Kirjoittaja Aihe: Joutsenet | S, angst, one-shot  (Luettu 1783 kertaa)

Angelika

  • Vieras
Joutsenet | S, angst, one-shot
« : 05.09.2010 21:35:48 »
Ficin nimi: Joutsenet
Kirjoittaja: Angelika
Tyylilaji/Genre: angst
Ikäraja: S
Summary: Jos olisit täällä, ehkä nauraisin, jos olisit täällä, ehkä uskaltaisin itkeä.

A/N: Tämä on nyt täyttänyt kirjoitelma-kansiotani noin pari viikkoa, kirjoitin tämän,
koska tunsin oloni sillä hetkellä todella surulliseksi. Kommentit lämpimästi tervetulleita!

Kun käännyn katsomaan kohti iltaruskossa kylpevää järveä, näen siellä joutsenet, jotka lipuvat uljaasti parittain, mutta silti ylpeinä, yksin.
Järven värit ympäröivät niiden puhdasta valkeutta, valkeutta, jonka minä ja sinä olemme kadottaneet. Puiden varjot lyövät tummuutensa
 päälleni, mutta minä en ahdistu, olen tottunut pimeyteen. Ainoa ongelmani on, etten ole tottunut elämään ilman sinua, ylöspäin kaartuneita
 suupieliäsi, iloisena pilkehtiviä silmiäsi. En kaipaa vain onnellisia hetkiä, vaan myös kyyneleitäsi, lempeää ääntäsi, kun minä itken.

Joutsenet lipuvat hieman erilleen ja minä muistelen sinua. Sitä, kuinka laineet erottivat meidän elämämme toisistaan, katkaisivat langat,
jotka sitoivat sinut minuun, minut sinuun. Kohtalo napsaisi ne poikki yhtä nopeasti, kuin me olimme sitoneet ne yhteen, toivoneet niiden pitävän ikuisesti.

Maisema ympärilläni loistaa kauneudellaan, raikkaudellaan, millä vain. Minä en enää välitä, en välitä, ennen kuin sinä tulet ja sanot, ettet koskaan jättäisi
 minua yksin, ettet makaa maassa surullisen paksu, viiden metrin multakerros ruumiisi päällä.

Me haaveilimme yhdessä, ennen kuin kuoleman linnut korjasivat sinut pois. Puhtaan valkeissa puvuissaan ne kuljettivat sinut jonnekkin, ja toivon,
 että se todellakin on parempi paikka. Kuin joutsenet, ne repivät lempeästi sinusta viimeisenkin jäljellä olevan elämän, hymysi, kyyneleesi, ne repivät sinut irti minusta.
  
Ehkä katsot minua nyt, ehkä tiedät, että ajattelen sinua. Se ei kuitenkaan ole sama asia, koska en voi nähdä sinun hymyilevän minun typerille ajatuksilleni
 tai puhuvan kanssani. Jos olisit täällä, ehkä nauraisin, jos olisit täällä, ehkä uskaltaisin itkeä.
  
Vesi kuljettaa joutsenparin yhä kauemmas minusta, mutta en välitä. Katson vain niiden perään ja toivon, että järven pienet, liplattavat laineet toisivat sinut takaisin.
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 19:36:50 kirjoittanut flawless »

Siisukka

  • ***
  • Viestejä: 41
  • I just want to be unbreakable
Vs: Joutsenet
« Vastaus #1 : 09.09.2010 17:04:20 »
Pidän kuvailustasi ja käyttämistäsi kielikuvista (toivottavasti nuo eivät meinaa ihan samaa asiaa). Ihanan tunteikas pieni nami. Oikeastaan toistit tarinassa aika paljon samaa, mutta toisaalta, juonihan pyöri kiinteästi joutsenten ja veden ympärillä. Uskon sen kuuluneen tarinan laatuun.

En todellakaan tiedä mikä muu eläin olisi ollut yhtä hyvin tähän tarinaan sopiva kuin tuo joutsen.
Spread your wings and just fly free
-The Giant Leap

Angelika

  • Vieras
Vs: Joutsenet
« Vastaus #2 : 14.09.2010 17:04:22 »
Siisukka, kiitän kommentistasi. Joo, itse asiassa tää koko teksti lähti joutsenista ja järvimaisemasta, tää oli
sellainen harvassa esiintyvä kirjoitus multa, johon keksin jopa otsikon etukäteen.
Kävin muuten lukemassa sinun "Hetken vihreä" -kirjoituksesi ja heitin kommentilla :--D