Sain kuin sainkin tämän valmiiksi tämän päivän puolella. Olen ottanut tavoitteeksi pysyä lukijoita aina yhden osan edellä, joten tänään olen rustannut kaksi osaa valmiiksi
Hurraa.
Mutta, enjoy;
5. Osa, MuutoksiaBPoV
Oli kaksi kuukautta hautajaisista. Olemassaoloni ei ollut muuttunut juurikaan, minulla ei vain ollut isää enää. Edward oli jatkuvasti kyselemässä miten voin. Nytkin istuin valkoisella sohvalla Cullenien talolla Edward vieressäni. Katselimme kun Emmett ja Renesmee pelasivat kesken jäänyttä nyrkkeilypeliään. Molemmat istuivat lattialla. Olin aikaisemmin sanonut Emmettille, ettei antaisi Renesmeen voittaa. Tyttö varmasti huomaisi ja siitä olisi riemu kaukana. Jacob oli keittiössä ryöväämässä jääkaappia ja tuli kohta olohuoneeseen Esme perässään. Esmellä oli kädessään vanha liina, jonka laittoi sohvan käsinojalle. Sekunnin kuluttua liinan päällä makasi voileipä.
“Ai, huppista. Kiitti Esme.” Jacob naurahti ja Esme lähti silmiään pyöräyttäen ja vinosti hymyillen takaisin keittiöön. Luultavasti siivoamaan. Katsoin Jacobiin joka alkoi mussuttaa leipäänsä hyvällä ruokahalulla. Hän oli oleillut täällä aamu kymmenestä asti. Eli siis koko päivän, kello oli jo kuusi illalla. Jaken hiukset olivat taas kynitty lyhyiksi, se oli kokonaan Alicen syytä. Jake meni vain vähän vitsailemaan näyttävänsä moppitukkaiselta hevarilta ja seuraavassa hetkessä hänen vähän yli hartioiden pitkät hiuksensa olivat kadonneet. Oikeastaan, sopihan tuokin tyyli hänelle aika hyvin.
“Jakey kato! Minä olen voitolla!” Renesmee hihkui ja väänteli pelikonsolin ohjaimia käsissään ja tuijottaen 58 tuumaista telkkaria. Emmett näytti hämmästyneen ja epätoivoisen risteytykseltä.
“Perhanan lapsi..” Emmett mutisi ja yritti antaa Renesmeen hahmolle oikean koukun, mutta Renesmee väisti sen ja nauroi makeasti. Renesmee oli kasvanut parissa kuukaudessa pari senttiä pidemmäksi, ja näytti nyt arviolta neljävuotiaalta.
Jacob huomasi jalkojensa juureen ilmestyneen pienen konttaavan olennon, jonka hän nosti syliinsä. Ella nauroi vauvamaisesti Jacobille joka teki ilmeitä. Pian Rosalie lysähti Edwardin viereen sohvalle ja katsoi Ellaa.
“Tuon kokoiseksi hän on hyvä piiloutumaan.” hän naurahti ja katsoi Jacobia, joka oli laittanut Ellan istumaan jalkojensa päälle ja hän hypytti jalkojaan ylös ja alas. Ellalla näytti olevan hauskaa.
“Uskon sen.” huokaisin ja katsoin tyttäreeni, joka antoi armoniskun Emmettin hahmolle. Renesmee nosti kätensä ylös voiton merkiksi ja hurrasi kovaäänisesti Emmettin näyttävän samalla tytölle hapanta naamaa.
“Pelataanko vielä? Jookojookojooko??” Renesmee hihitti ja hyppäsi Emmettin syliin.
“Okei, vielä yksi.” Emmett huokaisi ja vaihtoi pelin asetuksia.
“Vouu, hei Rose täällä on vuoto, toistan täällä on vuoto!” Jacob sanoi ja nyrpisti nenäänsä ojentaen Ellaa Rosalieta kohti. Rosalie alkoi nauraa katketakseen Emmettin hirnuessa taustalla.
“Minähän en tänään enää vaihda yhtään vaippaa, Emmettin vuoro.” Rosalie nauroi ja painui syvemmälle sohvaan, Emmettin lopettaessa nauramisen.
“Mitä se blondi sohvalla sanoi?” Emmett sanoi hitaasti ja antoi pelin ohjaimet Edwardille joka jatkoi Emmettin puolesta peliä.
“Ei iskää, ei se osaa!” Renesmee marmatti ja samalla hänen hahmonsa ja tiukan jabin olkapäähän. Renesmee hymyili ilkikurisesti ja alkoi jakaa oikeita koukkuja.
“Sanoin, että sinä saat luvan vaihtaa vaipan. Olet tehnyt sen viimeisten parin kuukauden aikana vain kolmetoista kertaa. Ja kyllä, minä olen laskenut.” Rosalie sanoi ja näytti kieltä Emmettille joka pyöräytti silmiään. Tuohon hänellä ei olisi vastaan sanomista. Renesmee hurrasi tyrmätessään Emmettin hahmon.
“Hei ottakaa tämä tyttö nyt? Tuntuu, että tuolla mätänee jokin.” Jacob sanoi selvästi hengitystä pidättäen ja huoneeseen tullut Esme nappasi Ellan syliinsä ja suuntasi kohti vessaa.
“Ei, kyllä minä sen voin vaihtaa.” Emmett sanoi ja nappasi tyttärensä Esmen käsistä. Esme nyökkäsi ja hymyili. Ella alkoi parkua.
“Noniin, mennään sitten, haisuli.” Emmett sanoi ja avasi vessan oven ja sulki sen perässään. Hetken oli hiljaista ja kaikki katsoivat Edwardin ja Renesmeen peliä.
“Tehtävä suoritettu.” Emmett sanoi ja antoi Ellan Rosalien syliin. Ella alkoi vääntelehtiä ja ynistä enteillen huutoa. Emmett siirtyi vähin äänin takaisin Renesmeen viereen pelaamaan.
“Edward, mitä tätä lasta vaivaa?” Rosalie sanoi ja heijasi Ellaa hiljaa käsissään.
Edward oli hetken hiljaa ja hymyili sitten katsoen minuun.
“Tyttö haluaa Bellan syliin.” Edward kuiskasi ja suuteli hiuksiani. Mitä? Halusiko tuo suloinen olento
minun luokseni? Hymyilin leveästi ja nousin ylös ottaakseni Ellan syliini. Ella lopetti vääntelehtimisen sen sileän tien kun hän pääsi syliini. Rosalie katsoi minuun ja lysähti takaisin sohvalle. Minä istuin myös takaisin Edwardin viereen. Ella nukahti ja alkoi tuhista hiljaa.
“Minulla on ilmoitusasiaa.” Carlisle sanoi ja tuli takanani seisovan Esmen vierelle. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä hämmästyneinä ja Emmett laittoi pelin ‘pause’ asentoon. Renesmee hyppäsi Edwardin syliin ja kosketti tämän kaulaa.
“Myöhemmin, nyt kuunnellaan Carlislea. Ei se peli minnekään mene” Edward supatti Renesmeen korvaan. Alice ja Jasper tulivat yläkerrasta aika sotkuisen näköisinä ja Jasperilla oli napitettava paita juopon napilla. Emmett ja Jacob purivat molemmat huulta etteivät räjähtäisi nauruun ja herättäisi Ellaa.
“Niin mikä nyt on niin tärkeää, että..” Alice aloitti närkästyneenä ja suki hiuksiaan vähän parempaan kuosiin. Emmett pakotti itsensä katsomaan muualle ja tukahduttamaan naurun ja kaikki vitsit mitkä nyt vain sattui keksimään. Alice pyöräytti silmiään ja veti Jasperin mukanaan lattialle istumaan.
“Minulta kysyttiin eilen töissä kuinka vanha olen.” Carlisle sanoi ja huokaisi hiljaa. Emmett henkäisi sarkastisesti ja laittoi kätensä draamaeleisesti suunsa eteen. Hänen silmänsä olivat pyöristyneet typerän näköisiksi. Carlisle pyöräytti silmiään.
“Jatka” sanoin ja heijasin Ellaa vähän käsivarsillani
“Meidän täytyy muuttaa. Minun täytyisi olla 10-vuotta vanhempi kuin oikeasti olen. Ihmiset alkavat huomata.” Carlisle huokaisi ja suoristi selkäänsä. Oli hiljaista, ainoa ääni joka kuului oli Jacobin raskas hengitys ja Ellan hiljainen tuhina.
“Minne?” Jacob sanoi värittömästi ja vilkaisi Renesmeehen. Jacobille tuotti tuskaa olla tytöstä erossa parikin päivää, saati sitten muuttaisimme pois.
“Älä huoli, Jacob. Emme muuta kauas. Tiesin muuton olevan edessä ja olen lähettänyt työhakemuksia läheisiin kaupunkeihin.“ Carlisle sanoi ja otti Esmeä vyötäröltä. Me kaikki katsoimme Carlislea kysyvästi.
“Me muutamme Oregonin osavaltioon, Astoriaan. Se on vähän yli kahdensadan kilometrin päässä Forksista, mutta silti turvallisen välimatkan päässä. Jacob, sinä pääset sinne juoksemalla parissa tunnissa.”
Muut katsoivat hämmentyneinä Carlislea, minä katsoin Edwardia. Miksi hän ei ollut kertonut minulle tästä mitään?
“Joten, mitä sanotte?” Carlisle sanoi hymyillen. Kaikki nyökkäilivät ja katsoivat Jacobia, joka hänkin lopulta nyökkäsi. Eihän se välimatka niin paljon ole.
“Koulun vuoksi, me kaikki asumme samassa talossa.” Esme sanoi hymyillen vähän omahyväisesti. Sitten muisti, että minunhan olisi aloitettava lukio. Naurahdin itsekseni, tuntui siltä, että olisin jäänyt luokalleni.
“Saanko minäkin aloittaa koulun?” Renesmee kysyi hymyillen aurinkoisesti ja katsoi Carlisleen.
“Saat mennä esikouluun viiden kuukauden kuluttua, kun olet 5-vuotiaan tasolla.” Carlisle hymyili pörröttäen samalla Renesmeen hiuksia, joka alkoi heti haroa joka suortuvaa omalle paikalleen. Tätinsä tyttö, ajattelin virnistäen vähän.
“Entäs siitä eteenpäin?” kysyin katsoen appeeni “Renesmeehän kehittyy edelleen. Mitä järkeä on laittaa tyttö kuukaudeksi kouluun?”
Carlisle naurahti ja katsoi Edwardiin. Edward hätkähti ja huomasin hänen pitävän Renesmeestä lujemmin kiinni.
“Edward selittää sinulle myöhemmin”, Carlisle lupasi ja Edward nyökkäsi minun katsoessa häneen kummastuneena.
Myöhemmin samana iltana mökillä;Pakkasin vaatteita vaatehuoneesta isoihin mustiin matkalaukkuihin. Päätin suosiolla ‘unohtaa’ pakata muutamia samettisia iltapukuja joita en koskaan kuitenkaan tulisi käyttämään. Avasin yhden pukupussin ja otin sieltä sileän, silkkisen, punaisen yöpuvun. Se laskeutui kauniisti alas ja kaula aukkokaan ei ollut mikään järjettömän suuri. Miksi en ollut käyttänyt tätä, tämähän oli upea? Tunsin lämpimän hengityksen niskassani ja hymyilin itsekseni ja käännyin ympäri.
“Missä Rouva Cullen on tuota luomusta piilotellut?” Edward kysyi ja otti minua lanteilta. Naurahdin vähän.
“Se tuoksui silkiltä. Välttelin sitä tässä huoneessa, en tiennyt että silkistä voi saada aikaan jotain mitä voisin pitää.” naurahdin uudestaan ja heitin tuon vaatekappaleen yhdeksi mytyksi avonaiseen matkalaukkuuni. Käännyin ja jatkoin vaatteiden ‘mukaan-ei mukaan-hyi kamala’ lajittelua. Tunsin käsien otteen tiukentuneen aavistuksen verran lanteillani ja Edward painoi huulensa kaulalleni.
“Kulta, nyt täytyy pakata, jos lähdemme huomenna.” naurahdin ja avasin taas uuden pukupussin josta pilkotti jokin pitsinen hirvitys. Tämä menisi hyi kamala/ei mukaan pinoon joka oli kasvanut oven nurkalla jo Renesmeen pituiseksi.
“Jos niin tahdot.” Edward kuiskasi korvaani ja antoi nopean suukon poskelleni ja meni pakkaamaan omia tavaroitaan.
“Minä sain pakattua.” kuului hiljainen ääni vaatehuoneen ovelta. Vaatekasa oli kuin olikin yhtä korkea kuin Renesmee. Tyttö vilkaisi valtavaa vaatekekoa ja hyppäsi sinne.
“Alice-täti on valinnut kamalan paljon ihan hupsuja vaatteita.” tyttö totesi ja muotoili vaatekasasta itselleen jotain tuolinmuotoista ja jäi löhöämään siihen.
“Hyvä. Tätisi ei ole vielä tartuttanut sinuun vielä suvaitsevaisuutta pitsiin” naurahdin ja viskasin sen mustan pitsisen hirvityksen Renesmeen kasvoille ja hän alkoi nauraa.
“Eikä tartutakaan.” Edward mutisi itsekseen ja heitti matkalaukkuunsa kasan khakihousuja. Eikö tuolla miehellä ole muuta kuin khakeja? Naurahdin itsekseni.
“Mitä kaikkea sinun vaatehuoneesi kätki sisäänsä?” kysyin Renesmeeltä, joka ei vastannut. Katsoin kummastuneena tyttäreni muotoista kohoumaa mustan pitsisen iltapuvun alla. Puvun alta kuului hiljaista tuhinaa.
“Hänellä on ollut pitkä päivä.” Edward kuiskasi, käveli kasan luo ja otti Renesmeen käsivarsilleen ja lähti kantamaan tätä huoneeseensa. Missähän tyttö huomenna nukahtaisi?
