Jeeves&Wooster, Herrani on suloinen (S)

[jossujb]

Alaotsikko: Jeeves & Wooster, Jeeves/Bertie Wooster, slash, one-shot

Nimi: Herrani on suloinen
Kirjoittaja: jossujb
Fandom: Jeeves and Wooster (Kyllä Jeeves hoitaa)
Genre: Draaman tapainen one-shot.
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Jeeves/Bertie Wooster
Vastuuvapaus: Hahmothan kuuluvat loistavalle P. G. Wodehouselle, ja minä oletettavasti nojaudun kirjoista tehtyyn TV-sarjaan, joka sekään en kuulu minulle, enkä saa kirjoittamisistani rahallista hyötyä.
A/N: On suorastaan hämmästyttävää etten ole koskaan aikaisemmin kirjoittanut Jeevesistä ja Woosterista, niin kirjat kuin Hugh Laurien ja Stephen Fryn tähdittämä sarja on ollut suosikkejani sitten kakara-ajoista lähtien, mutta fandomina en ole sitä paljon ajatellut... sisarellani kyläillessä vaan tuli ilmi, että Jeeves ja Wooster on yksi hänen vanhoja suosikkejaan ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja pitkästä aikaa katsoa sarjaa ja päästä fandomiin sisään.





Herrani on suloinen


Herra Woosterin talossa on aina yksi nappi ompelematta ja yhdet housut prässäämättä. Aina jostain löytyy vähintään yksi kuvottava solmio, liivi tai hattu, josta uskottavan nuoren herrasmiehen tulee hankkiutua eroon. Aina on aamiainen valmistettavaksi, teekattila kiehumassa ja kylpyvesi laskemassa. Vähintään kerran päivässä hopeoiden puhdistuksen ja kengän kiillotuksen ohessa on selvitettävä yksi tai muutamakin ongelma tai skandaali herrani hyväksi. Päiväni eivät koskaan ole tyhjät.

Maailmassa on tusinoittain ihmisiä, joille ei alamaisuus sovi. Kyse ei ole yksin sosiaaliseen statukseen kiinnittynyt seikka, vaikka toki hyvään yläluokkaiseen perheeseen syntyvällä on luonnollisesti paremmat lähtökohdat toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan miten tahtoo, jos leipä ei ole työstä kiinni. Toisaalta, yhtä lailla aatelinenkin voi kaivata ruumiillista työtä, tai jotain sanottavasti arvoa alentavaa, koska syntymäoikeus ei tunnu luontevalta. Mielekkyys on suhteellista, ja toisille totteleminen käy luonnolle. En kuitenkaan itse näe itseäni tottelevaisena tai alistettuna, vaan vastuuntuntoisena ja tärkeänä, sillä en voisi rakastaa panostani herra Woosterin elämässä yhtään sen enempää kuin jo teen.

Itsestäni voisin kaunistelematta sanoa, ettei minun varmasti tarvitsisi tuhlata aikaani herra Woosterin garderobin ylläpitoon, jos vain intohimoni kaipaisi muuta. Ehkä sukuhistoriani on jonkinmoinen taakka, mutten valehtelekaan, jos kauniisti ilmaisisin omistavani aivot aivan eri mittakaavassa kuin moni aatelinen. Voisin hyvinkin kuvitella löytäväni väylän kivuta statuksen tikapuita taivaisiin, ellen sitten olisi vallan tyytyväinen näin.

Ihmetystä herättää varmasti miksi. Ymmärrän kummastuksen hyvin. Toki varovaisesta sanojen asettelustani huolimatta on havaittavissa, etten pidä älyllisesti herra Woosteria kovinkaan kummoisena. Olisi kovin tahditonta parjata isäntääni liiaksi, joten sallinette että selitän tarkemmin. En tahdo päällimmäiseksi muistoksi jäävän arvostelevat sanani.

Herra Wooster on verrattoman hyvä herrasmies. Hän on käytökseltään miellyttävä, tosin usein käytössäännöissä hapuileva, mutta ei missään nimessä tökerössä tai pahansuovassa sävyssä. Hänen ei voi sanoa tietävän monistakaan asioista juurikaan mitään, eikä hänen käskyn allaan voi välttyä noloilta tilanteilta. Mutta toisin kuin monet muut työnantajani ennen, herra Wooster on pohjimmiltaan niin viaton ja naiivi, herttainen nuori veikko, etten voi uskoa monen palvelijantyötä kaihtavankaan todella valittavan, jos vain saisi tehdä työtä hänen alaisuudessaan. Koskaan en ole hänen taholtaan kuullut loukkaavaa sanaa ja jokainen herra Woosterin kiitos, tervehdys ja pahoittelu on ollut aito. Kukaan toinen ei koskaan ole ollut avustani yhtä ylitsevuotavan kiitollinen kuin herra Wooster, ja totta, se imartelee minua.

On mahdollista, etten tänä päivänä enää kiillottaisi lusikoita ilman herra Woosteria. Antamani aika hänelle on ollut parasta, enkä ottaisi hetkeäkään takaisin. Herrani on suloinen kuin nukkainen kesän kypsyttämä persikka. En usko kenenkään voivan sitä kiistää. Olen antanut hänen liikuttaa sydäntäni, enkä siksi voi lähteä.

Epäilen, ettei nuori isäntäni koskaan tule täysin ymmärtämään kuinka paljon hänen hölmö tapansa koheltaa lämmittää rintaani. Kuten sanottua, herra Wooster ei ole järin terävä, enkä sano tätä moitteena. Suurin osa hänen herttaisuudestaan on noissa lapsekkaissa silmissä, jotka niin kirkkaina tapittavat. Jos hän jonain päivänä, jonkun ikävän tapahtumaketjun seurauksena, lopulta hoksaisi kiintymykseni syvyyden... mieluummin en edes harkitse sellaista tapahtuvaksi. Herra Woosterille tulen aina olemaan korvaamaton apu, alainen, ystävä ja auttaja, enkä aio olla hetkeäkään pahoillani siitä, etten saa vastalahjaksi kaikesta elämäni mielekkyydestä edes yhtä kertaa syleillä häntä käsivarsillani.

Olen siunattu saadessani tehdä voitavani niin hyvän miehen eteen. Olisi väärin vetää salaisten halujeni vuoksi hyvä nimi lokaan, en koskaan voisi tehdä sitä herralleni. Rakkauteni näkyy jokaisessa parsitussa sukassa, kiillotetussa lusikassa ja silitetyssä solmiossa, enkä koskaan voi pyytää mitään muuta kuin herrani tietämättömän, mutta sydämellisen kiitoksen.

FIN

[zilah]

Voi taivas, miten ihana pieni ficci! Minä rakastan Jeevesia ja Woosteria, ja tässä he olivat kyllä aidoimmillaan.  Ficin nimi itse asiassa herätti huomioni, ja pakkohan se oli tulla tutkailemaan mitä löytyy kutkuttavan otsikon alta.

Tokihan Jeeves rakastaa omaa Woosteriaan. Mitään muuta ei voi ajatellakaan, niin hienosti hän rakkaasta isännästään pitää huolen. Tosin hivenen surullista on se, että tuo rakkaus ei tule koskaan saamaan muuta ilmenemismuotoa kuin tuo huolenpito. Suloisuuden keskellä on siis koko ajan hieman alakuloinen pohjavire, muuttaen siirappisuuden katkeransuloiseksi.

Kaunista tekstiä, Jossua parhaimmillaan. Kiitosta tästä,


zilah

[Celeporn]

Mahtavaa! Joskus vuosia sitten olen yrittänyt saada kirjoitettua tekstiä tällä parilla, mutta hommasta ei tietenkään tullut yhtään mitään, ja koko ajatus Jeeves/Bertie-slashista on sittemmin jäänyt. Mutta voi voi, miten lutusia ne ovatkaan!

Siitä, kun olen viimeksi näitä kirjoja lukenut, on jo aika kauan, mutta kyllä tämä nyt vaan onnistui herättämään innostuksen niihinkin uudelleen. Bertie nyt on aina muutenkin luokattoman ihana ja söpö, ja tykkäsinkin ihan hirveästi tavastasi kuvailla jäbää - erityisesti, kun sait sen tehtyä niin mahdottoman näppärästi Jeevesin näkökulman kaikkia aspekteja hyödyntäen. Ficin alku oli jo aivan mahtava, tykkäsin jotenkin siinä esiintyvästä ajatuksesta, että ongelmien ja rempallaan olevien pikkujuttujen määrä nuoren Woosterin elämässä on vakio, ja luonnollisesti palvelija näkee asian juuri niiden parsittavien sukkien ja irronneiden nappien kautta.

Olit tavoittanut Jeevesin sävyn sen verran hyvin, että vaikka teksti onkin suomeksi, sitä saattoi jo melkein kuulla jossain korvanjuuressa Stephen Fryn puheen nuotin. Muutamat sanavalinnat tuntuivat minusta ehkä Jeevesin suuhun hieman turhan “hupsuilta”, mutta toisaalta koko fandom on kyllä sellaista hoopoilua ja älyttömyyksiin keskittynyttä, että kyseessä lienee kuitenkin vain oma vammailuni (kuten yleensä). Ja voi itku, miten paljon ilostuinkaan siitä, että Jeeves sanoo isäntänsä olevan “herttainen nuori veikko”, se on jo jotenkin niin tätä fandomia itseään, että iiiihh <3

Tämä oli todella suloinen ja ihana, kiitos!
Ja tahtoo lisää!

[Lizlego]

LOL saanko sanoa, että sulla on selvästi hyvä maku fandomien suhteen? En ole kirjoja lukenut, mutta sarjaa katsonut ja tykkäsin kovasti. Jeeves tosiaan hoitaa. Tässä Jeeves pääsee oikeuksiinsa. Jeeves se on, joka rulettaa, mutta mä olen Jeevesin kanssa samaa mieltä: herra Wooster on suloinen jollain tavalla. Tää ficci on suloinen ja Jeevesin ajatukset Woosterista ovat suloisia ja lämmittävät mun rintaa.  Jeeves on selvästi asemassaan omasta valinnastaan. Se pystyisi tekemään mitä hyvänsä: vaikka hallitsemaan maailmaa. Aika surullista kuitenkin, että Jeeves ei voi koskaan ilmaista rakkauttaan, mutta niinhän se tuona aikana on ollut. Ei puhettakaan, mutta nyt kun se on mainittu, jää kutkuttamaan että mitähän Wooster siihen sanoisi.  Mä voin kuvitella sen ilmeen!

[Pahatar]

Todella ihana ficci ja ensimmäinen, jonka olen lukenut täältä taas pitkiin aikoihin! Erittäin sujuvaa ja tunnelmallista tekstiä, jossa saattoi kuulla taustalla Jeevesin äänen, kuten jo aiemmin kommentoitiinkin. Tavallaan ficit voi karkeasti jakaa kahteen osaan: ne, jotka eivät vain puhuttele itseä, ja joita ei tahdo jaksaa sen vuoksi lukea, ja sitten ne tekstit, joita lukisi mielellään vaikka miten pitkään, ja harmittaa, kun ne tuntuvat loppuvan ihan liian varhain. Tämä kuului ehdottomasti tuohon jälkimmäiseen ryhmään.

Tykkään hirveästi Jeevesistä ja Woosterista, ja usein on tullut mieleen, miksi Jeeves viihtyy töppäilevän isäntänsä luona, vaikka voisi saada paljon paremminkin palkatun homman. Tästä oli puhetta mieheni kanssa juuri pari päivää sitten, olemme molemmat sarjan suuria faneja. Hän arveli, että pohjimmillaan kyse on siitä, että Jeeves pitää Woosterista vilpittömästi. Tässä ficissäsi tuo välittäminen tuotiin hienosti esiin, vaikka siinä viitattiin lisäksi muuhunkin kuin ystävyyteen, mikä onkin sitten vielä uusi kiehtova mahdollisuus... 

Todella ilahduttava lukuelämys näin viikonlopun alkuun, kiitos paljon tästä!

[Elfmaiden]

Aww, suloinen tarina!
Kiinnostavaa päästä kuulemaan tarinaa tältäkin näkökannalta.

[Jade Essence]

Jo otsikko sai minut sanomaan miau, joten oli pakko tulla lukemaan loputkin. Turhaan en tosiaan tullut♥ Pidän siitä miten kirjoitat Jeevesin näkökulmasta, sanavalinnat osuvat jotenkin juuri kohdalleen. Juuri tuollainen hyväluonteinen ja kohteliaan tietäväinen tyyli joka Jeevesillä aina Wodehousenkin teksteissä on. Myös tuo Jeevesin kuvas Bertiestä osui jotenkin paikalleen. En keksi enää mitään järkevää, joten sanon uudestaan että hieno teksti