Kirjoittaja Aihe: Hetalia, Punaisia jalanjälkiä, fanfic, K-11  (Luettu 4401 kertaa)

Ven

  • ***
  • Viestejä: 42
Hetalia, Punaisia jalanjälkiä, fanfic, K-11
« : 13.11.2010 15:23:42 »
//Sarelon lisäsi pakolliset alkutiedot

Nonniin, päätin sitten julkaista tännekkin tämän ficcini, joka on saanut ihan hyvää palautetta.

Ikäraja: K-11
Fandom: Axis Powers Hetalia

PUNAISIA JALANJÄLKIÄ
Osa 1
Oli jälleen liitoutuneiden kokouksen aika. Se alkoi hyvin normaaleissä merkeissä.
Amerikka hehkutti itseään, Englanti marisi, Venäjä hymyili ja hypisteli samalla rautaputkeaan pöydän alla, Kiina näytti erittäin turhautuneelta, ja Ranska-
Hetkonen! Missä oli Ranska?
-Noniin, jospa me nyt aloitettaisiin tämä kokous! Englanti puuskahti ja silmäili ympärillään istuvia valtioita. Hetken aikaa hän istui vielä hiljaa, mutta sitten hän näki, että eräs tuoli oli tyhjä.
-Missä Ranska on? Hän huudahti huomatessaan kyseisen maan olevan puuttuva jäsen.
Muut ryhmän jäsenet vilkuilivat hekin ympärilleen, mutteivat saaneet asiasta yhtään sen parempaa selkoa kuin Englantikaan.
-Jospa hänellä on jokin este, ja hän ei sen vuoksi pääse tai tulee myöhässä? Venäjä ehdotti aurinkoisesti hymyillen.
-Hän olisi ilmoittanut, Englanti murahti vastaukseksi, mutta huomasin pian puhuvansa pötyä:
Olisi nimittäin hyvin Ranskan tapaista olla ilmoittamatta mistään.
-Odotetaan nyt vain. Kokoushan on vasta alkanut, kyllä hän varmaan kohta tulee, aru, Kiina sanoi.
Muut nyökkäilivät, ja Amerikka aloitti puheensa kuten tavallisestikkin kokouksen alussa. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, kuten ei yleensäkkään, mutta tänään sille oli toinenkin syy kuin se että suurvaltion puheet olivat todella päättömiä.
Kun kokousta oli yritetty jatkaa tuloksetta tunnin, Amerikka sanoi:
-Koska teitä ei näytä kiinnostavan se, että minä olen sankari, voin ihan hyvin soittaa Ranskalle ja kysyä mikä vietävä häntä viivyttää.
Kysymättä muiden mielipidettä, valtio nappasi kännykkänsä taskustaan ja etsi yhteystiedoista Ranskan numeron. Kaikki olivat hipi hiljaa, kun mies löi luurin korvalleen ja odotti että toisesta päästä vastattaisiin.
Noin kolmenkymmenen tuuttauksen jälkeen Amerikka luovutti ja sulki puhelimensa.
-Ei vastaa, hän totesi ilmiselvän asian.
-Jospa hän on ottanut jollain muulla lailla yhteyttä, aru? Kiina ehdotti.
-Vaikka sähköpostitse?
Amerikka näytti miettivän hetken, mutta hihkaisi sitten:
-Mainiota! Minullahan on netti kännykässä!
-Mutta ei nettiyhteyttä, Englanti huomautti. Tämän kuullessaan Venäjä hymyili entistä leveämmin ja ryhtyi kaivamaan jotain laukustaan. Pian hän läjäytti pöydälle mustan kannettavan.
-Tsadaa! Valtio huudahti. -Minä olen ainakin varautunut kaikkeen!
Englanti läimäytti itseään otsaan kämmenellään ja sanoi sitten Venäjälle:
-Ei oikea tietokone auta mitään siihen, ettei pääse nettiin. Katsos kun..
Pidemmälle hän ei kuitenkaan ehtinyt, kun Venäjä oli jo avannut läppärinsä ja surffasi parhaillaan Amerikan sähköpostisivustoa miehelle valmiiksi.
-Miten sinä tuon teit? Englanti ihmetteli ja huomasi sitten pienen, mustan Mp3-soittimelta näyttävän pätkylän koneen kyljessä. -Mikä tuo on? Hän kysyi ja osoitti sitä.
Venäjä kallisti hieman päätään nähdäkseen mitä Englanti oikein osoitti sormellaan.
-Ai se? Se on DNA-mokkula. Sain sen Suomelta. Sillä pääsee nettiin joka paikassa! Tässä, Amerikka, pisin valtioista sanoi ja antoi paikkansa Amerikalle, jotta tämä pääsisi katsomaan sähköpostinsa.
Amerikka näpytti jotain vähän aikaa, ja oli sitten yhtä pitkään hiljaa, ilmiselvästi lukien jotain.
Samassa hän yhtäkkiä kaatui tuoliltaan sellaisella ryminällä, että Englanti hyppäsi säikähtäneenä Venäjän syliin.
-Mitä nyt? Oliko siellä postia Ranskalta? Hän kysyi.
Kiina käveli koneen eteen, ja luki ruudulla auki olevan viestin ensin itsekseen. Hänen naamansa muuttui hetki hetkeltä kalpeammaksi.
-...Ei Ranskalta, aru, hän sanoi ja nielaisi.
-Mutta jotain vahvasti Ranskaan liittyvää kyllä...

Kommenttia? Risut ja ruusut, kaikki tervetuloa!
« Viimeksi muokattu: 21.06.2015 22:55:55 kirjoittanut Beyond »
Taputtakaa kaikki, joille on käynyt niin, että kun te kiirehditte bussiin, juoksette siihen, niin just ko te ootte pääsemässä siihen pysäkille, niin sitte ne lähtee!
*Taputaputapu*

Pour

  • sidekick
  • ***
  • Viestejä: 203
  • En rupea arvailemaan
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #1 : 14.11.2010 00:53:23 »
Tämähän vaikuttaa mielenkiintoiselta. Sopivan ärsyttävään kohtaan jätit kyllä ;D
Muutamia muotoseikkoja olisi. Kaipasin hieman kappalejakoa, teksti näyttää niin kovin raskaalta yhtenä pötkönä. Samaten yksi lause ei oikein toiminut:
Lainaus
Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota, kuten ei yleensäkkään, mutta tänään sille oli toinenkin syy kuin se että suurvaltion puheet olivat todella päättömiä.
Yksi koo sanassa yleensäkään, lause oli vähän koukeroinen ja jouduin pohtimaan jonkin verran, että tuli selkoa.

Kielestä ei muuten oikeastaan valittamista. Eteni mukavan rivakasti ja oli hauska lukea.
Lainaus
Se on DNA-mokkula. Sain sen Suomelta
Repesinkö edes vähän :D

Kirjoita toki jatkoa ^^
~purr
Muutatko kanssani smialiin?
Toujours purrrrr
Combining History and Hetalia can actually be good.

Harsopilvi

  • Unisoturi
  • ***
  • Viestejä: 40
    • Matsukazes
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #2 : 16.11.2010 11:14:42 »
Hauska ja pirteänoloinen ficci, repesin kanssa tuossa kohdassa:
-Ai se? Se on DNA-mokkula. Sain sen Suomelta.
Mitähän se Ranska oikein puuhaa? Odotan innolla jatkoa ^__^"
Hetalia <3
Istun vuoreni huipulla
mietin
minne vaeltavat pilvet
missä valuu alas maan siunaava kevätsade
miten vesi saa siivet ja kohoaa takaisin taivaaseen.
Voisinpa lentää vapaana kuin tuulen henkäys.

Rentsu

  • Eiyhtäänjärkeepäässä
  • ***
  • Viestejä: 11
  • Palveluksessanne?
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #3 : 16.11.2010 14:28:34 »
hahah X'D Repeän niin pahasti että en voisi muutakaan kuin nauraa :') 
Olen samaa mieltä purr:in kanssa tuosta kappalejaosta, mutta silti todella ärsyttävään kohtaan jäi!
Jatka mahdollisimman pian niin pääsen lukemaan *D*
~Muff~ >8)  Jos luit tämä viestin, saapuu ensiyönä se hahmo/ihminen, ketä/jota ajattelit viimeksi. ~Myös unet kelpaavat~

Ven

  • ***
  • Viestejä: 42
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #4 : 16.11.2010 18:19:43 »
Kiva kun tykätään^^ Pitää alkaa hieman katsella tuota kappalejakoa..
Pieni varoituksen sana! Ensimmäinen luku vaikuttaa vielä aika kepeältä, mutta loppua kohden tämä muuttuu tosi erilaiseksi..
Taputtakaa kaikki, joille on käynyt niin, että kun te kiirehditte bussiin, juoksette siihen, niin just ko te ootte pääsemässä siihen pysäkille, niin sitte ne lähtee!
*Taputaputapu*

FinlandGirl

  • Suomenajokoira♥
  • ***
  • Viestejä: 49
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #5 : 19.11.2010 15:11:07 »
Jee, ihanaa, etä tämä on täällä!  ;D
Virnuilin varmaan puoli minuuttia tolle dna-mokkulalle... :D
~Jatkoa odotellen
Olisi mukavaa, jos kommaisit Axis powers hetalia - ficciini ;)
Funny love ... or not even then[K15]

~

Jos kaikki elämäni kyyneleet saisi talteen pieneen huoneeseen minun istuessani siellä, minä hukkuisin.

Ven

  • ***
  • Viestejä: 42
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #6 : 19.11.2010 22:49:45 »
Joudutte odottamaan vielä  huomiseen, sillä saan vasta silloin oman koneeni käyttöön jossa suraavat luvut on..

Edit: No niin, tässä olisi toinen luku!
Osa 2
”Terve, Amerikka! Ja kaikki muutkin liittoutuneet, koska tekin varmasti luette tätä jossain vaiheessa.
Huomasitte varmasti tämän päivän kokouksessa jotain erkoista. Aivan oikein, älykääpiöt, Ranska ei ollut paikalla! Ja ei tule olemaankaan, jos ette kahden päivän sisällä luovuta maitanne!
Ja se, että tämä kuulostaa kliseisiltä ja siltä että teen pilaa, on aivan helvetin sama! Omapahan on vikanne jos ette ota vakavasti!
Adios, idiootit!”
Huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus. Kiina oli tärissyt kuin haavanlehti ja änkyttänyt niin pahasti, ettei kukaan ollut saada mitään selvää siitä mitä hän luki, mutta viestin pääsanoma oli tullut harvinaisen selväksi.
-Uskomatonta, Englanti hymähti. Sitten hän kääntyi Amerikan puoleen, ja sanoi:
-Voitko jäljittää, mistä tämä on lähetetty?
Amerikka nyökkäsi ja tuuppasi Kiinan ohimennen syrjään, alkoan sen jälkeen naputtaa koneen näppäimistöä.
-Mikäs sinulle nyt tuli, Englanti? Venäjä kysyi. -Minä kun luulin ettet välitä Ranskasta tuon taivaallista?
-En minä välittäkkään, Arthur tuhahti. -Mutta maitani en halua luovuttaa kenellekkään mielipuolelle.
Venäjä hymyili vastaukseksi ja vilkaisi Amerikkaa, joka näppäili yhä hänen läppäriään keskittyneen näköisenä.
-Löytyykö mitään~? Hän kysyi.
-Ei vielä, tämä vastasi mutta samassa hänen ilmeensä kirkastui.
-Bingo! Viesti on lähetetty tästä tietokoneesta! Alfred hihkaisi ja osoitti numerosarjaa ruudulla.
-Ja missä se tietokone on, aru? Kiina heitti oman kysymyksensä väliin, sillä hänellä oli mennyt vähän aikaa nousta lattialta jonne Amerikka oli hänet tuupannut.
-Ihan helppoa, Amerikka sanoi ja näytti hyvin ylpeältä. Hän tökkäisi numerosarjan kahta viimeistä lukua.
-Nämä kertovat missä kyseinen pääte on.
-No missä se sitten on? Englanti äyskähti. Hänellä oli kiire päästä etsimään Ranskaa ja tämän kaapannutta henkilöä, jotta voisi vääntää tämän niskat nurin. Ei sillä etteikö Englanti olisi vieläkään välittänyt siitä viininkittaajasta, mutta oman kunniansa ja inhottavan kiristyksen takia hän olisi mielellään halunnut löylyttää kaappaajaa saman tien.
-Ompas sinulla nyt kiire, Amerikka naurahti ja taputti Englantia poskelle.
-Et kai sinä nyt vain ole kiinnostunut Ranskasta etkä minusta?
-En tietenkään! Mistä sinä tuollaista olet päähäsi saanut?! Englanti huudahti ja punastui helakasti.
Amerikka hymyili vähintäänkin yhtä leveästi kuin Venäjä konsanaan, ja naurahti sitten:
-No hyvä! Ja jos se sinua niin kovasti kiinnostaa, tämä viesti on lähetetty vain 5 kilometrin päästä täältä!


Vähän lyhythän se on.. En tiedä onko kappalejako yhtään sen parempi kuin ekassa luvussa, mutta ainakin yritin..
« Viimeksi muokattu: 20.11.2010 12:15:30 kirjoittanut Ven »
Taputtakaa kaikki, joille on käynyt niin, että kun te kiirehditte bussiin, juoksette siihen, niin just ko te ootte pääsemässä siihen pysäkille, niin sitte ne lähtee!
*Taputaputapu*

Rentsu

  • Eiyhtäänjärkeepäässä
  • ***
  • Viestejä: 11
  • Palveluksessanne?
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #7 : 20.11.2010 17:12:54 »
haha XD Kyllä sen uskoi ettei Englanti maitaan toisille antele >DD
Pidin tästä paljon, mutta pidemmäksi olisi tietenkin voinut jatkaa 8)
Noh, Silti tämä on todella hyvin edennyt ja odottelen tässä seuraavaa osaa innolla.
Kirjoita ensikerralla silti hieman pidempi niin on mukava lukea sellaisia pidempiä kuin kolme raapaletta suunilleen ;).
Jatka silti! t Tämä on todella innostavaa! >8D
~Muff~ >8)  Jos luit tämä viestin, saapuu ensiyönä se hahmo/ihminen, ketä/jota ajattelit viimeksi. ~Myös unet kelpaavat~

Ven

  • ***
  • Viestejä: 42
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #8 : 21.11.2010 09:14:09 »
Rentsu: Kiitusta kiitusta! Kolmannesta tulee jo pidempi, jos se ilahduttaa.
Edit: Tässä kolmas ja neljäs luku, olkaa hyvät!
Osa 3
-Helvetti, Amerikka! Olisihan se pitänyt tietää että tässä käy näin!
-Haha, älähän nyt suutu, Iggyseni, olemme kävelleet vasta neljä ja puoli kilometriä-
-Turpa tukkoon!
Kiina pyöräytti silmiään ja huokaisi. Heidän lähdettyään kokoustiloista kaikki oli alkanut mennä saman tien päin mäntyä. Ja nyt näytti siltä, että he olivat eksyneet. Pahemman kerran.
-Tuskimpa täällä ryteikössä minkäänlaista asutusta edes on, Englanti murahti ja potkaisi tielleen osunutta kiveä. Kaikkialla heidän ympärillään levisi vain inhottavaa, synkkää metsää, jollaista oli mahdotonta kuvitella edes olevan. Englanti tunsi kylmien väreiden kulkevan selkäänsä pitkin aina rasahduksen kuuluessa, eikä hän taikauskoisena ihmisenä ollut kovin innoissaan tilanteesta.
Samassa Amerikka pysähtyi, ja Arthur kävellä kopsahti suoraan tämän selkään.
-Auts! Miksi sinä tuolla lailla pysähdyit? Saarivaltio huudahti närkästyneenä ja piteli nenäänsä.
-Hys! Näin tuolla varmasti jotain! Amerikka sihahti.
-Totta~! Siellä on talo~! Venäjä hymyili jonon hänniltä.
-Hahaa, minähän sanoin että tämä on oikea suunta! Alfred hihkaisi suureen ääneen ja lähti puolijuoksua rakennusta kohti, jonka Englanti ja Kiinakin näkivät nyt pilkistävän puiden välistä.

-On siinä teillä talo, aru...
Kaikki neljä valtiota seisoivat hiljaa kuin hiiret suuren, resuisen kartanotyylisen talon edessä, joka suorastaan näytti hylkivän kaikkea mahdollista elävää. Muutama ikkunanluukku paukkui siellä täällä tuulen mukana, ja Amerikankin suuri varmuus alkoi latistua. Hänelle oli nimittäin tullut yhtäkkiä hyvin ahdistava olo.
Alfred nielaisi ja sanoi sitten yrittäen pitää pirteän äänensävyn päällä:
-No niin, eiköhän mennä sisään!
Hänen astuessaan talon rappusille ne räsähtivät saman tien rikki, ilmeisesti täysin lahoina. Amerikka vilkaisi hänen takanaan tulevien valtioiden kasvoja. Kiina tärisi hieman, ja Englanti näytti jostain syystä äkäiseltä. Ainoa, jonka ilme ei ollut värähtänytkään, oli Venäjä, joka hymyili yhä aurinkoisesti.
-Kröhöm..kuka menee ensimmäisenä sisään? Amerikka kysyi ja väänsi kasvoilleen jonkinlaisen virneen. Ennen kuin kaksi lyhyempää maata ehtivät sanoa mitään, Venäjä luikahti heidän kaikkien kolmen ohitse, kiskaisi oven kevyesti auki ja astui muitta mutkitta sisään.
Kukaan ulos jääneestä kolmikosta ei sanonut mitään, ennen kuin Alfred rykäisi:
-Mennäänkö?
Kiina ja Englanti mutisivat hiljaa myöntävän vastauksen. Ennen astumistaan pimeään sisätilaan Kiina huomasi jotain vilahtavan silmäkulmastaan. Kääntyessään katsomaan tarkemmin ei hän kuitenkaan nähnyt enää mitään tavallisuudesta poikkeavaa, vaikka olisi voinut vannoa, että oli nähnyt jotain enemmän tai vähemmän elävää.

Osa 4
Kiina, Englanti ja Amerikka seisoivat suuressa, hämärässä eteisessä, jonka lattialaudat narisivat pelkästään niillä seisoessa. Siksipä Amerikka ounasteli, että koko paikka oli laho.
Kiina, joka oli jonon hännillä, ei nähnyt mitään muuta kuin kahden edessä seisovan maan selät, joten hän astui rivakasti peremmälle ja päästi irti ovesta. Se pamahti kiinni saman tien, ja Englanti meinasi jälleen kerran saada sydänkohtauksen.
-Kiina! Hän huudahti valkoisena kuin lakana.
-Anteeksi, ahen, Kiina töksäytti epäkohteliaan kuuloisesti ja kokeili ovea. Se oli kuitenkin hänen yllätyksekseen lukossa. Myös Englanti ja Amerikka huomasivat tämän.
-Loistavaa! Miten me nyt pääsemme ulos? Englanti karjaisi ja haroi hiuksiaan. Amerikka taputti häntä lohdullisesti selkään.
-Kyllä kai täällä jonkin sortin takaovi on? Suurvaltio sanoi tekohilpeän kuuloisena. Samassa hän huomasi, ettei Venäjää näkynyt missään.
-Öhöm..Venäjä? Alfred huhuili pimeään käytävään, joka aukeni heidän edessään.
Vastausta ei kuitenkaan kuulunut, ja Amerikka oli kuulevinaan joko Kiinan tai Englannin nielaisevan kuuluvasti.
-Okei, minä etsin täältä, Englanti tuolta ja Kiina tuolta, Amerikka julisti taas sillä tutulla mahtipontisella äänellään osoitellen samalla vinhasti kolmeen eri suuntaan käsillään.
-Kannattaako meidän hajaantua, aru? Kiina kysyi pelokkaan kuuloisena ja vilkuili ympärilleen.
Amerikka ei kuitenkaan ottanut tätä pientä vastalausetta kuuleviin korviinsa, vaan lähti talsimaan suoraan eteenpäin kadoten pian kokonaan näkyvistä.
-No, kai meidän on sitten pakko, aru, Kiina totesi kohauttaen olkiaan ja lähti nopsasti siihen suuntaan minkä Amerikka oli hänelle osoittanut.
-Hei! Ette kyllä jätä minua yksin! Englanti huudahti, mutta Kiinastakaan ei näkynyt enää jälkeäkään.
-Äh, mokomat.. loppuja saarivaltion sanoista oli mahdotonta kuulla, sillä hän mutisi ne todella epäselvästi. Arthur otti kuitenkin kurssinsa kohti hänelle määrättyä etsimissuuntaa.

-Älä huoli, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyyyyviiiin...
Näin Englanti yrtitti toitottaa jatkuvasti itselleen kävellessään pitkin ahdasta ja mutkittelevaa käytävää. Häntä hirvitti jatkuvasti mitä seuraavan nurkan takana olisi. Arthur teki parhaansa pitääkseen ympärillä jatkuvasti kaikuvat epämiellyttävät äänet pois päästään, mutta huomasi pian sen olevan mahdotonta. Englanti huokaisi turhautuneena ja nojasi seinään.
Samassa hän kuuli epämääräistä ääntä, kuin joku olisi raahannut jotain painavaa lattiaa pitkin, ja sen jälkeen äänen, joka muistutti pikkukivien ropinaa.
Englanti alkoi tahtomattaan vapista, ja yhtäkkiä katosta hänen yläpuoleltaan alkoi putoilla sahanpuruja kuin joku tai jokin olisi kävellyt ylemmässä kerroksessa.
”Minä tahdon pois täältä”Englanti mietti kauhuissaan. Hän lähti kiireen vilkaa takaisin sinne mistä oli tullutkin. Mutta käveltyään mielestään yhtä pitkän matkan kuin tullessaankin mikään ei kuitenkaan näyttänyt yhtään tutulta.
-Voi helvetti..Englanti kirosi.
Samassa Arthur kuuli saman, ropisevan äänen kuin minkä oli kuullut hetki sitten, mutta tällä kertaa se tuli selvästi edestäpäin.
Englanti meni lähes täysin paniikkiin. Miksi ihmeessä hän ei ollut vain lähtenyt Amerikan mukaan, vaan harhaili nyt karmaisevassa paikassa ihan yksin?
Sitten alkoi kuulua myös se laahaava ääni. Se puolestaan kuului takaapäin.
Englanit puri kauhuissaan huuleensa niin kovaa, että siitä alkoi valua verta. Silloin joku tarttui häntä kiinni olkapäästä ja veti kovaa taaksepäin.

Juuh, en ole kovin kummoinen kauhukirjailija mutta pakko on yrittää..
« Viimeksi muokattu: 21.11.2010 10:18:45 kirjoittanut Ven »
Taputtakaa kaikki, joille on käynyt niin, että kun te kiirehditte bussiin, juoksette siihen, niin just ko te ootte pääsemässä siihen pysäkille, niin sitte ne lähtee!
*Taputaputapu*

Rentsu

  • Eiyhtäänjärkeepäässä
  • ***
  • Viestejä: 11
  • Palveluksessanne?
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #9 : 02.12.2010 07:50:26 »
Minusta ainakin tämän menee hyviin suuntiin *D*
Jatka jatka x3x Haluan lukea lissääää X)
~Muff~ >8)  Jos luit tämä viestin, saapuu ensiyönä se hahmo/ihminen, ketä/jota ajattelit viimeksi. ~Myös unet kelpaavat~

Ven

  • ***
  • Viestejä: 42
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #10 : 06.12.2010 16:43:36 »
Rentsu: Kiitos! nyt sitä toivomaasi jatkoa tulee~

Luku 5
Englanti oli vähällä kiljaista, mutta se, joka oli ottanut hänen olastaan kiinni painoi kätensä hänen suulleen. Arthur kuuli, kuinka äänet tulivat lähemmäs, mutta lakkasivat yhtäkkiä kuulumasta.
Arthur ei ollut varma, kuinka kauan hän ja se joku toinen nököttivät hiljaa paikoillaan, mutta viimein hän tunsi takanaan seisovan otteen hellittävän. Englanti kiepsahti nopeasti ympäri ja huokaisi helpotuksesta.
-Amerikka, hän sanoi hiljaa.
-Omassa persoonassaan, Alfred vastasi ja yritti virnistää, mutta se hyytyi jonnekkin puolitiehen. Hän näytti lähes yhtä kauhistuneelta kuin Englantikin.
-Täällä on ihan hirveää, Amerikka sanoi ääni väristen. -Lisäksi paikka on tolkuttoman suuri.
-Kuinka paljon ehdit kierrellä? Englanti kysyi nuoremmalta valtiolta, aikomuksenaan saada muuta ajateltavaa.
-En ole aivan varma. Lähdin siihen suuntaan jonka sinäkin näit. Vähän ajan päästä aloin kuulla outoja ääniä, tässä kohtaa Amerikka värähti. -Ja minä, tuota..hätäännyin. Lähdin ikäänkuin karkuun ja päädyin lopulta menemään tänne piiloon, Alfred kertoi viittoillen ympärilleen. Vasta silloin Englanti huomasi, että he seisoivat eräänlaisessa seinässä olevassa syvennyksessä.
-Mitä sitten tapahtui? Arthur kysyi vielä.
Amerikka kohautti olkapäitään. -Ei oikeastaan mitään, mitä sinä et tietäisi itsekkin. Olin tässä jonkin aikaa, kunnes ne äänet alkoivat taas kuulua. Sitten sinä pelmahdit paikalle. Ja nyt olemme kummatkin tässä.
Englanti nyökkäsi, ja oli juuri kertomassa omaa ”seikkailuaan” Amerikalle, kun hän yhtäkkiä kuuli jotain. Hän yritti terästää kuuloaan, mutta kaikkialla oli aivan hiljaista. Missään ei edes narissut.
-Minä...hän ehti aloittaa, kunnes kuuli taas ääntä. Se ei ollut yksikään niistä kolmesta äänestä, mitä hän tähän mennessä oli kuullut, vaan ikäänkuin pientä koputusta.
-Mitä nyt? Amerikka ihmetteli. Hän ei ilmeisesti ollut kuullut mitään.
Englanti sihahti Alfredin olemaan vaiti ja yritti paikantaa äänen suunnan. Se ei ollut kovin helppoa, sillä talossa tuntui kaikuvan. Hiukan pelokkaana Arthur astui takaisin käytävälle. Siellä ei hänen onnekseen ollut kuitenkaan mitään.
Englanti jatkoi paikantamisyrityksiään, ja tuli lopulta siihen tulokseen, että koputus kuului vasemmalta. Eli siis siitä suunnasta, mihin hän oli ollut menossa.
Amerikka seisoi hänen takanaan, yllättävää kyllä, hiljaa kuin hiiri. Hän ei käsittänyt, mitä vanhempi maa oikein kuunteli, mutta seurasi tätä kuintekin urhoollisesti heidän jatkaessaan matkaa käytävää pitkin.
”Mistä helkkarista se oikein tulee?” Englanti pohti mielessään. Koputus tuntui melkeimpä kuin johdattelevan heitä jonnekkin, sillä se kajahteli jatkuvasti heidän edestään. Ehkäpä seinän takana oli toinen käytävä? Jos oli, risteytyisivätkö ne jossain kohtaa?
Englantia puistatti ajatella, kuka tai mikä heitä oikein olisi vastassa, jos edellä mainittu oli totta.
Käytävä kuitenkin vain jatkui ja jatkui. Hetken kuluttua Englannin oli harmikseen huomattava, ettei hän enää kuullutkaan koputusääntä. Kiukustuneena Arthur potkaisi seinää, joka rysähti hieman.
-Perkele! Hän huudahti. Alfred vilkuili hermostuneena ympärilleen, kuin peläten jonkun hyppäävän jostain heidän kimppuunsa. Silloin hän huomasi jotain.
-Arthur...Amerikka sanoi hiljaa ja nykäisi Englantia tärisevällä kädellään hihasta.
-No mitä? Englanti äyskähti ja kääntyi katsomaan mitä Alfred oikein halusi näyttää, ja tunsi samassa kaikein kasvoillaan jäljellä olevan värin katoavan.
Prinsessa Ruusunen
niin sanoi teksti, joka oli kirjoitettu vastapäiseen seinään tummanpunaisella värillä. Maali valui yhä valtoimenaan paksuina noroina kohti lattiaa, mikä kertoi ettei sanojen kirjoittamisesta ollut kulunut paljoakaan aikaa.
Englanti käveli hitaasti lähemmäs, ja kurotti kätensä kohti seinää. Hän pyyhkäisi hieman maalia sormiinsa, ja nuuhkaisi niitä varovasti. Värissä oli voimakas, rautainen haju, joka toi hänen mieleensä vahvasti jotain. Hajamielisesti arthur hieroi sormenpäitään yhteen, ja äkkäsi samassa värin sävyn muuttuneen. Se ei ollut enää tummaa, vaan kirkkaanpunaista.
-Verta, Arhur sanoi tukahtuneesti. Amerikka oli juuri sanomassa jotain, kun ilman täytti jälleen kerran uusi ääni: pitkä ja kimeä, kauhistuneen kuuloinen kirkaisu.
Kiina

Mufufufu
Taputtakaa kaikki, joille on käynyt niin, että kun te kiirehditte bussiin, juoksette siihen, niin just ko te ootte pääsemässä siihen pysäkille, niin sitte ne lähtee!
*Taputaputapu*

Rentsu

  • Eiyhtäänjärkeepäässä
  • ***
  • Viestejä: 11
  • Palveluksessanne?
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #11 : 07.12.2010 07:54:05 »
Mufufufu >D  Vertaa *D* yay.. Tätä olen odottanutkin >8)   Kiina parka mitähän kummaa >'D
Meikä repes täysin tuossa yhes perkele kohdassa, mut nyt pitää rientää kouluun >83
~Muff~ >8)  Jos luit tämä viestin, saapuu ensiyönä se hahmo/ihminen, ketä/jota ajattelit viimeksi. ~Myös unet kelpaavat~

MattYoru

  • Vieras
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #12 : 08.05.2011 19:39:57 »
Ihana! Jäin koukkuun, joten jatka piakkoin!
Eipä ollut oikein rakentavaa kommenttia xPP

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #13 : 12.05.2011 09:21:22 »
Hei äkkiä jatkoon!! :)

Haluun ehdottomasti tietää mitä tässä tulee tapahtumaan!! Ja jotenkin Venäjän käytön ei kummastuta mua mitenkään, se tuntu - ennen katoamistaan- jopa olevan melko perillä Ranskan puuttumisesta ja siitä, että se on jossain. :( Toivottavasti Ranskaa ei kuitenkaan oo satutettu mitenkään pahasti, sillä Englanti ja Ranska on.. jotain niiiiiiin ihanaa!! ♥♥♥

Eli jatkoo vaan mahdollisimman nopeesti, tää oli ihana! :) Huomasin kyl muutaman kirjotusvirheen, mutta en enää muista missä ne on. :)

NeitiMusta. :)
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

Tikunaattori

  • ***
  • Viestejä: 32
  • siilien kuningas
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #14 : 12.05.2011 17:28:18 »
Aww, ihana ficci  :) Toivottavasti kuitenkin Ranska ois viel ihan kunnossa  :'(

Toivottavasti jatkoa tulee pian ...
If you think you saw something, no, you didn't.

Aoi Taki

  • ***
  • Viestejä: 71
  • Saa kutsua Lakuksi. :3 (NM on vain randomia~)
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #15 : 12.05.2011 21:15:00 »
Ve~  Todella hieno ficci~  Jatkoa mahdollisimman pian ~

Ven

  • ***
  • Viestejä: 42
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #16 : 13.05.2011 18:59:49 »
Kiitos kaikille kommentoijille! Miltei unohdin, että ylipäätään lähetin tämän ficin tänne..luultavasti siksi, että tämä on vanha kuin taivas, ja häpeän vanhaa kirjoitustyyliäni.. mutta, koska niin monet tahtoivat jatkoa, laitan sitä tulemaan!
(Älkääkä huolestuko, rakkaat ystävät, vaikka tässä tarinassa onkin näin alussa USUK-paritus. Rakastan kolmiodraamoja~~)

6.luku
Amerikka ja Englanti vilkaisivat toisiaan, ja säntäsivät sitten salamana juoksuun, vaikkei heillä ollut aavistustakaan mistäpäin Kiinan kirkaisu oli kuulunut.

Käytävä mutkitteli ja jatkui koko ajan samanlaisena. Seiniä peitti musta, repeilevä ja halkeileva tapetti, ja Englannista alkou tuntua siltä kuin he kulkisivat jatkuvasti ympyrää.

Samassa hänen takanaan tullut Amerikka älähti, minkä perään kuului pieni muksahdus, ja kääntyessään katsomaan Arthur näki tämän kaatuneen pitkin pituuttaan lattian tummalle kokolattiamatolle. Englanti pysähtyi, ja nojasi hengästyneenä seinään aikomuksenaan vetää pari kertaa henkeä ennen Amerikan auttamista ylös. Yhtäkkiä hänen sormissaan tuntui pistävä kipu, ja Arthur veti kätensä kauas seinästä. Katsahtaessaan sormenpäitään hän huomasi niiden vuotavan verta.

Tällä välin Alfred oli noussut seisomaan ihan omin avuin ja asteli Englannin luokse, vilkaisten tämän punaiseksi värjäytyneitä sormia. Sitten hän katseli hieman ympärilleen, ja vihelsi.

-Vau, kuinkahan kauan tämä paikka on ollut poissa käytöstä? Hän kysyi ikään kuin itseltään.
Arthur irrotti katseensa kädestään ja hänen suunsa loksahti auki.

Käytävän seinillä, lattialla ja katossa kiemusteli villiintynyttä köynnöstä, jonka varressa oleviin piikkeihin hän oli juuri telonut sormensa nojatessaan seinään. Sitten huomasi, että köynnöksessä kasvoi siellä täällä kukkia. Tarkemmin sanottuna ruusuja.

Prinsessa Ruusunen..Englanti äkkäsi äkkiä. Sadussa Prinsessa nukkui sata vuotta lumouksessa, ennen kuin prinssi tuli ja hakkasi tiensä läpi linnan ympärillä kasvavan ruusupuskan.
Tätä paikkaa se vihje takoitti. Aivan varmasti.

-Tule! Englanti huudahti ja tarttui kiinni Amerikan kädestä lähtien kiskomaan häntä kohti käytävän päätä.
 
-Aimitähäh? Alfred ihmetteli.

-Ei mitään. Seuraa vain! Englanti tokaisi. Joskus hän ihmetteli, miksi ylipäätänsä piti tuosta ääliöstä, jota juuri parhaillaan raahasi pitkin kummistustalon käytävää.

Jaa-a. Siinä riittikin pohtimista. Tai sittten rakkaus yksinkertaisesti oli sokea.

Käytävä oli lyhyt, mutta sitäkin vaivalloisempi kulkea. Loppupäässä ruusuköynnökset olivat kasvaneet niin isoiksi, että Englanti ja Amerikka olivat aivan naarmuilla päästessään kukista eroon.

-Jos näen Ranskalla vielä kerrankin ruusun, nirhaan hänet, Amerikka jupisi itsekseen.
Englanti naurahti vähän, mutta vakavoitui saman tien. Heidän edessään oli suuri ovi, joka näytti lähinnä koomiselta ollessaan keskellä ahdasta käytävää sijoitettuna samaan tapaan kuin siivouskomerot.
Myös Amerikka tuojotti ovea, ja Arthur kuuli hänen nielaisevan.

-No? Kumpi avaa? Alfred kysyi.

-Sinä, Englanti vastasi ykskantaan.

-Miksi minä?!

-Koska sinä olet nuorempi.

-Olet häijy. Minulla on vielä elämä edessä!

-Olen sinua vain neljä vuotta vanhempi, älykääpiö.
Amerikka tuhahti, ja Englanti oli kuulevinaan hänen mumisevan jotain, mikä kuulosti todella ilkeältä. Alfred tarttui kuitenkin ovessa olevaan kahvaan, ja väänsi sen auki.

Huone oli hämärä ja hyvin suuri. Jostain syystä siellä ei kuitenkaan ollut muita huonekaluja kuin paksun pölykerroksen peitossa oleva kapea sänky.
-Ei täällä mitään ole, Amerikka sanoi, ja Englanti oli kuulevinaan helpotusta hänen äänessään.
-Mennään, Arthur. Meidänhän piti etsiä Kiina-
Samassa Amerikka hiljeni, ja lähti kävelemään sänkyä kohti. Päästyään sen luokse hän viittoili kiihtyneen näköisenä Englannin luokseen.

Arthur kohotti hieman toista kulmaansa, ja asteli toisen valtion luo vähän hermostuneena siitä, mikä oli saanut tämän sen näköiseksi kuin hän olisi juuri todistanut sen että kuu oli juustoa.

-Katso! Amerikka huudahti ja osoitti sängyllä lojuvaa, revittyä punaista vaatekappaletta.

Englannin silmät laajenivat kun hän ymmärsi mikä se oli.
Kiinan takki.
Yhtäkkiä Amerikka kiljaisi, ja kääntyessään katsomaan Englanti huomasi jonkun seisovan huoneen nurkassa.

A/N: Noin, pitäkää vain hyvänänne! :) Yritän olla sitten vähän aktiivisempi tämän kanssa, mutta koulu painaa päälle ja tuota Kuorosotaa-ficciä fanfiction. netissä yritän päivittää suhtkoht usein.
Taputtakaa kaikki, joille on käynyt niin, että kun te kiirehditte bussiin, juoksette siihen, niin just ko te ootte pääsemässä siihen pysäkille, niin sitte ne lähtee!
*Taputaputapu*

NeitiMusta

  • ***
  • Viestejä: 977
  • Hakunamatata
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #17 : 13.05.2011 22:04:50 »
Oo.. ne on askeleen lähempänä. :) Kyllä kai Kiina löytyy, ja toivottavasti mahd. nopee sen jälkeen myös (ihanainen) Ranska. :)
Eihän tää luku varsinaisesti olu täynnä mitään tiukkaa toimintaa, mutta ehkä tää tyydyttää vähän mun jännityksen nälkää nyt kun venailen täällä sitä seuraavaa lukua. :)

Ehdottomasti tähän jatkoa! Tää on kyllä ihana! :) Tykkään tosi paljon. Ja jotenkin Englannin ja Amerikan välinen suhde on suloinen.. :) ♥☻

NeitiMusta. :)
Kliseiden vannoutunut liittolainen! ♥

MattYoru

  • Vieras
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #18 : 14.05.2011 13:01:46 »
Jatka pian! Haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, ja äkkiä!(sori, ei löydy taaskaan rakentavaa kommia)

Aoi Taki

  • ***
  • Viestejä: 71
  • Saa kutsua Lakuksi. :3 (NM on vain randomia~)
Vs: Punaisia jalanjälkiä
« Vastaus #19 : 22.05.2011 17:10:05 »
Jatkoa mahdollisimman pian, please~  ;D Kommentoida en osaa vieläkään.