Hetalia: Henkilökohtainen alku [Amerikka] (Draama, raapale, S)

[psycanard]

Nimi: Henkilökohtainen alku
Genre: Draama, raapale
Raiting: S
Fandom: AxisPowersHetalia
Kirjoittaja: san-san
Disclaimer: En omista AxisPowersHetaliaa tai tässä ficcissä esiintyviä hahmoja, ne omistaa aivan joku muu. Tästä ficcistä en myöskään hyödy rahallisesti taikka taloudellisesti.





Missä olen?

Avaran ja tyhjän maailman tuntu.

Kuka olen?

Minua ympäroivät vain loputtomat nurmiarot, joilla ei näkynyt ketään, ja kasvojani hiveli lämmin tuuli, jossa tuoksui miedosti savu. Aurinko, joka paistoi täysin siniseltä ja kirkkaalta taivaalta, sokaisi valoon tottumattomia silmiäni.

Mitä tämä on?

Vähitellen aloin tiedostamaan itseni, ei kuten aamulla heräävä ihminen, joka tajuaa olevansa hereillä ja tietää tulevat ilot ja murheet. Ymmärsin, että minä todella olen tässä; olemassa. Tunsin kehoni kaikki osat, tiesin että minulla oli kymmenen varvasta molemmissa jaloissani ja kymmenen sormea molemmissa käsissäni. Kuitenkaan en tiennyt miksi ne olivat siinä.

Kaukaisuudesta kuulin jonkin lähestyvän minua.

Kuka sinä olet?





Kommentteja? Risuja? Ruusuja? :3

[Vyra]

Moi~

Amerikka ei kyllä ole minun omia lempihahmojani, mutta oikein näppärä ja nätti raapale^^ Ehkä hieman perinteinen ja lyhyehkö, olisin ehkä mielummin tahtonut lukea jonkun pidemmän oneshotin, joka olisi alkanut tästä (ehkä sitten myöhemmin? se olis kyllä kiva ^^) Vaikka sellainen, missä olisi vähän pohdintaa tästä, miten valtiot syntyvät (mitä Hima-samakaan ei kyl ole meille tainut enempää kertoa...) Tämä pätkä oli kuitenkin sen verran syvällisellä otteella, että voisin kyllä mielelläni lukea jonkun tuollaisen pidemmänkin sinulta.

Mitään virheitä en bongannut ja tämä oli mukavan selkeää sekä helppolukuista tyyliä :-)

[psycanard]

Vyra: Kiva kun pidit. Aina on kiva kuulla kehuja näperrelmistänsä. Amerikka ei kuulu omiin suosikkeihinikaan, mutta halusin kokeilla jotain vähän erilaista hahmoa, koska en uskalla mennä vielä ainakaan leikkimään omilla lemppareillani, koska olisin varmaan über kiriittinen niitä ficcejä kohtaan ja sitten agstailisin kotona lusikan kanssa, kun ei onnistu.
Joo lyhythän tämä on; raapalemittainen eli 100 sanaa ja olisi ehkä kiva kirjoitella aiheesta pidempikin ficci. Mahtavaa jos pidit tätä edes miten kuten syvällisenä, koska tunnelmaa on todella vaikea yrittää välittää sadassa sanassa, mutta hienoa jos olet onnistunut tavoittamaan sen tästä raapaleesta.

Kiitos kommentista