Hm. Mitähän tähän sanoisi.
Idea tässä oli oikein mielenkiintoinen. Tykkään tällaisista pohdiskelevan tyyppisistä teksteistä, jotka saattaa joutua lukemaan pariinkin otteeseen ennen kuin ymmärtää, mistä on kyse. Tässä kuitenkin kaikki selvisi suht selkeästi jo ensimmäisellä lukukerralla, mikä on hyvä siltä kantilta ajatellen, että tuskin jaksaisin juuri nyt kummempia pohdiskella, mutta silti jotain pientä monikerroksiellisuutta olisi ollut kiva tähänkin saada. Hyvä silti näinkin, tykkäsin tämän pituudesta. Tämä oli mukavan lyhyt pikku mietelmä, josta tuli heti vähän haikea fiilis. Ikävää, jos joku näkee asian todellakin noin - onhan tuo tottakin, mutta vain osin. Kaikestahan löytyy se valoisakin puoli
Oli silti kiva, että toit asiasta esille jotain uutta ja saatoit sen uuteen valoon, kiva tarkastella rakkautta tästäkin näkökulmasta.
Kirjoitustyylisi oli tässä hieman puhekieleen kallistuva. Se toisaalta toi tähän tietynlaista omaperäisyyttä ja nosti omaa ääntäsi esille, mutta sai tämän näyttämään myös hieman töksähtelevältä ja antoi sellaisen vaikutelman, ettei tähän ehkä olla panostettu ihan täysillä. Koitan tuoda tätä esille muutaman lainauksen avulla, jotta saan pointtini hieman selkeämmäksi.
Rakkaus kuulostaa niin merkityksettömälle sanalle, samoin ihastus.
Tässä kohdassa "merkityksettömältä sanalta" kuulostaisi mun korvaani paremmalta.
Ihastuminen tarkoittaa sitä, kun katsellaan jotain kaukaa ja vaihdetaan pitkiä katseita hymyillen.
Tässä korvaisin sanan
jotain sanalla
jotakuta, koska tuo "jotain" saa virkkeen kuulostamaan siltä, että puhutaan esineestä, mikä taas sekä töksähtää pahasti, että tuo juuri tuota puhekielenomaisuutta tekstiin. Tämä kuitenkin on selkeästi kirjoitettu kirjakielellä ja kyseisissä kohdissa on vain väärät sananvalinnat, eri asia olisi sellainen tilanne, jossa kaikki olisi kirjoitettu puhekielellä.
Kun selviää, että sillä onkin joku muu.
Hänellä, ei sillä.
Muuten hyvä teksti, sai ajattelemaan asioita. Oikein kivan pituinen ja mukavan pohdiskeleva teksti, lukemisen arvoinen. Kiitos tästä!