Nimi: Salaisia suudelmia
Ikäraja: Sallittu
Tekijä: Miusamo
Yhteenveto: Lily on pettänyt Jamesia Remuksen kanssa ja Remus taas on pettänyt Siriusta Lilyn kanssa surullisina pojat hakevat turvaa toisistaan.
Paritukset: James/Sirius, Sirius/Remus, Lily/Remus ja Lily/James
Haaste: Ficlet 300 sanalla seurustelu, seurustelu muutenkin teemana tässä.
Oma sana: Hmm.. Pidän tästä aika paljon. Kommentteja kaipailisin!
Salaisia suudelmia
James katseli auringonlaskua. Hän seisoi rohkelikkojen oleskeluhuoneen ikkunan ääressä ja sulki välillä silmänsä aivan kuin ei uskoisi näkemäänsä. Remus ja Lily, nuo kaksi rakastunutta ihmistä, suutelivat toinen toisiaan aivan ikkunan alapuolella. Niin, että James juuri ja juuri näki heidät. Muutama yksinäinen kyynel vierähti hänen poskelleen. Miksi, miksi Remus sai Lilyn? Sisimmissään James tiesi kysymykseen vastauksen, mutta ei aikonut etsiä sitä. Hän ei halunnut.
James tunsi hellän kosketuksen olkapäässään ja kääntyi. Sirius seisoi hänen takanaan surumielisesti hymyillen. Samalla tavalla kuin Lily oli pettänyt Jamesia, oli myös Remus pettänyt Siriusta. He molemmat, kelmien ehdottomat johtajat, olivat olleet sinisilmäisiä poika- ja tyttöystäviensä suhteen. Kummalakaan ei ollut käynyt tuuri, mistä se johtui, sitä he eivät tienneet.
"Katso. Ainakin jotkut ovat onnellisia", James mutisi ja viittasi kädellään ikkunaan päin. Sirius astui askeleen eteenpäin, mulkaisi ikkunaan päin, aivan kuin se olisi tehnyt hänelle jotain, ja kietoi vahvat käsivartensa parhaan ystävänsä ympärille. James painoi päänsä Siriuksen olkapäähän ja toivoi samalla, että pystyisi olemaan yhtä vahva kuin tämä. Remus oli tehnyt Siriukselle samalla tavalla kuin Lily Jamesille, mutta silti Sirius halasi nyt häntä ikään kuin Remus ei olisi tehnyt mitään hänelle. Sirius oli vahva ja pystyi hillitsemään tunteensa. Sitähän Sirius oikeastaan joutui koko ajan tekemään. Sirius oli jo ensimmäisiltä luokilta asti joutunut hillitsemään tunteensa isäänsä ja muuta perhettään vastaan. Ja nyt, kun tämä vihdoin oli luullut löytävänsä poikaystävän, se sama poika... se sama poika suuteli toista ihmistä. Se poika oli pettänyt Siriuksen. Ja silti Sirius oli niin vahva.
"Älä pelkää", Sirius kuiskasi Jamesin korvaan. Jälleen Jamesista tuntui, että Sirius osasi lukea hänen ajatuksiaan. Hän pyyhkäisi sen mielestään hiukan pirteämpänä. "Olet minun kanssani. Minä en jätä sinua yksin. En ikinä", Sirius vannoi. Jostain syystä James uskoi ystäväänsä. He olivat kuin veljet, olivat aina olleet. He uskoivat toinen toisiaan, tukivat toinen toisiaan ja olivat muutenkin toinen toistensa kanssa.
Mutta nyt ilta muuttui yöksi salaisten suudelmien parissa. Jokin oli muuttunut. Parempaan päin.
---------------------------------------------------------
Kommentteja?