Kirjoittaja Aihe: "I'll sell my soul to dream you wide awake", Emil/ Sara, angst, drama, romance, K-11  (Luettu 1564 kertaa)

Haruka

  • Taskukokoinen
  • ***
  • Viestejä: 1 125
  • Ava by mustapisara
    • Mietteitä musiikista
Tekijä: Haruka
Otsikko: “I’ll sell my soul to dream you wide awake”…
Paritus: Emil/ Sara
Genre: Angst, drama, romance
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Kuolema, itse tuhoisia ajatuksia
Vastuunvapaus: Poets Of The Fall omistaa musiikkivideon ja otsikon, jonka pohjalta tämän tekstin olen kirjoittanut.
Haasteet: Idearoll, Yhtyeen tuotanto ja  ficlet300 (144. Kuolema)

A/N: Sain tässä eräänä iltana idean, että kirjoitanpa Poetsien parista kappaleesta tehdystä musavideosta tekstin. Tämä olisi nyt niistä ensimmäinen ja kappale, jonka pohjalta tämän teen on Twilight Theaterin avausraita ”Dreaming Wide Awake”, josta olen otsikonkin vienyt. Video itsessään löytyy täältä. Kommentit ovat tervetulleita, jos joku lukee tätä.


Sanoja: 300

Kello on kaksi yöllä, mutta painajaiset pitävät minut hereillä edelleen. Painajaiset menneisyydestä, unet, jotka haluan vain unohtaa. Kellon viisarit eivät tunnu siirtyvän millään eteenpäin, siltä minusta on tuntunut jo muutaman kuukauden aikana. Aiemmin minusta ei tuntunut tältä, ei silloin, kun vieressäni nukkui maailman suloisin tyttö, Sara. Muistan, miten hänen ruskeat, pitkät hiuksensa valuivat tyynylle iltaisin, miten niiden tuoksun hengittäminen sai minut nukahtamaan hänen viereensä, sai minut tuntemaan oloni turvalliseksi, rakastetuksi.

Miksi minun on vaikea uskoa, että Sara oli lopullisesti poistunut elämästäni? Kuvittelen vieläkin hänet kahvilaan istumaan vastapäätä minua, halaamaan minua valkoisessa toppatakissa kadulla aina, kun tapasimme ja miten olin kerran antanut hänen kirkkaanpunaisen gerberan, koska tiesin hänen rakastavan kukkia. Sara sanoi aina niiden muistuttavan häntä kesästä, lämmöstä, joka palasi aina talven jälkeen.

Nousen istumaan sängyssäni, sytytän yöpöytäni lampun suunnaten katseen tyhjälle, valkoiselle seinälle. Kyseinen seinä oli vielä pari kuukautta aiemmin täynnä valokuvia minusta ja Sarasta, meidän yhteisistä hetkistämme. Saran kuoleman jälkeen olin vain halunnut tuhota yhteiset muistomme, vaikka ne palasivat unissani piinaamaan minua.

Etsin käsiini joitain niistä kuvista, jotka olin repinyt seinältä alas eräänä iltana, kun epätoivo ja raivo olivat ottaneet minut valtaansa. Kyyneleet kirvelivät silmäkulmissani katsoessani niitä: näin Saran hymyilemässä kameralle, pitämässä pörröistä kaulaliinaa, selvittämässä hiuksiaan peilin edessä, tarttumassa kädestäni kiinni todella lujasti. Näin itseni ojentamassa hänelle lasillista viiniä, silittämässä hänen pehmeitä poskiaan, suutelemassa kyyneleet hänen ripsistään aina, kun hän oli itkenyt, leikkimässä lumisotaa hänen kanssaan, vaikka lunta ei juuri ollut sinä talvena, joka oli Saran viimeinen. Ja lopulta muistin, miten olin hänen kuolemansa jälkeen halunnut kantaa hänen ruumiinsa pois asunnostamme, haudata hänet routaiselle kedolle kuuran ja jääkukkien joukkoon ja kuolla itse kylmälle kadulle auton yliajamana.

Mutta en tehnyt niin, vaan jäin henkiin vaalimaan yhteisiä muistojamme kuin rakkainta aarrettani, pelkäämään, että joku aamu olisi viimeiseni tässä maailmassa. Jos niin kävisi jonain päivänä, toivoin, että pääsisin sinne, missä Sara oli.

Okakettu

  • revonhäntä
  • ***
  • Viestejä: 1 091
Tervehdys kommenttikampanjasta! : )

Tämä oli hienon haikea teksti, ehdottomasti paras minkä olen sinulta lukenut, ja siksi tätä alunperin tahdoinkin kommentoida. Kuvailusi oli herkkää ja nättiä, periaatteessa melko yksinkertaistakin, muttei silti liian tavanomaista. Ylipäätään tällainen aihe vetoaa minuun aina onnistuneesti kirjoitettuna, kaipaaminen ja melankolia. Kertojan tunteet oli kuvattu uskottavasti, ja  tummanpuhuva tunnelma välittyi hänen ajatuksiensa kautta hirmu hyvin. Surun muodot toki olivat tässä melko perinteisiä - unettomuus, halu tuhota muistot, mutta niinhän se loppujen lopuksi menee oikeassakin elämässä.

Lainaus
Ja lopulta muistin, miten olin hänen kuolemansa jälkeen halunnut kantaa hänen ruumiinsa pois asunnostamme, haudata hänet routaiselle kedolle kuuran ja jääkukkien joukkoon ja kuolla itse kylmälle kadulle auton yliajamana.

Tuo oli varmaankin lempikohtani, kaiken kaikkiaan upea lause jääkukkineen kaikkineen.

Kritiikkiä minulla on antaa oikeastaan vain englanninkielisestä nimestä - PotF:n kappaleesta se tulee, toki, mutta suomenkielinen nimi olisi silti sopinut tähän paljon paremmin.

Kaiken kaikkiaan tämä oli kuitenkin hieno, kiitos lukukokemuksesta!

sentimentaalista löpinää.

avan kuva © cinnamoonie

LoveForever

  • toivoton tapaus
  • ***
  • Viestejä: 275
  • Patrick Kane on rakkaus<3
    • Blogini:)
Aluksi ajattelin olla lukematta tätä, mutta sitten silmiini osui paritus. :o Siinä oli nimittäin nimeni.. Oijoi, nyt tuli sekin paljastettua  ::) Ja niin.. Itseäni huvitti tässä hyvin paljon se, että tämän tarinan Sara oli lähes täysin samanlainen, kuin minä itse. Lukuunottamatta tietysti sitä, että minä en ole kuollut (ainakaan vielä) ;D ja en ole myöskään söpö. Olen nimittäin karrrmea mörssäri täti.. ;D Okei. Jospa pysyisin aiheessa.. Eli tarina oli haikea, niin kuin Okakettu jo taisi mainitakin.. Sekä hyvin hyvin ihana.. Mä niin rrrakastan tälläsiä tarinoita.. :-* Hieman jäi epäselväksi, miksi minä Sara kuoli? ??? Mutta ehkä se oli tarkoituskin, ettei sitä tiedetä. Itse olisin kuitenkin halunnut vähän lisäinfoa tästä asiasta..  ::) olisi kiva tietää, että miten kuolen :D Kirjoitusvirheitä ei löytynyt ja teksti oli muutenkin hyvin selkeää.. Ja toi viimeinen kappale oli ihana :'( Se oli niiin surullinen.. Taidan lopetella.. Kiitos ihanasta tarinasta ja onnea tulevalle (<- aika huvittavaa), LF/Rup :-*
Älä mieti asiaa tarkemmin. Anna olla ja mennä ohitsesi kuin tuuli ja linnut ja nuoruus ja neitsyys.. Eikö näin olisi paremmin? <3