Kirjoittaja Aihe: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)  (Luettu 23833 kertaa)

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Salaiset ovet, K-7 (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #20 : 25.04.2012 00:01:37 »
Ilargia, paljon kiitoksia sekä sinulle että Novasa Manjalle yhteisestä kommentistanne. :) Oli ilo lukea sitä ja ajatuksianne.

Mainitsemaasi kirjaa en ole lukenut, mutta kuulostaa kiinnostavalta, pistän sen lukulistalleni. :) Olen lukenut hyvin vähän mitään mielensairauden tiimoilta, mutta jollakin tapaa tämä aihe ja etenkin Alicen ja Frankin kohtalo kiehtoivat ja on kiva kuulla, jos särkyneen mielen kerrontani tässä toimii uskottavasti.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Waulish

  • rohkupuusku Nedric ♡
  • Administrator
  • *****
  • Viestejä: 8 763
  • ”Mutta totta kai sitä munnaaki pittää olla.” #50
Vs: Salaiset ovet, K-7 (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #21 : 25.06.2014 01:55:24 »
Tervehdys Kommenttikampanjasta. (:

Vau. Tämä teksti on todella pysäyttävä ja tunteisiin vetoava. Tää herättää paljon tunteita ja ajatuksia - ja toisaalta tulee sellainen olo, että osaankohan sanoa tästä mittään. Vähän niin kuin Alice näkee asiat ympärillään ja pystyy toisinaan niitä tarkastelemaan mutta joskus taas tulee niistä hämmentyneeksi eikä aivan löydä niille merkityksiä tai pysty puhumaan niistä. Mulla on tään jäljiltä ehkä vähän samantapainen olo - mielikuvat ja fiilikset on tosi vahvoja, mutta sanoja on vaikea löytää. Se on mielestäni erittäin positiivinen juttu, koska se taitaa kertoa siitä, että tää teksti teki muhun syvän vaikutuksen, vetosi johonkin mitä on ehkä hankala tavoittaa sanoilla vaikka tunteilla se onnistuiskin. Tämä tarina meni suoraan sydämeen.

Yksi ensimmäisistä jutuista, jotka lukiessani kiinnittivät huomioni, on tuo, miten Alice kutsuu itteensä ja muita osastolla olevia hulluiksi. Sana, jolla on vähän ikävä kaiku ja jonka käyttämistä usein asiallisissa yhteyksissä vältellään - ja Alice, jota kai sitten voitaisiin pitää määritelmän mukaan hulluna, käyttää ite sitä sanaa. Siinä on jotain todella pysäyttävää. Alice tietää, ettei ole aivan normaali (hitsi kun tätä kommenttia on vaikea kirjoittaa, kun en oikein tiiä, mitä sanaa milloinkin käyttäisin ;D), eikä sillä ole ees tarvetta vakuutella normaaliuttaan - ja silti se tuolla miettii, että ei ne parantajatkaan kovin paljon ymmärrä. Tulee fiilis että loppujen lopuksi - ymmärretäänkö me koskaan täysin toisiamme? Kaikki näkee maailman eri tavoin, kaikki määrittelee asiat eri tavoin ja siten myös puhuu eri kieltä. Alicen tapauksessa se ehkä korostuu, kun kommunikointi muiden kanssa ei suju ihan vaivattomasti, mutta ei se tarkoita, että ongelmat oisivat vain "hullujen" ja "normaalien" välisiä, ei todellakaan, vaan ne on kaikkien välisiä. Sitä tämä tarina saa mut aattelemaan. Pidän siitä, miten olet esittänyt Alicen tuntevana ja ajattelevana persoonana, joka ehkä on erilainen kuin valtaosa väestöstä muttei lopulta niin erilainen kuitenkaan - tulkinta- ja kommunikointiongelmat vain ovat korostuneet. Inhimillisyys on kuitenkin selvästi läsnä tässä tarinassa, ja ehkä siksi Alice onkin jotenkin hurjan samaistuttava hahmo. Onnistut mielestäni todella hyvin asettumaan juuri Alicen näkökulmaan ja asettamaan lukijankin siihen. Kaikki tuntuu jotenkin kovin realistiselta.

Pottereissa se karkkipaperikohtaus on todella koskettava, ja onnistut mielestäni upeasti avaamaan sitä, luomaan sille raamit ja kertomaan tarinan sen taustalla. Tuntuu jotenkin todella realistiselta, että paperit avaavat Alicelle ovia menneisyyteen ja muistoihin - ihan niin kuin kipu, joka avaa ovia pelottaviin muistoihin, mutta karkkipapereihin liittyvät muistot ovat positiivisia. Paperit ovat jotain konkreettista, mihin varmaan liittyy hyviä mielikuvia menneisyydestä, ja ne mielikuvat ainakin osittain säilyvät papereihin yhdistyneinä. On koskettava ajatus, että ne ovat Alicelle salaisia ovia. Tuolla alussa Alice toteaa, että hulluille huoneen ovi on maailman raja, mutta Alicella onkin oma salainen reittinsä muuhun maailmaan. Ja ajatus siitä, että Neville ymmärtää, vaikka parantajat ehkä ovat turhautuneita koko käärepaperitouhuun... Sekin on todella koskettava. Vaikkei Neville tietäisikään, että Alicelle paperit ovat ovia menneisyyteen, niin varmasti ne Nevillellekin tavalla tai toisella ovat - ehkä ne muistuttavat Nevilleä äidistään, yhteisistä hetkistä.

Luulen, että niitä kutsutaan muistoiksi.
Tämä kohta itkettää mua. Niin pysäyttävä ja kaunis. Tässä jotenkin yhdistyy Alicen erilaisuus ja samanlaisuus suhteessa muihin ihmisiin - hän ei ole aivan varma nimestä, mutta hän tuntee ja kokee inhimillisesti, ihmisenä.

On koskettavaa, miten Alice tuntee, että Nevillessä ja ehkä Frankissakin on jotain erityistä. Rakkaus ja välittäminen ei ole yhtä tietoista tai muutenkaan samanlaista kuin ennen, mutta ne on kuitenkin jollain tapaa säilyneet. Musta on ihanaa, miten Alicen elämässä tuntuu olevan arvokkaitakin juttuja. On tuskaa ja kärsimystä mutta myös hyvää oloa, onnellisuutta.

Nyt vasta rupesin lukemaan muiden jättämiä kommentteja, ja mun on pakko vielä kompata Celepornia siinä, että tekstin kieli tukee sisältöä upeasti. Aika paljon lyhyitä virkkeitä, ei hankalia sivistyssanoja vaikka niitäkin olisi varmasti saanut ujutettua mukaan esimerkiksi noiden taikaliemien ja rauhoittamisloitsujen osalta. Tästä kävi hienosti ilmi se, että Alicen muisti ja ilmaisukyky ovat rajoittuneet.

Vaniljen kommenttia lukiessani rupesin miettimään tuota hattua, jota Alice kaipaa - ehkä se konkreettisena esineenä olisi tuonut jonkinlaista turvaa, lohtua tai positiivisia muistoja niin kuin nuo karkkipaperitkin. Muistan kun omalle mummolleni eräs "vest" eli liivi (mummoni oli Eestistä) oli tärkeä, hän piti sitä päällään melkein aina ja kun se oli pesussa, hän kyseli että missä se on. Mummo ei ollut dementoitunut, mutta se liivi oli hänelle kuitenkin tärkeä, ja niin mullekin jotkin konkreettiset esineet on tärkeitä ja muistoja verestäviä, varmaan aika monellekin. Todella ikävää, etteivät hoitajat osaa auttaa Alicea hatun kanssa.

Kiitos kovasti tästä upeasta lukuelämyksestä. ♥ Uskon, että tämä tarina ja näkökulma jää mieleeni pitkäksi aikaa. Olen tosi iloinen siitä, että linkkasit tämän Kommenttikampanjaan ja että satuin tämän sieltä ottamaan. (:


lately I’ve been looking hard
where is my love, where is my luck, where is my faith


my reason to die another day

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Salaiset ovet, K-7 (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #22 : 26.06.2014 11:52:53 »
Waulish, kiitos pitkästä ja pohdiskelevasta kommentistasi! :) Olen iloinen, että tälle tekstille löytyi sellainen lukija, joka sai siitä irti sen, mitä oli tarkoituskin tätä kirjoittaessani, ja on ilo kuulla, että mielestäsi onnistuin tämän ficin kanssa.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #23 : 05.04.2016 21:05:23 »
Tykkään tällaisista teksteistä, joissa pääsee kurkistamaan taikamaailman arkeen, esimerkiksi Taikaministeriön tai nyt tässä tapauksessa Pyhään Mungon kulissien taakse. Ei kovin kivalta näytä siellä, ei! Musta tuntuu, että taikamaailmassa on kyllä muutenkin nää mielenterveysasiat vähän rempallaan, Tylypahkan olematon opiskeliljahuolto as a case in point… :D Ja tietenkin tykkäsin Alicen ja Frankin tarinasta, jonka kerroit niin eleettömän kauniisti.

Tää oli samaan aikaan jotenkin lämminhenkinen ja surumielinen. Alice elää ihan omassa maailmassaan, jossa kaikki on ainakin suurimman osan ajasta jokseenkin hyvin. Jos ei ole, niin jo kohta tulee parantaja loitsuineen turruttamaan ikävät tunteet. Kai se on lohdullistakin, että vain lukija tietää, miten karmea Alicen ja Frankin kohtalo oikeastaan onkaan. 

Lainaus
Minulla on samanlaiset tohvelit kuin toisillakin hulluilla. Ne jotka eivät asu täällä, eivät käytä tohveleita vaan kenkiä. Lisäksi minulla on aamutakki ja yöpaita, mutta en löydä mistään hattuani. Olen aivan varma, että minulla on hattu, mutta vaikka etsin, en löydä sitä mistään.

Se, miten Alice on rakentanut oman maailmankuvansa ja tarinansa ympäristön vihjeiden ja omien hämärien muistojensa perusteella, oli kuvattu musta tosi viehättävästi ja uskottavasti. Miten erikoiselta parantajien hallitsema maailma Alicesta näyttääkään, ja miten erikoiselta hänen maailmansa näyttää heidän silmissään!  Musta on kiehtovaa, miten ihmisaivot toimiikin juuri noin: me löydetään säännönmukaisuuksia asioista ja kudotaan niistä oma tarinamme. Vaikea näitä taikavaurioita on mihinkään tosielämän sairauksiin verrata, mutta jotenkin tästä kuvauksesta tulee mieleen jotain sellaista, miltä dementia-potilaan maailma voisi kenties näyttää.

Joku jossain keskustelussa täällä Finissä sanoi, että häntä oli jäänyt vaivaamaan, kun Alicen Nevillelle antamilla karkkipapereilla ei ollut mitään juonellista merkitystä. Tässä tekstissä tulee musta esille juuri se älyttömän suuri ja tärkeä merkitys, joka niillä papereilla oli sekä Nevillelle että Alicelle.

Minäkin pidin siitä, miten olit käyttänyt sanaa "hullu". ikään kuin "erilaisen" tai "meidän" synonyymina sen sijaan, että se olisi liitetty sairauteen tai siihen, että on jotenkin vääränlainen.

Kiitos paljon tästä! Pitää lukea sun muitakin tekstejä. <3

her shaking shaking
glittering bones

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #24 : 05.04.2016 23:19:09 »
Kiitos kommentistasi, sugared! :) Ilahduttaa kuulla, että teksti toimi sinulle hyvin.

Lainaus
Joku jossain keskustelussa täällä Finissä sanoi, että häntä oli jäänyt vaivaamaan, kun Alicen Nevillelle antamilla karkkipapereilla ei ollut mitään juonellista merkitystä. Tässä tekstissä tulee musta esille juuri se älyttömän suuri ja tärkeä merkitys, joka niillä papereilla oli sekä Nevillelle että Alicelle.
Minä odotin koko kirjasarjan ajan, että joku syvällisempi merkitys juonen kannalta tulisi esille noiden karkkipaperien suhteen. Oli tosi pettymys, kun siihen ei enää palattu, niinpä päätin käsitellä asiaa itse.

Lainaus
Tykkään tällaisista teksteistä, joissa pääsee kurkistamaan taikamaailman arkeen
Sitten melkein voisinkin suositella sinulle muitakin ficcejäni. Tykkään nimittäin kirjoittaa juuri sellaisista asioista. :) Ehkä esimerkiksi juurikin kymmenvuotinen ja edelleen keskeneräinen iki-ficcini Kuhinaa kotikolossa (K-15) voisi olla sellainen, josta pitäisit, siinä on kuvattu sota-ajan arkea ja "HP-historiaa" tavallisen velhoväen näkökulmasta.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 069
  • Sateenvarjounelmia
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #25 : 05.07.2017 13:56:31 »
Ihan ensin suuren suuret pahoittelut, että olen näin paljon myöhässä näiden kommentointieni kanssa, mutta komppiksesta olen viimeinkin tullut suorittamaan rästejäni!

Sinun kielenkäyttösi on kaunista ja monet kielikuvat ovat niin sopivia ja edukseen erottuvia, kuten esimerkiksi maailman rajana toimiva huoneen ovi tai olemisen kuuntelu. Jotenkin tämän melankolinen tunnelma veti mukaansa saman tien ja vähän rakastuin, vaikken tiedä saako tällaiseen tekstiin oikeastaan rakastua.

Olet onnistunut tekemään raadollisesta kaunista. Se, miten ajatukset ovat liian vaikeita ymmärtää ja todellisuudesta puuttuu liikaa paloja, jotta siitä saisi järkevän kokonaisuuden, on varmasti monelle pelottava tilanne jo ajatuksen tasolla. Ja jotenkin tämä teksti antaa myötäelää sen tilanteen ja ne tunteet, eikä tarvitse poistua oman elämän turvallisuudesta lopullisesti.

Sitten päästään kauniisiin papereihin, niiden tuomiin muistoihin ja Nevilleen. Se melankolia, johon alkutekstissä rakastuin, tulee jotenkin käsin kosketeltavaksi, ja yhtäkkiä kaikki sanat menevätkin suoraan tunteisiin. Lopetus on samanaikaisesti niin kovin sydäntä riipivä ja silti niin kaunis, ja minusta tuo ajatus, että Neville näkee ne salaiset ovet, on jotenkin surullisella tavalla kovin lohduttava.

Tämä on upea teksti, joka herättää lukijassa niin paljon ajatuksia ja tunteita, ja sitten kuitenkin onnistuu jättämään (ainakin minut) niin kovin sanattomaksi, että ihan turhauttaa. Joten niinpä kiitän ja kumarran, ja lopetan sopertelemisen.

Kiitos. <3


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #26 : 06.07.2017 23:40:07 »
Kiitokset sinulle kommentistasi, Saappaaton. :) Olin reissussa niin ei pikku viivästys haitannut mitään.

Valitsit kivat tekstit kommentoitaviksi, tämä varsinkin on sellainen, joka edelleen sykähdyttää itseänikin koskettavuudellaan. On siksi erityisen ilahduttavaa kuulla että lukija on pitänyt itselle tärkeästä ficistä. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 984
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #27 : 18.08.2018 14:14:14 »
Heissan! Nappasin tämän sulta kommenttikampanjasta, koska tämä on niin koskettava ja mun on jo pitkään pitänyt kommentoida tätä.

Kokonaisuutena tää teksti on aivan todella hieno ja siihen sellaiseen fiilikseen pääsee ihan ensimmäisistä lauseista lähtien. Mulle on tullut aina tätä lukiessa vähän sellainen fiilis, että aivan kuin tämä alkaisi kesken, jotain tärkeää on tapahtunut Alicen mielessä, ennen kuin hänen ajatukset on alkanut kulkea tähän suuntaan, nämä alkulauseetkin on sellaiset, että ihan kuin niitä ennen olisi ollut jotain ja musta se sopii tosi hyvin tähän tekstiin. Tässä ei kuitenkaan kerrota kuin vain Alicen ajatuksia tuolta, eikä esim tietyn ajanjakson tapahtumia.

Lainaus
Luulen, että on myös hulluja, joilla asia on päinvastoin, ainakin kuvittelisin niin olevan. Mutta on vaikea sanoa, en oikein tiedä. En tiedä montaakaan asiaa. Tuntuu että niin moni asia lipuu ohi mieleni. En ole varma oikein mistään.
Tykkään tosi paljon miten tässä tekstissä tuodaan esille sitä miten Alice muistaa, muttei kuitenkaan muista. Esim tässä, koska hän on varmasti ennen tiennyt tällaisia asioita, mutta nyt on jäljellä enää muistikuva, tätä elävöittää musta tosi hyvin läpi teksin luulen, ehkä, kai ynnä muut vastaavat sanat.

Oon vähän kahtiajakoinen tämän kivun kanssa, kun en muista, että puhuttiinko kirjassa siitä, oliko Alicella ja Frankilla enää kipuja. Toisaalta vähän jännä, koska eihän kidustuskirous satu kuin vain silloin kun sitä oikeasti "tehdään" toisaalta taas ihan uskottavaa, että siitä kivusta on jäänyt edelleen sellainen jälki.
Lainaus
Se ei välttämättä helpota minun oloani, mutta se helpottaa parantajien oloa, ja toisten hullujen.
Tämä oli musta tosi karusti sanottu niistä loitsuista. Alicen olo ei ole tärkein, vaan parantajien, koska jos kaikki hullut on rauhassa niin parantajilla on parempi olla. Tekee tosi surulliseksi. Oli myös tosi surullista lukea Frankista, ja siitä, ettei Alice oikeastaan muista omaa miestään, ei nimeä tai mitään vaikka se nimi välillä onkin ihan kielenpäällä ja kaikki ne muistot. Olisin halunnut Pottereissa päästä syvemmälle tutustumaan tähän kaksikkoon ja siihen miksei heitä voi taioin parantaa, koska taioilla voidaan kuitenkin tehdä niin paljon - parantuivatko he kenties myöhemmin, kun taiat kehittyivät kohti nykypäivää mennessä? Jotenkin hankala uskoa että taikamaailmassa olisi oikeasti hirveänpaljoa pitkäaikaissairaita.

Lainaus
Ne jotka eivät asu täällä, eivät käytä tohveleita vaan kenkiä.
Tällaset yksinkertaiset asiat tässä tekstissä oli jotenkin tosi kohdallaan. TÄmä ja hatun kaipuu teki tästä jotekin helpommin Alicen päänsisään menevää, sellaisia pieniä arkisia asioita, jotka oikeesti tarkoittaa kuitenkin ihan hirveän paljon.

Se, ettei Alice muistanut Nevilleä, oli ehkä koko tekstin surullisimpia asioita. Kirjoista tutut karkkipaperit olit musta saanut tosi hyvin upotettua tähän tekstiin ja Alicen ajatukset ja tunteet jotenkin on sydäntäsärkeviä.
Lainaus
Vaikka hetken aikaa hän näyttääkin aivan samalta kuin hullu mies ennen purskahtamistaan itkuun, hänen poskilleen kaartuu sama hymy kuin onnellisen kuvan naisella.
TÄmä melkein rikkoi sydämen, koska tässä Alice on kuitenkin niin lähellä totuutta, mutta ei enää yksinkertaisilla ajatuksillaan pysty yhdistelemään asioita ja ymmärtämään sitä kaikkea. Se, että Alice antoi karkkejaan myös Frankille oli musta suloista. He löytävät toisensa kaiken tämän jälkeenkin. <3

Tämä teksti oli kokonaisuutena tosi hieno ja koskettava. Kaikki oli kohdallaan (tekstissä) ja jotenkin kuulosti tosi uskottavalta ja hyvin sopisi myös oikeisiin kirjoihin tämä tarina. Kiitos tästä hirmuisen paljon. Tällaista taidetta tarvitsee aina välillä.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #28 : 23.08.2018 22:25:53 »
Kiitos ihanasta ja pohdiskelevasta kommentistasi, Lyra! :) Juuri tällaista on tosi kiinnostavaa lukea kirjoittajana. :)

Lainaus
Oon vähän kahtiajakoinen tämän kivun kanssa, kun en muista, että puhuttiinko kirjassa siitä, oliko Alicella ja Frankilla enää kipuja. Toisaalta vähän jännä, koska eihän kidustuskirous satu kuin vain silloin kun sitä oikeasti "tehdään" toisaalta taas ihan uskottavaa, että siitä kivusta on jäänyt edelleen sellainen jälki.
Minäkään en muista sitä (ainakaan enää nyt) varmaksi, mutta ajattelisin sen ikään kuin hermokivun tapaisena, sellaisena joka jää kolottamaan enemmän tai vähemmän jälkikäteenkin. Ajoittain, kenties vaihdellen. Kyllähän Harryllakin kidutuksen jälkeen olo tuntui heikolle ja pahalle, mutta hänelle se kesti vain hetken, kun taas käsittääkseni Alice ja Frank kirjaimellisesti kidutettiin hulluuteen asti. Siihen tarvitaan sen verran enemmän tehoja, ja kidutuksen kestoaikaa, että jos tulos on pysyvä sairaalahoito, ei se voi mitenkään kovin kevyttä olla. Tämä nyt on tietysti oma tulkintani, ja sopii tähän tekstiin, joten käytin sitä siinä, niin julmaa kuin se hahmoja kohtaan onkin.

Kiitos että löysit tämän ficin ja ymmärsit sitä niin hyvin. :)

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

zilah

  • Sydänten kapteeni
  • ***
  • Viestejä: 712
  • "Olet tullut laivaan, luumuseni?"
    • Zilahin Kirjasto
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #29 : 11.10.2019 11:42:40 »
Kommenttikampanjasta päivää!  :)

Minä luen äärimmäisen harvoin näin surullisia tarinoita, mutta jollakin tapaa tämä veti minua puoleensa.

Alicen ja Frankin kohtalo on aivan ehdottomasti yksi  surullisimmista Potter- fandomissa. Minun käy heitä hirveästi sääliksi, mutta vielä enemmän Nevillea, joka joutuu näkemään vanhempansa tuollaisina. Tuo osasto sinänsä kuulosti melkoisen ankealta paikalta, kun asukkaat eivät koskaan pääse ulos, vaan heidän maailmansa raja on tosiaan tuo ovi. Siitä tulee väistämättä sellainen pysähtyneisyyden tila, tai, niin kuin Alice onnistuneesti kuvaa, kelluminen ajattomassa tyhjiössä.

Tuo kuvattu kipu itsessään satutti aika tavalla, koska se liippaa omaa elämääni liiankin läheltä. Läheiseni on kipukroonikko, ja hän kärsii pysyvistä hermokivuista. Tosi on, että tuo kipu on sellaista, että siihen eivät lääkkeetkään auta täysin. Voin hyvin uskoa, että Alicen ja Frankin tilanne on jokseenkin sama.

Kaiken surullisuuden alla tässä tarinassa oli silti lämpöä ja lohdullisuutta. Nuo karkkipaperit, ja miten Alice samaisti ne salaisiin oviin, jonka kautta saattoi hetkeksi päästä pakenemaan osaston turruttavaa arkea. Samoin tuntui hyvältä lukea, että Alice kuitenkin jollain tasolla tunnisti Frankin ja Nevillen. Tai, vaikkei heitä persoonina, niin kuitenkin hän ymmärsi sen, että he olivat joskus olleet hänelle tärkeitä.

Kaunis ja haikea tarina, joka sai kyyneleet silmiin, mutta silti lämpimän tunteen sydämeen. Kiitos! <3


zilah

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #30 : 15.01.2020 23:25:57 »
Myöhäinen mutta ISO kiitos kommentistasi, zilah! <3 Ihana kuulla, että tämä kosketti.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 642
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #31 : 20.01.2020 20:03:12 »
Halusin vielä kiittää siitä kommentistasi Kotitonttuun, joten tongin listaustasi ja bongasin tämän, mikä kuulosti kiintoisalta! (:

Siis apua, miten tätä pitäisi oikein kommentoida. Tämä oli todella kipeän upeasti kirjoitettu teksti! Osasit tosi hienosti kuvailla Alicen päänsisäistä elämää tällaiselle normaalijärkisellekin ihmiselle. Olit myös käyttänyt tosi hienosti tuota "hullu"-sanaa, kun sitä oli toistettu usein, mutta samaan aikaan se ei tuntunut toistamiselta, koska se oli Alicen itsensä ajatuksia, ja ajatuksissa nyt voi toistaa samoja asioita vaikka miljoona kertaa ilman, että se tuntuu sen toistamiselta. Olit myös tuonut tässä tosi hienosti esille muitakin hahmoja, erityispisteitä haluan antaa tuosta ylimääräisestä herrasta, jonka vuoteen eteen vedettiin verhot, koska ainakin oletan tämän olevan se ihmissusi-tapaus, mikä Mungossa oli silloin vitoskirjan aikaan. Toki, Frankin ja Nevillen kuvaukset olivat tosi osuvia, mutta näistä muut ovat puhuneet jo aiemmin, niin halusin sitten itse nostaa myös tuon esiin, kun tykkäsin siitä. (:

Tätä on jotenkin todella vaikea kommentoida, kun en oikein tiedä itsekään, että mitä haluaisin sanoa, kun on niin monta juttua, mihin tekisi mieli tarttua, muttei tiedä että mistä aloittaa. Tykkäsin kuitenkin aivan älyttömän paljon, tämä oli todella upeaa ja koskettavaa luettavaa!

Kiitoksia tästä, tämä oli kyllä oikein mielenkiintoinen kuvaus Alicen mielenmaisemasta! ((:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Thelina

  • Ilomarja
  • ***
  • Viestejä: 2 552
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #32 : 01.11.2020 16:31:47 »
Onnea kommenttiarpajaisten voitosta! Tämä kiinnitti huomioini, sillä Alicesta ja Frankista on tullut luettua aika vähän. Tätä lukiessa Alicen ajatukset tuntuivat aluksi jopa melkein järkeviltä, mutta mukaan sekoittui pian elementtejä, jotka paljastivat, ettei hän ole kunnossa. Tässä oli todella monta koskettavaa ja sydäntäsärkevää kohtaa, kuten se, että "hulluille ovi on koko maailman raja",  miten Alicen vuoteen vieressä nukkuu itkevä mies, miten sanat eivät enää tule ulos sellaisina kuin pitäisi ja kaikkein eniten se, millaisen selityksen olit keksinyt noille käärepapereille. Tuli sellainen tunne, että Neville on ehkä ainoa, joka ymmärtää äitiään ja tämän ajatuksia niiden osalta ja siksi säästää jokaisen paperin, vaikka mummi kehottikin kirjoissa häntä heittämään ne pois.

Lainaus
Minulla on samanlaiset tohvelit kuin toisillakin hulluilla. Ne jotka eivät asu täällä, eivät käytä tohveleita vaan kenkiä. Lisäksi minulla on aamutakki ja yöpaita, mutta en löydä mistään hattuani.
Tämä oli mielestäni myös hieno kohta ja kuvasi Alicen hämärtynyttä ajatuksenjuoksua.

Lainaus
Vaikka hetken aikaa hän näyttääkin aivan samalta kuin hullu mies ennen purskahtamistaan itkuun, hänen poskilleen kaartuu sama hymy kuin onnellisen kuvan naisella.
Voi itku, miten tämä lopetus koskee sydämeen :'( Neville on yksi suosikkihahmoistani, eikä hänenkään ole ollut helppo nähdä omia piirteitään parantumattomasti sairaiden vanhempiensa kasvoilla.

Kiitos tästä, hieno ja koskettava teksti!
Kurkista listaukseeni

Avatar Ingridiltä ♥

hiddenben

  • Yksinpurjehtija
  • ***
  • Viestejä: 2 747
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #33 : 07.11.2020 14:04:29 »
Kommenttiarpajaiset toivat minut tämän tekstiin ääreen ja se olikin suuri ilo, sillä tämä teksti on hurjan hieno ja samalla sydäntäsärkevä. Tällaisia vanhempia ficcejä tulee luettua melko harvoin, mutta on hienoa huomata, että tämän ficin tulkinta on edelleen raikas ja uuden tuntuinen, sillä Frankista ja Alicesta on kaikkien näiden vuosien aikana kirjoitettu todella vähän.

Mielestäni tässä tekstissä hienointa on sen tasapainottelu selväjärkisyyden ja hulluuden, tiedon ja tietämättömyyden välillä. Alicen ajatukset kulkevat kuin virta, tarttuen vain välillä epäkohtiin tai asioihin, jotka herättävät jonkinlaisen muiston. Vähän kuin puron mukana kulkeva lehti, joka kulkee, mutta tarttuu välillä kiviin tai purossa kelluviin oksiin, jatkaakseen sitten jälleen matkaansa. Kuvaus kidutuskirouksen tuhoamasta mielestä on onnistunut ja pidän tulkinnastasi siitä, millaisen jäljen kidutus jättää jälkeensä. Lukija saa samalla itse miettiä, mistä kaikesta Alice puhuu. Olet poiminut alkuperäisestä teoksesta vihjeitä ja tunnistettavia asioita, mutta samalla rakentanut itse paljon.

Pidin siitä, miten Alice miettii suhteitaan osastolla oleviin ihmisiin, millaisilla tavoilla hän on opetellut ymmärtämään tilannettaan (erityisesti tuo Ne jotka eivät asu täällä, eivät käytä tohveleita vaan kenkiä.). On myös mielenkiintoista, miten hänellä ei ole tarvetta taikomiseen tai kaipuuta omaan taikasauvaan. Ajattelisin, että varsinkin taikaperheissä kasvaneille taikuus on osa omaa itseä ja kun se heiltä riistetään, jää jälkeen olo siitä kuin jokin aina puuttuisi. Tässä sitä ei kuitenkaan ollut, aivan kuin taikuus ei olisi heille enää olemassa muuta kuin taikaliemien muodossa. Se on surullista, mutta samalla näin ficcaajan näkökulmasta mielenkiintoinen näkemys!

Kaiken kaikkiaan tämä on todella hieno ficci, joka herättää uusia ajatuksia velhomaailmasta! On myös hienoa lukea, että tämä teksti on herättänyt muissakin vahvoja tunteita :) Kiitos tästä!

between the sea
and the dream of the sea

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #34 : 10.11.2020 00:22:51 »
Suuret kiitokset tämän valinneille Thelinalle ja hiddenbenille. <3 Ja erityisen suuri ja myöhäinen kiitos sinulle, LillaMyy, kun jostain syystä en ole heti näköjään onnistunut kommenttiisi vastaamaan. <3

Ilahduttaa kuulla, että tämä ficci on onnistunut yhä puhuttelemaan ja koskettamaan lukijoitaan. Tämä oli myös minulle kirjoittajana teksti, joka nostatti vahvoja tunteita pintaan.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~

Linne

  • ***
  • Viestejä: 696
  • Hämmentynyt pesukarhu
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #35 : 13.08.2023 19:25:52 »
Kommenttikampanjasta päivää!

Heti kun näin sun listauksessa ficin Alicesta tartuin tähän. Mua on aina kiinnostanut, millaista Alicen ja Frankin elämä Pyhässä Mungossa oli ja paljonko nämä oikeasti ymmärsivät tilanteestaan. Tämä ficci vastasi siihen sydäntäsärkevällä tavalla.

Osasit mahtavalla tavalla kuvata Alicen sielunelämää. Yhtäältä hän ei tunnista edes omaa aviomiestään eikä oikein poikaansakaan, mutta toisaalta hän tuntuu olevan yllättävän perillä siitä, mikä hänen tilanteensa on ja miksi hän on Pyhässä Mungossa. Hän myös ymmärtää miksi hoitajat lääkitsevät häntä: eivät siksi, että haluaisivat auttaa häntä vaan siksi, että osastolla olisi rauhallista.

Lainaus
Hullujen ei kuulu lähteä pois, meidän paikkamme on tässä huoneessa. Mutta minä karkaan, salaa. Pakenen salaisista ovistani.

Tässä kohti näkyi sydäntäsärkevällä tavalla, millä tolalla "hullujen" hoito taikamaailmassa on. Alice itsekään ei usko, että häntä yritetään millään tavalla parantaa, häntä vain pidetään lukkojen takana pois muiden joukosta. Tästä tuli mieleen entisajan mielisairaalat ja ne kamalat kohtalot, mitä niissäkin laitoksissa on koettu.

Kaikesta huolimatta entinen Alice ei kuitenkaan ole täysin kadonnut: hän muistaa vielä välähdyksiä elämästään ja. Monella tavalla minulle tuli tästä kirjasta mieleen Edelleen Alice -kirja, joka kertoo siitä, miten Alzheimeria sairastava potilas hiljalleen unohtaa perheenjäsenensä ja myös itsensä. Ihan kuin kirjan Alice, myös tämän kirjan Alicella on edelleen tunteet jäljellä: hän tunnistaa poikansa ja tietää rakastavansa tätä, vaikka ei muistakaan edes pojan nimeä.

Tästä tekstistä jäi tietyllä tavalla surullinen olo, kun mietti, olisiko Alice voinut toipua, jos olisi saanut hoitoa sen sijaan, että häntä vain pidettiin säilössä Pyhässä Mungossa. Hyvin ajatuksia herättävä teksti, kiitos kovasti tästä!
Kaikki perinteet ovat typeriä. Siksi ne ovat perinteitä

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 712
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Salaiset ovet, S (Siunattu hulluus -haaste)
« Vastaus #36 : 22.08.2023 22:34:38 »
Lämpimät kiitokset ficcini lukemisesta ja kauniista kommentista, Linne! Tämä on mnulle yksi tärkeä teksti, sillä Alicen raskas kohtalo puhutteli minua paljon kirjoissa.

Tästä tekstistä jäi tietyllä tavalla surullinen olo, kun mietti, olisiko Alice voinut toipua, jos olisi saanut hoitoa sen sijaan, että häntä vain pidettiin säilössä Pyhässä Mungossa.
Kenties olisi. Jotenkin oli mielenkiintoista miettiä sitä vanhanaikaisen (suorastaan historiallisen) ja modernin (miltei futuristisen) vaihtelua velhomaailman toimissa. Heillä on keinonsa korjata luita ja elvyttää vammoja taian avulla, mutta vaikka onkin mahdollista unhoituttaa ja palauttaa muistoja, ei särkyneelle mielelle tunnu olevan muuta parannuskeinoa kuin lukita piiloon ihmisten silmistä...  :'( Se on surullista ajateltavaa. Alzheimer ja muistisairaat ihmiset toimivat tälle tekstille innoittajana, ja toivon kovasti, että heistäkin jokaisella olisi keinonsa elää jotakin kaunista ja rakasta uudestaan, edes jossain mielensä syvyyksissä.

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~