmat katsoi parhaaksi lähettää sen muualle käymään peruskoulunsa loppuun, kun me oltiin niiden mielestä vitunmoisia kauhukakaroita, jotka on turmelleet Eeliksen mielen”, Jarkko toteaa katsoen Teemuun tavalla, joka kertoo, että asia on loppuunkäsitelty.

Mikael ei sano mitään, tuijottaa vain kenkiensä kärkiä ja toivoisi, että voisi kutoa kitarallaan sävelten verkon, johon kietoutua ja unohtaa muun maailman. Siinä maailmassa ei olisi sijaa kyynelille, jotka valuvat hänen poskilleen joka vitun ilta hänen miettiessään Eelistä, mutta myös samana iltan kuollutta Sanelmaa. Sanelma oli tyttö, joka rakasti häntä, mutta hän ei kyennyt vastaamaan tytön tunteisiin samalla tavalla eikä tiennyt Sanelman masennuksesta mitään.

”Kai se on tulossa joskus takaisin?” Teemu kysyy sitten.
”Kai se joskus tulee. Nyt peruskoulu loppui, niin kyl se varmaan tulee takas Kurkumaan”, Jarkko vastaa katsoen Mikaelia kysyvästi. Mikael nyökkää.
”Mä en oo saanut siltä tosin vastausta yhteenkään Facebook-viestiin, jonka oon laittanut sille. Tai edes niihin kortteihin, joilla oon muun muassa muistanut sen synttärit”, Mikael kertoo ja antaa kaipauksen taas vallata mielensä.

Mikael tietää Eeliksen ajattelevan kavereitaan, ainakin toivoo tämän ajattelevan niin kuin hän on ajatellut tummatukkaista teinikundia, ”vitun reilua räppifrendiä” lähes päivittäin. Samalla tavalla Mikael ajattelee myös Julia, viulistityttöä, josta on ehtinyt muodostua hänelle todella rakas. Mutta Juli ei korvaa Mikaelille hänen kavereitaan.


5. Tähdenlennon tiellä

Paritus: Eelis/ Jirko
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Mainintana masennus ja miesten välistä söpöilyä
Yhteenveto: Eelis päättää lähteä kesäksi takaisin kotikulmilleen ja hänellä on samalla ehdotus Jirkolle
Sanoja yhteensä: 209

”Mun on korkea aika lähteä takaisin Kurkumaan”, Eelis kertoo yhtenä iltana ja saa Jirkon hätkähtämään huolestunut katse silmissään. Nytkö Eelis hylkää hänet samalla tavalla kuin Pyry?

Jirko yrittää olla ajattelematta Pyryn kuolemaa, vaikka se on viimeisen vuoden aikana vallannut hänen mielensä. Kuoleman ajatteleminen on saanut vaalean pojan niin sekaisin, että hänen on ollut pakko mennä terapiaan ja ruveta syömään mielialalääkkeitä, joiden käytöstä Eelis ei tiedä mitään. Ei tiedä, vaikka on kokenut varmasti kaveriporukkansa kanssa pahempiakin asioita kuin Jirko Pyryn kanssa.

”Kai sä tulet mun mukaani?” Eelis haluaa hetken päästä tietää.
”Mää en tierä viel, saanks mää eres lupaa mun porukoilt...” Jirko aloittaa epävarmasti.
”Kyllä ne antaa sulle luvan, mä uskon sen. Ja sitäpaitsi... Meillä on edessä koko kesä”, Eelis sanoo hymyillen ja tarttuu Jirkoa kädestä hellästi.

He suutelevat toisiaan välittämättä siitä, vaikka joku näkisi heidät. Suudelma johtaa kaatumiseen nurmikolle, tupakan sytyttämiseen, toiseen tupakkaan ja kevyisiin kosketuksiin vaatteiden alla. Eeliksen sormet sujahtavat Jirkon housunkauluksesta sisään, silittelevät hellästi tämän ihon nukkaista pintaa, jolle karva ei ole ehtinyt kunnolla vielä edes kasvaa. Jirko sulkee silmänsä toivoen, ettei hetki loppuisi mihinkään keskeytykseen.

Mutta Jirkon toive ei toteudu, vaan Eeliksen on lähdettävä pakkaamaan tavaroitaan. Vielä ennen heidän teittensä erkanemista Jirko lupaa soittaa Eelikselle seuraavana päivänä ja kertoa, mitä hänen vanhempansa ovat sanoneet tämän lähtemisestä.

Haruka

  • Taskukokoinen
  • ***
  • Viestejä: 1 125
  • Ava by mustapisara
    • Mietteitä musiikista
Saan viimein näihin jatkoa, vaikka näiden kirjoittamiseen menikin aikaa reilu viikko... Mutta toivottavasti ihmiset jaksaa seurailla näitä.


6. ”Kas, näin tulee huolehdittua, että asiat menee päin vittua...”

Hahmot: Eelis, Jirko, Mikael, Teemu ja Jarkko
Ikäraja: K-13
Varoitukset: Kiroilua ja väkivaltaa
Yhteenveto: Eelis joutuu tappeluun ja Jirko pakenee
Sanoja yhteensä: 207

Jirkoa jännittää ihan helvetisti hänen kulkiessaan käsi kädessä Eeliksen kanssa. Ei silti, että käsi kädessä kävelemisessä mitään uutta olisi; Jirko ei ole koskaan aiemmin käynyt missään muualla kuin Mänttä-Vilppulan keskustassa. Nyt hän on tullut Eeliksen kanssa tämän kotikaupunkiin, Kurkumaan, käymään loman ajaksi ja Eelis on luvannut esitellä hänet kavereilleen.

Jirko katselee vihreän, keltaisen ja ruskean sävyisiä rakennuksia ja heidän ohitseen kulkevia ihmisiä. Välillä Eelis nyökkää jollekin ohikulkijalle, jolloin Jirkon on pakko hetken päästä kysyä, kuka vastaantulija oli. Eelis selittää Kurkuman asukkaiden taustatietoja Jirkolle, joka kuuntelee hämmentyneenä.

Hämmennys vaihtuu pelkoon heidän tullessaan kolmen pojan luokse. Punertavahiuksinen poika tönäisee Eelistä niin, että tämä kaatuu polvilleen ja on seuraavasta tönäisystä rähmällään maassa. Poika potkii hiekkaa Eeliksen kasvoille ja huutaa haukkumasanoja.

”Vitun hintti! Sä oot tehnyt meidän Eeliksestäkin homon ja saat maksaa siitä!”, punapää huutaa Jirkolle, joka lähtee juoksemaan pois päin Eeliksestä ja muista pojista. Hän juoksee niin kauan, kunnes hänen henkeään alkaa ahdistaa ja hänen pitää kaivaa hälyttävä kännykkänsä repustaan.

Jirko istuu tien vieressä olevalle suurelle kivelle ja alkaa itkeä, unohtaa ottaa lääkkeensä, vaikka kännykkä muistuttaa häntä siitä joka päivä. Hänen ohitseen kulkee tummahiuksinen pikkutyttö, joka raahaa mukanaan suurta soitinkoteloa: ilmeisesti kotelossa on sello. Mutta Jirko ei välitä soittimesta, itkee vain, kun tyttö kysyy hänen nimeään. Tyttö jää lohduttamaan häntä.



7. ”Mä tahdon, tahdon, tahdon vain sut...”

Paritus: Eelis/ Jirko
Ikäraja: K-13
Varoitukset: Kiroilua, mainintana masennuslääkkeiden käyttö ja miesten välistä seksiä
Yhteenveto: Eelis löytää Jirkon kiven päältä istumasta ja itkemästä
Sanoja yhteensä: 239


Eelis on poikennut Teemun päällekäynnin jäljiltä Mikaelin luona, jossa Mikaelin tyttöystävä Juli puhdistaa hänen naarmunsa kirvelevällä desinfiointiaineella.

”Älä välitä. Teemu on kaivannut sua eikä se tiennyt, että sulla on joku”, Mikael oli sanonut hänelle heidän päästyään Salviakujalle.
”Olis se silti, vittu, voinut olla käymättä päälle. Mun olis pitänyt kertoo teille kaikille Jirkosta ennen kuin me tultiin tänne”, Eelis puuskahti Mikaelin sanoille.

Juteltuaan aikansa Eelis on lähtenyt etsimään Jirkoa, jonka löytää lopulta istumasta suuren kiven päältä. Jirko itkee ja tämän vieressä seisoo tummahiuksinen pikutyttö sellon kanssa. Tyttö sanoo nimekseen Emilia ja kertoo Jirkon maininneen hänelle jostain lääkkeistä, joita ei ole muistanut ottaa. Eelis kiittää  tyttöä, että tämä jäi Jirkon vierelle, kunnes hän tuli paikalle. Emilian lähdettyä Eelis ottaa Jirkon käden omaansa ja kysyy:

”Syötkö sä masennuslääkkeitä?”
”Syön mää”, poika tunnustaa hieman nolona, räkä nenästä valuen. Hän pyyhkii nenänsä puseronsa hihaan.
”Miksi?” Eelis kysyy sitten.

Jirko kertoo, miten surullinen hän on ollut Pyryn kuoleman vuoksi eikä ole oikein osannut asettua aloilleen Eeliksen tultua kuvioihin, vaikka rakastaa Eelistä (tai ainakin väittää rakastavansa). Eelis kuivaa hänen kyyneleensä. Hän etsii lääkkeet ja vesipullon Jirkon repusta ja katsoo, kun vaaleahiuksinen ottaa lääkkeensä. Ja sen jälkeen he menevät Eeliksen kotiin, jossa vaatteet putoilevat heidän päältään Eeliksen suudellessa Jirkoa ja antaessa hänen unohtaa kaiken menneen.

Maatessaan peiton alla alastomina Eelis tunnustaa Jirkolle:

”Mä rakastan sua.”
”Niin määkin sua, vaiks mää en alkuun sitä eres uskonu”, Jirko sanoo hiljaa silittäen Eeliksen tummia hiuksia niin kauan, kunnes molemmat nukahtavat.

PurpleHorizon

  • Supernaturalisti
  • ***
  • Viestejä: 131
Kommenttikamppanjasta päivää. Olisiko teillä hetki aikaa? : )

Yleensä en originaalipuolella pyöriskele. Toisinaan saatan eksyä sinne ja selata tekstejä, mutta harvemmin sitä tulee luettua niitä tarinoita niin tarkkaan, että saisin edes pienimuotoisen kommentin kyhättyä. Harkitsin, että skippaisin tämän ja ottaisin vasta seuraavan luettavan, mutta pitäähän sitä kaikkea kokeilla. Olen oikeastaan todella iloinen, että päätin niin, koska tykkäsin näistä aivan hirmuisesti.

Voisin vaikka aloittaa sillä, että en ole lukenut aikaisempia tarinoitasi, jotka liittyvät näihin raapaleisiin. Suoritin pikahaun ja sain huomata, että näitä Kurkuma-originaalejahan (vaikea sana, piti kirjoittaa ja korjata neljä kertaa ennen kuin meni oikein) on enemmänkin. Ajattelin, että tulen olemaan ihan pihalla, mutta hyvin sain luettua. Muutaman kerran hämmennyin, kun tuntui, että nimiä tupsahteli vähän turhankin tiheään tahtiin, mutta ehkä vika on vain minussa. Huonosti nukuttu yö ja kovalla soiva musiikki ovat yllättäviä (tai ehkei niinkään yllättäviä) haittatekijöitä.

Tykkäsin kamalasti siitä, että päätit tehdä näistä raapaleita. Jokainen oli oma kokonaisuutensa, joka sisälsi vain yhden pääasian. Kuvailu, jota olit ujuttanut juurikin sopivasti, oli tasapainossa itse tapahtumien kulun kanssa, eikä oikeastaan edes haitannut, että hahmot tulevat nyt vasta uusina minulle. Murre tuli täysin puun takaa, mutta se elävöitti tekstiä kivasti.

Jos pitäisi valita lempparini näistä, en osais todellakaan sanoa. Kaikissa oli niin paljon positiivisia puolia. Ehkä itseäni jäi kuitenkin eniten kalvamaan tuo kuudes, jossa Teemu käy Eeliksen kimppuun. Miksi? Ymmärsin ainakin, että pojathan ovat kavereita, joten tuntu aika oudolta, että Teemu reagoisi noin. Olisin odottanut naljailua tai sitten ehkä suorempaa lähestymistä Jirkoa kohtaan. Olenko missannut jotain olennaista vai miksi en ymmärrä tätä?

Koodia: [Valitse]
Kevätjuhlan jälkeen Eelis raahautuu isoäitinsä kotiin keskinkertainen todistus kourassaan ja tuntee, miten joku halaa yllättäen häntä takaapäin.
Hän kääntyy ja näkee Jirkon vihreät, uteliaasti ja onnellisesti kimaltelevat silmät.

”Sä se osaat aina yllättää”, Eelis toteaa pojalle tuntiessaan tämän hiusten kutittavan hänen leukaansa.
”Niin mää tairan osata”, Jirko hymähtää painaen huulensa tummahiuksisen pojan huulille.
Ihana kohta : )

Nuo nimet ovat muuten kamalan kivoja. Jirko, Eelis, Juli... Mun oli aivan pakko googlettaa, onko Jirko edes oikea nimi, koska en ole ikinä kuullut sitä. Internet ystävällisesti kertoi, että se on muunnelma tsekkiläisestä nimestä Jiri. Olenpahan nyt taas viisaampi. Tai voihan se ollakin ihan yleisesti käytetty nimi, mutta koska itse asun pienessä tuppukaupungissa, jossa joka toinen vastaantulija on joko Ella tai Aleksi, niin en tiedä näistä erikoisemmista nimistä mitään.


Kaiken kaikkiaan siis kiitos, että laitoit tämän kommenttikamppanjaan, koska en olisi muuten varmaankaan ikinä huomannut tätä.  : ))