Salasia suudelmia, ficlet, Sirius/James ja muita, romance, Sallittu

[Vaarallinen Komentoija]

Nimi: Salaisia suudelmia
Ikäraja: Sallittu
Tekijä: Miusamo
Yhteenveto: Lily on pettänyt Jamesia Remuksen kanssa ja Remus taas on pettänyt Siriusta Lilyn kanssa surullisina pojat hakevat turvaa toisistaan.
Paritukset: James/Sirius, Sirius/Remus, Lily/Remus ja Lily/James
Haaste: Ficlet 300 sanalla seurustelu, seurustelu muutenkin teemana tässä.
Oma sana: Hmm.. Pidän tästä aika paljon. Kommentteja kaipailisin!

Salaisia suudelmia

 James katseli auringonlaskua. Hän seisoi rohkelikkojen oleskeluhuoneen ikkunan ääressä ja sulki välillä silmänsä aivan kuin ei uskoisi näkemäänsä. Remus ja Lily, nuo kaksi rakastunutta ihmistä, suutelivat toinen toisiaan aivan ikkunan alapuolella. Niin, että James juuri ja juuri näki heidät. Muutama yksinäinen kyynel vierähti hänen poskelleen. Miksi, miksi Remus sai Lilyn? Sisimmissään James tiesi kysymykseen vastauksen, mutta ei aikonut etsiä sitä. Hän ei halunnut.

 James tunsi hellän kosketuksen olkapäässään ja kääntyi. Sirius seisoi hänen takanaan surumielisesti hymyillen. Samalla tavalla kuin Lily oli pettänyt Jamesia, oli myös Remus pettänyt Siriusta. He molemmat, kelmien ehdottomat johtajat, olivat olleet sinisilmäisiä poika- ja tyttöystäviensä suhteen. Kummalakaan ei ollut käynyt tuuri, mistä se johtui, sitä he eivät tienneet.

"Katso. Ainakin jotkut ovat onnellisia", James mutisi ja viittasi kädellään ikkunaan päin. Sirius astui askeleen eteenpäin, mulkaisi ikkunaan päin, aivan kuin se olisi tehnyt hänelle jotain, ja kietoi vahvat käsivartensa parhaan ystävänsä ympärille. James painoi päänsä Siriuksen olkapäähän ja toivoi samalla, että pystyisi olemaan yhtä vahva kuin tämä. Remus oli tehnyt Siriukselle samalla tavalla kuin Lily Jamesille, mutta silti Sirius halasi nyt häntä ikään kuin Remus ei olisi tehnyt mitään hänelle. Sirius oli vahva ja pystyi hillitsemään tunteensa. Sitähän Sirius oikeastaan joutui koko ajan tekemään. Sirius oli jo ensimmäisiltä luokilta asti joutunut hillitsemään tunteensa isäänsä ja muuta perhettään vastaan. Ja nyt, kun tämä vihdoin oli luullut löytävänsä poikaystävän, se sama poika... se sama poika suuteli toista ihmistä. Se poika oli pettänyt Siriuksen. Ja silti Sirius oli niin vahva.

"Älä pelkää", Sirius kuiskasi Jamesin korvaan. Jälleen Jamesista tuntui, että Sirius osasi lukea hänen ajatuksiaan. Hän pyyhkäisi sen mielestään hiukan pirteämpänä. "Olet minun kanssani. Minä en jätä sinua yksin. En ikinä", Sirius vannoi. Jostain syystä James uskoi ystäväänsä. He olivat kuin veljet, olivat aina olleet. He uskoivat toinen toisiaan, tukivat toinen toisiaan ja olivat muutenkin toinen toistensa kanssa.

 Mutta nyt ilta muuttui yöksi salaisten suudelmien parissa. Jokin oli muuttunut. Parempaan päin.
---------------------------------------------------------
Kommentteja?

[NeitiMusta]

Aww!

Kerrankin kun luin Sirius/Jamesia mulle ei tullut sellasta fiilistä, että "Ei ooo reilua."  Mun käy ehdottomasti Siriusta ja Jamesia sääliksi, koska ne on kuitenkin niin suloisia, ja loppujen lopuksi ne on ollu Remuksen kanssa noin pitkään ystäviä ja nyt Remus on tehny tollain molemmille. Onneks niillä on kuitenkin toisensa, vaikka ne onkin surullisia.

Yleensä mun käy Sirius/Jameseis vaan Siriusta sääliks, koska James valitsee aina lopulta Lilyn. Tässä sitä pelkoa ei oo. Ja vaikka ehdottomasti rakastan Sirius/Remusta, en ois koskaan osannut kuvitella että Remus vois tehä tollain jollekin.

Loppu tässä oli äärettömän suloinen. Jotenkin vaikka ne oli surullisia, niin silti niillä oli toivoa. Niillä oli toisensa. Eikä niiden tarvii olla yksin.

NeitiMusta.

[Vaarallinen Komentoija]

NeitiMusta, Oi, kiitos kommentistasi! Olet ihana.

[nnora]

Kannatti käyttää hakua. Löysin nimittäin tämän ihanan ficin! (:

Tää oli tosi surullisen fluffyinen ja ihana. Taitavasti kuvailtua tekstiä ja juoni! Lily pettää Jamesia Remuksen kanssa ja Remus pettää Siriusta Lilyn kanssa? Eh. Ei niitä aivan tavallisimpia juonia. Juoni kuitenkin toimi hyvin. Yleensä en tykkää J/S:stä, mutta tässä se oli todella hyvä!

"Älä pelkää", Sirius kuiskasi Jamesin korvaan. Jälleen Jamesista tuntui, että Sirius osasi lukea hänen ajatuksiaan. Hän pyyhkäisi sen mielestään hiukan pirteämpänä. "Olet minun kanssani. Minä en jätä sinua yksin. En ikinä", Sirius vannoi. Jostain syystä James uskoi ystäväänsä. He olivat kuin veljet, olivat aina olleet. He uskoivat toinen toisiaan, tukivat toinen toisiaan ja olivat muutenkin toinen toistensa kanssa.

Tää oli paras kohta, mutta itse laittaisin kyllä toisen puheenvuoron eri riville.

Kiitos.

[Frederica]

Mutta nyt ilta muuttui yöksi salaisten suudelmien parissa. Jokin oli muuttunut. Parempaan päin.

Tämä muutti minun aamuni parempaan päin. Ihanan toiveikas lopetus!

Aloitin epäloogisesti lopusta, kelataan hiukan takaisin. Pidin myös alusta ja keskikohdasta. Tuo lopetus oli vain niin hieno, että piti ensin hehkuttaa sitä. Tosin ilman loistavan hyvää alkua ja keskikohtaa ei tuo lopetuskaan olisi noin hyvä, eli olet tehnyt kokonaisuudessaan hienoa työtä.

Juoni toimi minusta hyvin. Kuvailit tilanteen hienosti, uskottavasti ja haikeasti. Tekstin halki kulkeva surumielisyys on hyvin kuvattu ja lopun söpöstely on kaunista ja toivoa täynnä. Tunnelma muuttuu tässä hienosti. Olet minusta saanut hyvin esille Siriuksen ja Jamesin luonteet. Olen aina mieltänyt Siriuksen siksi vahvemmaksi ja tunteensa kätkeväksi, sisältä rikkinäisemmäksi, kun taas James näyttää avoimemmin tunteensa, mutta on sisäisesti (ehkä hiukan?) eheämpi. Mutta pontti on, että olet onnistunut minusta niin juonessa, kuvailussa kuin hahmojen lunteessa.

Kiitos tästä.

[Walto]

Tämä oli aivan ihana, vaikkakin surullinen. Piristi myös minun aamua suloisuudellaan. En nyt keksi mitään sanottavaa, mitä joku muu ei olisi vielä minua aikasemmin ehtinyt sanoa. Tykkäsin kovasti.

Kiitoksin Walto

[Vaarallinen Komentoija]

aawwss, kommentteja! Olette ihania kaikki <3

nnora, Hihii, tää oli mun eka J/S ficci, tykkään kirjottaa enemmän S/L:lää tai R/S:ää tai toisesta sukupolvesta, mutta kaipasin jotai vaihtelua ja tällänen oli sit tuloksena. Kiitos kauheasti kommentistasi!
Frederica, Sirius on niin tottunut tunteidensa piilottamiseen Musta, kun on, joten ajattelin, että James olisi hiukan tunteellisempi, samalla tavalla kuin Harry, ehkä Harry on perinyt isältään jotain muutakin, kuin huispaustaitonsa ja ulkonäkönsä? Kiitos kamalan paljon kommentistasi, se saa edelleen hymyn nousemaan huulilleni. Kiitos! <3
Walto, Kiitos ihanaiseni <3

  Kiitokset kaikille lukijoille ja erityiskiitokset kommentoijille! (viestistä huomaa, että minulla on tällä kertaa hyvä päivä... )