Kirjoittaja Aihe: Aallokon katse, S || femme, romanssi/angst  (Luettu 1597 kertaa)

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 451
Aallokon katse, S || femme, romanssi/angst
« : 15.03.2010 17:29:25 »
Nimi: Aallokon katse
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Paritus: vihjaavaa femmeä
Tyyli: angstista haaveilua, romanssin poikaista
Yhteenveto: Kirkas auringonpaiste heijastuu voimakkaasti ohi lipuvista jäälohkareista ja saa kiinteän pinnan pehmenemään silmien edessä.

A/N Noin kaksi vuotta sitten kirjoitettu teksti, josta olen itse suht koht tyytyväinen. Aihe on suloinen ja surullinen, miksi kaikki eivät voi tykätä kaikista? Listaan tämän omaan aakkoshaasteeseeni.


Aallokon katse

Kirkas auringonpaiste heijastuu voimakkaasti ohi lipuvista jäälohkareista ja saa kiinteän pinnan pehmenemään silmien edessä. Veden tumma pinta särkyy sirpaleiksi suuren aluksen halkoessa tietään Jäämeren aallokoilla. Pilvetön taivas siintää yläpuolella ja muutamat kovaääniset merilokit valtavine siipineen leijailevat korkeuksissaan: Norjan hajanaisen rannikon saattaa tarkkasilmäinen katsoja erottaa jäämassojen takaa. Kirpeä, navakka tuuli piiskaa hiuksia ja nostattaa vaistomaisesti käsivarret tiukasti puuskaan rintakehän päälle.

Suin kuparinpunaisia hiuksiani kasvojeni edestä nähdäkseni keulan nokan yli alas. Aluksen voimakas kärki puskee uupumatta eteenpäin pirskoen jääkylmää vettä suurina ryöppyinä pois tieltään. Silmäni seuraavat huumaantuneina tasaisesti etenevää liikettä, joka jatkuu sivuille päin kadoten vähitellen syvyyksiin. Käteni vetäytyy pois paksun tumpun lämpimästä sisuksesta ja kurottautuu hitaasti kohti tuota lumoavaa näkyä, jota niin pitkään olen saanut kaivata. Tumppu tipahtaa kannelle ja pian sen seuraan liittyy toinen samanlainen. Käteni punentuvat viimasta, mutta turtuvat pian puristuessaan vaalean kaiteen ympärille.

Hitaasti varaan painoa käsiini ja kohotan itseäni irti vakaasta pinnasta. Varovaisesti koukistan oikeaa jalkaani ja kohotan sitä kohti putoamista estävän kaiteen laitaa. Liikkeeni keskeytyy, kun hento käsi laskeutuu olkapäälleni.

Kavahdan otetta ja peräännyn kaiteen luota. Käännyn nopeasti ympäri ja silmiini osuu mustien hiusten paljous. Poskieni kylmä puna lämpenee ja lasken katseeni alas.

”Mitä sinä täältä kylmästä haet, Anna? Tännehän jäätyy!” Edessäni seisova nainen värisee kylmästä ja peräännyn vielä askeleen estääkseni itseäni lämmittämästä nuorta opettajaani. ”Kunhan unelmoin”, vastaan hitaasti ja poimin kohmeiset lapaset keulan kulmasta.

”Hieman kylmä paikka haaveille, sanon minä”, nainen naurahtaa ja vilkaisee tummasiipisiä lokkeja. ”Vaikka lokit kyllä pitävät seuraa. Ajattele, olemme kohta perillä. Kapteeni lähetti sanan, että puolen tunnin päästä laskemme maihin. Kohta pääsemme tarkkailemaan kyllästymiseen asti noita ihmeellisiä lintuja!” Hymyilen hänelle ujosti ja nyökkään.

”Mira!” voimakas huuto kiirii avoimen oven luota. Kohotamme katseemme ja Miran silmät lämpenevät. Katsahdan häntä alakuloisena ja käännyn taas tuijottamaan merta.

”Mitä?” Mira huutaa miehelle, jonka olen ehtinyt tunnistaa hänen poikaystäväkseen. ”Tule sisälle, tarvitsemme vielä apua lastin tarkastamisessa!” lempeä ääni vastaa, ja Mira kohottaa kätensä vastaukseksi ennen kuin kääntyy minun puoleeni.

”Tule sinäkin, vilustut vielä viimassa ja reissusi menee pilalle.” Mira hymyilee lämpimästi ja omatkin huuleni kääntyvät vaistomaisesti heikkoon hymyyn. Nyökkään pienesti ja saan palkkioksi iloisen virnistyksen. Mira puskee tuulen läpi kohti lämmintä sisätilaa ja seuraan häntä vilkaistuani vielä kerran alas.

Elämässä on paljon kaunista, hymähdän ajatuksilleni, jotka eivät tällä kertaa kohdistu taivaalla kirkuviin lokkeihin tai leikkisiin aallonpoikasiin.
« Viimeksi muokattu: 18.03.2016 22:17:51 kirjoittanut Arte »


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Violetu

  • Winterfalcon
  • ***
  • Viestejä: 4 069
  • Until the end of time
Vs: Aallokon katse, S || femme, romanssi/angst
« Vastaus #1 : 02.06.2020 14:23:50 »
Auts :-\ yksipuolisesta ihastuksesta harvoin näkee tekstejä, ja tässä koko miljöö keskusteli hienosti sen "teeman" kanssa, kylmyys ja tietynlainen yksinäisyys oli koko ajan läsnä.
Mielikuvissani päähenkilö tapaa sitten perillä jonkun villin, vaaleatukkaisen norjalaistytön, joka vie sen katsomaan vuonoja ja saa unohtamaan Miran ;D
Alkoipa tehdä mieli noihin maisemiin ^^

~Violet kiittää

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 451
Vs: Aallokon katse, S || femme, romanssi/angst
« Vastaus #2 : 02.06.2020 15:18:48 »
Mielikuvissani päähenkilö tapaa sitten perillä jonkun villin, vaaleatukkaisen norjalaistytön, joka vie sen katsomaan vuonoja ja saa unohtamaan Miran ;D
Siis voiiiii täähän ois aivan ihana <3 Pitäskö kirjoittaa tähän 12 vuotta vanhaan tekstiin joskus jatko-osa :''D Säikähdin että apua, tällainenkin on jostain kaivettu, mutta kommenttisi piristi paljon! Kiitos <3


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman