Hmm.. Musta kolmas sukupolvi on harvinaisen tylsä ja jotenkin mulle henkilökohtaisesti kaukainen. Ja väkisinkin tulee sellainen olo, että se vain toistaa kelmien aikaa ihan nimistä alkaen. Silti, onhan se omalla tavallaan hauska lukea heistä, koska eihän Rowling kertonut heistä juuri mitään! James Sirius on mulle aina ollut nimensä mukaan Jamesin ja Siriuksen sekoitus, joka on suosittu ja villi, luultavasti hyvännäköinenkin. Teddyn sitten taas olen kuvitellut sellaiseksi lempeäksi, mutta kuitenkin aikuismaiseksi ja itsenäiseksi. Ja musta sä kuvasit tässä hahmoja kivasti, vaikka James Siriuksen herkkyys ja epätoivo ei nyt aivan vastanneet mun omia käsityksiä. Paritus sinällään on mulle myös aika kaukainen, mutta pidin kyllä heidän välilleen luomastasi tunteesta, joka sitten lopulta olikin liian väärin, eikä sen takia kestänyt.
Kirjoitat muutenkin kauniisti, vaikkakin tällaisia samantyylisiä ficcejä on nykyään miljoonia (kuten allekirjoittaneellakin). Eikä siinä mitään pahaa ole, vähän vaan välillä siihen kiinnittää huomiota, kun kaipaisi sellaista konkreettista, eikä vaan kielikuvia kielikuvien perään. Mutta tässä oli paljon nättejä kielikuvia, ja sinä sait jopa nuo sulkeet toimimaan hienosti, vaikka pelästyinkin jo hirveästi, kun otsikkoonkin oli sellaiset jo laitettu! Mutta hyvin ne toimivat, ja muutenkin tässä oli koko ajan sellainen haikea tunnelma, joka tämän parituksen kohdalla oli hyvin toimiva juttu sekin. Pidin myös siitä epävarmuudesta, epäreiluudesta ja surusta, joka vei tätä kivasti eteenpäin. Pojat tiedostivat jo varhain, ettei heitä hyväksyttäisi, eivätkä he voisi jatkaa näin. Minusta tuo ajatus oli hyvin virkistävä, koska harvoin sitä oikeasti lukee slashin tai femmen kohdalla, että suhde ei toimisi, koska muut eivät sitä hyväksyisi. Hyvä oivallus siis, ja sopi tähän ficciin tosi hyvin!
Ja vaikka alussa vähän nalkutinkin kielikuvista, niin ahh, kyllä tuolla oli monta nättiä kohtaa! Haalistuneet tapetit on tosi kaunis ilmaisu, ja siihen vielä yhdistettynä tuo tilanne, missä kumpikaan ei katso silmiin vaan juuri toisaalle.. aw! Utukuvat oli myös aivan ihana sana, ja paljon muitakin kauniita, riipaisevia oivalluksia tuolta löytyi. Sitten taas kontrastiksi kaikelle herkälle olit tuonut tekstiin normeja, odotuksia, mahdottomuuksia. Ahh, leikeit kyllä sanoilla hienosti, se täytyy kyllä sanoa! (:
Hmm. Lopetus oli musta vähän irrallinen, kun kuitenkin ajattelee tuota alkua ja tapaa, jolla kerroit ja kuvailit kaiken. Se oli niin erityylinen, ja se ehkä jäi hieman häiritsemään. Mutta kokonaisuutena (sekavasta kommentistani huolimatta) pidin tästä tosi paljon, ja vaikka hahmot ei niin lähellä mun sydäntä ollutkaan, oli tällaista vaihteeksi kiva lukea. Kiitos siis oikein paljon! (:
