Author: Tuhisija
Title: Suloinen kosto
Fandom: Twilight
Pairing: Renesmee/Emmett (enimmäkseen yksipuolinen ? )
Rating: S
Genre: fluff, one-shot
Disclaimer: Houkutus sarja ja kaikki sen hahmot ovat Stephenie Meyerin luomia.
Summary: Nauroit punastukselleni ja kutsuit minua höpsöksi tytöksi, mutta sinä et tiennyt totuutta sydämeni sekoamisesta.A/N: Mie olen nyt innostunut vähän erikoisemmista parituksista, joita näkee harvemmin täällä (tai no joitain ehkä enemmän kuin vain harvemmin, mutta eniveis). Renesmee/Emmett on yksi niistä ja vaikka miellänkin heidän suhteensa kuitenkin enemmän setä - veljentytär asetelmaksi, niin silti heistä nyt tuli inspaus kirjoittaa. Lisäksi PV II kommenteissa jokunen taitaa tykkäillä Renesmeen ja Emmettin hassuttelusta, niin kommentitkin saivat miut tätä kirjoittamaan. Nimi ongelmia taas kyllä juu.
Osallistuu FF 50 sanalla
028.Sydän.
Suloinen kosto
Minut napattiin yllättäen ilmaan, jalkani jättivät kostean ruohikon, ja tunnistin otteesi, johon luotin enemmän kuin kenenkään muun otteeseen. Vaikka toisinaan uhkasit minua pudottamisella ja joskus jopa kiepsautit minut ympäri sylissäsi, jolloin veri pakkautui päähäni nauraessasi, luotin sinuun. Luotin käsiisi ja tiesin, ettet satuttaisi minua, hivelisit vain leikittelevillä sanoillasi henkistä puoltani ja kiusaisit odottaen minun suuttuvan.
Ja minä kiivastuin joka kerta, otin nokkiini sanoistasi ja kiukuttelin kuin pikkulapsi, mutta lopulta hellyin sinulle ja annoin anteeksi. Kerroin leppymiseni pienellä keveällä suukolla poskelle ja suloisella hymyllä, jonka tartutin sinunkin huulillesi. Se suloisen virnistelevä hymy kasvoillasi jatkoit kiusaamistani, kunnes me molemmat saimme tarpeeksemme ja jätimme toisemme rauhaan. Joskus nauraen, joskus toinen hieman kyllästyneenä, muttei koskaan suuttuneena. Sinä et osannut olla minulle vihainen, enkä minä osannut pitää mykkäkoulua sinulle pitkään.
Kiepsautit minut jälleen ympäri käsivarsiesi pidellessä tiukasti kiinni ja nauroit yhtä kuuluvasti kuin ennenkin. Naurusi kaikui pihalla, sai vauhtia talon ulkoseinästä ja ympäröi minut, hiveli korviani. Naurusi oli tuttu ja turvallinen, ja minä pidin siitä jopa enemmän kuin Alicen helisevästä hopeakellon naurusta.
Tällä kertaa et uhannut maahan pudottamisella, et tempuilla. Nyt vain roikotit minua ylösalaisin ja nostit äkkiä oikeinpäin hymy leveänä huulillasi. Katseeni nappasi ilkikurisen pilkkeen silmäkulmastasi, heleän ja kirkkaan. Sen palo ei tuntunut koskaan tukahtuvan silmissäsi, ei edes surkeimpina hetkinä. Ei niinä aikoina, kun riitelit Rosalien kanssa, eikä silloin, kun kinastelit muiden perheenjäsenien kesken. Siitäkin minä pidin, yritit aina tuoda valoa ja kevennystä tilanteisiin, vaikka tilanteen vaatiessa osasit ottaa asiat myös vakavasti.
Nyt et kuitenkaan ottanut mitään vakavasti, leikittelit kanssani ja aloit kiusoitella tapasi mukaan. Kyselit Jacobista, kyselit pojista koulusta ja keksit vitsiä jokaisesta minuun liittyvästä asiasta. Samalla tarkastelit vaihtelevaa ilmettäni, huvittuneesta hivenen ärsyyntyneeseen pyörivää, ja odotit jälleen kerran suutahtamistani. Mutta sinä odotit turhaan, minä en kiivastunut enkä ottanut nokkiini vaan maksoin takaisin ja ryhdyin vitsailemaan sinusta. Heitin vastauksia sanomiisi asioihin ja sain sinut kerrankin hiljaiseksi, tosin vain linnun liverryksen ajaksi.
Laskit minut jaloilleni vihreälle ruohikolle ja pörrötit hiuksiani syvenevä polte silmissäsi. Uppouduin niiden katseeseen ja odotin tavallista iskuasi takaisin, sanaleikkiä ja virnuilua. Mutta sinä nostitkin minut takaisin syliisi ja suikkasit keveän suukon poskelleni sydämeni seotessa rytmissään. Huomasit sen, kuulit ja tunsit jäistä kehoasi vasten ja virnistit leveästi hiljaa naurahtaen:
”Vai ei sydämesi pientä suukkoa kestä.”Punastus kohosi poskipäilleni ja levisi kauttaaltaan kasvoilleni, ja sinä sait kostosi, joka oli minulle täysin odottamaton. Nauroit punastukselleni ja kutsuit minua höpsöksi tytöksi, mutta sinä et tiennyt totuutta sydämeni sekoamisesta.
Et tiennyt, että naurusi ja silmiesi ilkikurisen pilkkeen lisäksi pidin sinusta erityisellä tavalla. Et tiennyt, että pidin siitä, kun kiusasit, kun nostit minut ilmaan. Kun sain olla lähelläsi.
Mutta ei sinun tarvinnut eikä pitänyt tietää. Tieto olisi murskannut hupimme palasiksi.
A/N: En nyt tiedä tuliko toi lopetus ihan puun takaa ja irtonaisesti. Lueskelin tätä läpi ja kirjoittaessani koitin tuoda tekstiin pieniä vihjauksia ja myös jälkeenpäin editoidessani, mutta en ole ihan varma onnistuinko siinä.
Kommenttia on aina kiva saada
