Kiitos kaikille kommentoijille! Miltei unohdin, että ylipäätään lähetin tämän ficin tänne..luultavasti siksi, että tämä on vanha kuin taivas, ja häpeän vanhaa kirjoitustyyliäni.. mutta, koska niin monet tahtoivat jatkoa, laitan sitä tulemaan!
(Älkääkä huolestuko, rakkaat ystävät, vaikka tässä tarinassa onkin näin alussa USUK-paritus. Rakastan kolmiodraamoja~~)
6.luku
Amerikka ja Englanti vilkaisivat toisiaan, ja säntäsivät sitten salamana juoksuun, vaikkei heillä ollut aavistustakaan mistäpäin Kiinan kirkaisu oli kuulunut.
Käytävä mutkitteli ja jatkui koko ajan samanlaisena. Seiniä peitti musta, repeilevä ja halkeileva tapetti, ja Englannista alkou tuntua siltä kuin he kulkisivat jatkuvasti ympyrää.
Samassa hänen takanaan tullut Amerikka älähti, minkä perään kuului pieni muksahdus, ja kääntyessään katsomaan Arthur näki tämän kaatuneen pitkin pituuttaan lattian tummalle kokolattiamatolle. Englanti pysähtyi, ja nojasi hengästyneenä seinään aikomuksenaan vetää pari kertaa henkeä ennen Amerikan auttamista ylös. Yhtäkkiä hänen sormissaan tuntui pistävä kipu, ja Arthur veti kätensä kauas seinästä. Katsahtaessaan sormenpäitään hän huomasi niiden vuotavan verta.
Tällä välin Alfred oli noussut seisomaan ihan omin avuin ja asteli Englannin luokse, vilkaisten tämän punaiseksi värjäytyneitä sormia. Sitten hän katseli hieman ympärilleen, ja vihelsi.
-Vau, kuinkahan kauan tämä paikka on ollut poissa käytöstä? Hän kysyi ikään kuin itseltään.
Arthur irrotti katseensa kädestään ja hänen suunsa loksahti auki.
Käytävän seinillä, lattialla ja katossa kiemusteli villiintynyttä köynnöstä, jonka varressa oleviin piikkeihin hän oli juuri telonut sormensa nojatessaan seinään. Sitten huomasi, että köynnöksessä kasvoi siellä täällä kukkia. Tarkemmin sanottuna ruusuja.
Prinsessa Ruusunen..Englanti äkkäsi äkkiä. Sadussa Prinsessa nukkui sata vuotta lumouksessa, ennen kuin prinssi tuli ja hakkasi tiensä läpi linnan ympärillä kasvavan ruusupuskan.
Tätä paikkaa se vihje takoitti. Aivan varmasti.
-Tule! Englanti huudahti ja tarttui kiinni Amerikan kädestä lähtien kiskomaan häntä kohti käytävän päätä.
-Aimitähäh? Alfred ihmetteli.
-Ei mitään. Seuraa vain! Englanti tokaisi. Joskus hän ihmetteli, miksi ylipäätänsä piti tuosta ääliöstä, jota juuri parhaillaan raahasi pitkin kummistustalon käytävää.
Jaa-a. Siinä riittikin pohtimista. Tai sittten rakkaus yksinkertaisesti oli sokea.
Käytävä oli lyhyt, mutta sitäkin vaivalloisempi kulkea. Loppupäässä ruusuköynnökset olivat kasvaneet niin isoiksi, että Englanti ja Amerikka olivat aivan naarmuilla päästessään kukista eroon.
-Jos näen Ranskalla vielä kerrankin ruusun, nirhaan hänet, Amerikka jupisi itsekseen.
Englanti naurahti vähän, mutta vakavoitui saman tien. Heidän edessään oli suuri ovi, joka näytti lähinnä koomiselta ollessaan keskellä ahdasta käytävää sijoitettuna samaan tapaan kuin siivouskomerot.
Myös Amerikka tuojotti ovea, ja Arthur kuuli hänen nielaisevan.
-No? Kumpi avaa? Alfred kysyi.
-Sinä, Englanti vastasi ykskantaan.
-Miksi minä?!
-Koska sinä olet nuorempi.
-Olet häijy. Minulla on vielä elämä edessä!
-Olen sinua vain neljä vuotta vanhempi, älykääpiö.
Amerikka tuhahti, ja Englanti oli kuulevinaan hänen mumisevan jotain, mikä kuulosti todella ilkeältä. Alfred tarttui kuitenkin ovessa olevaan kahvaan, ja väänsi sen auki.
Huone oli hämärä ja hyvin suuri. Jostain syystä siellä ei kuitenkaan ollut muita huonekaluja kuin paksun pölykerroksen peitossa oleva kapea sänky.
-Ei täällä mitään ole, Amerikka sanoi, ja Englanti oli kuulevinaan helpotusta hänen äänessään.
-Mennään, Arthur. Meidänhän piti etsiä Kiina-
Samassa Amerikka hiljeni, ja lähti kävelemään sänkyä kohti. Päästyään sen luokse hän viittoili kiihtyneen näköisenä Englannin luokseen.
Arthur kohotti hieman toista kulmaansa, ja asteli toisen valtion luo vähän hermostuneena siitä, mikä oli saanut tämän sen näköiseksi kuin hän olisi juuri todistanut sen että kuu oli juustoa.
-Katso! Amerikka huudahti ja osoitti sängyllä lojuvaa, revittyä punaista vaatekappaletta.
Englannin silmät laajenivat kun hän ymmärsi mikä se oli.
Kiinan takki.
Yhtäkkiä Amerikka kiljaisi, ja kääntyessään katsomaan Englanti huomasi jonkun seisovan huoneen nurkassa.
A/N: Noin, pitäkää vain hyvänänne!
Yritän olla sitten vähän aktiivisempi tämän kanssa, mutta koulu painaa päälle ja tuota Kuorosotaa-ficciä fanfiction. netissä yritän päivittää suhtkoht usein.