Author: Marks
Translator: Picca
Betat: Popka ja Anastacia
Summary: Harry haluaa vain kunnollisen suudelman. Remus tavallaan haluaa auttaa.
Characters: Remus/Harry
Rating: K-11
Categories: Fluff, slash
Notes: Tämä on Kiss Without Plot (KWP)! Minä halusin vain kirjoittaa seksikkään suudelman kahden lempihahmoni välille.
Disclaimer: Tämä tarina perustuu hahmoihin ja tilanteisiin, jotka on luonut ja omistaa JK Rowling. Useisiin julkaisijoihin kuuluu muun muassa Bloomsbury Books, Scholastic Books ja Raincoast Books, sekä Warner Bros -yhtiöt. Rahallista hyötyä ei saada eikä tekijänoikeuksia tai tavaramerkkiä ole tarkoitus loukata.
Varoitukset: Iso ikäero hahmojen välillä.
// Linkki alkuperäiseen ei enää toimi, joten poistin sen.
T/N Minun teki mieli kääntää jotain pientä ja ihanaa, ja tämä on juuri sellaista. Sitä paitsi maailma tarvitsee lisää Remus/Harrya. Marks antoi luvan ja tarkoitukseni oli julkaista tämä syntymäpäivälahjana Tossulle, mutta se nyt ei ihan onnistunut. Hyvää myöhäistä vanhenemista hänelle sekä myöskin Popkalle, jolle myös kiitokset tarkastamisesta. <3
Suudelman anatomia
"Tiedätkö, minua ei ole ikinä suudeltu kunnolla."
Remuksen silmät kääntyvät sanomalehdestä tarkastelemaan poikaa, joka istuu pöydän toisella puolen. "Oh?" Hänen äänessään ei ole tunteita ja Remus ajattelee, että vastaisi samalla lailla, kertoisipa Harry sitten Hedwigin syöneen jumalattoman määrän pöllönameja tai viettävänsä enimmän osan illoistaan parittamalla ystäviään.
"Niin. Cho Chang suuteli minua kerran viidennellä luokalla, mutta minä enimmäkseen seisoin siinä enkä tehnyt mitään muuta kuin itsestäni täydellisen narrin. Hermione on suudellut minua poskelle pari kertaa, mutta sitä ei lasketa."
Remus ajattelee, että Harry näyttää nuoremmalta kuin on näyttänyt kuukausiin. He ovat olleet sodassa melkein kaksi vuotta ja jopa seitsentoistavuotiaissa alkaa sen alaisina näkyä vanhenemisen merkkejä. Useimpina päivinä Harry on sulkeutunut ja pahantuulinen, vetäytynyt huoneeseensa sen jälkeen, kun on innottomasti raportoinut päivän toimista. Jos hän on muutaman päivän poissa, hänestä tulee enemmän kuin synkkä ja hän linnoittautuu oikopäätä täydelliseen eleettömyyteen, ontuu antamaan matami Pomfreyn hoitaa hänen vammansa sillä välin, kun Molly hermoilee ja huolehtii. Kuitenkin nyt, toinen käsi poskea tukien, kasvot keskittyneisyydestä vääntyneinä, hän muistuttaa teini-ikäistä. Se Harry onkin, tietenkin, mutta joskus Remus unohtaa sen. "Ah", Remus vastaa.
"Millainen sinun ensisuudelmasi oli?" Harry pureskelee hajamielisesti paahtoleipänsä kuorta.
Remus jännittyy hiukan, mutta päättää vastata Harryn kysymykseen. Hänestä tuntuu, että hän on sen velkaa Harrylle, mutta ei ole varma syystä. Ehkä Jamesin tai Siriuksen takia, tai koska hänen pitäisi palkita Harry "normaalisti" käyttäytymisestä tai koska Remus on paska isähahmona. "Se oli... no, se oli omituista. Luulen, että olin neljäntoista. En tiennyt, mihin laittaisin käteni eikä suuni suostunut yhteistyöhön. Poika kertoi muutamille ihmisille, että olin kamala suutelija, ja varmisti siten, että olisin yksin loppuvuoden."
Harry nauraa ja istuu sitten suorempana. "Sanoit 'poika'!"
"Niin sanoin."
Harry asettuu taas aloilleen mietiskelevä ilme kasvoillaan. "Niin, minä en ole kovin yllättynyt."
Remus toivoo, että ei olisi valinnut juuri sitä hetkeä siemaistakseen teetään. Yskien hän sanoo: "Etkö?"
"No, sen jälkeen kun Si-Sirius" – nimi on vielä kaiken kuluneen ajan jälkeen vaikea – "kuoli, muistin teidän kahden asuneen täällä... yhdessä... ja minä mietin, että ehkä sinä ja hän olitte..." Harry punastuu hurjasti tutkiessaan näkymätöntä tahraa pöytäliinassa tarkkaavaisesti.
"Oh. Käsitän. Ei, Sirius oli ystäväni ja siinä kaikki. Hän ja minä emme ikinä... sotkeutuneet." Remus ei halua kertoa Siriuksen kummipojalle, että Azkabanin jälkeen Sirius ei olisi mitenkään pystynyt käsittelemään kunnollista suhdetta. Yrittäen keventää tunnelmaa hän sanoo: "Hänellä oli kuitenkin melko hyvä takamus." Harrylta pääsee tukahtunut naurahdus.
He istuvat hetken hiljaisuudessa. Sitten Harry päästää suustaan: "Suutelisitko sinä minua?"
Remus päättää, että ei enää koskaan maistele teetä, kun Harry on huoneessa. Rajusti yskien hän pärskähtää: "Mitä?"
Harryn posket ovat nyt niin punaiset, että ne käytännössä hehkuvat. "Minä ajattelin vain, että olen liian vanha siihen, etten ole ikinä suudellut kunnolla, ja sinä olet täällä ja me olemme yksin..." Hänen äänensä hiipuu ja hän vilkaisee ylös toiveikkaasti.
Remus työntää syrjään ohikiitävän ajatuksen Harryn silmistä. "Olen varma, että on paljon ikäisiäsi tyttöjä, jotka suutelisivat sinua", hän sanoo ystävällisesti.
Harryn ilme on vakaa ja kiihkeä, suu puristuneena suoraksi viivaksi. "Sinä et ole tyttö, Remus."
"Ah."
Harry nousee työntäen tuolin rajusti taaksepäin mennessään, ja kiertää pöydän ympäri. Sitten Harry on viereisellä tuolilla ja hänen polvensa painuvat Remuksen reiden ulkopuolta vasten ja hänen suunsa on niin lähellä Remuksen poskea, että hän voi tuntea kuuman ilman aavistuksen ihollaan. Hitaasti Remus kääntyy kohti Harrya, kasvot millimetrien päässä toisistaan. "Selvä, Harry. Vain jos olet todellakin varma."
Järkytys tulvii Harryn kasvoille, mahdollisesti siksi, että on aivan uutta saada se, mitä haluaa. Äskeinen vahvuus ja viha valuvat pois jättäen vain epävarman nyökkäyksen.
Remus kostuttaa huuliaan hivenen ja melkein nauraa sen naurettavuudelle, että hän opettaisi jotakuta suutelemaan, kun siitä on aioneja, kun häntä itseään on viimeksi suudeltu perin pohjin. "Kallista päätäsi", hän kuiskaa ja Harry mukautuu silmät levällään. Remus miettii, pitääkö Harry silmänsä auki koko ajan, samalla kun nojautuu eteenpäin ja painaa pehmeästi huulensa Harryn omille. Hänen kysymyksensä saa vastauksen, kun Harry äännähtää hiukan ja hänen silmänsä värisevät kiinni.
Harryn huulet ovat rohtuneet eikä hän ole ajanut partaansa tänään. Remus liu'uttaa huuliaan kuivalla, ahavoituneella iholla, kun lämmön kiehkurat muodostuvat hänen vatsassaan ja saavat hänetkin sulkemaan silmänsä. Varovasti hän kohottaa kätensä Harryn kasvoille ja nauttii tunteesta, kun Harry nojautuu kosketukseen. Silittäen peukalollaan Harryn leukaperää Remus näykkäisee Harryn alahuulta ja houkuttelee Harryn suun auki kielellään. Näyttää siltä, että suuteleminen on kuin polkupyörällä ajamista. Kaikki, mitä Remus on ikinä oppinut suulla kiusaamisesta muistuu mieleen, kun lämpö hänen vatsassaan matkaa hiukan alemmas.
Remuksen kieli koskettaa Harryn omaa, Harry vetäisee henkeä ja päästää toisen pienen valituksen. Epävarmana itsestään Harry työntää kielensä nopeasti Remuksen suuhun ja ulos, saaden Remuksen tarkoituksella hidastamaan liikkeitään. Hän kiertää kielensä Harryn kielen ympäri ja imee kevyesti. Muutama paahtoleivän muru siirtyy Remuksen suuhun yhdessä viipyilevän, suloisen teen maun kanssa. Harry, jonka liikkeet hidastuvat, kun hän saa kiinni Remuksen hellästä tahdista, hieroo Remuksen kieltä omallaan. Harryn kädet aloittavat hitaan nousun Remuksen ranteilta käsivarsille ja sieltä niskaan, lopulta hän kaivaa sormensa Remuksen hiuksiin. Kuuluu voihkaisu ja Remus käsittää yllättyneenä sen kuuluneen hänestä itsestään. Harry voihkaisee vastaukseksi, ääni värähtelee vasten Remuksen suun sisäpintaa.
Kiihottuneempana kuin kenenkään englantilaismiehen pitäisi olla kahdeksalta aamulla Remus kuvittelee vetävänsä Harrya paidasta ja heittävänsä tämän aamiaispöydälle, jotta pystyisi paremmin jatkamaan tämän kanssa. Hänen silmänsä lennähtävät auki ajatuksesta ja hän särkee suudelman vetäytyen pois niin, että hänen ja Harryn kädet putoavat.
Raskaasti hengittäen Harry tuijottaa Remusta ja kohottaa kätensä koskettamaan suutaan. Hänen silmäluomensa ovat raskaat, posket ja huulet yhteensopivaa punaisen sävyä. Remuksen täytyy katsoa pois epämukavasti tuolillaan liikahdellen. Hän selvittää kurkkuaan. "Harry –"
Harry keskeyttää heti ääni pehmeänä. "Se... se oli upeaa. Kiitos." Hänen kätensä on yhä lähellä suuta.
Remus ei vastaa hetkeen vaan päättää sen sijaan olla jälleen erittäin kiinnostunut teestään. Lopulta hän puhuu. "Eipä mitään." Oli hyvä, että hän pystyi auttamaan Jamesin poikaa ja se ei tarkoittanut, että hän odottaisi mitään muuta...
Käsi asettuu Remuksen hartialle ja hän yrittää sitkeästi olla painautumatta vasten kosketusta. Harryn ääni on edelleen hiljainen, empivä. "Voimmeko me tehdä tämän joskus uudelleen?"
