Author: Sole
Fandom: Varjojen kaupungit
Genre: Romance, Angst
Rating: K-11
Pairing: Alec/Magnus, muita
Disclaimer: Varjojen kaupungit kuuluvat Cassie Clarelle
Summary: ”Joulu on ihan tarpeeksi takapuolesta ilman rakastunutta ilmettä Alecin kasvoilla.” Tästä ficistä tuli aika erilainen kuin siitä alunperin piti tulla. Mutta toivottavasti pidätte siitä silti. Kommentit olisi kivoja, en toivo teltä joululahjaksi muuta :3
Huulipunasydän
Alecin silmissä joulu näyttää tänä vuonna erilaiselta. Kimaltavammalta. Instituutissa kaikki kimaltaa, Magnus mukaan luettuna. On kuin tuuli olisi pyyhkäissyt Instituutin katon mennessään, ja sisään olisi satanut kaikissa sateenkaaren väreissä kimmeltävää puuterilunta. Valot eivät pala, mutta siltikään Instituutissa ei ole pimeää. Katossa killuu pieniä diskopalloja, jotka maalaavat lattiaan valoraitoja. Diskopallot ovat läpinäkyviä ja täynnä sinisiä kipinöitä. Alec hymyilee. Magnuksella on varmasti ollut velhonsormensa pelissä mitä Instituutin juolukoristeluun tulee. Kukaan muu ei saa maailmaa kimaltamaan niin kuin Magnus. Magnus on on kuin harakka, rakastaa kaikkea kimaltavaa, ja värittää maailman mielensä mukaan. Magnus saa harmaan taivaankin välkkymään. Olohuoneen lattianrajasta kattoa koskettaviin ikkunoihin heijastuu palasia tummasta yötaivaasta ja Brooklynin katuvaloista. Alec ei erota tähtiä. Joulukuusi on muovia. Isabelle on kiinnittänyt sen latvaan tähden, joka häviää kirkkaasti Magnukselle.
Alecista Magnuksen piikikäs tukka näyttää lävistäneen enemmän lumihiutaleita enemmän kuin mikään muu paikka koko asunnossa. Magnuksen kasvot rajaa glitterkruunu ja tämän silmäripset säihkyvät hopeanhohtoisina. Magnuksen kullanvihreitä kissansilmiä kiertävät toisiinsa tämän silmäkulmissa yhdistyvät hilekaaret. Magnuksen huulet ovat suupielistä värittömät ja niiden keskelle Magnus on maalannut punaisen sydämen. On kuin Magnus olisi suudellut Alecin rintaa, ja hänen sydämensä olisi painunut Magnuksen huulille. Ja onhan Magnus tehnyt niin. Painanut huulensa Alecin rinnalle ja suudellut hänen sydäntään. Alecin kasvot ovat varjossa. Magnus ei näe hänen hymyilevän. Magnuksella on jalassaan kirkkaanpunaiset housut, jotka riippuvat matalalla tämän lanteilla. Magnuksen paita jättää paljaaksi kaistaleen tämän litteää vatsaa ja lanteiden kaaret, jotka heittävät varjot tämän kullanhohtoiselle iholle. Magnuksen paidassa ei ole hihoja ja se on ommeltu täyteen paljetteja, jotka välkähtelevät, kun Magnus liikahtaa lähemmäs Alecia.
Alec ottaa askelen taaksepäin ja sukeltaa syvemmälle varjoon. Magnus seuraa hänen perässään ja katoaa valokeilasta. Kukaan ei huomaa heidän haalistuneen näkyvistä. Palanen pimeää on nielaissut heidät. Magnus kietoo kätensä Alecin ympärille. Sylikkäin he mahtuvat pakenemaan kimaltavaa maailmaa. Isabelle ja Jace istuvat vieretysten valkoisella sohvalla. Max kallistaa lahjapakettia ja kuuntelee, heliseekö se. Vaikka Claryn punaiset hiukset valuvat tämän kasvoille, Alec tietää tämän katselevan Jacea. Claryn vihreät silmät ovat kaksi peiliä, joista heijastuu suru, jota Alec on opettellut olemaan tuntematta. Clary on surullinen Alecinkin puolesta. Simon on kietonut käsivartensa Claryn olalle. Valo saa Simonin silmälasien linssit välkkymään. Siinä missä diskopallojen lattiaan ja ikkunaruutuihin piirtämät kuviot ovat neliskulmaisia, Simonin silmälasien linssit heittävät Claryn kasvoille kaksi valoympyrää. Simon katselee Clarya, Clary Jacea. Ja Jace yrittää olla katselematta pikkusiskoaan. Max kiljahtaa riemusta löytäessään viimein paketin, joka helähtää.
”Ja minä kun luulin, etteivät varjometsästäjät välitä joulusta”, Magnus toteaa vetäessään Alecin syliinsä. Ja Alec antaa Magnuksen tehdä niin. Kukaan ei näe heitä, ja vaikka joku näkisikin, sillä ei olisi väliä. Kaikki tietävät. Eikä Alec jaksa enää valehdella. Kun Magnus pitää hänestä kiinni, mikään ei tunnu niin painavalta, kuin tuntui ennen. Hengittäminenkin on helpompaa.
”Äiti ja isä eivät välitä”, Alec täsmentää, ”ne menivät Klaavin kokoukseen, koska Inkvisiittorin käsky kävi.” Alec kiertää kätensä Magnuksen vyötäisille. Hän painaa päänsä velhon olkapäälle ja hengittää keuhkoihinsa tämän makeaa tuoksua. Ja Magnus vain pitelee Alecia sylissään. Se riittää Magnukselle. Alecin paino tämän käsivarsilla ja hengitys kaulakuopassa. Magnus ei vaadi enempää kuin Alec osaa antaa.
Hiljeisuus laskeutuu peitoksi pimeän päälle. Sekin on yksi asia, jota Alec rakastaa Magnuksessa. Magnus antaa Alecin olla hiljaa silloin, kun Alec ei tahdo puhua. Magnus ei pakota Alecia sanomaan sanaakaan silloin, kun Alecilla ei ole mitään sanottavaa. ”Max tykkää salaa joulusta. Ja Maxin takia Isabellekin esittää tykkäävänsä. Siksi se osti tuon kuusenkin. Ja lahjoja”, Alec sanoo ja kohottaa kasvojaan. Magnuksen ääriviivat himmenevät pimeään. Vaikka Alec ei näe Magnusta, hän tietää tämän hymyilevän.
”Ja Isabelleko tahtoi kutsua Brooklynin päävelhon, jonka kalenteri on sivumennen sanottuna täyteen buukattu myös joulunpyhinä, varistelemaan kimalletta ympäri taloa?” Magnus kysyy silittäen Alecin poskea. Magnuksen sormet seuraavat Alecin leuan kaarta ja hipaisevat hänen ylähuultaan. Magnuksen koskettaessa Alecin suupieltä Alec raottaa huuliaan ja nuolaisee Magnuksen sormia. Magnus piirtää Alecin suun hymyyn kostealla etusormellaan.
”Ei”, Alec vastaa tietäen, että Magnus kuulee hymyn hänen äänestään, ”se olin minä.” Alecin silmien alkaessa tottua pimeään Magnuksen ääriviivat tarkentuvat. Alec laskee kätensä Magnuksen lanteille ja painautuu lähemmäs velhoa, jonka sydämenlyönnit tuntee tämän paljettipaidan läpi. Magnuksen kädet takertuvat Alecin villapaidan helmaan. Magnus pujottaa sormensa hänen paitansa alle ja koskettaa hänen paljasta selkäänsä. Magnuksen käsin kiivetessä ylemmäs Alec puristaa silmänsä kiinni ja henkäisee.
”Hei velho, päästä irti minun veljestäni”, Isabellen ääni sanoo ja Alec räväyttää silmänsä auki. Isabelle on noussut sohvalta ja seisoo valon kädet puuskassa valon ja varjon rajalla. Isabellen suu on hymyssä ja tummat hiukset kehystävät tämän kasvoja. ”Vaikka joulu on antamisen iloa ja Alecin ehkä olisikin ja aika saada – ” Isabelle katsoo Alecia, joka puree alahuultaan, ” – näkeehän sen jo naamasta, voisit silti edes yrittää pitää näppisi kurissa.”
”Joulu on ihan tarpeeksi takapuolesta ilman rakastunutta ilmettä Alecin kasvoilla”, Jace huomauttaa raastaen katseensa Claryn punaisten kiharoiden latvoista, jotka piiloutuvat tytön kaula-aukkoon. Mutta Alec ei sano mitään. Alec ei sano koskaan mitään. Alec tietää, kuinka paljon sattuu rakastaa väärää ihmistä. Sellaista, jota ei voi koskaan saada.
”Joulu on joka tapauksessa takapuolesta, koska kukaan ei tajunnut teipata sinun suutasi kiinni ajoissa”, Magnus sanoo ja vetää Alecin pois varjosta. Valon pinnalle.
”Jacelle on turhan suuri suu. Se meni ja nielaisi koko teippirullan”, Isabelle sanoo ja saa Magnuksen hymyilemään hyväksyvästi. Jace irvistää ja haroo vaaleaa tukkaansa, jonka sininen valo värjää hopeiseksi. Jacen kultainen sädekehä on pois päältä.
”Tässä talossa ei voi syödä kuin teippiä”, Jace sanoo ja vääntää kasvonsa murheelliseen irveeseen, ”vain teipistä ilkeä sisarpuoleni ei osaa valmistaa ruokamyrkytystä.” Jacen sanat saavat Maxin nauramaan.
”Minähän yritin sanoa, että kokeilisitte ennemminkin pikaliimaa, ei tuon suuta saa millään muulla suljettua”, Simon mutisee, mutta kukaan ei keskity kuuntelemaan tämän sanoja. Simon on Claryn avec. Clary kutsui Simonin, ei Isabelle, Alec. Miksi Alec olisi Simonin kutsunut? Hänhän ei edes tunne Simonia, ja silti Simon tietää hänen salaisuutensa. ”Tai ehkä naulapyssyllä”, Simon lisää, vaikka edes Clary ei muista, että tämä on paikalla. Simon voisi yhtä hyvin olla näkymätön. Kasvot joulupallossa.
Magnuksen sujauttaa sormensa Alecin leuan alle ja kohottaa hänen kasvojaan. ”Harkitsin puhaltavani enkelipojalle kuonokopan pukinkontista, mutta Alec sanoi, ettei joulupukilta saa varastaa. On kuulemma rikollista tuo varastaminen”, Magnus sanoo silittäen Alecin yönmustaa tukkaa. Alecin hiuksilla häilyy sininen valokehä.
”Jos täällä joku tarvitsisi kuonokopan niin se on kyllä herra Brooklynin päävelho itse”, Jace huomauttaa nostaen kädet niskansa taakse. Jacen paita nousee, mutta enää Alec ei katsele palasia Jacen paljaasta ihosta. Alec on oppinut räpyttelemään silmiään. Magnus riisuu paitansa, jos Alec pyytää. Housunsakin, mitä tahansa. ”Alec luulee olevansa tarpeeksi fiksu ollakseen jäämättä kiinni, mutta herra velhon pusut erottuvan huulipunan värisinä pitkin velipojan naamaa.”
Alecin posket kuumottavat. Hän tuntee punastuvansa. Vaikka Alec oli Rohkeuden riimu käsivartensa ihoon kaiverrettuna uskaltanut sanoa Jacen kuullen rakastavansa Magnusta, kaikki tuntuu vieläkin niin vaikealta. ”Magnuksella on peili. Minä osaan katsoa peiliin. Magnuksella on säästöpakkaus meikinpoistoainetta. Minä osaan pestä kasvoni”, Alec toteaa. Sanat kuulostivat hänen päässään paremmilta. Vakuuttavammilta.
”Eikä minulla aina ole huulipunaa”, Magnus lisää ja kietoo kätensä Alecin kaulaan. ”Vain melkein aina.” Alecia hymyilyttää. Magnus painaa suudelman Alecin poskelle. Siihen jää punainen jälki sydämestä Magnuksen huulilla. Huulipunasydän.
”Selvästi ei tänäänkään”, Clary sanoo. Claryn suupieli nykii. Claryn hiukset ovat punainen lakki, joka valuu tämän olkapäille.
Kun Magnus suutelee Alecia suoraan suulle, Alec vastaa suudelmaan, eikä väistä heti. Hänen ei tarvitse väistää. Valehdella. Suudelma ei ole sellainen, jollaisia Magnus painaa Alecin huulille silloin, kun ketään ei ole näkemässä. Silloin Magnus kuljettaa huuliaan pitkin Alecin ihoa, suutelee hänen kaulaansa, niskaa ja kaulakuoppaa. Magnus vetää Alecin kasvot lähemmäs ja suutelee häntä uudelleen. Magnuksen kieli koskettaa kevyesti Alecin ylähuulta. Alec rikkoo suudelman ennen kuin Magnus pujottaa kielensä hänen suuhunsa. Alec väistää. Aivan kaikkea Aleckaan ei ole valmis tekemään, kun muita on näkemässä. Ei vielä. Ehkä ei ikinä. Alec antaa Magnuksen pidellä kiinni itsestään ja vetää hänet syliinsä sohvalle Jacen viereen. Jace pyöräyttää silmiään. Magnus pyöräyttää takaisin ja tämän kissansilmien kapeat pupillit pyörivät ympäri kuin karuselli. Ennen Alecista tuntui siltä kuin kaikki olisivat katsoneet heitä. Heitä pitelemässä toisiaan kädestä. Heitä puhumassa toisilleen hiljaiselle äänellä, kuiskimassa. Todellisuudessa kukaan niistä, jotka tietävät, ei välitä.
Max rakentaan linnan lahjapaketeista. Kaikkien pakettian ympärillä on samaa käärepaperia. Paperi on kiiltävää ja punaista. Pakettien ympärille on solmittu rusetteja hopeisesta lahjanauhasta. ”Ei nämä kaikki voi olla minulle”, Max sanoo käännellen yhtä paketeista käsissään. ”Mutta näissä kaikissa lukee: Max”, Max lisää nostaen katseensa Aleciin. Alec kohauttaa harteitaan, joilla Magnuksen kädet tuntuvat kevyiltä. Max kääntää katseensa Isabelleen. ”Ettekö te saa joulupukilta mitään?”
Isabelle heilauttaa tummat hiuksensa kasvoiltaan ja hymyilee Maxille. Max vastaa Isabellen hymyyn varovaisesti, aivan kuin ei olisi ollenkaan varma, miksi tämä hymyilee. Sanoiko Max jotain hauskaa? Onko Isabelle humalassa? ”Joulupukki tuo lahjoja vain kilteille lapsille, ja viimeksi kun tarkistin, me muut emme ole enää lapsia, eikä yksikään meistä ole ollut kiltti”, Isabelle sanoo ja laskeutuu istumaan Maxin viereen lattialle.
”Viimeksi kun tarkistin, kenenkään teistä älykkyysosamäärällä ei vasta kuin leikitä täysi-ikäistä”, Magnus sanoo ja puristaa käsivartensatiukasti Alecin vyötärölle. ”Alecia lukuunottamatta”, Magnus lisää, ”mutta Alec on ollut liian kiltti, eivätkä liian kiltit saa lahjoja”, Magnus kertoo Maxille, joka jatkaa hymyilemistä, eikä ole millänsäkään siitä, että Magnus pitää tämän veljeä sylissään. Maxille se on okei. Magnus on Maxille okei. Alecille enemmän.
”Sanoo ylikasvanut vauva, jonka pää on mennyt sekaisin kaikesta siitä mömmöstä, jolle se nostaa tukkansa pystyyn vain näyttääkseen päivästä toiseen entistä enemmän hileliimaan kastetulta ufolta”, Isabelle toteaa kasvot peruslukemilla. Isabelle patistaa Maxia avaamaan lahjansa, joista kaikki ovat Isabellen ostamia. Alecilla ei ole rahaa, eikä hän ole voinut Magnukseltakaan lainata. Magnuksen lompakko on yksi iso rahareikä.
”En valita niin kauan kauan kuin naamassani ei ole yhtäkään ryppyä”, Magnus vastaa ja puree sitten kieleensä. Alecin sydän lyö tyhjää. Hän tietää Magnuksen tuntevan sen. Magnuksen hymy ei häviä minnekään. Alec ei liikahdakaan Magnuksen sylissä. Kukaan muu ei tiedä, etteivät he puhu koskaan siitä. Heillä on sanaton sopimus, ettei ikäkriisistä puhuta. Ei vielä.
”Jotenkin tuntuu vaikelta uskoa, että olisi 'liian kilttiä' nukkua kaikki yönsä erään nimeltä mainitsemattoman velhon sängyssä”, Jace sanoo ja nostaa jalkansa ristiin sohvalle. Alec tahtoisi painaa kätensä Jacen suulle ja käskeä tätä olemaan hiljaa. Jace ei tiedä mitään mistään. Mitään heistä, tai heidän öistään.
”Alec nukkuu pyjama päällä”, Magnus sanoo ja virnistää. ”Yleensä.” Alec pakottaa itsensä olemaan punastumatta. Vaikka Magnuksen sanat ovat totta, niiden kuuleminen ääneen sanottuna tuntuu silti kummalliselta. Sillä Magnus ei sano Alecin nukkuvat farkut jalassa niinä öinä, kun hän ei jaksa vaihtaa päälleen pyjamaa. Vain joskus hänen paljas ihonsa koskettaa Magnuksen ihoa. Silloin, kun hänen vaatteensa ovat kastuneet vesisateessa. Silloin Alec ei tunne hukkaavansa heidän hetkiään. Liian lyhyttä elämäänsä.
”Totta kai Alec nukkuu pyjamassa”, Isabelle sanoo Maxille, joka on unohtanut lahjansa ja kuuntelee pää ja silmälasit kallellaan Jacen ja Magnuksen keskustelua.
”Alec näyttää hyvältä nukkuessaan”, Magnus vakuuttaa Jacelle, ”pyjamassa.”
kun Jace avaa suunsa sanoakseen jotain sellaista, mitä Alec ei tahdo kuulla, Alec pudistaa päätään. Ja Jace antaa olla. ”Niin minäkin”, on kaikki, mitä Jace sanoo.
Max avaa lahjansa ja jokaisessa paketissa on kirjoja. Isabelle sanoo, että osaa niistä luetaan etuperin ja toisia takaperin. Max nyökkää. Max ei ole tyhmä. Ainakaan yhtä tyhmä kuin Isabelle.
Clary kietoo kätensä Jacen ympärille ja halaa tätä kuin ei olisi koskaan tahtonut irti päästääkään. Mutta Jace irrottaa otteensa pikkusiskostaan ennen kuin Simon ehtii edes haastamaan riitaa.
Simon ei muutu rotaksi, vaikka juo puolivahingossa Magnuksen lasista, johon on painunut puolikas punaisesta sydämestä. Magnus tarjoutuu taikomaan tälle hännän.
Magnus suutelee Alecia, ja Jace sanoo: toivottavasti herra velholla on meikinpoistoaineensa mukana. Magnus napsauttaa sormiaan ja Jace saa lahjaksi 'Tee-se-itse vesikauhu' -tabletteja.
Diskopallot tähdittävät lasiset sirpaleet yötaivaasta ja Magnuksen sormilla sädehtii sinisiä kipinöitä. Magnuksen kipinöivä kosketus on Alecille joulun taikaa. Ja sinä yönä he nukkuvat Alecin sängyssä vieretysten, eikä Alecille ole pyjamaa päällään.
