kiitos ihanasta kommentistasi natural <3'
seuraavaa lukua sinun ei tarvitse odottaa pitkään, koska lisään sen tähän nyt !<:
joten siis 8. luku, olkaa hyvä<: tämä on aika pitkä (kai?
) mutta toivon mukaan jaksatte lukea
*
8. Kokous
”Öö…” Harry sanoi epävarmasti.
Seamus virnuili entistä leveämmin. Hän nosti kirjeen silmiensä eteen ja luki sen. Kuten lieni tehnyt jo muutaman kerran aikaisemmin.
”Ai, ai. Olisiko sinulla jotain, jota sinun täytyisi kertoa, Harry?” Seamus kysyi ilkikurisesti.
Harry pysyi aivan vaiti. Normaalisti hän oli niin sanavalmis, mutta tällä hetkellä suusta tuskin olisi tullut muuta kuin jonkinlaista
epämääräistä korinaa.
”No. Minulla on omat aavistukseni siitä, kuka tämä D.M. on, mutta olisi silti ehkä mukavampi, jos kertoisit itse? Tylypahkassa ei
nimittäin taida olla montaa seuraavilla nimikirjaimilla varustettua. Veikkaan häntä, jonka suuntautumista olen jo pidemmän aikaa miettinyt, vai mitä, Harry?” Seamus kysyi astellessaan kirje ojossa lähemmäs Harrya.
Harry nielaisi.
Seamuksen silmissä välähti outo katse.
Jostain Harry sai kaivettua sanat esille. ”Mi-mistä löysit tuon?”
Seamus vinkkasi muotokuva-aukon suuntaan. ”Ihan tuosta tuvan ulkopuolelta. Kuka tahansa olisi sen voinut löytää”, hän sanoi.
Harry vilkuili ympärilleen ahdistuneena.
”Kaikki ei ole aina sitä miltä näyt – ”, Harry aloitti, mutta Seamus keskeytti.
”Minusta tuntuu, että tämä on
juuri sitä miltä tämä näyttääkin”, hän sanoi hivenen kovemmalla äänellä.
”SHH!” Harry sihisi ja tunki kätensä Seamuksen naamalle.
Seamus ravisteli itsensä irti Harryn otteesta. ”Ei täällä ketään ole”, hän sanoi hiljaa, ja viittasi Harrya takan eteen.
Harry asteli takan luo ja istuutui sitä lähimpänä olevaan nojatuoliin. Seamus istuutui viereiseen. Sitten hän kiinnitti kysyvän katseensa Harryyn.
Harry levitti käsiään ja kohautti olkiaan. ”Mitä?”
”Ai että mitä?” Seamus tuhahti. ”Kerro. Onko tämä kirje totta? Onko D.M. Draco Malfoy?” hän jatkoi kiihkeästi.
Harry huokaisi raskaasti. ”Entä jos onkin?”
”No sehän on niin kuin Tylypahkan isoin juttu tyyliin hmm tuhanteen vuoteen?!” Seamus kailotti.
Harry pullisti silmiään ja katsoi Seamusta. ”No ei minusta.”
Seamus naurahti. ”En voi uskoa tätä! Kuinka näin edes kävi? Tietääkö kukaan?”
Harry punnitsi Seamuksen ilmettä hetken aikaa ja järjesteli myös omia ajatuksiaan. Draco varmaan tappaisi hänet jos hän kertoisi,
mutta toisaalta ei hän voinut valehdellakaan Seamukselle. Tämä kaivaisi tiedon kuitenkin jollain tapaa esille. Lopulta Harry päätti
parhaaksi vain kertoa miten asiat olivat.
”Joo. Kirje on Dracolta, okei?” Harry huokaisi. ”Ja ei, kukaan ei tiedä yhtään mitään yhtään mistään. Eikä tarvitsekaan tietää”, Harry
sanoi lujasti ja Seamuksen innostunut ilme vaihtui vakavampaan.
”No siis… Miten tämä on mahdollista?” Seamus kysyi huulta purren.
Harry kohautti olkapäitään. ”Niin vain… kävi. En minä tiedä. Joko olen jonkun loitsun alaisena, näen unta tai sitten tämä kaikki vain on
tosiaan tapahtunut. Ja siihen ei tosiaan ole mennyt pitkän aikaa, joten kukaan ei ole jäänyt paitsi oikeastaan mistään. Mutta pääasia on, ettei kukaan tiedä”, Harry sanoi.
Seamus kohotti kulmiaan. ”Luulitko tosiaan, että tuo pysyy salassa ikuisuuden?”
Harry katseli kattoon. ”En ole oikeastaan ajatellut koko asiaa.” Sitten hän käänsi katseensa äkkiä takaisin Seamukseen. ”Mutta toisaalta… emme ole missään vaiheessa puhuneet pahemmin siitä, saako kenellekään kertoa,” hän sanoi hämillään.
Seamus naurahti ja pyöritti päätään.
Harryn päässä pyöri jos jonkinlaisia ajatuksia, mutta ensimmäisenä oli se, että hänen oli heti huomenna etsittävä Draco käsiinsä.
Toisena mielessä oli Hermionen ja Ronin reaktio, jos he saisivat tietää. Ja varsinkin, kun tiesi kuinka hyvää pataa Seamus oli Lavender
Brownin kanssa… No, toivottavasti hän osaisi pitää suunsa kiinni kyseisen räpätätin seurassa.
Seamus aukaisi jälleen suunsa. ”Mutta siis, minäkö en saa puhua asiasta yhtään kenellekään?”
Harry katsoi häntä oudoksuvasti. ”No enkö minä esittänyt asian aika selvästi? Ja sitä paitsi, en tiedä Dracon suhtautumista asiaan ylipäätään”, Harry vuodatti. ”Ja lisäksi en saa päähäni yhtään järkevää syytä, miksi vuodatan tätä asiaa sinulle.”
Seamus kohautti olkiaan hänkin. "Kai siksi, että satuin onnistumaan yhdistämään kaksi asiaa yhteen? Ja kai se nyt jotenkin on kuitenkin mahdollista tosiaan", hän sanoi epävarmalla äänellä.
Harry loi Seamusiin hyvin epäilevän katseen.
"No, kunhan sanoin", Seamus sanoi ja haukotteli. "Mutta, en jaksa vatvoa asiaa enempää. Sainpahan varmistuksen epäilylleni, että Draco
Malfoy on homo", hän sanoi vielä, nousi tuolista ja asteli sitten muitta mutkitta poikien makuusaliin vievään portaikkoon.
Harry jäi oleskeluhuoneeseen tuijottamaan takkatulta. Hän tunsi olonsa kovin turvattomaksi ja levottomaksi. Hän ei osannut lainkaan
aavistaa, kuinka Draco reagoisi uutiseen heidän suhteensa paljastumisesta ulkopuoliselle osapuolelle.
Harry puri hammasta ja nousi tuolista. Parempi oli odottaa seuraavaan aamuun ja kertoa Dracolle kasvotusten.
***
Draco Malfoy availi silmiään hämärässä makuusalissa Luihuisten tuvan tyrmissä ja kirosi päivän jo siltä seisomalta kuullessaan kujertavan äänen vierestään.
"Huomenta Draco."
Draco yskäisi vastaukseksi silmät vielä tokkurassa ja yritti kääntää kylkeään, mutta tyttö pakotti tämän pysymään paikoillaan.
"Perhana, Pansy! Mitä nyt?" Draco murahti ja nousi istumaan. Hän suki sotkuisia hiuksiaan hieman.
Pansy loi häneen teennäisen ankaran katseen. "Missä oikein kävit? Olit poissa lähes viikon!" tämä sanoi kimakalla äänellään.
Daco pyöritteli silmiään. "Varmaan meidän suvun asiat kuuluukin sinulle?"
Pansy taivutteli niskaansa ja hymyili viekkaasti. "Ehkä jonain päivänä vielä kuuluvatkin", hän sanoi viekkaasti ja sipsutti sitten pois huoneesta.
Draco päästi suustaan saavillisen kirosanoja ja nousi ylös, kun hänet kerta oli jo herätetty. Liian aikaiset herätykset olivat aina saaneet hänet huonolle tuulelle, mutta kun kesken oli varsin mukava ja vieläpä eroottinenkin uni, ei Pansy Parkinsonin naama heti aamutuimaan ollut kaikkein mieluisin asia.
Draco käveli seinällä riippuvan peilin luo ja katseli itseään.
"Näytät hyvältä tänäänkin, älä huoli", hän sanoi peilikuvalleen ja iski silmää. "Voisit jättää itse asiassa tänään hiukset auki."
Draco virnisti itselleen. "Ainakin Harry voisi tykätä", hän ajatteli mielessään ja asteli takaisin sängyn luo.
Hän valitsi itselleen päivän vaatteiksi mustat Guccin kengät, mustan Armanin paidan ja valkoiset Dieselin farkut. Jostain syystä hän oli kiintynyt kyseisiin jästi-merkkeihin syvästi. Narsistinen luonne kun oli, nautti hän saamastaan huomiosta, jota kiinnitti harvinaisen hyvällä kropallaan. Ja pepullaan.
Makuusali oli ihanan hiljainen, koska joululomalla todella harva luihuinen jäi linnaan. Dracokin vietti aina joululomansa kotona, mutta tällä lomalla oli toki syy jäädä.
"Toisaalta", Draco mietti jälleen. "Voi tästä päivästä ihan hyväkin tulla. Lähes tyhjä makuusali? Ja aina voi houkutella ihmiset pois sieltä", hän virnisti itsekseen ja lipaisi huultaan.
***
Harry kiiruhti suureen saliin aamupalalle Ron ja Hermione kintereillään. Kello oli jo kivunnut yli puolen kymmenen ja Harry toivoi päässään kovasti, että aamiainen olisi vielä katettuna.
Hänen ystävänsä olivat viimeiset puoli tuntia vaatineet selitystä Harryn oudolle viimeaikaiselle käytökselle. Hän oli juuri keksinyt
pätevän selityksen ylimääräisistä tehtävistä muodonmuutoksissa, mutta ohitse virnuillen kulkeva Seamus ei auttanut asiaa.
Päinvastoin. Kuten tavallista, hän ei osannut pitää suutaan kiinni, ja oli huutanut jotain epämääräistä rakkauden tulisuudesta Tylypahkassa ja iskenyt Harrylle silmää, josta Hermionen ja Ronin epäilykset entisestäänkin paisuivat. Harry oli kironnut Seamuksen päänsä sisällä alimpaan maan rakoon.
"Luojan kiitos!" Harry huudahti saavuttuaan saliin. Hän vetäisi ensimmäisen puurokulhon eteensä ja alkoi hotkia sitä.
"Minä olen kyllä vakavasti sitä mieltä, että sinulla on jotain salattavaa. Edelleen", Hermione näpäytti terävästi Harrya Ronin nyökytellessä kiivaasti vieressä.
Harry tyytyi pyörittämään päätään.
Hermione tuijotti häntä tuimasti. Ron oli keksinyt kananmunat edestään ja keskittyi niihin.
Lopulta Hermione luovutti ja tuhahti. Sitten hän naulitsi katseensa Luihuisten pöydän suuntaan ja hymyili.
Harry kohotti toista kulmakarvaansa, mutta päätti olla hiljaa. Seuraavat kolme sekuntia.
"Potter!" kuului hänen niskansa takaa. Ääni oli edelliseltä illalta ja muutamilta hetkiltä liiankin tuttu, ja se meinasi tukehduttaa hänet
teehensä. Harry kuitenkin normalisoi itsensä nopeasti ja kääntyi vaaleaan poikaan päin, joka seisoi hänen takanaan.
"Malfoy?" Harry yritti sanoa vakavana, mutta jostain kumman syystä Dracon "normaaliolemus" huvitti häntä kummasti.
"Huispausetsijöiden hätäkokous. Sieppi on jostain syystä karkuteillä", Draco sanoi tärkeän oloisena.
Harry tuijotti tätä kummastuneena.
"Niin kuin nyt, Potter? ”, Draco tokaisi ja lähti lampsimaan kohti suuren salin ovia. Harry jäi tuijottamaan tämän perään ja kohotti toista
kulmakarvaansa. ”Damn. Dracolla on hyvä perse”, hän ajatteli mielessään.
Sitten hän kääntyi ystäviinsä päin. ”Joo. Pitänee sitten mennä”, hän sanoi ja nousi pöydästä.
Hermione nyökkäsi. ”Mutta muista, että tänään on se shakkiturnaus puoliltapäivin. Olet ilmoittautunut siihen jo”, tämä muistutti.
Harry mietti vähän aikaa, mikä ihmeen shakkiturnaus. ”Olin unohtanut koko jutun!”, hän sanoi asian palatessa mieleen. Tosiaan tänään
pidettiin Tylypahkalaisten ”leikkimielinen” shakkiturnaus, johon hän tyhmyyksissään ja puoliksi vitsillä oli osallistunut.
Ennakkosuosikkeja olivat Rohkelikosta Ron, ei yllätys sinänsä, ja Korpinkynnestä Anthony Goldstein.
Harry kuitenkin nyökkäsi ja lähti sitten hölkkäämään Dracon perään. Matkalla kohti ovia Harry kohtasi Seamuksen virnuilevat kasvot.
Harry pyöritti silmiään tälle.
***
”Huispausetsijöiden hätäkokous?”, Harry naurahti Dracolle heidän astellessaan yhdessä kohti Huispauskenttää. Hän oli nopeasti kutsuloitsulla saanut takkinsa makuusalista ja yritti nyt pysyä Dracon vauhdissa.
Draco virnisti. ”No et olisi itse kuitenkaan keksinyt parempaa, joten minun täytyi jälleen ottaa ohjat käsiini”, tämä sanoi.
”Pah. Minä olen varmasti parempi keksimään selityksiä, kuin sinä!”, Harry huudahti.
Draco katsoi häntä epäilevänä virne naamallaan. ”Kukaan ei vain koskaan usko niitä?”
”No luuletko, että joku uskoi tuon äskeisen?”
”Luulenpa hyvinkin ainakin siihen nähden, ettei kukaan ole tullut perässä”, Draco sanoi itsevarmasti ja viittasi taakseen.
Harry vilkaisi olkansa yli ja huomasi Dracon puhuvan totta. ”Myönnän kai sitten tappioni”, hän sanoi muka surullisesti.
Dracio hymyili ja antoi tälle suukon. ”Toisen meistä täytyy kuitenkin olla nokkela”, hän sanoi ilkikurisesti.
Harry katsoi tätä viekkaalla katseella. ”Joo, mutta kai minäkin sen osaan.”
Draco heilautti olkapäitään ja alkoi sukia hiuksiaan.
Harry kohotti kulmiaan ja nosti nopeasti lunta maasta, pyöritti sen salamannopeasti palloksi ja mäiskäisi sen päin Dracoa.
”Harry mitä vittua?!”, Draco huudahti naama lumen peitossa.
”Saatat olla nokkela, mutta samalla tyhmä!”, Harry huusi ja heitti toisen pallon Dracon pärskiessä vielä edellisestä heitosta. Tämä näytti pöllämystyneeltä, mutta sai nopeasti koottua itsensä ja otti hänkin käteensä lunta.
Harry otti lisää ja pyöritti taas pallon. Ennen kuin Draco oli ehtinyt tehdä lumelle mitään, oli Harry heittänyt tämän päälle jo
kolmannen. ”Tyhmyyden lisäksi olet todella hidas, Draco Malfoy!”, Harry huusi ja lähti juoksemaan kohti kenttää.
Draco näytti ärtyneeltä ja syöksyi Harryn perään. Hän sai tämän heti kiinni ja nopealla liikkeellä taklasi Harryn lumihankeen.
”Niin kuka on hidas?”, Draco nauroi ja ojensi kätensä Harrylle, joka kampesi itseään ylös.
Harry huomasi tilaisuutensa tulleen jälleen ja vetäisi Dracon viereensä hankeen.
”Sinä”, Harry kuiskasi ja kääntyi suutelemaan Dracoa lämpimästi. Tämä vastasi suudelmaan intohimoisesti, mutta päästi äkkiä kovan kiljaisun, joka hämmästytti Harrya. Ei kiljaisu itsessään, vaan se, että kyseisestä henkilöstä lähti niin kimeä ääni.
”Mitä?”, Harry kysyi ja irrottautui Dracosta.
”Voi Merlininmerlininmerlininjoku! Lunta on paidan sisällä! KYLMÄ!” Draco huusi ja nousi nopeasti hangesta ja hyppi tasajalkaa.
Harry oli tikahtua nauruun. Draco näytti eri naurettavalta pomppiessaan hölmistynyt ja ärsyyntynyt ilme yhtä aikaa kasvoillaan.
Jos joku olisi nyt katsellut, olisi hän nähnyt mustahiuksisen pojan makaamassa lumessa hakkaamassa maata selällään ja vaaleahiuksisen nuorukaisen ravistelemassa itseään kuin uitettu koira.
***
”Älä pyydä minua Huispausetsijöiden hätäkokoukseen toista kertaa, lupaatko?”, Harry niiskautti Dracolle heidän kävellessään kylmissään ja märkinä kohti linnaa.
”Lupaan. Suhteellisen kylmää hommaa tuo”, Draco sanoi värisevällä äänellä.
He olivat kierineet lumessa puoli tuntia yrittäen päättää, kumpi on parempi lumisodassa. Tuloksena oli kuitenkin vain lunta molempien
vaatteiden sisällä ja orastava flunssa, joka teki tuloaan hieman liiankin nopeasti. Jossain vaiheessa sitä kaikkea möyrimistä oli myös Harryn käsi osunut Dracon poskeen, joka nyt helotti vieläkin punaisempana kuin tämän toinen poski, jolla lieni vain kylmä.
”Täytynee käydä sairaalasiivessä. Minä ainakin haluan jotain lämmikettä”, Harry puhisi ja piteli käsiään ympärillään, kun Draco raotti hipihiljaa linnan ulko-ovia.
”Voisi”, Draco sanoi ja hipsi sisään linnaan Harry perässään.
”Hmm, Draco. Miksi hiivit?”, Harry kysyi toiselta tämän vilkuillessa ympärilleen.
Draco pudisti päätään. ”Olet todellakin hölmö, Potter. Mieti vähän, jos vaikka joku Weasley ilmestyisi tähän nyt? Hänhän hyökkäisi kimppuuni päätä pahkaa. Se hölmö ajattelisi kuitenkin meidän vain tapelleen taas”, Draco kuiski.
”Se lienee ilmeistä”, Harry vastasi ja puri huultaan toivoen todella, ettei ainakaan Seamus tulisi vastaan.
Sairaalasiipeen päästyään pojat joutuivat virnuilemaan nolona Matami Pomfreylle, joka pyöritteli silmiään pojille. ”Vai että lumisotaa.
Pojat, pojat. Ja sitä paitsi olen aina olettanut teidän kahden olevan riidoissa”, hän puhisi itsekseen lähtiessään hakemaan näille ihmejuomaa, joka kohensi oloa kummallisen nopeasti.
Draco virnisti Harrylle ja iski silmää. Toinen hymyili hivenen hämmästyneenä takaisin.
”Niin olen minäkin olettanut”, Draco sanoi antaessaan Harryn poskelle pienen suukon.
Harry hymyili vaisusti. "Ja varmasti moni muukin", hän sanoi ahdistuneesti.
Draco katsoi Harrya. "Mitä nyt?"
Harry painoi päänsä. "Seamus Finnigan tietää tästä", hän sanoi ja kääntyi katsomaan Dracoa.
Draco tuijotti Harrya pitkään. Hänen ilmeensä ei värähtänytkään, eikä tämä räpsäyttänyt edes silmiään. Harry ojensi kätensä, mutta Draco ei tarttunut siihen.
Sitten sanaakaan sanomatta Draco käännähti kannoillaan ja lampsi sairaalasiiven ovesta ulos jättäen hämmästyneen näiköisen Harryn seisomaan yksin huoneeseen.
the end of chapter eight
*
