APH/Puhelinvastaaja/k-11/one-shot

[Lollipop Thief]

Kirjoittaja: Minä eli Lollipop Thief
Ikäraja: 11, kun en parempaakaan keksinyt
Tyylilajista en osaa sanoa paljon mitään, taitaa olla lauluficci tai jotakin. (Olen idiootti, tiedän.)
Fandom: Axis Powers Hetalia
Paritus/Hahmot: Ranska/Francis ja Englanti/Arthur
Vastuuvapaus: En omista Hetaliaa, enkä tässä ficissä esiintyvää Chisun Sabotage-kappaletta.
Varoitukset: ANGSTIA

A/N
Joo ensimmäinen tänne kirjoittamani juttu ja muutenkin yksi ensimmäisistä ficeistäni. Rakentava kritiikki on ihan tervetullutta mutta jos et osaa sellaista kirjoittaa niin ei haittaa.


Puhelinvastaaja
Francis käveli raskaiden kauppakassien kanssa kohti kotiaan. Kotiovelle päästyään hän käänsi päätään kuin kysyen joltakulta jotakin. Ranskalaisen silmät sumentuivat hänen tajutessaan olevansa yksin. Huokaisten hän pudotti yhdden kassin ja otti taskustaan avaimen. Francis avasi oven ja jätti kaikki ostoksensa eteiseen. Hän sulki oven ja vaelsi ajatuksissaan olohuoneeseen. Ranskalainen lysähti sohvalle kuin kaikki voimat olisivat hänestä loppuneet. Hän kurotti kättään hitaasti kohti radiota toivoen sieltä kuuluvan piristävää musiikkia.
Mä tiesin että enkelit
on kieroja kuin rinkelit
kun pilvellesi pyrähdin.
Ranskalaisen mustille housuille tipahti kyynel. Hänen sydäntään vihlaisi ja hän käpertyi kerälle yrittäen torjua mieleensä nousevia muistoja.
On mua viety huonesiin
ja murtauduttu mun tunteisiin.
Nähdäkseen siel ei mitään oo
vaik` käyttäis kirkkainta valoo
siel kaikuu kun huutaa haloo.
Francisin paita vaihtoi väriä kyynelten takia, kyynelten joita hän yritti estää. Hän kurotti radion vieressä olevaa puhelinta kohti ja valitsi pikavalinnassa olevan numeron. Ranskalainen odotti että kuulisi taas sen äänen jota kaipasi yli kaiken.
"Tämä on Arthur Kirklandin puhelinvastaaja. Voit jättää viestin äänimerkin jälkeen."
Francis oli hetken hiljaa mutta alkoi sitten laulaa puhelimeensa.
"030182-xxxx
hoen mun nimeä
mykkiin puhelinvastaajiin
et saisin sut viel kerran kii
muuttaisit mut taas eläväks
kuulevaks sekä näkeväks"
Kyyneleet vierivät ranskalaisen poskilla kun jän jatkoi vielä.
"030182-sabotage
hoen sun vastaajaas"
Francis sulki puhelimen ja hautasi päänsä käsiin.
Kun mikään ei tunnu miltään
kipu korvaa ystävää...

[Yökulkija]

Tämä oli oikeastaan aika söpö. :3

Kotiovelle päästyään hän käänsi päätään kuin kysyen joltakulta jotakin. Ranskalaisen silmät sumentuivat hänen tajutessaan olevansa yksin. Huokaisten hän pudotti yhdden kassin ja otti taskustaan avaimen.

Nuo kaksi ensimmäistä lausetta on jotenkin tosi kauniita. Tai siis kauniisti muotoiltuja. Tai kauniisti oivallettuja. Sori, en oikein osaa selittää. Francista käy melkein sääliksi. Ja viimeisessä lauseessa on vieraillut pieni typottaja: se on yhden, ei yhdden.

Francisin paita vaihtoi väriä kyynelten takia, kyynelten joita hän yritti estää.

Tämäkin on jotenkin... no, söpöä (kun en muutakaan sanaa keksi). Ja songfichän tämä oli, ja oikeastaan aika hyvä sellainen. Lyriikat sopivat hyvin tunnelmaan. Mielestäni sanoitukset kappaleiden välissä olivat ehkä vähän liian pitkiä, ne olisi ehkä voinut erottaa omiksi osioikseen rivinvaihdoilla. Nyt tekstin asettelu on vähän turhan tiivis.

Kokonaisuudessaan oikein kaunis ja kiva pieni ficci, olit onnistunut vangitsemaan hyvin tunnelman näinkin lyhyeen tarinaan.

[Aoi Taki]

Huokaisten hän pudotti yhdden kassin ja otti taskustaan avaimen.

Se on yhden, mutta eipä muuten näkynyt virheitä minun silmääni. Ja olen samaam ieltä Yökulkijan  kanssa, että olisi voinut olla rivi väliä oikean tekstin ja laulun sanojen välissä. Tuntuu kasaksi lytätyltä toi. Anteeksi karkea ilmaisu, mutta ihan kiva kirjoitelma.

[Vyra]

Onnittelut ensimmäisestä fikistä ^^ (vai oliko niitä jo enemmän...?)

Tämä oli aika lyhyt pätkä, ehkä jopa liian lyhyt songfikiksi sillä lyyrikat vievät tilaa, mutta toisaalta ne lyyrikat olivat kanssa kiinteästi mukana, että en mie tässä lyhyyttä katsoisi mitenkään pahaksi asiaksi. Lisäksi tässä kuitenkin käsiteltiin koko tunne läpi.

Jos jotain rakentavaa nyt sanon, niin minusta lauseet olivat hiukan yksinkertaisia. En löytänyt koko tekstistä ainoatakaan pilkkua (esim, sanojen "kun", "mitä" ja "että" eteen tulee usein pilkkua... ja anteeksi, nyt löysinkin tuolta yhden pilkun ^^' meinasi livahtaa silmien ohitse mokoma...) Lyhyeet lauseet ovat hyviä luomaan tiettyä tunnelmaa, Esimerkiksi dramaattisuutta, mutta useampi peräkkäin jättää tekstin jotenkin kylmäksi (tämä on siis minun mielipiteeni. Kukin kirjoittakoon omalla tyylillään) Pienillä sivulauseilla, huomioilla ja kuvailulla saa luotua yllättävänkin erilaisia ilmeitä samalle perustekstille.

Jospa tässä nyt jotain rakentavaakin oli ^^'' Mukavan lyhyt ja tunteentäytteinen pätkä ja kyllä minä voisin lisääkin lukea. Tyylisi on mukavan oloista :')

[Lollipop Thief]

Kiiiiiiitos kaikille ficcini lukeneille!!! Ja kaikki jotka kommentoitte, niin eriitäin paljon kiitoksia siitä kun viitsitte käyttää aikaanne minunkaltaiseni aloittelijan töherrykseen! Ja tämä oli todellakin lyhyt pätkä ja kuten sanoin niin yksi ensimmäisistä... Sain todella paljon hyviä kommentteja kirjoituksestani ja aion parantaa kirjoituksiani! Kiitos todellakin kaikille. (Nyt kun näin kommenttinne ja kun kirjoitin tätä niin itkuhan melkein pääsee...)

Kiitos vielä kerran!