Äikänluokan toisella puolen | S, angst, ficlet

[Vida]

Author: Vida
Pairing: ei oikeastaan, ellei lasketa minäkertojaa ja sinua
Rating: S
Genre: angst, ficlet
Disclaimer: Omistan kaiken, hahaa.
Warnings: eipä ole
Summary: Sinä teet kaikkesi ollaksesi huomaamatta minua.
A/N: Osallistuu Multifandom-haasteeseen fandomilla originaali ja Kaiken maailman ficlettejä -haasteeseen aiheella Peilikuva, heijastus, kuvajainen. Jospa joku jaksaisi kommentoida, vaikka onkin vähän turhahko pätkä. ^^



Äikänluokan toisella puolen


Niin, siellä sinä taas istut. Nojailet rennosti milloin seinään, milloin pulpettiisi, milloin takanasi istuvan tytön pulpettiin. Ethän sinä edes tunne häntä? Ethän sinä koskaan edes puhu hänelle? Annat vain hänen katsella itseäsi palavin silmin, palvoa jokaista tuumaa sinusta, olet kuin et huomaisikaan. Mikset antaisi minunkin tehdä niin, mikset tullut istumaan minun eteeni? Mikset antaisi minun katsella itseäsi lähempää…

Minä olen aina vain halunnut olla sinulle ystävällinen, tutustua sinuun, päästä näkemään tuon huolella vaalimasi ulkokuoren alle. Sinä taas, sinä tunnut halveksivan minua. Kuinka voit halveksia sellaista, joka ei ole koskaan tehnyt sinulle mitään pahaa? Ei ole koskaan lausunut sinusta poikkipuolista sanaa, nauranut sinulle ilkeästi, särkenyt sydäntäsi. Onko joku särkenyt sinun sydämesi? Onko joku antanut sinulle aihetta suhtautua loppuelämäsi epäluuloisesti muihin, antaa heidän kärsien maksaa velat, joita se entisaikojen joku ei sovittanut.

Opettaja sanoo jotain, hymähdät naurahtaen ja hetken aikaa jo kuvittelen sinun katsoneen suuntaani, edes ihan vain vahingossa. Mutta ei, sinähän katselet vain takanani istuvaa ystävääni. Toisinaan tuntuu siltä, että kaikki, kaikki muut paitsi minä saavat sinulta vähintään negatiivista, jolleivät nyt positiivista huomiota. Vain minut jätät ulkopuolelle. Tervehdit muita, puhut muille, katsot muita silmiin. Minut sivuutat kuin hengettömän seinän.

Minä näen sinussa itseni. Niin, luultavasti inhoaisit sitä ajatusta, mutta jokin minussa heijastuu sinun kasvoiltasi, sanoistasi ja tekemisistäsi. Tunnetko sinäkin, kaikista maailmanmiehen elkeistäsi huolimatta, olevasi jollain lailla ulkopuolella, jollain lailla muita huonompi? Jollain lailla heikompi, haavoittuvampi? Joskus sinä ohimennen katsot minua silmiin, kun heität minulle sanan, jonka tarkoitat jollekulle muulle ja unohdat saman tien. Kirotuissa, tunkeilevissa silmissäsi näen oman kuvani, oman kuvajaiseni, joka väpättää ja painaa nolona päänsä. Miksi minä olen aina se, joka kääntää katseensa? Miksi minä jään aina toiseksi?

Olet ehkä tietämätön siitä, millaista piinaa äidinkielentunnit ovat. Minä nauran, minä puhun, viittaan, vastaan ja höpötän. Ja silti, sinä äikänluokan toisella puolen ylimielisenä joka paikkaan nojaileva peilini, et tahdo myöntää olemassaoloani.


Vida

[Cora]

Kommentoimpa kerrankin saman tien, kun kerran on aikaa
 
Tämä oli todella kiva pieni ficletti, ei todellakaan mikä turha pätkä ^^ Tämä oli hienosti kirjoitettu, tässä oli asioita, jotka ovat niin totta. Pidän myös siitä, millaiseksi oli rakentanut minäkertojan ja sinän "suhteen". Varmasti kaikki ovat jossain elämänsä vaiheessa kokenut tuon, mitä tuo minä-kertoja on kokenut, tai ainakin todella moni. 

Tuo sinä herätti kyllä paljon kysymyksiä, mitä tuossa tekstissäkin pohdittiin. Mietin sitä, että onko sinällä oikeasti joku syvempi syy jättää minä täysin huomiotta? Jos syy olisi siinä, että minä olisi vain niin hiljainen, ettei sinä huomaisi tätä, mutta minä tuntuu kuitenkin suhteellisen iloiselta persoonalta (ainakin päällisin puolin) niin syy ei voi olla siinä. Ehkä sinä tietää, että minä oikeasti näkee tämän kovan ulkokuoren läpi ja tavallaan pelkää minää? no syitä voi olla monia, mutta tuollainen ajatus minulle tuli tuosta.

Ja vielä tuosta, että minä tuntuu myös pitävän tiettyä julkisivua yllä, sillä tuossa viimeisessä kappaleesta saa sellaisen kuvan, että hän on positiivinen ja sosiaalinen, mutta hän tuntuu kantavan paljon sisällään eikä näyttävän sitä ulos päin. Hän kuitenkin vaikuttaa sisältä päin epävarmalta eikä uskalla päästää muita ihmisiä sisään.

Okei, vielä pari lainailua, etten kirjoita mitään analyysiä tästä .__.

Minut sivuutat kuin hengettömän seinän.

Mielettömän upeasti sanottu. Ja silti se tuntuu niin osuvalta.

Minä näen sinussa itseni. Niin, luultavasti inhoaisit sitä ajatusta, mutta jokin minussa heijastuu sinun kasvoiltasi, sanoistasi ja tekemisistäsi. Tunnetko sinäkin, kaikista maailmanmiehen elkeistäsi huolimatta, olevasi jollain lailla ulkopuolella, jollain lailla muita huonompi? Jollain lailla heikompi, haavoittuvampi?

En oikeasti tiedä mitä sanoa. Ehkä minun tekee mieli analysoida tätä tarinaa niin paljon, koska näen tuossa minässä niin paljon itseäni? Kenties. Mutta tuo jotenkin kuvaa täydellisesti miltä molemmista hahmoista tuntuu.

Ja silti, sinä äikänluokan toisella puolen ylimielisenä joka paikkaan nojaileva peilini, et tahdo myöntää olemassaoloani.

Hieno lopetus, ei voi muuta sanoa. Kokoaa niin täydellisesti koko tarinan yhteen.

Todella ajatuksiaherättävä pätkä siis oli, pidin kovasti. Tuntuu, että pitäisi sanoa enemmän. Mutta ennen kuin alan analysoida liian syvällisesti, kiitän sinua tästä ^^ mukava lukea sinulta myös orginaalia.

Cora

[Vida]

Cora: Ihanaa kun kävit tätäkin kommentoimassa, uskaltauduit lukemaan multa originaaliakin vaihteeksi. ^^  Arvostan kovasti sinän ja minän analysointiasi, todella kovasti. Enempää nyt en enää rupea tässä höpisemään, kun kiitinhän minä sinua jo aikaisemminkin, mutta silti vielä, kiitos. <3


Vida

[Elfmaiden]

Pidin tästä. Tarina tuntui todella aidolta ja uskottavalta, ja kielellisesti tämä oli sujuvasti ja miellyttävän helppolukuiseksi kirjoitettu.

[reflection]

Herranjestas, kun vedit minut sanattomaksi.
Miksen tiennyt, että osaat kirjottaa näin hyvin ? :---o
Aivan mahtava, etenkin viimeseen lauseeseen rakastuin ♥

[Rascal]

Okei, ensinnäkin pahoitteluni sokeudestani, kun huomaan vasta nyt, että sultahan on tullut originaalia    ja toiseksi, onko ihan friikkiä, että mulla tuli ikävä takas koulunpenkille, kun luin tätä? xD

Tää herätti niin paljon ajatuksia ja fiiliksiä, joita on vaikea sanoa... Aloitetaan nyt vaikka sillä, että tuo "sinä"-hahmo varasti mielenkiintoni täysin. Ensiksi hänestä sai jotenkin turhamaisen, jopa pinnallisen vaikutelman, mutta mitä pidemmälle tätä tekstiä luki, sitä enemmän tuli (varsinkin viimeisen lauseen kohdalla) sellainen olo, että josko tuo hahmo onkin jotain muutakin kuin pelkkää pintaa... Ja toiseksi jäin miettimään tuota minäkertojan hahmoa, sitä, millainen hän oikeastaan on. Sellainen ihminen, joka yleensäkin tuppaa jäämään huomion ulkopuolelle? Vai pelkästään tuon "sinä"-hahmon huomiosta paitsi? Mielenkiintoista pohdittavaa 

Nojailet rennosti milloin seinään, milloin pulpettiisi, milloin takanasi istuvan tytön pulpettiin. Ethän sinä edes tunne häntä? Ethän sinä koskaan edes puhu hänelle? Annat vain hänen katsella itseäsi palavin silmin, palvoa jokaista tuumaa sinusta, olet kuin et huomaisikaan. Mikset antaisi minunkin tehdä niin, mikset tullut istumaan minun eteeni? Mikset antaisi minun katsella itseäsi lähempää…

Tästä alkukatkelmasta sai oitis sellaisen otsikkoon sopivan näkymän luokasta ja henkilöistä siellä. Tykkäsin tällä kertaa myös kaikkien yksityiskohtien puutteesta, siitä, ettei ketään kuvailtu tarpeettoman paljoa. Jotenkin se sopi tähän kuin se "nakki naamaan" 

Minä olen aina vain halunnut olla sinulle ystävällinen, tutustua sinuun, päästä näkemään tuon huolella vaalimasi ulkokuoren alle.

Jatkan luokka-aiheella. Tämä pätkä kolahti muhun sikäli, että tuli tuosta kuvailusta eräs oma entinen luokkakaveri mieleen. Ääh, oikeasti ihailen sitä, että sä saat näin muutamalla pikku sanalla luotua selkeitä mielikuvia hahmoista ja paikoista. Tämä rakenne on vain niin yksinkertaisen nerokas; tässä ei ole mitään turhaa, ei yhtäkään ylimääräistä sanaa, pelkkää kauniisti soljuvaa tekstiä vain.

Minä näen sinussa itseni. Niin, luultavasti inhoaisit sitä ajatusta, mutta jokin minussa heijastuu sinun kasvoiltasi, sanoistasi ja tekemisistäsi. Tunnetko sinäkin, kaikista maailmanmiehen elkeistäsi huolimatta, olevasi jollain lailla ulkopuolella, jollain lailla muita huonompi? Jollain lailla heikompi, haavoittuvampi?

Ei mulla sen kummempaa syytä lainata tätä kuin se perinteinen hehkutus: tää on todella kaunista. Sä osaat kirjoittaa    Hieno huomio tällainen, että ehkä vastenmielisyyden taustalla todella voisi olla se, että henkilöissä on jotain samaa, jotain jopa liian samanlaista.

Juu, kyllä pidin tästä, oli oikein kiva lukukokemus <3 Outoa (ei tosin millään lailla negatiivisessa mielessä!) nähdä sulta jotain muutakin kuin jalkapalloon liittyvää tekstiä. Joka tapauksessa, kiitokseni, kun pistit tämän tänne meidän luettavaksi! 

[Vida]

Elfmaiden: Kiitos kauniista sanoistasi, etenkin siitä että tämä oli mielestäsi aito ja uskottava. Kiitos. <3

reflection: Hei kivaa että olit sanaton! Tai siis ei kivaa, mutta kiva tietää kirjoittaneensa jotain edes vähän vaikuttavaa. :--)  Ehkä se, ettet tiennyt että osaan kirjoittaa "näin hyvin", johtuu siitä että olen tämmöinen kaappikirjailija. Feel free to read my other fics too. Ja kiitos, ihanaa että pidit tästä ja vikasta lauseesta varsinkin. :--) <3

Rascal: Nyt sanon ennen kuin unohdan että jee, sulla on uusi ava! toivottavasti et loukkaannu verisesti, kun sanon, ettei se aiheuttanut mussa ihkureaktiota :--D Niin ja sitten kommenttiisi. Ei se mitään ettet huomannut, onhan se nyt vähän outoa, että mulla on tekstiä muuallakin kuin Kisastadionilla tai Takahuoneessa, joten ei ole ihmekään, että pääsi livahtamaan. Kiva että pidit tästä ja että pystyit lukemaan multa muutakin kuin futistekstejä, kykenen siis vielä kirjoittamaan muutakin edes jotenkin *helpotuksen huokaus*. Saattaa olla, että julkaisen jotain muutakin originaalia vielä tulevaisuudessa... Ja todella paljon kiitoksia sinän pohtimisesta, kuten aina, musta on ihanaa, kun mun henkilöjä pohdiskellaan. Ja kiitokseni kaikista piristävistä kehuista tietysti. "Nakki naamaan" ansaitsee vielä erityiskiitoksen. ;'--D  Kiitos vielä yleisesti, kiva kun kommasit tätä. <3


Vida

[VP(2)]

Oikeastaan luin tämän jo aikaisemmin, mutten saanut kommenttia valmiiksi, eikä minulla nytkään ole kuin 10 minuuttia aikaa kirjoittaa tämä.
Mutta heti aluksi pitää sanoa, että tämä on niin aidon tuntuinen ja kuvastaa jotenkin omaa elämääni, sillä vietin 2 viimistä vuotta ala-asteella katsellen erästä luokkalaistani...

Mutta, nyt ennenkuin alan sepostaa omasta elämästäni yhtään enempää, jatkan tarinasi kommentointia;
Osasit kuvata todella hyvin ja aidosti kaikki tunteet, mitä henkilöllä pyörii päässä. En osaa edes pukee ajatuksiani sanoiksi, koska todellakin arvostan sitä, kun joku saa tietämättään kuvattua minun elämääni.

Pidin erityisesti kohdasta, jossa kerroit henkilön näkevän toisessa itsensä. ^^

Aaaaa. Syytän sinua, koska pilasit nyt minun mieleni, enkä voi olla ajattelemasta kuinka kaikki oli paremmin muutama vuosi sitten. O.o Mutta ei se mitään, oli ilo lukea tätä, kirjottaisin myös paljon paremman ja pidemmän kommentin, jos minulla vain olisi nyt enemmän aikaa.

~Kiitos tästä.
~VP.

[Vida]

VP(2): Oi, kiitos paljon kehuistasi, et arvaakaan miten paljon ihastuin siihen ajatukseen, että onnistuin tällä tietämättäni kuvaamaan jonkun muun, tässä tapauksessa sinun, ajatuksia ja vieläpä aidontuntuisesti. Harmillista vain, että pilasin mielesi, se on ikävää. :--(  Tuo kommentti oli aivan tarpeeksi pitkä ja hyvä minulle, kiitos paljon sinulle siitä. ^^


Vida