Omien ajatustensa vanki (S, pieni Hermione/Ron)

[Vanilje]

Nimi: Omien ajatustensa vanki
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: Sallittu
Genre: angst, Hermionen PoV
Paritus: taustalla Ron/Hermione
Hahmot kuuluvat Rowlle, minä vain leikin niillä. En saa tuotoksistani rahallista korvausta.

A/N: Ficissä kuvataan pakko-oireista häiriötä, eli pakkoneuroosia. Ja haluan tähän alkuun vielä huomauttaa, että tekstin tarkoitus ei ole loukata ketään, eikä muutakaan vastaavaa. Pääasiassa omien kokemusteni pohjalta tätä kirjoittelen, joten tämä siis todellakin on vain minun näkemykseni kyseisestä sairaudesta. Joka tapauksessa, mielessäni on ollut jo melko kauan tällainen idea ja nyt viimein  löytyi kunnon inspiraatiota toteuttaa se. Kaikki kommentit otan myöskin ilolla vastaan.
Haasteita: FF100 sanalla 004. Sisäpuoli, Genrehaaste vol. 2 genrellä angst




Yö on jo pimennyt ikkunan takana. Enää pari lautasta jäljellä, päivän työt tehty. Melkein. Päässäni ei. Ulkoa ehkä olen valmis, sisältä en koskaan. Kauanko tätä on jatkunut? Päivän, viikon, kuukauden, vuoden kenties kaksi? En jaksa laskea. Laskea! Tuosta sanasta kajastaa jo ironiaa. Särähtää korvaani.

Ron taitaa nukkua. Onneksi.

Astiakaappi täynnä, vielä pari lautasta mahtuu. Lasi ei ole oikeassa kohdassa! Korjaa se. Tarkista saman tien kaikki muutkin astiat. Niin, sulje uunin luukku, ettei talo syty palamaan. Kiinni, ei ole vielä hyvä. Avaa, sulje uudelleen. Yksi, kaksi, kolme, neljä ja vielä viisi kertaa.

Ehkä jo pääsen nukkumaan. Vain ehkä. Et sammuttanut valoja! Palaa takaisin vain palataksesi takaisin. Ja uudelleen, uudelleen ei, kyllä uudelleen, uudelleen. Vielä kerran. Naks, naks, naks. Valot pois! Noin.

Porraskäytävän kaide on kovin pölyinen. Ehkä se täytyisi vielä putsata. Nopeasti, ettei kukaan vain sairastu. Saa astmaa, jotain muuta sairautta. Minun takiani! En ollut tarpeeksi huolellinen. Pese se vielä kerran.

Käytävät kiljuvat määräyksiä, pääni sisällä. Tee tämä, tee tuo, tee – mitä? Suorista taulu, matto on vinossa! Tekisi mieli huutaa niille takaisin. Ei kuitenkaan pysty. Liian heikko. Jotain kamalaa voi sattua. Minun takiani taas. Joku voi loukkaantua, satuttaa itsensä. Herra ties vaikka kuolla! Minä, minä, minä, minun syyni!

Makuuhuone on pimeä. Jostain kuuluu tuttu, tasainen hengitys. Sinä nukut jo. Ovi ei tainnut mennä kunnolla kiinni. Sulje se vielä kerran. Ja vielä kerran, kolmas, neljäs, viides. Taas. Joku on siirtänyt harjani yöpöydältä. Missä se on? Se täytyy löytää. Laittaa paikoilleen. Nopeasti ennen kuin jotakin sattuu, jotain kamalaa. Kurkkua kuristaa, itku polttelee tietään ulos. Harjan takia! Säälittävä. Onneksi Ron ei näe tätä.

Nukut niin rauhallisesti. Syvää, levollista unta. Tietämättömänä mistään. En voisi koskaan kertoa sinulle. En kuormittaa sinua enempää. Töissä on tarpeeksi rankkaa.

Luojan kiitos, harja löytyi. Laita se paikoilleen. Viimein käperryn viereesi viileiden peittojen väliin, koitan nukkua. Pyörin sängyssä, ajattelen. Ties mitä, aivan kaikkea. Tämä on naurettavaa, häpeällistä. Omien ajatustensa vanki.

Muistinkohan varmasti lukita ulko-oven?

[Lotazi]

Tämä oli mielestäni hyvä, tosin hieman... pakko täytteinen

Huomasin, että tuo viisi kertaa juttu kertaantui, kenties pakollinen lukumäärä? Hieman käy sääliksi, kun pitää tehdä kaikki uudestaan ja uudestaan. Mutta toivottavasti selviää.

Muistinkohan varmasti lukita ulko-oven?

Lopetus oli juuri sopiva tähän ja sai minut miettimään, että mitä jos minulla olisi kyseinen tauti/oire/miksisitäkutsutaankin. Selviäisinkö itse kaikesta tuosta ja monesta muusta? Siinä on pohdittavaa.

Lotazi kiittää lukukokemuksesta ^^

[Vanilje]

Lotazi, kiitokset kommentistasi! Kiva jos tykkäsit. Joo tosiaan tuo luku 5 oli tässä ficissä Hermionella pakollinen lukumäärä, jonka verran kaikkea on vähintään toistettava. Sairaus josta kirjoitin on tosiaan sellainen joka pistää ajattelemaan. Monellakin tapaa.

Mutta joka tapauksessa vielä suuresti kiitoksia kommentistasi! Ihanaa piristystä iltaan.

[foxtrot]

Mielenkiintoista.

Mielestäni pakkoneuroosin kuvaus oli onnistunutta, ja tässä pääsi eläytymään hyvin vahvasti Hermionen tunteisiin ja ajatuksiin, jota lyhyiden lauseiden käyttö vain vahvisti. Yö oli vuorokaudenaikana juuri sopiva: yleensähän pelot tulevat parhaiten esiin yöllä - tarinoissa ja yleisestikin (sain tästä sellaisen vaikutelman, että Hermione myös pelkäsi tautiaan/pakko-oireiluaan, tiedä sitten oliko tarkoitus...  . Yö sopi hyvin myös sikäli, että Hermione halusi selkeästi epätoivon vimmalla piilottaa neuroosinsa Ronilta, ja oli ehkä siksi jäänyt valvomaan (tai siksi, että kaiken toistaminen viisi kertaa vei niin paljon aikaa?). Selkeästi esiin tuli myös se, että Hermione tiedosti itsekin pakko-oireensa ja halusi päästä niistä eroon, muttei onnistunut lopettamaan vaikka olisi halunnutkin.

Niistä lyhyistä lauseista vielä: ne tekivät tekstistä hieman nykivää, mutta tässä se ei ollut huono asia vaan vahvisti Hermionen epätoivoa ja ajatuskulkua, kuten jo ylempänä mainitsinkin. Tässä ei ollut hirveästi varsinaista kuvailua, pikemminkin tuota oireilua. Jollakin tapaa ratkaisu oli toimiva, en tiedä, olisiko Hermionen epätoivo tullut yhtä vahvasti esiin, jos välissä olisi ollut paljon kuvailevia lauseita. Toisaalta tunnelma oli maalattu esiin hienosti, ja esimerkiksi nämä lauseet vain vahvistivat sitä kuvaa, jonka Hermionen ahdistuksesta sai:

Yö on jo pimennyt ikkunan takana.

Käytävät kiljuvat määräyksiä

Hahmona Hermione oli osuvasti valittu, mutta mielestäni moni muukin olisi sopinut tähän ja teksti olisi toiminut hyvin myös originaalina. Myös otsikko oli hyvin kuvaava.

Kaiken kaikkiaan tämä oli ajatuksia herättävä ja mielestäni myös onnistunut teksti. Kiitos!

[Ferope]

Uudenlainen ficci.

Tää ficci oli uudenlainen, aika mielenkiintonen.
Mulla kävi sääliks Hermionea, ku ilmeisesti kaikki piti toistaa viidesti.
Ne lyhyet lauseet kuvasti mun mielestä tosi hyvin Hermyn sairautta.

Sitten lainaukset:

Sulje se vielä kerran. Ja vielä kerran, kolmas, neljäs, viides. Taas

Ja tässä taas tuli ilmi pakkotoistaminen.

Muistinkohan varmasti lukita ulko-oven?[/b]

Täydellinen loppu!

Ja tässä on kirjotus virhe:

Joku on siirtänyt harjani yöpäydältä

Piti kai lukee yöpöydältä

- Fero kiittää
<3

[Vanilje]

foxtrot, kiitoksia paljon ihanasta kommentistasi! Tosi kiva jos sain herätettyä ajatuksia, se varmaan oli osittainen tarkoituskin. Ja juu samaten tuo Hermionen suhtautuminen omaan sairauteensa, kai siinä jonkinnäköistä pelkoakin oli havaittavissa. Mutta kiitos vielä kerran kommentistasi! Tosi kiva kun kävit myös jättämässä merkin että olet tämän lukenut.

Khalilah Pan, kiitos paljon sinullekkin! Tosi ihanaa kun kävit lukemassa ja vielä jätit kommenttiakin. Arvostan kaikkia kommentteja todella paljon. Kommenttisi oli ihana piristys iltaan.

[Eulalia]

Tämähän oli kiinnostava aihevalinta, kävin lukemassa jo aikaisemmin, mutta silloin ei ollut aikaa kommentoida. Siispä korjaan virheen nyt.

Itse en mitään tiedä pakko-oireista sairauden mittakaavassa (ellei TV:tä lasketa), mutta mielestäni kuvailusi oli hyvin onnistunutta ja vaikutti uskottavalta. Varmaan itse kullakin ns. "terveellä" ihmiselläkin jotain pieniäjuttuja löytyy, joiden täytyy mennä tietyllä tavalla tai jotka täytyy jatkuvasti tarkastaa, ettei päivä mene piloille. Ellei sitten tiedostettuna, niin alitajuisesti ainakin. Itselleni lakanoiden kanssa on niin, että ne täytyy olla just tietyllä tavalla rullattuna kaapissa tai alkaa harmittaa. Mutta ei onneksi ihan noin Hermionen häiriön kaavassa, että yöunet menisi niiden vuoksi  Muutenkin mielestäni Hermione on aivan nappi valinta tähän ficciin, sillä hän jos kuka Potter-hahmoista perfektionismissaan vaikuttaa sopivalta uhrilta pakko-oireiselle häiriölle, voin täydellisesti kuvitella hänet panikoimaan jonkun hiusharjan paikan puolesta! Kirjoitusasu on myös hyvin toimiva, ainoa asia, josta sakottaisin, löytyy tuolla, kun Hermione laskee viiteen sen uuninluukun kanssa. Laittaisin pilkut niiden lukujen väliin, että jaksoittuisivat vähän paremmin, luettelohan siinä nimittäin on kyseessä. Muuten varsin bueno ficci hyvästä aiheesta

Eulalia

[Vanilje]

Eulalia, suuret kiitokset kommentistasi! Tosi ihanaa kuulla, että olen saanut tästä tehtyä uskottavan. Ja on hienoa jos myös onnistuin tämän avulla herättämään ajatuksia. Vielä kerran siis kiitos kommentistasi, kiva jos tykkäsit.

[Sirina Black]

Hmmm. Ron/Hermione... Tunnen itseni kauhean nipoksi ja joksikin muuksikin kun mikään paritus ei koskaan kelpaa.  Okei, Ron/Hermione on omalla tavallaan söpö paritus, mutta toisinaan ihmettelen, että mitä he näkevät toisissaan... Ron on... Ron. Ja Hermione kaikentietävä, useimmiten jopa ärsytyskynnyksen ylittymiseen asti.

Mutta... Tässä ficissä he olivat ihan kohtuusiedettäviä molemmat. Hermione ehkä hieman OoC verrattuna kirjojen Hermioneen, mutta toisaalta taas. Mistä me tiedämme, että minkälainen hän oli sodan loputtua ja aikuisuuden koitettua, avioliiton alettua ja lasten synnyttyä. Saattoihan hän vaikka ollakin pakkomielteinen siitä, että harjan pitää olla oikealla paikallaan yöpöydän päällä eikä tuo lasi missään nimessä saa olla tuossa tai tuo lautanen tuon lautasen vieressä.

Ja valojen sulkeminen.. Oi voi, pitäähän ne tarkistaa useampaan otteeseen, jos ne vaikka vahingossa olisivatkin jääneet päälle. Ja uuni... Ei hitto, kuinka monta kertaa itse olenkaan käynyt tarkastamassa, että uuni on varmasti pois päältä tai, ettei sinne sisään ole vahingossakaan jäänyt mitään.

Pakko-oireita on niin erilaisia ja eri tasoisia. Joillakin ne ovat ihan vain pieniä ja miltei huomaamattomia. Pakko tehdä joku pieni asia kolmeen kertaan tai pakko laskea kaupassa aina, että tavara jonka ottaa ei missään tapauksessa ole järjestyksessään pariton. Parillinen sen olla pitää. Itse en koskaan ota päällimmäistä, pakko-oire sekin tavallaan.

Viimein käperryn viereesi viileiden peittojen väliin, koitan nukkua. Pyörin sängyssä, ajattelen. Ties mitä, aivan kaikkea. Tämä on naurettavaa, häpeällistä. Omien ajatustensa vanki.

Hermione -parka kun koskaan ei pääse eroon ajatuksistaan, ei edes nukkumaan mentäessä. Pyöriiköhän hän pitkäänkin sängyssä ennen kuin saa unta vai saako unta ollenkaan kun miettii koko ajan, että jäikö jotain tekemättä? Jäikö jotain tärkeää huomaamatta ja onko se jokin tärkeä niin tärkeä, että se on pakko nousta tekemään vaikka silmät unesta sokeina?


Kiitos tästä. Hieno ficci oli.

[Vanilje]

Sirina, kiitos suuresti kommentistasi! Kiva jos sain hahmoista tehtyä suhteellisen siedettävät tässä ficissä, vaikka muuten et näistä juuri tykkäisikään. Itse kun ainakin voisin kuvitella Hermionen, varsinkin sodan jälkeen, sellaiseksi henkilöksi joka voisi  sairastua kyseiseen sairauteen. Koulussakin kun Hermione oli kauhean tarkka kaikista asioista. Ehkä se on sodan kauhujen jälkeen voinut kärjistyä sitten tähän häiriöön. Ja voihan se olla, että Hermione etenkin iltaisin pyörii kovin pitkään kun ei saa ajatuksiltaan rauhaa. Pitäisi tehdä sitä ja tätä ja tuota. Tarkistaa se ja se ettei mitään pahaa varmasti tapahdu. Tosiaan tuollaiset ajatukset saattavat olla monellekin tuttuja, tosin osalle sitten varmaan pienemmässä mittakaavassa. Ihmisiäkin kun on niin monenlaisia.

Mutta joka tapauksessa kiitokset vielä kerran kommentistasi. Kiva jos tykkäsit tästä.