Nimi: I'm not a girl
Kirjoittaja: Vorabiza
Suomentaja: Mrjn Jäätuuli
Beta: talvilapsi, Eeyore
Genre: Romance, Humor/Parody, Alternate Universe
Ikäraja: S
Paritus: H/D
Summary: Harry on kyllästynyt ystäviensä kiusantekoon siitä, että hän näyttää tytöltä, ja päättää lopulta kostaa.
T/N: Tässä on toinen koskaan suomentamani ficci. Tällä kertaa uskalsin jopa tarkistuttaakin sen ennen tänne laittamista, joten virheitä ei pitäisi olla kauheasti, ei ainakaan niin että lukemista häiritsisi. Jos haluatte mieluummin lukea ficin englanniksi, löytyy se täältä
I'm not a girl. Toivottavasti pidätte ficistä, luittepa sen nyt millä kielellä tahansa.
I’m Not a Girl!
“EN OLE TYTTÖ!”
Jokainen Suuressa salissa meni heti hiljaiseksi ja kääntyi kohti Rohkelikkojen pöytää. Liian vihainen ollakseen nolostunut, Harry tuijotti vihaisesti kaikkia oppilaita, jotka nyt katsoivat häntä kiinnostuneesti. Hän keskittyi uudestaan lähellä oleviin tupakavereihinsa.
“EN OLE TYTTÖ!” hän huusi uudelleen, vain siltä varalta ettei kukaan olisi kuullut häntä ensimmäisellä kerralla.
“Harry! Istu alas!” Ron sihisi, vetäen Harrya viitan hihasta. Ron ja Hermione molemmat punastuivat häpeästä Harryn käytöksen vuoksi.
Harry nykäisi hihansa Ronin kädestä. “Olen saanut tarpeekseni!”
“Harry, istuisit alas,” Hermione aneli.
“Oooh, kun hän tosissaan vihastuu, hän näyttää ihan punastuneelta tytöltä,” Seamus kiusasi.
Ron ja Hermione säpsähtivät ja hyppäsivät yhtäkkiä mahdollisimman kauas pois tulilinjalta kuin pystyivät. Neville ja Dean olivat istuneet Seamuksen molemmin puolin, mutta nyt myös he loikkasivat mahdollisimman kauas kuin voivat, toivoen etteivät vetäisi Harryn huomiota itseensä.
Harryn sieraimet levisivät, kun hän tuijotti pistävästi Seamusta. He, jotka katsoivat, eivät olleet nähneet Harryn vetävän sauvaansa, mutta sanat eivät edes olleet tulleet kokonaan ulos Seamuksen suusta, kun Harryn sauva jo osoitti häntä vakaasti.
Kukaan ei ollut ensiksi varma mitä oli tapahtunut, he vain tiedostivat että Seamus huudahti ja sitten tuijotti Harrya kauhuissaan.
Harry tuijotti häntä ilkeästi. “Tuntuuko paremmalta?” hän kysyi pehmeästi, ja hänen äänensä oli täysin ristiriidassa hänen ilmeensä kanssa.
“Harry, sano ettet tehnyt sitä?” Seamus sanoi, kuulostaen erittäin kauhistuneelta.
Harry kohotti kulmiaan. “Tehnyt mitä, Seamus?” hän kysyi viattomasti.
Kaikki katsoivat sairaalloisen uteliaasti, kun Seamus nousi hitaasti seisomaan, aukaisi viittansa napit, veti vatsansa sisään, ja työnsi housujaan vähän ulospäin samalla kun vilkaisi niiden sisälle. Harry virnisti tyytyväisenä, kun Seamuksen kasvot muuttuivat ilkeän vihreän sävyiseksi.
“Minä todellakin olen poika, ja satun pitämään peniksestäni,” Harry sanoi kärkevästi. Hän kuuli järkyttyneitä henkäyksiä ympäri Suurta Salia, mutta jätti huomiotta kaikki tyttöjen punastelut ja poikien kauhistuneet katseet, pitäen vakaasti omat silmänsä Seamuksessa. “Koska sinun mielestäsi se on helvetin hienoa että poikaa verrataan tyttöön, niin saat kokeilla sitä itse. Katsotaanpa kuinka paljon sinä pidät
tyttönä olemisesta.”
“Olen pahoillani,” Seamus uikutti. Kukaan ei ollut oikein varma pyysikö hän anteeksi Harrylta vaiko puuttuvilta vehkeiltään, koska hän vieläkin tuijotti alas housuihinsa.
“Potter,” Kalkaros sanoi terävästi, saaden Harryn huomion.
Harry laski sauvansa alas ja kääntyi odottavasti katsomaan Kalkarosta. “Niin, professori?”
“Kaksikymmentä pistettä Rohkelikolta rumasta kielenkäytöstä,” Kalkaros sanoi pilkallisesti.
Harry yksinkertaisesti nyökkäsi, tietäen aivan hyvin, ettei se ollut hänen pääongelmansa sillä hetkellä. Hän näki kuinka Kalkaroksen silmät liukuivat sairaan vihreään rohkelikkoon, joka vieläkin tuijotti housuihinsa. Kun Kalkaroksen katse liukui takaisin Harryyn, hän vannoi että Kalkaroksen silmät tuikkivat huvittuneisuudesta.
“Potter, kirositko sinä Finneganin?” hän kysyi, kuulostaen yhtäkkiä melkein kohteliaalta.
Harry räpäytti silmiään yllättyneenä Kalkaroksen käytöksestä. “Kyllä, professori,” hän vastasi. Joka ikinen kirotussa Salissa tiesi Harryn kironneen Seamuksen, joten ei ollut mitään järkeä kieltää sitä. Sitä paitsi Harry tunsi itsensä vieläkin erittäin tyytyväiseksi, ja ajatteli tunteen olevan minkä tahansa rangaistuksen arvoinen.
Kalkaroksen katse lipui takaisin Seamukseen. “Finnegan, uskon että kirous on tehty huolellisesti?”
Seamus uikutti avuttomasti. “Se on poissa,” hän sanoi säälittävästi, saaden paljon tukea pojilta Suuressa Salissa.
“Ah, sitten se oli huolellista työtä,” Kalkaros sanoi rauhallisesti.
Harry ihmetteli oliko hän ainoa, joka näki Kalkaroksen huulien vavahtelevan hänen yrittäessä peittää huvittuneisuutensa.
“Thomas, saata Finnegan sairaalasiipeen,” Kalkaros määräsi. Dean hyppäsi heti ylös, otti Seamusta käsivarresta kiinni, ja alkoi taluttaa poika parkaa ulos Salista.
Kalkaros kääntyi takaisin Harryn puoleen. “Neljäkymmentä pistettä Rohkelikolta luokkatoverin kiroamisesta,” hän sanoi ääni melkein tyytyväisenä.
Harry katsoi hämmästyneenä kun Kalkaros
käveli leppoisasti takaisin opettajien pöytään.
“En saanut edes jälki-istuntoa,” Harry hymähti.
“Häntä vaaditaan ottamaan pisteitä, koska on sääntöjen vastaista kirota toisia oppilaita, mutta mikään ei vaadi häntä antamaan jälki-istuntoa. Se on tavallisesti jätetty professorien omaksi valinnaksi,” Hermione sanoi avuliaasti. “Mm, luulen että sinä tarjosit juuri Kalkarokselle suurinta hupia, mitä hän on tuntenut pitkään aikaan.”
Harry kyräili. “No, ainakin se oli huvittavaa jollekin.”
“Öh, luulen että hän oli sinun puolellasi,” Hermione sanoi.
Harry räpäytti silmiään. “Ihanko totta?” hän kysyi uteliaana.
Tyttö nyökkäsi. “Näytti siltä, kuin hän ajatteli Seamuksen ansainneen . . . no, mitä sinä nyt hänelle teitkään. ”
“Kirositko sinä todella hänen vehkeensä pois?” Ron kysyi.
Harry vilkaisi ystäväänsä, huomaten, että Ronin kasvot eivät olleet yhtä huolestuttavan vihreät kuin Seamuksen olivat olleet, mutta silti vähän kalpeat.
“Kyllä,” Harry vastasi, saaden Ronin säikähtämään. Harry virnisti huomatessaan Ronin käden automaattisesti katoavan pöydän alle tarkistamaan, että hänen omat vehkeensä olivat vielä paikallaan.
Vilkaisten ympärilleen, hän tajusi että kaikilla pojilla oli salamyhkäisesti käsi pöydän alla. Harry ei oikeastaan tuntenut sympatiaa, kuten hän normaalisti olisi tuntenut. Hän ajatteli, että he kaikki ansaitsivat vähän epämukavuutta kaiken sen heidän tekemän kiusaamisen jälkeen.
Ron nielaisi raskaasti. “Hänhän kuitenkin tulee olemaan kunnossa, eikö?” hän kysyi hermostuneesti.
Harry tuhahti halveksivasti. “Hän palaa normaaliksi kahdenkymmenenneljän tunnin kuluttua, jos sitä pidetään ‘normaalina olotilana,” hän vastasi.
Ron huokaisi helpottuneena, ja Harry tiesi että Ron oli iloinen siitä, ettei se olisi pysyvää, jos hän koskaan vahingossa joutuisi kyseisen kirouksen kohteeksi. Hänellä oli omat epäilyksensä siitä, että Ron olisi oikeasti niinkään huolissaan Seamuksesta.
“Olen hyvin pahoillani, Harry,” Ron sanoi ääni hiljaisena, mutta hartaana, anteeksipyynnöstä.
Harry kohautti olkapäitään. “Älä vain tee sitä enää.”
“Ymmärretty,” Ron sanoi, kiitollisena siitä, ettei Harry näyttänyt enää haluavan kostaa enempää.
Aterian jatkuessa jokainen, joka oli kiusannut Harrya, kävi pyytämässä virallisesti anteeksi. Kukaan pojista ei uskaltanut ottaa riskiä saada sama kohtalo, minkä Seamus sai.
* * * * *
Harry huokaisi raskaasti vaeltaessaan ulos. Oli melkein ulkonaliikkumiskiellonaika ja hän tiesi että hänen pitäisi olla menossa ylös torniin, mutta hän ei todellakaan tuntenut haluavansa olla tekemisissä kenenkään kanssa juuri sillä hetkellä.
Hän seurasi hitaasti polkua alas järvelle, yrittäen olla ajattelematta, mitä aiemmin tapahtui. Hänen ajatuksensa eivät kuitenkaan oikein tehneet yhteistyötä hänen kanssaan. Se mikä häntä häiritsi koko koettelemuksessa oli, että hän tiesi, miksi he aina kiusasivat häntä, ja hän oli suurimmaksi osaksi myös samaa mieltä. Valitettavasti.
Hän oli helposti kaikkein lyhyin seitsemäsluokkalainen poika koulussa, ja jopa lyhyempi kuin monet tytöt. Hän syytti siitä Dursleytä ja kirosi heitä säännöllisesti. “Oikeanlaisen ravinnon puute tekee ihmeitä kasvunpysähtymiselle,” hän mutisi sarkastisesti.
Hän oli ennen ollut iloinen, kun ihmiset sanoivat että hänellä on äitinsä silmät. Nykyään, se yksinkertaisesti sai hänet säpsähtämään, että hänellä oli sellainen tyttömäinen ominaisuus. Rouva Weasley näytti erityisesti nauttivan Lilyn kauniiden silmien ja pitkien, mustien silmäripsien muistelemisesta. “Silmäsi ovat aivan niin kuin hänen, Harry,” hän toisti rouva Weasleyn sanat itsekseen.
Hän kirosi päivän, jona Hermione oli vihdoin suostutellut hänet korjauttamaan näkönsä, koska lasit voisivat olla taistelussa haittana. “Tyhmät tytöt,” hän mutisi synkästi.
Ronkin oli aivan yhtä paha. Harry halusi vajota maanrakoon joka kerta, kun hän ajatteli sitä päivää milloin Ron vakavissaan julisti että Ginnyn olisi helppo oppia pelaamaan etsijänä niin kuin Harry, koska hän ja Harry olivat niin samanlaisia ruumiinrakenteeltaan. “Mutta te molemmat olette pieniä ja hentoja,” Harry toisti Ronin sanat ilkeydellä, jota Ron ei ollut käyttänyt sanoessaan.
Hän oli tuntenut tyytyväisyyden vihlaisun, kun Ronin välinpitämätön huomautus oli loukannut Ginnya aivan niin kuin häntäkin. Ron oli sentään suunnannut sanansa silloin Ginnylle tai muuten Harry ei olisi koskaan voinut antaa anteeksi Ronille “hento” sanan käyttämistä liittyen häneen. Harrylle oli tuottanut suurta mielihyvää kurittaa Ronia, kunnes rouva Weasley oli tullut lopettamaan heidän tappelun.
Ron oli ollut jonkin aikaa paljon varovaisempi Harryn kiusaamisen suhteen, mutta heidän tultuaan takaisin Tylypahkaan, ei tarvittu kuin muutama kiusoitteleva kommentti Seamuksen suusta ennen kuin Ron itsekin alkoi tehdä sitä uudestaan. “Se kaikki on
harmitonta,” Harry valitti, potkaisten kiven rajusti järven rantaa pitkin.
Se ei tosiaankaan ollut auttanut, kun hän lopulta oli lipsauttanut olevansa homo. Kenelläkään ei näyttänyt olevan mitään hänen mieltymyksiään vastaan, mutta kommentit siitä että hän halusi löytää pojan aivan niin kuin kaikki tytöt, olivat olleet yleisiä siitä lähtien.
“Minä pidän pojista,” hän mutisi ilme vihaisena. “Miten minä koskaan tulen löytämään
homopoikaa, jos minä näytän hemmetin
tytöltä?”
“Minusta sinä olet seksikäs.”
Harry kääntyi hiljaisen äänen suuntaan. “Malfoy, en tarvitse sinua pilkkaamaan itseäni. Kiroan sinut niin kuin kirosin Seamuksen.”
Draco kalpeni, mutta nosti kätensä ylös näyttääkseen olevansa ainakin aseeton. Harry todellakin ajatteli hänen kiroamista, mutta sana “seksikäs” sai hänen huomionsa, halusipa hän sitä tai ei.
“En yrittänyt pilkata sinua,” Draco sanoi pehmeästi.
Harry rypisti otsaansa. “En usko sinua,” hän vastasi automaattisesti.
Tänä vuonna asiat olivat olleet hyvin erilaiset johtuen sodan loppumisesta heidän kuudentena vuotenaan. Harrya ja Dracoa ei voinut millään muotoa kutsua ystäviksi, mutta he eivät myöskään olleet enää vihollisia. Vieläkin vihaisena Harry yritti muistella viime kertaa milloin Malfoy olisi varsinaisesti pilkannut häntä millään tavalla — hän ei pystynyt muistamaan mitään viime kuukausilta.
Hän katsoi takaisin Malfoyhin, joka katsoi Harrya vakaasti. Harry tajusi ettei Malfoyn kasvoilla ollut normaalia pilkallista virnettä, joka yleensä siellä oli tällaisissa tilanteissa. Malfoyn kasvot olivat pikemminkin . . . ilmeettömät, itse asiassa. Harrylla ei ollut aavistustakaan, mitä blondi ajatteli.
“Mitä sinä oikein pelaat, Malfoy ?” Harry kysyi vaativasti
“Minä en pelaa mitään,” Draco sanoi rauhallisesti. “ Minä vain kuulin mutinasi ja päätin lisätä oman mielipiteeni. Vehkeitteni menettämisen uhallakin haluaisin myös lisätä että olit aika upea aikaisemmin raivotessasi.”
Harryn silmät kaventuivat vihaisesti. “Nyt, minä
tiedän että sinä yrität vain panna minua halvalla.”
“No en, mutta ottaisin ilomielin tuon lauseen mieluummin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisesti,” Draco sanoi hitaasti.
Harry räpytteli silmiään hämmentyneenä hetken ennen kuin Dracon sanojen merkitys rekisteröityi hänen aivoihinsa. “Miksi yrität loukata minua niin kuin sinulla oli tapana?” Harry päästi sanat vahingossa. Kuullessaan tuskan, jonka hän tahtomattaan paljasti äänessään, Harry kyräili. “Mene tiehesi ja jätä minut rauhaan, Malfoy,” hän tiuskaisi vihaisesti.
“En yritä loukata sinua ,” Draco sanoi pehmeästi, ottaen epäröivän askeleen Harrya kohti.
“Mitä sinä oikein yrität tehdä sitten?” Harry kysyi.
“Minä yritän kertoa että pidän sinusta, jos vain antaisit tilaisuuden,” Draco vastasi.
“Et sinä pidä minusta,” Harry sanoi kärkevästi, tajuamatta kuinka paljon toivoa hänen ilmeensä kuvasti.
“Mutta minä
pidän sinusta, Harry,” Draco sanoi ottaen toisen epäröivän askeleen eteenpäin.
Harry räpytteli yllättyneenä. “Kutsuitko juuri minua ‘Harryksi’?”
Draco hymyili pienesti. “Kyllä, se
on sinun nimesi.”
“Tiedän että se on nimeni,” Harry sanoi terävästi, mutta kuulostaen kuitenkin hämmentyneeltä. “En vain ole koskaan kuullut sinun sanovan sitä.”
Dracon hymy leveni. “Minä mieluiten en huutaisi ‘Potteria’, kun me naidaan. Se ei ole oikein henkilökohtaista.”
Harry tuijotti häntä epäluuloisena. “Luuletko että me rupeamme naimaan lähiaikoina?”
“Merlin, minä piru vieköön toivon niin ,” Draco sanoi innokkaasti. “Olen halunnut jo kuukausia .”
Harry aukaisi suunsa yksinkertaisesti sulkeakseen sen vain uudestaan, kun Draco astui taas askeleen lähemmäksi. Harry katsoi häntä epäluuloisesti, yrittäen selvittää jos koko juttu olisikin vitsi. “Kuukausia?” oli kaikki mitä Harry sai suustaan ulos.
Draco nyökkäsi. “Olen halunnut sinua nyt jo kuukausia, mutta en uskonut että se olisi koskaan mahdollista.”
“Ja uskot nyt että se olisi mahdollista ?” Harry kysyi.
Draco näytti viimein hiukan hermostuneelta. “Toivon,” hän sanoi levottomasti.
“Miksi?” Harry kysyi, innostuneena Dracosta ja tästä oudosta keskustelusta.
“Koska olet hemmetin upea, ja auttaisin enemmän kuin mielelläni sinua tajuamaan sen. Olet varsinainen nättipoika, ja usko minua se on hyvä asia. Olet kiihkeä ja seksikäs. Ja siinä on vasta sinun ulkonäkösi!” Draco selitti. “Ei siitä voi erehtyä ettetkö olisi oikea mies. Sinähän voit taistella miehistä parhaimpien kanssa. Helvetti, sinä
olet paras — sinä tapoit Pimeyden Lordin! Ja mitä sinä teit Finneganille? Oh, minä luulin että vain luihuinen olisi pystyvä sellaiseen kostoon. Se oli uskomatonta!”
Harry katsoi intensiivistä poikaa kiinnostuneena. “Se kiihotti sinua?” Se oli teknisesti kysymys, mutta himokkaista hopeisista silmistä Harry sai jo vastauksensa.
“Voi, Merlin, kyllä!” Draco vastasi. “Olet rohkea, lojaali, luotettava, ja kaikkien muiden hyvien asioiden lisäksi olet myös vahva ja voimakas, etkä koskaan siedä paskanjauhamista keneltäkään. Laita sellainen voimakas persoonallisuus pieneen nättiin pakettiin, ja . . .“ Draco hiljeni ilme melkein unelmoivana.
Harry pystyi ihmeissään vain räpyttelemään silmiään hänelle. Draco pudisti päätään aivan kuin selvitelläkseen sitä, sitten hän näytti taas vähän hermostuneelta katsoessaan uudestaan Harryyn.
Harry selvitteli kurkkuaan. “Joten, öh, luulisin että nyt saattaisi olla hyvä aika kertoa sinulle että minäkin olen ollut sinuun ihastunut jo jonkin aikaa.”
* * * * *
Draco ja Harry kävelivät Suureen Saliin Dracon käsi turvallisesti Harryn vyötäröllä, tehokkaasti merkiten omansa kaikkien nähtäväksi. Harry suuteli rajusti uutta poikaystäväänsä, sitten löntysteli Rohkelikkojen pöytään samalla, kun Draco käveli ällistyneiden luihuisten luokse omaan tupapöytäänsä.
“Piru vieköön, Harry!” Ron huudahti.
“Malfoy?!”“Tuottaako se sinulle ongelmia?” Harry kysyi varoittavalla äänensävyllä.
“Kyllä!” Ron huusi. “Olit tarpeeksi pelottava yksinäsi! Et olisi tarvinnut hemmetin suojelijaa, mutta nyt jos sanomme mitään, on myös Malfoykin tulossa peräämme. Jokainen tietää olla koskematta mihinkään, mikä kuuluu Malfoylle!”
Rohkelikot kääntyivät kuin yhtenä miehenä katsomaan luihuisia. Draco katsoi heitä läpitunkevasti ja lähetti heille kaikille paholaismaisen virnistyksen.
Harry tarkisti Seamuksen reaktion. Poika parka oli ilmeisesti lähetetty takaisin ihmisten joukkoon, vaikka hän ei vielä tuntenutkaan itseään aivan omaksi itsekseen. Harry ajatteli että ilkeän vihreä sävy oli melko mielenkiintoinen väri Seamukselle.
Seamus katsoi hermostuneesti Harrysta Dracoon. “Hyvä valinta, Harry,” Seamus kiljaisi.
Harry virnisti omahyväisesti Seamukselle, katsoi Dracoon ja iski silmää. Hän ei ehkä ollut tyttö ja hän pystyi pitämään puoliaan, mutta tuntui siltikin hemmetin hyvältä olla Dracon nättipoika.
~~Finite~~
