Nimi: Teetä ja makeutta Simpukkamökissä
Ikäraja: S
Paritus: Fleur/Tonks
Tyylilaji: Söpistelyä, lievä angst, triplaraapale.
Varoitukset: Kahden naisen välinen kevyt kanssakäyminen.
Haasteet: Femme10.
Vastuunvapaus: Kaikki minkä tunnistaa kuuluvaksi Rowlingille, on hänen.
Tiivistelmä: Makea teehetki ja lämmin yhteisymmärrys.
Oma sana: Fleuristakin taidan kirjoittaa ensimmäisen kerran? Joo, niin ilmeisesti, ainakin että nainen on näin pääosassa. Hassua, paritus tuntui aika mielenkiintoiselta. Ehkä tästä voisi poikia enemmänkin…
Fleur ehti teepannun luo jo ennen sen alkuvihellystä ja kaatoi makeanhajuista lämmikettä Tonksille. Tämä otti kupin vastaan kiitollisena, muttei kuitenkaan juonut kulaustakaan. Fleur kaatoi myös itselleen ja istahti toisen viereen.
” ’Uomaan, että olet jostakin ’uolissasi”, Fleur sanoi viitaten Tonksin harmahtaviin hiuksiin ja joi kulauksen. ”Onko jokin ’ätänä?”
Tonks pyöritti käsintehtyä kuppia pöydällä ja huokaisi. Simpukkamökissä oli lämmin ja tee olisi varmasti polttanut kielen, mutta naisella oli siitä huolimatta kylmä. He olivat kahdestaan Fleurin kanssa Remuksen jätettyä hänet turvaan ja Billin ollessa työmatkalla sodasta huolimatta.
”Tunnen oloni jotenkin kahlituksi”, Tonks aloitti varovaisesti ja Fleurin kehottaessa katseellaan jatkamaan, tuhahti. ”Remus luulee, että liika varovaisuus suojelee minua ja lasta. En kuitenkaan tunne saavani minkäänlaista läheisyyttä, kaipaan miestäni!”
Fleur otti lohduttavasti Tonksin kädet omiinsa.
”Remus on varmasti vain varovainen sodan vuoksi. Meidän kaikkien on kestettävä tämä aika, uskon, että kaikki muuttuu sitten paremmaksi.”
Tonks pudisti päätään. ”En millään haluaisi kestää. Tuntisin oloni turvallisemmaksi, jos Remus olisi oma itsensä. Hänkin varmasti jaksaisi paremmin, jos ei tappaisi kaikkea turvallista hellyyttä.”
Fleur naksautti kieltään harmistuneena ja silitti Tonksin poskea.
”Tällä ’etkellä olet ainakin turvallisessa lämmössä.”
Tonks huokaisi ja hymyili vaisusti. Fleur tosiaan osasi lohduttaa pienilläkin eleillä.
Fleur hymyili myös ja ranskalaiseen tapaansa suuteli Tonksia molemmille poskille, sekä naisen yllätykseksi myös suulle.
Sekunnin kestävän ajan Tonksin hiuksien väri muuttui iloiseksi ja tämän sisällä kuohahti lämminhenkinen hämmennys ja onnellisuus. Fleur ei ehtinyt edes irrottautua suudelmasta, kun tunsi sen syvenevän ja pehmeiden käsien koskettavan omiaan.
Vaikka Fleur ei pitänyt suudelmaa enempää kuin ystävällismielisenä, tunsi Tonks siinä jotain enemmän. Teestä makeutuneet huulet ja ranskalaisnaisen huumaava ominaistuoksu tuntuivat masentuneisuuden ja yksinäisyyden keskellä helpottavalta. Kuin niiden olisi ollut tarkoitus piristää ja saada tuntemaan yhteenkuuluvuutta.
Fleur irrottautui suudelmasta hymyssä suin ja antoi pienet suudelmat Tonksin kämmenselkiin.
”Toivottavasti sinulla on nyt pirteämpi olo. Ainakin minusta tuntuu siltä.”
Sinä yönä Tonksin ei tarvinnut nukkua vierashuoneessa.