Name: Prinsessa
Author: Lööperiikka
Raiting: S
Fandom: Twilight
Pairing: Charlie/Renèe
Disclaimer: En omista Twilightia tai kappaletta
A/N: Taas tämmönen toivoton tapaus... kommentteja silti??
Päättymätön unelma sun ja mun
Ja nyt mä istun yksin keskellä muistojen…“Päästä minut menemään, Charlie. Tästä ei vain tullut mitään, olen pahoillani, mutta minä vihaan Forksia, vihaan tätä koko paikkaa!”Sanasi satuttivat minua, olisit mieluummin lyönyt tai potkaissut. Rivien välistä oli luettavissa että vihasit myös minua. Olin istunut selkä vaaleansinistä seinää vasten jo toista tuntia aina kuin katseeni osui kaappeihin jotka sinä maalasit eilen, sydämeeni sattui. Olin tehnyt kaikkeni, että sinun olisi hyvä olla. Olin palvonut sinua, olin rakastanut sinua, mutta se ei riittänyt sinulle ja sinä teit omat päätöksesi, joihin minun piti nöyrtyä, prinsessani.
Ikävän iskit rintaan
Ja tuhkaan peittyy sydänmaa
Mä halusin kaiken ja
Palvoin sua aina kuin prinsessaa…Sinä lähdit tuosta ovesta, pieni tyttöni mukanani ja sanoit ettei se toiminut. Totta kai se toimi! Olisimme voineet saada sen toimimaan. Minä tiedän sen. Minä uskon niin.
Elämämme oli ollut upeaa. Olimme toisiemme vasta kohtia mutta täydensimme toisiamme. Sinä olit iloinen ja pomppaileva kuin heliumpallo, minä pidin sinua paikallasi mutta samalla sait minutkin energisyydelläsi kymmenen metriä ylemmäs. Kun sinä lähdit, minä tipuin ja muutuin jälleen kasaksi paskaa.
Ehkä tarvitsin sinua liikaa. Ehkä roikuin sinussa ja sinä tunsit sen ahdistavaksi, ehkä. Ehkä en ymmärtänyt tuskaasi, ehkä vähättelin kaipuutasi aurinkoon. Jos olisin ymmärtänyt kaiken vakavuuden, olisin muuttanut aurinkoon kauan aikaa sitten. Vaikka olin elänyt elämäni täällä, mikään ei ollut tärkeämpää kuin sinä. Muuttuisin vuoksesi. Kyyneleiset Bambin silmäsi olivat heikkokohtani, mutta vihasta leiskuvat silmäsi oli tyrmäystippani.
Nyt sisällä tän hämärän elämän
Mietin ketä mä oikein syytän
Halusin sua elämää enemmän
Sut tukehdutin nyt sen ymmärrän
Päähäni ei muuta mahtunutkaan
Kuin tää valtakunta, mä ja prinsessa
Meille rakensin linnaa niin
Et sulta ikkunatkin peitettiinVaivalloisesti nousin maasta ja nousin rappuset ylös. Katsoin yhteistä huonettamme. Sieltä puuttui jotain vaikka kaikki oli ennallaan. Valkopeitteinen sänkymme oli huoneen keskellä, keltaiset verhot olivat oli ikkunassa. Peilipöytäsi oli nurkassa, mutta pöytä oli tyhjä. Kaapin ovesi oli auki, muttei siellä ollut enää vaatteitasi. Huoneessa tuoksui edelleen hajuvetesi, jonka ostin sinulle kaksi kuukautta sitten. Niin, huone oli ennallaan mutta mikään ei enää ollut todellista. Peilipöydän päällä oli kultainen sormus ja valkea paperi kahtia taitettu.
Poimin paperin ja sormuksen. Viimeisimmän laitoin nyrkkiini ja aloin lukemaan:
“Anteeksi, Charlie. Minä en vain voinut jatkaa enää. Kun luet tätä, olen jo matkalla pois täältä surun kaupungista. En minä tahallaan sinua satuttanut ja usko että minä rakastin sinua. Minun ja sinun tarina oli kohtalo loppua näin. Tiedän että vihaat jaarittelua, siksi kirjeenikin on lyhyt, mutta minä olen pahoillani, ja pyydän ettet soita perääni.”
Epämiehekkäät kyyneleeni purkaantuivat silmistäni ja puristin kirjeenkin nyrkkiini ja heitin sen sekä sormukset nurkkaan.
Valtakuntani oli romahtanut.
Ikävän iskit rintaan
Ja tuhkaan peittyy sydänmaa
Mä halusin liikaa
Halusin kaiken
Mä halusin liikaa
Ja se sai sut tyhjäksi vuotamaan.
