Kirjoittaja Aihe: Rakkauden liekki, K-11, George/OC, romance, fluff, angst  (Luettu 3785 kertaa)

Zolanda

  • ***
  • Viestejä: 5
Ficin nimi: Rakkauden liekki
Kirjoittaja: Zolanda
Oikolukija: Ei tällä hetkellä.
Tyylilaji: Romance, angst, fluff
Ikäraja: K-11
Paritus: George/OC (oma hahmo)
Yhteenveto: Tylypahkassa lähestyy joulutanssiaiset, mutta Leanne ei ole vieläkään saanut paria. Hänen ystävänsä Clara sen sijaan sai parinsa heti. Leannen yllätykseksi George Weasley ilmestyy kuvioon. Pysyykö Leannen ja Georgen suhde vain ystävyytenä vai onko luvassa jotain syvempää?
A/N: Tämä on ensimmäinen ficci, jonka ajattelin julkaista. Onhan noita tullut kirjoiteltua aika paljonkin, mutta suurimman osan olen poistanut.
Saattaa kestää, kunnes tulee jatkoa. On sen verran kiireitä.
Mutta nauttikaa ja kertokaa mielipiteenne! Tämä nyt vain on näyte. Katsotaanpa, kuinka moni haluaisi tämän lukea.



Joulutanssiaiset lähestyvät...

"Tanssithan ovat seuraavalla viikolla?"
"Niin ovat."

...Mutta Leannella ei vielä ole paria...

"Leanne, eikö sinulla vieläkään ole paria?"
"Ei. Ei ole."
"Mutta sehän on kamalaa!"
"Anna jo olla, Clara. Jooko?"

...Kunnes yksi poika saavuttaa hänen sydämensä...

"Muistatko minut?"
"Kyllä, olet George Weasley. Samalta luokalta."
"Jep, ja sinä olet...?"
"Leanne Elson."

...He viettävät yhä enemmän aikaa yhdessä...

"Hei, George?"
"Niin?"
"Mennään ulos kävelemään."

...ja menevät kaksin Tylyahoon.

"Tuolla on Hunajaherttua!"
"Käydään siellä, Leanne"
"Selvä."

Pari päivää ennen tanssiaisia...

"Voi ei!"
"Mitä nyt, Leanne?"
"Eihän minulla vieläkään ole paria!"

...Leannen tämänhetkinen unelma toteutuu...

"Leanne?"
"Mitä?"
"Haluatko olla parini tanssiaisissa?"

...Hän ihastuu...

"Taidat olla ihan pihkassa Georgeen?"
"Niin olenkin, Clara."
"Teidätkö hänen todellisista tunteistaan, Leanne?"
"Miten niin?"

...Mutta silti tanssiaisten jälkeen...

"Se oli mahtavaa!"
Niin oli!"

...Leanne tajuaa tunteiden olevan yksipuolisia...

"Seurusteleeko George Alician kanssa?"
"Joo."

...Ja luopuu toivosta...

"Entä George? Kutsutaanko hänetkin?"
"Ei. Hän vain raahaisi Alician mukaan."

...Silti tulevaisuus osaa yllättää...

"Rakastan sinua, Leanne."
"Mutta, sinähän..."
"Erosin hänestä."

...Eikä Leanne ennen ollut tuntenut sellaista tunnetta.

"Nyt vasta tajuan, kuinka ihanalta tuntuu saada vastarakkautta."
"Siinä näytti kestävän kauan."
"Aivan liian kauan."
« Viimeksi muokattu: 26.05.2015 09:29:09 kirjoittanut Kaapo »

Zolanda

  • ***
  • Viestejä: 5
Vs: Rakkauden liekki, K-13, George/OC, romance, fluff, angst
« Vastaus #1 : 23.09.2012 15:21:04 »
No onhan tätä nyt jotkut vilkaisseet, toivottavasti. Ensimmäinen luku tuli aika nopeasti, joo. Kommenttia olisi ihan kiva saada. Edes jonkinlaista.
Tää luku on aika lyhyt ja koska tarina on vasta alussa, mitään kovinkaan merkittävää ei tapahdu.

Luku 1

Juoksin Tylypahkan käytävää pitkin eteenpäin. Olin pahasti myöhässä muodonmuutosten tunnilta, eikä tämä ollut ensimmäinen kertani, kun myöhästyn.
Hetken päästä jouduin pysähtymään, jotta saisin hengitykseni tasaantumaan. Asetin käteni käytävän kylmää seinää vasten ja nojasin sen varassa katse jalkoihin suunnattuna.
    "McGarmiwa tappaa minut", huohotin hiljaa itsekseni. "Täytyy pitää kiirettä."
Samalla kun nostin katseeni eteenpäin, lähdin jatkamaan matkaani, mutta melkein törmäsin punatukkaiseen poikaan, joka oli eteeni ilmestynyt. Selvittyäni säikähdyksestä tunnisti pojan. George Weasley.
    "Ai, anteeksi", pahoittelin, mutta poika vain naurahti.
    "Ei se mitään. Olin itsekin ajatuksissani."
Katsoin ihmeissäni poikaa ja muistin vatsa sitten, miksi minulla oli kamala kiire päällä.
    "Ai, niin! Myöhästyn tunnilta!", hoksasin ja Georgen naamalle ilmestyi ymmärrys. Hänen pisamaiset kasvonsa levisivät pieneen hymynpoikaseen, joka jäi siihen hetkeksi, kunnes haihtui pois.
    "Mennään yhtä matkaa." hän sanoi lempeällä äänellä, jossa ei ollut sitä tavallista ilkikurista sävyä. Se sai minut kohottamaan kulmiani.
    "Hyvä on", vastasin pojan outoon kysymykseen. No, ei se niin outo ollut. Kuka tahansa voisi kysyä jotain tuollaista. Mitä vikaa siinä oli?
Tajusin Georgen olevan yksin. Tarkoitan, että hänen kaksoisveljensä ei ollut mukana,
    "Missä Fred on? Tehän olette aina yhdessä, joka paikassa", kysyin.
George kohautti olkiaan. "En tiedä. Kai jo tunnilla."
Vielä epätavallisempaa. Fred ja George kulkivat aina kahdestaan. Myöhästyivät yhdessä tunneilta, tekivät kepposensa yhdessä. Nytkin George tuntui jotenkin.. Erilaiselta, vaisulta. Ehkä minä vain kuvittelin. Georgehan oli saattanut käydä vessassa tai jotain.

Vilkaisin Georgea sivusilmällä, mutta poika näytti olevan muissa maailmoissa. Etäinen katse oli suunnattu eteenpäin, eikä se herpaantunut hetkeksikään. Hänen ilmeensä perusteella hän mietti jotain. Hymyillen.
    "Ööm, George?", kutsuin poikaa, sillä olimme jo muodonmuutosluokan oven edessä.
George havahtui ajatuksistaan ja virnisti minulle. Mutta huomasin virneen takana olevan jotain. Hän oli edelleenkin ajatuksissaan. Katse paljasti sen. Se oli poissaoleva.
Avasin oven ja astuin ennen poikaa luokkaan. Kaikkien katseet kääntyivät katsomaan meitä. Ihmetellen myöhästymistä.
    "Neiti Elson ja Herra Weasley. Olette pahasti myöhässä tunniltani", McGarmiwa aloitti tuima ilme kasvoillaan ja näpäytti kahta pergamenttia taikasauvallaan. Ne lennähtivät minun ja Georgen käsiin. "Saatte enemmän läksyjä kuin muut, ja otan Rohkelikolta kymmenen pistettä pois. Voitte istuutua."

Nyökkäsin McGarmiwalle ja pujahdin toiselle riville parhaan ystäväni Claran viereen. Näin sivusilmällä Georgen, joka istuutui veljensä luokse takariville.
Huokaisin raskaasti. Tämä ei ollut minun päiväni.
Vilkaisin Claraa, joka katsoi minua kysyvästi, mutta en ehtinyt kertomaan hänelle myöhästymiseni syytä, sillä McGarmiwa oli aloittanut puheensa joulutanssiaisista, jotka lähestyivät uhkaavasti.

Tunti loppui nopeasti ja oppilaat virtasivat kuin aallokot ulos luokasta puheensorinan saattelemana. Tungin olkalaukkuuni sulkakynän, sekä pergamentin, jonka olin McGarmiwalta saanut. Siinä kerrottiin joulutanssiaisista.
Otin kiinni Claran, joka odotti ovensuussa ja lähdimme yhdessä kävelemään kohti oleskeluhuonetta.
    "Miksi myöhästyit tunnilta?" Clara kysyi minulta nopeasti.
    "Olin ajatuksissani", vastasin. Kuten oli Georgekin ollut, pohdin, mutten sanonut sitä ääneen.
Vilkaisin oikealle nähdäkseni Fredin ja Georgen kävelevän kovaan ääneen nauraen ohitsemme. Aivan kuin kumpikaan ei olisi myöhästynyt tunnilta ja saanut paljon läksyjä.
Clara oli huomannut harhailevan katseeni ja pukkasi minua hellästi kylkeen.
    "Liittyykö se jotenkin kaksosiin?" hän kysyi vihjailevasti ja naurahdin hiljaa.
    "Ei tietenkään. Vaan siihen viime viikkoiseen", vastasin. Viime viikolla pikkuveljeni oli joutunut Pyhään Mungoon saamansa kohtauksen takia. Hän sairasti harvinaista sairautta, mutta oli sanonut minulle, ettei anna sen häiritä elämäänsä. 'Aion elää täysillä, eikä mikään voi estää minua. Ei edes tämä pirullinen sairaus.', kuulin hänen iloisen äänen päässäni.
    "Niin tietysti", Clara sanoi ja hymyili minulle rohkaisevasti. Hän tiesi pikkuveljeni olevan minulle tärkeä henkilö. "Milloin hän pääsee pois Pyhästä Mungosta?"
Jouduin miettimään hetken. "Vajaa viikon päästä. Hän tulee kyllä takaisin Tylypahkaan. Äiti kyllä haluaisi hänet jo kotiin, mutta ei hän aio sairautensa takia jäädä kotiin", vastasin hieman naurahtaen. Pikkuveljeni oli vahva poika.

Clara nyökkäsi minulle ja vilkaisi taakseen. Tein myöskin niin. Ketään ei näkynyt. Tuntui siltä, että olisimme olleet ainoat oppilaat kymmenien metrien säteellä.
    "Tanssithan ovat seuraavalla viikolla?" Clara kysäisi minulta.
    "Niin ovat."
    "Pikkuveljesi ei taida pystyä osallistumaan niihin?"
Pudistin päätäni. "Ei, ei hän pääse. Äiti ei anna hänelle lupaa."
Jatkoimme kävelemistä, vaitonaisina. Suuressa portaikossa vihdoin avasin suuni, jotta se painostava hiljaisuus lähtisi päältämme pois ja etsisi uudet uhrit.
    "Mitä meillä olikaan seuraavaksi?" kysyin.
    "Ennustusta, tässä välissä on hyppytunti."
Äännähdin surkeana. En ollut koskaan pitänyt ennustuksesta kovinkaan paljon. Claran mielestä se tosin on ihan kivaa. Joskus ihmettelen, miten hän voi olla niin erilainen, mutta samaan aikaan täysin samanlainen minun kanssani.
Lihavan Leidin muotokuva näkyi edessämme ja se katseli meitä molempia vuorotellen.
    "Tunnunsana?"
    "Kurpitsapiiras", vastasin muotokuvalle, joka heilahti kevyesti auki paljastaen takaansa Rohkelikkojen iloiset huudahdukset.
Annoin Claran mennä ensimmäisenä oleskeluhuoneeseen ja seurasin itse aivan perässä.
Väkeä ei ollut niin paljon kuin olisi kuvitellut. Ginny ystävineen jutteli yhden pöydän ääressä tehden samalla läksyjään. Muutama muu Rohkelikko naureskeli pelaten samalla räjähtävää näpäytystä. Eniten ääntä kuului kuitenkin Fredin ja Georgen suunnasta, sillä he esittelivät jotain ekaluokkalaisille.
Clara oli jo istahtanut nojatuoliin ja alkanut tehdä läksyjään kovaa vauhtia, eikä hänen katse herpaantunut hetkeksikään kirjoista. Istahdin häntä vastapäätä ja katselin, kun hän kirjoitti koukeroista, sievää käsialaa. Se näytti lumoavalta, kuin tuulenhenkäyksiltä paperilla.

    "Hei", kuului pojan ääni. Clara ja minä nostimme yhtä aikaa katseemme pergamentilta puhujaan, joka oli vuoden nuorempi. Hänen kasvoillaan karehti arka hymy ja hän näperteli sormissaan jotain, mikä näytti pyörältä kiveltä.
    "Moi", Clara sanoi pojalle hymyillen.
    "Moi", toistin ystäväni perässä. En tunnistanut poikaa.
Poika näytti entistä hermostuneelta ja katsoi käsiinsä, mutta kohotti katseensa Claran jäänsinisiin silmiin.
    "Voisitko olla, tuota, parini t-tanssiaisissa?", poika kysyi takerrellen sanoissaan. Näin Claran purevan hennosti huultaan.
    "Olen hyvin pahoillani, mutta minulla on jo pari."
Claran sanat saivat pojan punastumaan ja pahoittelemaan. Hän perääntyi katse käsiinsä suunnattuina ja katosi pian näkyvistä.
    "Kuinkahan mones kysyjä tuokin oli?", Clara mumisi itsekseen.
Hän oli saanut jo monta pyyntöä, mikä sai minut hieman katkeraksi. Tanssiaiset olisivat vajaa viikon päästä, eikä minulla vieläkään ollut paria. Miten se oli mahdollista?
Tiesin kyllä, että Clara oli kaunis. Hänellä oli vaaleat, pitkät hiukset, jotka ylettyivät vyötärölle. Sekä lumoavat, jäänsiniset silmät. Hänen ripsensä olivat tuuheat ja suu aina hymyssä. Hän näytti enkeliltä.
Minulla oli kiharat, kastanjanruskeat hiukset, sekä tummanvihreät silmät. Ihossa oli muutamia arpia, jotka olin pienempänä saanut. Vaivuin taas ajatuksiini, enkä kuullut Claran kutsuja, ennen kuin hän kysyi sen, mitä en olisi halunnut kuulla.
    "Leanne, eikö sinulla vieläkään ole paria?"
    "Ei. Ei ole.", vastasin nopeasti ja katselin jokaista oleskeluhuoneessa olevaa poikaa. Tiesin, että miltei kaikilla oli jo pari. Parhaat oli viety, huonoimmat olivat jääneet jäljelle.
    "Mutta sehän on kamalaa!", Clara melkein huudahti ja kaappasi minut syleilyynsä.
    "Anna jo olla, Clara. Jooko?", anelin häneltä. En halunnut puhua asiasta sen enempää ja Clara hymyili minulle vaisusti irrottaessa otteensa. Otin sulkakynän ja pergamenttia, sekä muutaman kirjan ja aloin tekemään läksyjä hajamielisenä. Ajatukseni olivat ja pysyivät tanssiaisissa.

marrru

  • Potterhead
  • ***
  • Viestejä: 122
Vs: Rakkauden liekki, K-13, George/OC, romance, fluff, angst
« Vastaus #2 : 23.09.2012 20:08:46 »
Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta trailerin perusteella. Ensimmäinen lukukin oli ihan hyvä, toivoisin kumminkin pikkasen lisää kuvailua, vaikka sitä nytkin oli ihan kivasti. :)

Kauheasti ei mitään kirjotusvirheitäkään tms. pomppinu mun silmille, en nyt ainakaan muista. En saa tässä nyt mitään kunnollista kommenttia väännettyä, mutta jatkoa odottelen. :)

Mun piti kyl viel sanoo jotain, mut taisin vähän niinku unohtaa sen x)

Zolanda

  • ***
  • Viestejä: 5
Vs: Rakkauden liekki, K-13, George/OC, romance, fluff, angst
« Vastaus #3 : 23.09.2012 20:20:54 »
Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta trailerin perusteella. Ensimmäinen lukukin oli ihan hyvä, toivoisin kumminkin pikkasen lisää kuvailua, vaikka sitä nytkin oli ihan kivasti. :)

Kauheasti ei mitään kirjotusvirheitäkään tms. pomppinu mun silmille, en nyt ainakaan muista. En saa tässä nyt mitään kunnollista kommenttia väännettyä, mutta jatkoa odottelen. :)

Mun piti kyl viel sanoo jotain, mut taisin vähän niinku unohtaa sen x)

Kiitoksia. Ja seuraava luku on tulossa. Koetan siihen lisätä sitä kuvailua hieman enemmän.  :) Ja toi ensimmäinen luku ei ollut parhaimmasta päästä. Tähän seuraavaan lukuun aion todellakin panostaa.
« Viimeksi muokattu: 23.09.2012 22:35:16 kirjoittanut Zolanda »

Zolanda

  • ***
  • Viestejä: 5
Vs: Rakkauden liekki, K-13, George/OC, romance, fluff, angst
« Vastaus #4 : 07.12.2012 16:52:06 »
Luku 2



Käännähdin pylvässängyssäni oikealle kyljelleni ja avasin silmäni, sillä makuuhuoneessa oli aivan liian valoisaa. Aamuaurinko loisti ikkunasta sisälle juuri sänkyni viereen ja näin, kuinka pienet pölyhiukkaset lentelivät ilmassa. Kuvittelin niiden olevan pikkiriikkisiä keijuja yllään huntu ja valkea mekko. Se sai minut hymyilemään hieman.
    Ääniä ei juurikaan kuulunut. Ainoastaan muiden tyttöjen vaimea tuhina ja kääntyileminen sängyissä kantautui korviini. Taisin olla ensimmäinen herääjä. Ei se ollut minulle lainkaan tavallista, sillä yleensä minua piti väkisinkin herätellä.
    Nousin istumaan sängylleni ja hieroin silmiäni unisena, eikä aikaakaan, kun jo haukottelin. Silmät miltei kiinni vaapuin yöpöytäni viereen ja nappasin taikasauvani siitä. Tarkastelin sitä auringon lämpimässä valossa, kuten tein joka aamu.
    Laitoin sauvan takaisin yöpöydälleni ja avasin sängynpäädyssä olevan arkkuni, johon olin nätisti laittanut kaikki ylimääräiset roinat sekä vaatteet. Valitsin nopeasti pillifarkut ja tummansinisen T-paidan, jonka päälle puin vaaleansinisen hupparin.
    Juuri kun olin nappaamassa hiusharjaa, kuulin muiden heräilevän. Monet haukottelivat ja nousivat sängyistään, mutta suurin osa vain hieroi silmiään ja jatkoivat uniaan. No ei se ihme ollut. Olihan nyt lauantai, eikä mikään kiire heräillä oppitunneille.
    Siirsin katseeni viereiseen sänkyyn, jossa Clara nyt istui katselemassa muita, mutta siirsi katseensa minuun.
    "Huomenta", hän tervehti unisena ja alkoi etsiskelemään itselleen vaatteita.
    "Huomenta", vastasin. Otin esiin purppuranpunaisen hiusharjani, jolla aloin harjaamaan takkuisia hiuksiani irvistäen välillä.
    "Onko kukaan nähnyt meikkejäni?", kuului hieman äkäinen ääni ja tiesin katsomattakin kuka puhuja oli. Käännyin hitaasti ja arvasin oikein. Puhuja oli vaaleahiuksinen Lizzie Wildrose, joka katseli närkästyneenä jokaista vuoron perään. En ollut koskaan ymmärtänyt miksi hänet oli lajiteltu Rohkelikkoon, eikä Luihuiseen, johon hän sopisi paremmin.

Lizzie ei ollut kovinkaan ystävällinen. Hän oli omasta mielestään muodikas ja aina oikeassa, eikä piitannut arvosanoista. Kunhan vain sai ylpeillä muille ja flirttailla pojille. Hän käytti paljon meikkejä ja arvelin, ettei hän voisi elää ilman niitä.
    "En ole nähnyt niitä aikoihin", kuului tyyni ääni yhdestä sängystä peiton alta. "Joten voisitko olla hiljaa ja antaa toisten vielä nukkua?"
    Tunnistin puhujan Sachaksi. Hänen punertavat hiuksensa näkyivät hieman peiton alta. Lizzie tuhahti äkäisesti. Hän oli ilmeisesti noussut väärällä jalalla. Se oli tuttua meille kaikille ja osasimme varoa sanojamme. Sacha oli aina kuulunut niihin ihmisiin, jotka puhuivat kaikille samalla tavalla; sanoivat asiat suoraan, eivätkä välittäneet uhkauksista.
    "Ole itse hiljaa", tiuskaisi Lizzie ja kuulin hänen käskevän Bethanya etsimään hänen meikkinsä. Bethany olisi oikein mukava tyttö, ellei liikkuisi koko ajan Lizzien seurassa. Hänellä oli mustat hiukset, jotka ylettyivät hädin tuskin olkapäille ja kirkkaat, siniset silmät.
    Käänsin katseeni Claraan, joka oli jo pukenut vaatteensa ja laittoi nyt hiuksiaan nutturalle takaraivoon. Hänen ilmeensä oli keskittynyt, mutta oli selvästi huomannut katseeni, sillä vilkaisi minua.
    "Oletko jo valmis?", Clara kysäisi nopeasti ja sai nutturansa valmiiksi. Minä säpsähdin, kun tajusin harjan olevan vielä kädessäni.
    "Juu, olen", vastasin, laskin harjan yöpöydälleni ja kävelin Claran kanssa tyhjän oleskeluhuoneen kautta Suureen saliin.

Suuressa salissa kaikui puheensorina, vaikkei siellä ollutkaan kovin montaa oppilasta. Pöydillä oli kaikenlaista syötävää ja niiden herkullinen tuoksu sai veden herahtamaan kielelleni. Siellä oli hilpeä tunnelma, kun kaikki nauroivat ja juttelivat. Se sai hymyn huulilleni.
    Clara johdatti minut Rohkelikkojen pöytään ja valitsi jo paikan napaten puuroa lautaselleen. Hän katsoi minua ja taputti vieressään olevaa paikkaa, jotta istuisin siihen. Niin teinkin ja pian söinkin tukevaa aamiaista.
    "Mitä aiot tehdä tänään?", kysyin Claralta, joka nielaisi ruokansa ja näytti epäröivän vastaustaan.
    "Ööm... Sam kysyi minulta, tuota noin, haluaisinko viettää tämän ja...", Clara aloitti kiusaantuneena. "...tämän ja huomisen päivän hänen kanssaan."
    Käänsin katseeni lautaseeni. Olisihan se pitänyt arvata. Tietysti Clara haluaisi viettää viikonlopun tanssiparinsa Samin kanssa kahden. Minulla ei olisi asiaa heidän mukaansa, sillä Sam vihasi minua muutenkin.
    "Selvä", sanoin Claralle ja tuo laski kätensä olkapäälleni.
    "Anteeksi, Leanne. Mutta lupasin jo Samille viettää viikonloppu hänen kanssaan. Emmekä me tietenkään koko päivää kahden olla", Clara sanoi surullisena, mutta hymyili silti rohkaisevasti.
    Jatkoin syömistä. En tosin niin pirteällä päällä kuin aiemmin. Mietin koko ajan mitä voisin tehdä. Tietysti voisin viettää aikaa Angelinan tai Alician kanssa, mutta se oli vain yksi suunnitelma. Voisin tehdä läksyjä. Se olisi ehkä järkevintä, mutta kuka nyt viikonlopun läksyjen tekemiseen haluaisi tuhlata? En ainakaan minä.
    Pian kuului lähestyviä askeleita ja sitten tunsin hengityksen niskassani.
    "Huomenta Clara", pehmeä pojan ääni kuului ja käännyin. Takanamme seisoi Sam Bross, Claran ihastus ja tanssipari, jonka hiukset olivat kastanjanruskeat ja silmät kauniin harmaat. Hänen yllään oli Tylypahkan kaapu, jota hän tavanomaisesti piti ja naamallaan pieni virnistys, joka vaihtui hetkeksi inhoon, kun katseemme kohtasi. "Ja huomenta...?", Sam aloitti unohtaen tahallaan nimeni.
    "Olen Leanne ja sinä tiedät sen ihan hyvin!", sähähdin pojalle, joka ärsytti minua aina vain enemmän.
    "Selvä, Leanne", Sam sanoi liiankin teennäisesti ja kääntyi Claran puoleen. "Joko menemme. Tuo limanuljaska alkaa jo ärsyttää."
    "Leanne ei ole limanuljaska. Limanuljaskat ovat sieniä ja minusta tuntuu, ettei hän näytä sieneltä", kuulin Claran sanovan. Muuta heidän juttelustaan en kuullut, sillä olin jo noussut pöydästä ja pian olinkin Tylypahkan käytävällä.
Mietin minne voisin mennä. Mielessäni käväisi ajatus lähteä oleskeluhuoneeseen tai kirjastoon, mutta raitis ilma oli houkuttelevin vaihtoehto, joten lähdin ulos.

Nojasin vaahteraan, josta kaikki lehdet olivat pudonneet maahan ja saaneet päälleen pienen lumikerroksen. Valkoinen lumipeite oli laskeutunut yön aikana maahan ja puiden oksille. Jopa Tylypahkan katolla näkyi valkoista. Olin aina rakastanut talvea. Silloin luonnosta tuli hiljainen, salaperäinen, mutta kaunis. Yöllä tähde loistaisivat kirkkaammin kuin koskaan ja kuu valaisisi lumen avulla maisemia.
    En ehtinyt olla kauaakaan ihailemassa lunta, kun kuulin jo kaksi ääntä, jotka tunnistin helposti ja katsoin olkani yli. Fred ja George kävelivät vähän matkan päässä ja juttelivat toisilleen kalahuiveihin kietoutuneina.
    "Onko Angelina siis parisi?", George kysyi veljeltään, joka virnisti.
    "On, ja menen hänen kanssaan huomenna Tylyahoon. Sori veliseni, mutta et pääse mukaan", Fred vastasi ja George mutristi suutaan.
    "No minä menen sitten sinne Leen kanssa. Tuskin hän  tyttöjen kanssa sinne raahautuisi", George mutisi kädet takkinsa taskuissa.
    Näin, kuinka pojat vielä juttelivat hetken, kunnes Fred lähti jättäen Georgen vilkuttamaan veljensä perään. Koetin piiloutua vaahteran taakse, kun George käänsi katseensa tänne päin, mutta tein sen liian myöhään. Poika huomasi minun ja käveli yllättävän ripeästi luokseni. Mitään kysymättä poika istahti viereeni.

    "Muistatko minut?", George kysyi katsoen minua.
    "Kyllä, olet George Weasley. Samalta luokalta", vastasin ja katsoin Georgea hieman epäilevästi. Mitä tuolla oli mielessään?
    "Jep, ja sinä olet...?" poika jatkoi kyselemistään.
    "Leanne Elson."
George nyökkäsi ja taivaalta leijaili muutama lumihiutale, jotka laskeutuivat maahan.
    "Hauska tavata, Leanne", poika sanoi lopulta ja vilkaisi minua sivusilmällään. Käänsin katseeni taivaalle, jossa oli hattaraisia pilviä. Lumihiutaleet putoilivat maahan, enkä voinut olla hymyilemättä, kun ne laskeutuivat poskilleni.
    "Lumi on niin kaunista", sanoin maisemaa ihastellen. "Kylmää, mutta kaunista."
Vilkaisin Georgea, joka kallisti hieman päätään ja katsoi lumihiutaleita. Hän näytti yrittävän nähdä sitä samaa kieroa kauneutta, kuin minä, mutta ei näyttänyt onnistuvan kovinkaan hyvin.
    "Minä en ymmärrä, mitä kaunista sinä näet. Täällä on vain valkoista lunta, kylmää lunta, joka peittää pian koko maan", George valitti ja katsoi suoraan silmiini. Hänen katseensa oli huvittunut, mutta lämmin.
    "Sinä et osaa katsoa oikein. Sinun täytyy avata silmäsi. Nähdä", selitin ja Geroge käänsi katseensa lumeen. Hän siristi silmiään, kallisteli päätään ja koetti ymmärtää jotain.
    "Ei, ei tästä tule mitään", poika älähti. "Luovutan."
Tirskahdin ja George oli vieläkin hämmentyneempi. Hän katsoi minua kysyvästi löytäen syytä nauramiseeni. Hänen katseensa oli niin hauska, että purskahdin nauruun, eikä aikaakaan, kun me molemmat nauroimme. Se hetki oli niin taianomainen. Sellainen, joka oli minulle harvinaista. En yleensä ollut poikien kanssa kaksin, saati sitten  nauranut.
    Pian nauraminen loppui ja George näytti vaipuvan utuisiin ajatuksiinsa. Hän oli ottanut taskustaan jotain ja näperteli sitä nyt käsissään. Näin sen vilaukselta. Esine oli jadenvihreä ja pieni, mutta sileäpintainen. Enempää en kerinnyt nähdä, kun George käänsi katseensa minuun ja minun oli kohdattava hänen katseensa.
    "Mitä ajattelit tänään tehdä?" George kysyi vaivaantuneena, mutta sai äänensä pysymään vakaana ja virnisti hieman.
Kohautin olkiani. "En tiedä. Kai pakotan itseni tekemään läksyjä, kun Clara, paras ystäväni, lähti Samin kanssa viettämään aikaa", tokaisin. "Entä sinä?"
    "Äh, sama ongelma. Fred häipyi Angelinan luokse", hän huokaisi. Huomasi, ettei George ollut tottunut olemaan ilman veljeään. Hän vaikutti kovin yksinäiseltä. Sitten, aivan kuin hän olisi tajunnut jotain, hän ryhdistäytyi ja silmät loistivat viekkaasti.
    "Me kai voimme sitten olla tänään kahdestaan. Emme me mitään menetä, eikä tarvitse paneutua läksyjen tekoon, kun muut pitävät hauskaa", George hihkui iloisena. En tiennyt pitäisikö minun nauraa vai olla ihmeissäni.
    "No, kai se sitten sopii", vastasin ja George nousi ylös. Minäkin nousin ja pyyhin lumihiutaleet vaatteistani pois. Huomasin vasta silloin, ettei minulla ollut kunnollisia ulkovaatteita. Vain farkut ja ohut huppari, mutta minulla ei siltikään ollut kylmä.
Geroge ojensi kätensä minua kohti ja hymyili rohkaisevasti. Tartuin siihen hieman epäröiden, sillä pojalla saattoi olla jokin kepponen. Mutta kun Geroge otti käteni vastaan, huomasin hänen kätensä lämmön. Lähdimme kävelemään sisälle rauhassa ja olin hieman jännittynyt.


-----

Noin, valmiiksi sain tämänkin luvun. Anteeksi kamalasti, kun kesti kirjoittamisessa. Tämähän ei ole kovinkaan pitkä, mutta ihan sopiva, ainakin minulle :D Toivoisin totisesti, että joku lukisi tämän ja kommentoisi. Ihan mitä vain. Kunhan vain tiedän, että joku on tätä lukenut. Se piristää kummasti, varsinkin kun nautin tämän tarinan kirjoittamisesta aivan suunnattomasti. Mutta joo, toivottavasti kelpaa!

marrru

  • Potterhead
  • ***
  • Viestejä: 122
Vs: Rakkauden liekki, K-13, George/OC, romance, fluff, angst
« Vastaus #5 : 07.12.2012 18:55:06 »
Jatkoit! Et arvaakkaan, että kuinka paljon oon odotellut tähän jatkoa.  :)

Huomaan, että tähän lukuun sä panostit. Oli paljon kuvailua, joten pystyin eläytymään tähän hyvin! Luku oli muutenkin kiva ja just sopivan pitkä.
Sam on ärsyttävä ja ilkeä.  >:( Odottelen mielenkiinnolla, että mitä George ja Leanne keksivät.

Jatkoa odottelen!

Zolanda

  • ***
  • Viestejä: 5
Vs: Rakkauden liekki, K-13, George/OC, romance, fluff, angst
« Vastaus #6 : 07.12.2012 22:54:14 »
Jatkoit! Et arvaakkaan, että kuinka paljon oon odotellut tähän jatkoa.  :)

Huomaan, että tähän lukuun sä panostit. Oli paljon kuvailua, joten pystyin eläytymään tähän hyvin! Luku oli muutenkin kiva ja just sopivan pitkä.
Sam on ärsyttävä ja ilkeä.  >:( Odottelen mielenkiinnolla, että mitä George ja Leanne keksivät.

Jatkoa odottelen!

Ja mä kun luulin, että olet kokonaan unohtanut tämän ficin :D Kiljuisin ilosta, jos voisin, mutta porukat heräisi.

Joo, ainakin yritin panostaa. Ja Sam... Se on mustakin aika ärsyttävä, mutta olenkin keksinyt sen varalle jotain aika ilkeää... Kjeh

Ilona Bell

  • Hogwarts student
  • ***
  • Viestejä: 80
  • pitkät ficit😘😘
Vs: Rakkauden liekki, K-11, George/OC, romance, fluff, angst
« Vastaus #7 : 25.07.2018 16:51:42 »
Jatkoaa!!!
💗Estrella💗
💗Madelein💗
💗Scarlett💗

btw, kirjoitan kaiken kännykällä