Title: Dear Enemy
Author: Gelmir
Pairing: Harry/Draco
Rating: K-11 (Kertokaa, jos olen täysin hakoteillä tämän kanssa.)
Genre: Drama, angst, romance?
Disclaimer: Kaikki kuuluu Rowlingille, minä vain huvittelen.
Summary:
Miksi sinä vihaat minua niin paljon?A/N: Ensimmäinen ficci jonka olen saanut julkaisukuntoon (tarkoittaa sitä, että kommentointi on erittäin sallittua
). En ole ihan tyytyväinen tähän, mutta en voi ikuisesti vatvoa tätä päässänikään. Joten, pitemmittä puheitta:
Dear Enemy
“Malfoy!”
Takaani kuuluva vihainen huuto sai minut pysähtymään. Käännyin ympäri harkitun välinpitämätön ilme kasvoillani.
”Niin, Potter?”
Mustatukkainen poika harppoi käytävällä minua kohti raivostuneen näköisenä kannoillaan kuraverinen ja verenpetturi, kuten aina.
”Minä tiedän, että se olit sinä!”
Kohotin toista kulmakarvaani tavalla, jonka arvelin ärsyttävän häntä eniten.
”Sinä pilasit minun liemeni!” Potter syytti pysähtyen muutaman metrin päähän minusta. Hän risti kätensä puuskaan ja mulkoili minua. Viha mustatukkaisen pojan kasvoilla oli kenties ihan oikeutettua, sillä hän oli tosiaan kerrankin saanut aikaan kelvollisen liemen, kunnes… Noh, niin.
”Todellako?” kysyin pilkallisesti.
Vihreät silmät välkähtivät vaarallisesti.
Merlin, ne silmät.”Tiedän, että se olit sinä.”
”No, mikset mene valittamaan Kalkarokselle minusta?” Väläytin Potterille ivallisen hymyn. Hänen kasvoillaan käväisi ärtynyt ilme ja hän haroi turhautuneena hiuksiaan sekoittaen niitä entisestään.
Eikö joku voisi käskeä häntä kampaamaan tukkaansa? Se on noin niin… seksikäs.”Selviän sinusta ihan hyvin itsekin!”
”Niinkö?” Vilkaisin häntä ylenkatseellisesti.
Pyhä Merlin, miksi Potterilla on noin monta kauluspaidan nappia auki?”Koska vain,” Potter vastasi kireästi.
Miten olisi tarvehuoneessa tänä iltana?”Anna olla, Harry.” Granger puuttui puheeseen ja laski kätensä Potterin, Harryn, käsivarrelle.
Pidä näppisi erossa hänestä, Granger.”Aivan, kuuntele tyttöystävääsi, Potter.”
”Hermione ei ole minun tyttöystäväni.”
Luojan kiitos! ”Minua ei kiinnosta sinun tyttöystäväsi.”
Entä Ginny Weasley? Hän on takuuvarmasti ihastunut Harryyn. ”Hyvä,” Potter tiuskaisi. Kuvittelin hänen huuliensa mutristuvan aavistuksen.
Minä haluan suudella sinua, Harry.”Äh, lopettakaa jo,” Granger puuskahti. ”Älä välitä hänestä, Harry.”
”Mennään,” Weasleykin sanoi. En edes huomannut musertavaa katsetta, jonka hän minuun loi. Silmäni olivat kiinnittyneet muualle.
Älä mene.”Aivan niin, painu pois minua häiritsemästä.” Sanat tulivat suustani automaattisesti, siihen halveksivaan ja kylmään sävyyn joka oli vuosien mittaan tarttunut puheeseeni yhä enemmän.
Miten viiden vuoden vihanpidon jälkeen ollaan ystävällisiä?Potter kohautti olkiaan vastaamatta kommenttiini ja marssi ohitseni ystävänsä kannoillaan. Minä käännyin katsomaan heidän menoaan, silmät mustatukkaisen pojan selässä, odottaen murhaavaa katsetta, jonka tiesin olevan tulossa.
Siinä. Nopea vilkaisu olan yli ja vihreiden silmien tuima välähdys. Katsoin takaisin tavalla, jonka Pansy oli kerran sanonut jäädyttävän helvetinkin.
Helvetti tämä olikin.***
”Älä välitä hänestä, Harry.”Hermionen lausumat sanat kaikuivat päässäni kävellessäni hänen ja Ronin kanssa käytävällä eteenpäin. Niin monesti olin hokenut samoja sanoja itselleni, mutta sitä Hermione ei tiennyt. Vilkaisin nopeasti taakseni. Kylmät, harmaat silmät tervehtivät minua ja tunsin sisuskalujeni kuristuvan kokoon katseen voimasta. Olisin halunnut ryömiä nurkkaan ja käpertyä pieneksi palloksi, pois toisen silmistä.
Miten minä voisin olla välittämättä hänestä? ”Päästiinpä siitäkin,” Ron tuhahti vilkaisten hänkin olkansa yli, varmistaen ettei luihuinen seurannut meitä.
Hän tekee minut hulluksi.”Onneksi,” Hermione puuskahti. ”Hän muuttuu vuosi vuodelta inhottavammaksi, vai mitä, Harry?”
Minä pidän hänestä vuosi vuodelta enemmän.Nyökkäsin Hermionelle ja syvä, surullinen huokaus karkasi huuliltani.
Miksi sinä vihaat minua niin paljon, Draco?
