Alaotsikko: Jeeves & Wooster, Jeeves/Bertie Wooster, slash, one-shot
Nimi: Herrani on suloinen
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Jeeves and Wooster (Kyllä Jeeves hoitaa)
Genre: Draaman tapainen one-shot.
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Jeeves/Bertie Wooster
Vastuuvapaus: Hahmothan kuuluvat loistavalle P. G. Wodehouselle, ja minä oletettavasti nojaudun kirjoista tehtyyn TV-sarjaan, joka sekään en kuulu minulle, enkä saa kirjoittamisistani rahallista hyötyä.
A/N: On suorastaan hämmästyttävää etten ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut Jeevesistä ja Woosterista, niin kirjat kuin Hugh Laurien ja Stephen Fryn tähdittämä sarja on ollut suosikkejani sitten kakara-ajoista lähtien, mutta fandomina en ole sitä paljon ajatellut... sisarellani kyläillessä vaan tuli ilmi, että Jeeves ja Wooster on yksi hänen vanhoja suosikkejaan ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitkästä aikaa katsoa sarjaa ja päästä fandomiin sisään.
Herrani on suloinen
Herra Woosterin talossa on aina yksi nappi ompelematta ja yhdet housut prässäämättä. Aina jostain löytyy vähintään yksi kuvottava solmio, liivi tai hattu, josta uskottavan nuoren herrasmiehen tulee hankkiutua eroon. Aina on aamiainen valmistettavaksi, teekattila kiehumassa ja kylpyvesi laskemassa. Vähintään kerran päivässä hopeoiden puhdistuksen ja kengän kiillotuksen ohessa on selvitettävä yksi tai muutamakin ongelma tai skandaali herrani hyväksi. Päiväni eivät koskaan ole tyhjät.
Maailmassa on tusinoittain ihmisiä, joille ei alamaisuus sovi. Kyse ei ole yksin sosiaaliseen statukseen kiinnittynyt seikka, vaikka toki hyvään yläluokkaiseen perheeseen syntyvällä on luonnollisesti paremmat lähtökohdat toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan miten tahtoo, jos leipä ei ole työstä kiinni. Toisaalta, yhtä lailla aatelinenkin voi kaivata ruumiillista työtä, tai jotain sanottavasti arvoa alentavaa, koska syntymäoikeus ei tunnu luontevalta. Mielekkyys on suhteellista, ja toisille totteleminen käy luonnolle. En kuitenkaan itse näe itseäni tottelevaisena tai alistettuna, vaan vastuuntuntoisena ja tärkeänä, sillä en voisi rakastaa panostani herra Woosterin elämässä yhtään sen enempää kuin jo teen.
Itsestäni voisin kaunistelematta sanoa, ettei minun varmasti tarvitsisi tuhlata aikaani herra Woosterin garderobin ylläpitoon, jos vain intohimoni kaipaisi muuta. Ehkä sukuhistoriani on jonkinmoinen taakka, mutten valehtelekaan, jos kauniisti ilmaisisin omistavani aivot aivan eri mittakaavassa kuin moni aatelinen. Voisin hyvinkin kuvitella löytäväni väylän kivuta statuksen tikapuita taivaisiin, ellen sitten olisi vallan tyytyväinen näin.
Ihmetystä herättää varmasti miksi. Ymmärrän kummastuksen hyvin. Toki varovaisesta sanojen asettelustani huolimatta on havaittavissa, etten pidä älyllisesti herra Woosteria kovinkaan kummoisena. Olisi kovin tahditonta parjata isäntääni liiaksi, joten sallinette että selitän tarkemmin. En tahdo päällimmäiseksi muistoksi jäävän arvostelevat sanani.
Herra Wooster on verrattoman hyvä herrasmies. Hän on käytökseltään miellyttävä, tosin usein käytössäännöissä hapuileva, mutta ei missään nimessä tökerössä tai pahansuovassa sävyssä. Hänen ei voi sanoa tietävän monistakaan asioista juurikaan mitään, eikä hänen käskyn allaan voi välttyä noloilta tilanteilta. Mutta toisin kuin monet muut työnantajani ennen, herra Wooster on pohjimmiltaan niin viaton ja naiivi, herttainen nuori veikko, etten voi uskoa monen palvelijantyötä kaihtavankaan todella valittavan, jos vain saisi tehdä työtä hänen alaisuudessaan. Koskaan en ole hänen taholtaan kuullut loukkaavaa sanaa ja jokainen herra Woosterin kiitos, tervehdys ja pahoittelu on ollut aito. Kukaan toinen ei koskaan ole ollut avustani yhtä ylitsevuotavan kiitollinen kuin herra Wooster, ja totta, se imartelee minua.
On mahdollista, etten tänä päivänä enää kiillottaisi lusikoita ilman herra Woosteria. Antamani aika hänelle on ollut parasta, enkä ottaisi hetkeäkään takaisin. Herrani on suloinen kuin nukkainen kesän kypsyttämä persikka. En usko kenenkään voivan sitä kiistää. Olen antanut hänen liikuttaa sydäntäni, enkä siksi voi lähteä.
Epäilen, ettei nuori isäntäni koskaan tule täysin ymmärtämään kuinka paljon hänen hölmö tapansa koheltaa lämmittää rintaani. Kuten sanottua, herra Wooster ei ole järin terävä, enkä sano tätä moitteena. Suurin osa hänen herttaisuudestaan on noissa lapsekkaissa silmissä, jotka niin kirkkaina tapittavat. Jos hän jonain päivänä, jonkun ikävän tapahtumaketjun seurauksena, lopulta hoksaisi kiintymykseni syvyyden... mieluummin en edes harkitse sellaista tapahtuvaksi. Herra Woosterille tulen aina olemaan korvaamaton apu, alainen, ystävä ja auttaja, enkä aio olla hetkeäkään pahoillani siitä, etten saa vastalahjaksi kaikesta elämäni mielekkyydestä edes yhtä kertaa syleillä häntä käsivarsillani.
Olen siunattu saadessani tehdä voitavani niin hyvän miehen eteen. Olisi väärin vetää salaisten halujeni vuoksi hyvä nimi lokaan, en koskaan voisi tehdä sitä herralleni. Rakkauteni näkyy jokaisessa parsitussa sukassa, kiillotetussa lusikassa ja silitetyssä solmiossa, enkä koskaan voi pyytää mitään muuta kuin herrani tietämättömän, mutta sydämellisen kiitoksen.
FIN