Otin tämän kommenttikampanjasta, sillä kirjoitin vastikään itsekin Padmasta, joten teki mieli kurkata, millaisen olet hänestä kirjoittanut
Tässä oli jotekin ihana tunnelma, vaikkakin haikea. Minä tykkään kirjoitustyylistäsi ja vaikka huomasin myös joitakin pitkiä lauseita, ne eivät oikeastaan häirinneet (tiedän, että itsellänikin on tapana välillä kirjoitella liian pitkiä ja monimutkaisia lauseita). Samoin kuin Walle, minäkin tykkäsin Padman pohdiskelevasta kerronnasta ja siitä, miten hän on selvästi erilainen persoona kuin kaksoissisarensa. On aina mielenkiintoista nähdä, millaisia taustoja tällaisille vähemmän tunnetuille sivuhenkilöille rakennetaan - siinä olit mielestäni onnistunut hyvin ja Padman perheestä sekä hänen ja Parvatin eroista ja keskinäisestä suhteesta kertominen tuntui luontevalta ja siltä, kuin se voisi olla juuri noin ihan canonin mukaan
Tässä tarinassa oli monia yksityiskohtia, joista pidin: Lunan ja Padman samanlaiset luudat, Lunan värittömät ripset ja makkarasukat, Padman tausta, joka näkyi esimerkiksi sarina kaavun alla ja unet, joista tarina alkaa ja joihin se myös päättyy. Kirjoitat Padman ihastumisesta ihanasti ja juuri tuo pohdiskelevuus sopii siihenkin, kun Padma huomaa kaikkia pieniä yksityiskohtia Lunasta. Lukijana sitä oikein olisi toivonut, että Padma olisi rohkaistunut juttelemaan Lunalle! Mutta toisaalta tuntuu, että Padma kasvoi näiden vuosien aikana omalla tavallaan ja voi siksi tuntea onnea Lunan puolesta, kun tämä saa ihanan perheen. Siltä osin tarina kietoutuu hienosti myös canoniin!
Kiitos tästä, kauniisti kirjoitettu ja haikeudestaan huolimatta lempeä ja ilahduttava tarina!
