Kirjoittaja: Dria
Beta: -
Genre: Draama, Angst, Tunnelmointi
Pari: Ankeuttaja/Voldemort
Summary: Jäinen kosketus sai kylmät vilistämään kulkemaan pitkin lyhyemmän miehen ihoa.
Ikäraja: K-11 // Beyond lisäsi.
Haasteet: Perspektiiviä parittamiseen (väärin)
A/N: Mitä voin sanoa? Halusin kirjoittaa tunnelmallista ankeuttajasta… Siinä kaikki. Ai ja en omista HP:ta. Jne…
// otsikko vaihdettu, koska vanha oli klisee
Kosketuksen jättämä kaipuu
Kruunukynttilän lepattava liekki maalasi varjoja jo valmiiksi hämärään huoneeseen. Varjot tanssivat seiniä kiertävillä kirjahyllyillä, kirjojen selkämyksillä ja kertoivat omia tarinoitaan. Pienen huoneen ainoaan ikkunaan muodostui hitaasti jäisiä kukkasia. Huoneen ilma oli kylmää, se sai hengityksen huuruamaan.
Huoneen rauhallisen äänettömyyden rikkoi vain hengityksen rahina, kun pimeässä erottuvat kaksi siluettia pysyivät liikkumattomina. Heitä olisi voinut kuvitella patsaiksi, niin liikkumattomia he olivat, ja näyttivät sulautuvan huoneeseen.
Pitempi heistä, väljään kaapuun pukeutunut mies liikautti päätään hieman. Hän katsoi liikkumatonta seuralaistaan pää kallellaan kuin miettien, mitä tehdä. Hänen kaapunsa hulmusi äänettömästi, vaikka huoneessa edes ilma ei uskaltanut liikahtaa painostavan tunnelman keskellä.
Hahmot katsoivat toisiaan haastavasti. Lyhyemmät miehen silmät kimmelsivät heikossa valossa, jonka raskas ilmapiiri tuntui näivettävän lähes olemattomaksi. Hän kohtasi pidemmän miehen hupun varjoihin kätkeytyneen tyhjyyden silmää räpäyttämättä.
Lopulta pidempi hahmo alistui, liikahti kohti lyhyempää miestä. Harmaat, kuolleet kädet koskettivat toisen kaljua päätä ja liukuivat niskaan. Liikkeissä oli varovaisuutta, hupun suojissakin pitempi hahmo varoi kumppaniaan, josta huokui vaarallisuuden aura.
Jäinen kosketus sai kylmät väreet vilistämään pitkin lyhyemmän miehen ihoa. Hän tunsi kylmät sormet ihollaan, ne polttivat jälkiä hänen vaaleaan ihoonsa ja veri pakeni hyytävän kylmyyden tieltä.
Pidempi hahmo kietoi kätensä omistavasti toverinsa ympärille ja heidän vartalonsa painautuivat yhteen. Jää kohtasi tulen, pelko pahuuden. He kaksi seisoivat huoneen paksulla matolla, jonka päälle oli muodostunut jäinen kuori.
Kylmä suu seurasi sokeasti miehen leuan kaarta painaen kevyitä suudelmia iholle. Hupun sisällä roihusi palava halu maistaa kiellettyä hedelmää, toisen miehen sielua. Huoneen toisessa päässä aiemmin liikkumattomana maannut käärme nosti päätään valmiina hyökkäämään, kuin vaistoten hahmon ajatukset.
Lopulta hahmo vetäytyi kauemmas, katosi huoneesta kuin taikaiskusta koleaan ulkoilmaan. Kylmyys, sade ja viima eivät häirinneet häntä.
Pimeään huoneeseen tulvahti lämpöä. Toinen mies katsoi silmät lasittuneina eteensä. Mielessään hän tunsi yhä toisen viileän kosketuksen kasvoillaan, kielletty kosketus oli polttanut häntä sisältä.
Huulet vain jäivät kaipaamaan kuolettavaa suudelmaa.
Kiellettyä suudelmaa.
***
Fin
A/N2: Jos viitsit lukea tänne asti, onko liikaa pyydetty, että jätät jonkinlaisen lyhyen kommentin? Ruusuja, risuja?