Kirjoittaja: Rascal
Ikäraja: S
Fandom: Alfa ja Omega -animaatioelokuva
Paritus: Lilly/Garth
Genre: romance, fluff
Vastuuvapaus: Crest Animation Productions omistaa kaiken, minä vain fanityttöilen ja leikin hahmoilla. En saa tästä tekstistä mitään rahallista hyötyä.
Yhteenveto: Ei ole mitään parempaa kuin nähdä sen maailman täydellisimmän olennon silmistä, että hän näkee sinut samalla tavalla.
A/N: Katsoin tämän leffan ensikerran tässä illan aikana ja rakastuin siihen välittömästi. Pakkohan siitä oli sitten edes pieni ficlet kirjoittaa, ja nimenomaan näistä kahdesta hahmosta.
Fandomiin tutustumattomille tiedoksi: lauman hierarkiassa sudet jakaantuvat ylempiarvoisiin alfa-susiin ja alempiarvoisiin omega-susiin, joiden pariutuminen keskenään on vanhojen perinteiden mukaan kielletty. Lilly on Läntisen susilauman tulevan johtaja-alfanaaraan (Katen) sisko ja omega ja Garth taas Itäisen lauman johtajan poika ja alfa. Tämän olisi ehkä voinut selvemminkin selittää, mutta toivottavasti onnistuin valaisemaan tilannetta. Kommentit ovat tervetulleita!
Valkoinen varjo
Syntymästäni saakka olin pelkkä mitättömyys, valkeaturkkinen varjo alfasiskoonsa Kateen verrattuna. Pelkkä omega-tason sisko, jota kukaan ei huomannut ja jota kaikki saivat käskeä miten halusivat. Hyväksyin kohtaloni sellaisena, otin paikkani laumassa ihan niin kuin minun haluttiin tekevän. Mitä muuta minä olin koskaan ollut kuin Katen palvelija, kun hän halusi jonkun esittävän peuraa saalistusleikeissään tai sukivan häntänsä? En osannut edes haaveilla muusta.
En, ennen kuin näin Garthin.
Sen illan jälkeen en muusta haaveillutkaan kuin että minäkin olisin saanut olla alfa – se, jonka hän valitsisi meistä kahdesta sisaruksesta. Hänet nähdessäni sydämeni ei pystynyt enää vilpittömästi hyväksymään, että olisin pelkkä varjo taustalla.
Silti en uskaltanut hetkeäkään toivoa, että mahdoton haaveeni koskaan toteutuisi. Että joku hänen kaltaisensa huomaisi minut, mitättömyyden, lauman pohjimmaisen, ja että polkumme voisivat koskaan kohdata. Alfat ovat ihailun kohteita, ja minun katseeni hänen suuntaansa olivat vielä ymmärrettäviä – joskaan eivät hyväksyttäviä –, hän oli sentään täydellinen alfauros, mutta se, että hän olisi edes kerran vilkaissut minuun... Ei ikinä sen kuun alla, jolle me kokoonnuimme ulvomaan. Niin ei ollut tapahtunut, niin ei koskaan tulisi tapahtumaan.
Niin minä luulin.
"Sinulla on kauniit silmät." Sinä päivänä minä tajusin ensikertaa, mikä se sävy oli Garthin silmissä, josta minä niin kovasti pidin. En ymmärrä vieläkään, mikä ihme tapahtui, mikä sai hänet huomaamaan minun olemassaoloni, mutta sinä päivänä minä lakkasin tuntemasta itseni varjoksi.
Ei ole mitään parempaa kuin nähdä sen maailman täydellisimmän olennon silmistä, että hän näkee sinut samalla tavalla. Hänkin katsoo sinuun kuin ei olisi koskaan nähnyt mitään kauniimpaa.
Garth näkee minut siten kuin minä näin hänet alusta saakka. En ole koskaan ollut isokokoinen susi, enkä taitava yhtään missään, mutta kun tiedän hänen valinneen minut täydellisen siskoni sijaan, tunnen olevani kaikkea sitä, mitä en oikeasti ole. Ei enää varjo isosiskonsa jäljessä, vaan valkeaturkkinen kaunotar harmaiden susien joukossa.
Kuin kirkas tähti yötaivaan pimeyden keskellä. Luulin, että olin jo löytänyt paikkani laumassa alistumalla sen pohjimmaiseksi, mutta minä erehdyin. Vasta ulvoessani kuuta Garthin vierellä minä ymmärrän, mihin minä kuulun.
~*~*~
