Koulussa yritin parhaani mukaan vältellä Matiasta ja Veronikaa. Marika ja Johanna roikkuivat perässäni koko päivän ja halusivat tietää mikä mieltäni painoi. Matias huomasi, että yritin vältellä häntä, joten matematiikantunnin jälkeen hän tuli luokkamme ovelle.
- Ai, hei Matias. Mikä sinut tänne tuo? kysyin.
- Meidän on ihan totta puhuttava, Matias vastasi.
-Hei sinullekin Veronika, huikkasin Matiaksen selän taa.
- Kulta. Mitä sinä teet täällä alempiluokkalaisen kanssa? Sovimme syövämme yhdessä. Etkö muista? Veronika kysyi ja mulkaisi minua.
- Mukaa nähdä sinuakin, mumisin ja tilannetta hyväksikäyttäen lähdin kohti ruokalaa.
- Janita odota, Matias huusi, mutta nostin käteni vaientaakseni hänet ja jatkoin matkaa.
istuin vakiopöytäämme johon Essi oli jo saapunut. Marika ja Johanna tulisivat vasta myöhemmin, koska olivat rinnakkaisluokallamme.
- Mitä asiaa veljelläni oli? Essi kysyi heti istuuduttuani.
- En tiedä, neiti nirppanokka tuli väliin, valehtelin.
- Janita tiedän, että valehtelet. Mitä asiaa hänellä oli? Essi kysyi.
- Se selviää myöhemmin, vastasin alakuloisena.
- Selvä. Kuka on Marikan ja Johannan kanssa tulossa tänne, hän kysyi äkkiseltään ja käänsin katseeni heitä päin.
- En tiedä, se varmaan selviää kohta, vastasin.
- Hei. Tässä on uusi luokkalaisemme Pirita. Saako hänkin istua? Johanna kysyi saavuttuaan.
- Totta kai, Essi vastasi pikaisesti, vaikka varmaan ymmärsi, että halusin puhua vain heille.
- Hyvä juttu, Johanna sanoi ja istui viereeni.
- Sinä siis olet Pirita. Mistä olet muuttanut vai oletko vaihtanut koulua? Essi kysyi.
- Me muutettiin perheen kanssa Ruotsista, koska äiti ei enää kestänyt sitä isän kuoleman jälkee, Pirita vastasi. Pirita oli luonnonkaunis punatukka ja pukeutui hyvin.
- Otan osaa, Essi sanoi ja jatkoi, - Kerropa mielipiteesi onko Suomi vai Ruotsi parempi maa asua?
- Kaikilla on oma mielipide Suomesta ja Ruotsista. Mä olen niin sanotusti rajalla. En oikein kummankaan puolella, Pirita kertoi.
Jossain välissä puheen aihe kääntyi poikiin.
- Kuka muuten on se poika, jolla on tummat hiukset ja pukeutuu siististi? Pirita kysyi ja valpastuin saman tien, koska tiesin, että puhe oli Matiaksesta.
- Se on Essi vähän sun näköne. Ootteks te sukulaisii? Pirita jatkoi.
- Kyllä, Matias on veljeni, Essi kertoi ja katsoi minua arvioivasti.
- Täytyy sanoo, että se on tosi hyvännäköne… Saattaa olla, että näen hänestä märkiä unia, Pirita mietti ääneen.
- Minä menen nyt. Essi, ilmoitatko, että minulla on hammaslääkäri, sanoin ja aloin lähteä ruokalasta korjaten tavaroitani lattialta.
- Mutta eihän sinulla ole, vai onko? Essi kysyi hämmentyneenä ja katsoin häntä merkitsevästi, jolloin hän ymmärsi. Olin itkun partaalla.
- Selvä… tuletko kuvaamataitoon? hän kysyi.
- En tiedä. Yritä hillitä vähän Pirita, sanoin ja häivyin.
- Hillitä mitä, Pirita kysyi takaani.
- Pirita muuten, yksi juttu... KOSKAAN, ymmärrätkö ,KOSKAAN älä suututa Janitaa, sillä siitä ei todellakaan seuraa hyvää, Essi varoitteli.
A/N: tällane jatko-osa, kommentoikaa jos kerkiätte
