Kirjoittaja Aihe: Kelmien 4. vuosi Tylypahkassa, k-11  (Luettu 7444 kertaa)

Contessa

  • ***
  • Viestejä: 711
Vs: Kelmien 4. vuosi Tylypahkassa, k-13
« Vastaus #20 : 23.01.2011 15:14:25 »
kuolotas // toivokaamme niin :D

tumblrpoetryicons
'til the veins run red and blue

Contessa

  • ***
  • Viestejä: 711
Vs: Kelmien 4. vuosi Tylypahkassa, k-13
« Vastaus #21 : 10.08.2011 16:48:01 »
eli tuhokaksikko Contessa & Kuolotar on palannut, tässä uusi luku (: alku on jonkinasteisesti vanhaa tuotantoa mutta juu uuttakin on mukana :') toivottavasti pidätte ~

7. luku

Uusi viikko oli alkanut. Kelmit olivat aamupalalla. Pojat nurisivat viikonlopun tapahtuneista, mutta olivat innoissaan päivän huispausottelusta Rohkelikko vastaan Luihuinen. Nicole ja Natalie ilmestyivät syömään ja istuivat pöytään. Tytöt katsoivat kummastuneina kelmejä.
- Mitä jännää tänään tapahtuu, Nicole kysyi tyynesti voidellessaan paahtoleipäänsä
- Moneltako ryhdyitte nukkumaan? Natalie kysyi kaataessaan mehua ja katsellen Siriusta.
- Elämää tärkeämpi asia, aloitti James dramaattisesti.
- Ahaa, siis huispausta, ymmärsi Natalie.
- Mitä huispaus on? Kysyi Nicole muka tietämättömänä
- Etkö sinä onneton tiedä mitä on huispaus, kiihtyi Sirius.
- Oikeastaan en, keihästetäänkö siinä joku? Nicole kysyi leikkisästi mitä kelmit eivät huomanneet. Siriuksen alkaessa mahtipontisesti ja Rohkelikkoa suosien selittää huispauksen perusajatusta, Natalie riensi kertomaan, että Nicole vain pilaili.
- Me menimme kahdeltatoista nukkumaan, Remus sanoi äkkiä
- Jaa me menimme puoli kolmelta, Natalie vastasi tyynesti. Sirius oli saada hepulin ja Remus näytti tyrmistyneeltä.
- Ääh, ei se niin myöhäistä ole, yleensä me mennään vasta neljän jälkeen, vähätteli Nicole. Pöllö lensi sisään ja laskeutui Nicolen ja Natalien väliin sekavasti huhuillen se näytti hieman juopuneelta.
- No mutta Pändis, et kai ole taas juhlinut liikaa, Natalie tiedusteli pöllöltä ankarasti. Vastaukseksi hän sai kuolleen hiiren lautaselleen.
- YÄÄÄÄÄÄÄK, Pändis, et saa enää ikinä juhlia, Natalie kirkui nyt jo tyytyväisemmän näköiselle pöllölle. Nicole haistoi pöllöä ja totesi sen juoneen samppanjaa.
- Ne ovat varmaan taas huudattaneet stereoita kolmeen asti, Nicole huomautti.
- Ei ihmekään, jos se on väsynyt.
- Mutta että oksentaa minun lautaselleni, KATSO MINUN RUOKAANI, Natalie kirkui.
- Näyttää hiireltä, havaitsi Nicole.
- Arvaa kuka kirjoitti meille? yllytti Nicole Natalieta arvaamaan.
- Pändiksen äiti, joka tahtoo sen takaisin, ehdotti Natalie toiveikkaasti. Kelmit mulkaisivat toisiaan ja Remus oli pudonnut tuolilta.
- Ei vaan pirttihirmulta, Nicole lisäsi tyynesti katsoen pöllöään.
- Ai mummilta, Natalie kysyi seuraten silmä kovana Pändistä.
- Onko hänen nimensä Pirttihirmu? kysyi Sirius ihmeissään suu auki.
- Ei tietenkään, mutta kaikki sanovat häntä sillä nimellä. Jopa hänen ex-miehensä, mutta hänen ei kylläkään olisi kannattanut tehdä sitä. Voivoi, tuumasi Natalie hieman surullisesti. Kaikki kiirehtivät liemitunnille. Tytöt olivat hieman väsyneitä ja kuulivat kaiken väärin mitä Professori Kuhnusarvio ja haukottelivat.
- Kuka tietää mitä tarvitaan elävien kuolleiden juomaan, kysyi Kuhnusarvio ja antoi katseensa kiertää luokassa. Oli hiljaisempaa kuin haudassa, edes Remus ei vastannut.
- Öö mitä kysyit? Natalie kysyi hämmästyneenä. Nicole piti silmiä auki mutta nukkui selvästi. Kuhnusarvio näytti hyvin väsyneeltä mutta toisti kysymyksen. Tunti oli hyvässä vaiheessa kun Nicole kaatui pataansa.
- Neiti Problema, siihen liemeen ei kuulu ihmistä, huomautti Kuhnusarvio. Remus katsoi aivan ihmeissään Nicolea. Kyllä hän tiesi, että Nicole on lahjakas, mutta että työntää päänsä tutkiakseen lientä! Menee yli ymmärryksen.
- Oletko kunnossa? kysyi Remus melkein huolestuneena. Nicole ei vastannut, mutta näytti aika sekavalta. Silmät olivat auki, mutta muuten hän tuntui enemmänkin nukkuvan.
- Hmm, kaipaa lisää suolaa, mumisi Nicole. kaikki katsoivat häntä aivan ihmeissään
- Onpa erikoinen tapa tarkistaa liemi, varsinkin kun liemi tappaisi koko luokan, Kuhnusarvio lisäsi närkästyneenä.
- Mikä on arvosanasi liemissä? kysyi Kuhnusarvio Nicolelta
- En minä muista, Nicole vastasi nousten ylös noidankattilastaan.
- Onko se peikko, kysyi Kuhnusarvio
- Voi ei, parempi, se on kuin upea, mutten muista mikä se on, vastasi Nicole silmäillen Professoria.
- Ei kai se ollut upea, Kuhnusarvio kysyi varovaisesti. Nicolen kasvot kirkastuivat.
- Juuri se, hän riemastui. Kuhnusarvio oli puulla päähän lyöty, ja katsoi Nicolea ihmeissään. Hiljaisuuden katkaisi vain silmät auki nukkuvan Natalien hiljainen ”mimimimimimimimi”-ääntely. Nicole vaihtoi vaivautuneena painoa jalalta toiselle ja lopulta siirtyi käsilläseisomis-asentoon ja lähti kävelemään paikalleen. Kuhnusarvio huokaisi oikein syvään ja jatkoi sitten opetustaan.

Huispausottelussa ilma oli ehtinyt jo viilentyä, olihan jo joulukuun alku.
- Hyvä, Rohkelikko, hurrasi Natalie täristen kylmästä. Rohkelikko oli reippaasti häviöllä, mutta yltiöpositiivisena persoonana Natalie jaksoi uskoa tupansa voittoon. Remuksella ja Peterillä ei juurikaan ollut enää uskoa, jos ottelu alkoi huonosti se ei voinut päättyä hyvin. Nicole seisoi käsillään maassa ja laukoi satunnaisia kommentteja siitä, miten itse ”mottaisi vastapelaajia” tai ”pyytäisi kaatoa menemään maaliin” tai sitten ”pudottaisi muut luudalta hyppäämällä heidän luudilleen”. Natalie ei jaksanut enää välittää siskonsa oudoista sääntöjen käsityksestä, mutta Remus ja Peter yrittivät koko ajan korjata Nicolen antamia vääriä ohjeita.
- Nicole, et voi tökätä ketään luudalta alas, vastasi Remus katsoen Nicolea tarkasti.
- Missä niin sanotaan? Kysyi Nicole katsoen Remusta tylsistyneenä. 
- Mietitään; säännöissä. Miten arvon kympin oppilas ei tuota tiennyt? Kysyi Remus tuijottaen Nicolea.
- No minä esitän tyhmää ja säännöt on tehty rikottaviksi, ilmoitti Nicole hymyillen noustessaan samalla seisomaan.
- Jes, Rohkelikko kirii, hihkaisi Natalie sädehtien. Luihuinen oli saanut kaadon ja kuljetti sitä nyt eteenpäin. James – joka oli jahtaaja – lähti jahtaamaan Luihuisten jahtaajaa jolla kaato oli. Luihusen jahtaaja pudotti kaadon saadessaan ryhmyn kasvoihinsa, ja James nappasi sen ilmasta heittäen puolesta kentästä kohti Luihuisen maalia. Katsomo kohahti, näytti siltä kuin heitto olisi lähtenyt aivan liian kaukaa. Mutta pitäjä aivasti juuri kun kaato viiletti ohitse. Kaato meni maaliin, ja Rohkelikon katsomo hurrasi Jameksen tehdessä silmukoita luudanvartensa kanssa. Katsomossa Remus ja Peter alkoivat taas uskoa voiton mahdollisuuksiin, Natalien pomppiessa katsomossa I heart Jedward-hupparissa, jonka hän nappasi jostain puskasta. Nicole oli tullut katsomaan ottelua nyt lähempää. Rohkelikon saadessa toinen maali ja samalla 20. pisteensä Natalie huomasi kentällä liitelevän siepin ja yritti vihjaista siitä Rohkelikon etsijälle. Huonoksi onneksi myös Luihuisen etsijä sattui olemaan kuulolla, joten molemmat etsijät lähtivät jahtaamaan sitä toisiaan kauemmaksi tökkien. Rohkelikon etsijä oli saanut pienen etumatkan, ja lähestyi sieppiä uhkaavasti. Luihuisen etsijä kuroi välimatkaa umpeen, mutta liian myöhään – Rohkelikon etsijä nappasi siepin ja vilkutti voitonriemuisena katsomoa kohti. Rohkelikon katsomo repesi ilohuutoihin kun peli vihellettiin poikki. Natalie hyppi riemuissaan, ja halasi siskoaan, jonka naamalla oli iloinen virne, joka puolestaan oli koko Rohkelikon joukkueella.

Lounaalla James ja Sirius pulputtivat kuin lähdepurot huispauksesta ja Rohkelikon thö suuresta voitosta. Nicole ja Natalie kuuntelivat kohteliaasti haukotellen välillä kämmeneensä. Luihusen pöydän väellä oli ilottomat ja kaunaiset ilmeet, Peter ja Remus juttelivat tulevista kokeista.
- Ja sitten minä löin ryhmyn suoraan sen typerän Luihusjahtaajan kasvoihin, selitti Sirius.
- Ja sen jälkeen minä heitin kaatoa näin, katso, James selitti demonstroiden kaadon heittoa vesimelonilla osuen vain täpärästi ohi rehtori Dumbledoresta. Nicole oli ryhtynyt kikattamaan; hänestä se oli nimittäin hauskan näköistä. Remus taas ei nauranut ollenkaan vaan mulkoili Jamesta ja Nicolea vuorotellen. Natalie istui paikallaan mahdollisimman viattoman näköisenä vilkuillen Siriusta umpirakastuneen näköisenä aina silloin kun ei katsellut kännykästään eräiden nimeltämainitsemattomien henkilöiden kuvia. Vihjeeksi sanottakoon, että kyseiset heput ovat irlantilainen poikaduo. Natalie oli jotenkin onnistunut lumoamaan kännykkänsä käynnistymään – sillähän ei tietenkään voinut Tylypahkassa soittaa – ja lumotun muistikortin avulla tunkenut sinne kuvia. McGarmiwa tuli moittimaan Jamesia joka heitti vesimeloneja ympäri salia ja mulkoili Nicolea joka nauroi aina niiden osuttua. James pahoitteli McGarmiwalle tekoaan viattoman katuva ilme kasvoillaan, ja saman tien opettajan käännyttyä heitti melonin luihuispöytään saaden vihaisen huudon siltä onnettomalta, johon se osui. Nicolesta se oli tietysti mahdottoman hauskaa ja osa vihaisesta huudosta peittyi Nicolen naurun alle. Natalie tuijotti siskonsa ja Jamesin sekoilua huvittunut ilme kasvoillaan, ennen kuin jälleen syventyi tuijottamaan Siriusta, joka kiemurteli kiusaantuneena penkillään Natalien rakastuneen katseen alla. Remus yritti rauhoittaa tilannetta alkamalla puhua siitä kuinka muille pitäisi olla ystävällinen, Peter alkoi oitis kuuntelemaan Remusta mutta muiden huomiota Remuksen oli vaikea saada. Lopulta Jamesin heittäessä viimeinen meloni erehdyksessä McGarmiwan naamaan koko poppoo poistettiin Suuresta Salista Rohkelikon oleskeluhuoneeseen.
- Se oli loistava osuma viimeiselle melonille, sanoi Nicole Jamesille. James nyökkäsi ylpeänä.
- Totta kai, hän mainosti. Nicole virnisti Jamesille lyhyesti.
- Minusta sinulla on asiaa meille Remus, sanoi Nicole ystävällisesti katsoen Remuksen suuntaan. Remus katsoi hämmentyneenä Nicoleen.
- Ei minulla ole asiaa, hän vastusti.
- Loistava mitäs me huomenna heitellään, pojat? kysyi Nicole Siriukselta ja Jamesilta. Sirius ja James virnistivät vastaukseksi.
- Vaikkapa Ruikulia, Sirius myhäili.
- Siis kuka? kysyi Natalie ihmetellen.
- Aika ihmeellinen nimi, huomautti Nicole. James ja Sirius katsoivat tyttöjä järkyttyneinä.
- Ruikuli; Kalkaros, Severus, Snape, Snivellus, Remus matki sanakirjaa nurkasta saaden tytöt oivaltamaan.
- AAA, Kalkaros, Natalie ymmärsi. Kuusikko saapui lihavan leidin luokse.
- Mikä se salasana olikaan? kysyi Peter.
- Ei salasanaa, ei sisään, nalkutti Lihava Leidi. Sirius mulkaisi kuvaa pahasti.
- Höpönlöpön, hän kivahti saaden taulun heilahtamaan paikoiltaan. Sirius hämmentyi.
- Etkö kuullut? Salasana vaihdettiin koska, eräs seitsemäsluokkalainen luihuinen oli pakottanut erän ykkösluokkalaisen kertomaan sen, selitti Nicole äänessään kiukkua.
- Ahaa, tuumasi Sirius kömpiessään sisään. Koska oleskelu huone oli tyhjä, saivat kaikki valita mukavan tuolin jolle istua. Kun joukkio oli jonkin aikaa jutellut saapui muita rohkelikkoja oleskeluhuoneeseen. Jotkut kävivät kehumassa Jamesia, mutta Lily oli se, jolla oli selvästi paljon sanottavaa.
- James, onko sinulla aavistustakaan että osuit Sevvieen heitellessäsi niitä vaarallisia vesimeloneja, Lily huusi kuin yleinen syyttäjä.
- Sittenhän James ansaitsee mitalin urotyöstään, ilmoitti Nicole iloisesti.
- Hiljaa, luonnonoikku, sähähti Lily Nicolelle saaden Nicolen ja Natalien kohottamaan toista kulmaansa identtisesti. Lily näytti siltä, kuin räjähtäisi pian.
- Voi oletko sinä sen idiootin äiti eikö sinun Seviesi osaa pitää huolta itsestään? kysyi Nicole vaarallisesti näyttäen kasvoista silti tyyneltä. Natalie nyökkäili vieressä viattoman näköisenä.
- Suloista, Lilyseni, noin nuorena äidiksi. Kyllä minuakin ärsyttäisi, Natalie sanoi suloisella äänensävyllä. Nicole tirskahti äänekkäästi, Natalien piikittelylle. Siriuksen pää kääntyili kuin hän olisi seurannut tennisottelua. Lily puhkui kiukusta.
- Onhan sitä helppoa käydä kaksi yhtä vastaan, hän kivahti. Nicole ja Natalie kohottivat jälleen identtisesti toista kulmaansa saaden Lilyn raivon partaalle.
- Hae toki Sevviesi tänne, niin voidaan olla nelintaistelua, Nicole ehdotti myrkyllisesti.
- Loistoidea Nicole, sitten Ruikulin kiroaminen olisi puolet helpompaa, innostui Sirius. Lily puhisi erittäin kiukkuisena ja täysin mykistyneenä, ja käännähti lopulta kannoillaan marssien pois oleskeluhuoneesta. James jäätyi paikalleen suu auki tuijottaen.
- Miksi te kaksi haastatte Lilyä taistelemaan, tehän jaatte makuuhuoneen, sanoi Remus kärttyisästi. Nicole keskittyi tarkastelemaan kynsiään sivuuttaen Remuksen kysymyksen,  ja Natalie kaivoi jälleen kännykkänsä ja ryhtyi tuijottamaan jotakin kuvaa suu auki epämääräistä ’awwww’-ääntä pitäen. Hetken kuluttua Natalie ja Nicole lähtivät pois oleskeluhuoneesta käytävän. Jättäen kelmit pelaamaan shakkia, kun tytöt kääntyivät käytävässä, he törmäsivät Lilyyn ja Severukseen.
- No mutta, pikku-Sevvie, ihasteli Nicole saaden Lilyn ja edellä mainitun pikku-Sevvien jäätymään hetkeksi.
- Missä, hämmästyi Severus. Natalie tuijotti Lilyä muistuttaen tätä ilmeellään äiti keskustelusta. Se sai Lilyn kasvot muuttumaan punaisiksi lähennä raivosta.
- Voi äidillä ja hänen pojallaan on tapaaminen, ilmoitti Nicole Natalielle.
- Entä jos onkin, sihisi Lily hurjistuneena.
- Missä isi on? Kysyi Natalie pilkallisesti. Severus näytti olevan enemmän tai vähemmän pihalla keskustelun kulusta.
- Ja se kuuluu sinulle miten, kysyi Lily ivallisesti.
- No me haluamme ilmoittaa vanhemmillesi että suku on jatkunut, mahtavat olla ylpeitä. Sanoi Nicole myrskyisellä äänen sävyllä. Natalie oli jälleen syventynyt leikkimään puhelimellaan, mutta havahtui nyt.
- He ovat varmaan oikein iloisia, noin nuorena jo ~, Natalie sanoi viattomalla äänellä. Lilyn korvista alkoi nousta savua ja hänen silmänsä olivat muuttuneet viiruiksi.
- Tainnutu, hän karjaisi heilauttaen taikasauvaansa summittain johonkin suuntaan. Nicole väisti helpon näköisesti loitsun heilauttaen laiskasti sauvaansa.
- Ovatko Lily kultapienen taidot ruosteessa? kysyi Nicole. Lily näytti siltä kuin alkaisi itkeä silkasta suuttumuksesta Severuksen tuijottaessa hölmönä vierestä. Nicole katsoi Lilyä silmät viiruina, Natalien tuijottaen taas puhelintaan. Lily tyytyi puuskahtamaan suuttuneena ja asteli tiehensä Severusta perässään kiskoen.
Heidän kadottuaan nurkan taakse Nicole ja Natalie läpsäyttivät kätensä yhteen ja juoksivat takaisin oleskeluhuoneeseen.
« Viimeksi muokattu: 10.08.2011 17:37:17 kirjoittanut Contessa »

tumblrpoetryicons
'til the veins run red and blue