Hienoja. Pidin jokaisesta.
Sirius: Alku oli todella hyvä, Siriuksen suhtautuminen ystäviensä puheisiin tuli hyvin ilmi ja myös se, että hän ei olisi halunnut ajatella niin, mutta kuitenkin ajatteli. Rahasta keskustelu on joskus oikeastikin kiusallista, ja varmaan varsinkin jos itsellä on ja muilla taas ei. Loppu meni aavistuksen hämäräksi ja piti lukea muutamaan kertaan ennen kuin kuvittelin ymmärtäneeni, miten kelmien ylpeys liittyi mihinkään. Viimeisen lauseen ajatus oli silti ihana.
Andromeda: Ihana. Kyllä varmaan Ted kauhistuu, kun tyttären hiukset muuttuvat yllättäen vihreiksi. Tästä tuli myös tunne äidin väsyneisyydestä lapsen kanssa, ja apua ei saa vanhemmilta, vaan pitää selvitä yksin miehensä kanssa. Jäin miettimään, että oliko Mustien suvussa ollut aikaisemmin metamorfimaageja, siltä vaikuttaa, mutta siis jäin miettimään, että keksitkö sen itse vai onko tuo olemassa olevaa tietoa. Ei sillä kyllä väliä, lopun näpäytys vanhemmille oli hyvä.
Hermione: Tämän voisi niin hyvin kuvitella todelliseksi kohtaukseksi kirjaan. Hermione järkevänä tyttönä varmasti tietää, että on normaalia olla pitämättä jostakin asiasta ulkonäössään, mutta hänelläkin on kuitenkin normaalin tyttömäinen vähän turhamainenkin puolensa, jolle hän antaa vallan tilaisuuden saatuaan.
Kaikki raapaleet sopivat muuten hyvin tuohon Sukunsa yläpuolella -otsikkoon, kaikissa jollain lailla sanoudutaan irti siitä, mitä perhe toivoo tai edustaa. Näitä voisi lukea lisääkin, kiitoksia.
