Title: Keltainen auringonkukka
Author: *ssalla
Rating: S
Pairing: not. Kertoo Tom Valedrosta 15v
Genre: angst
Disclaimer: Potterit kuuluvat J.K.Rowlingille, minä pistän ne vain angstaamaan.
Summary: Mitään kaunista ei enään ollut.A/N: osallistuu
osastohaasteeseen .
Miksi kaiken pitää olla niin hankalaa? Mitä minä olen tehnyt väärin? Eihän mikään voi olla minun vikani? Vai voiko?15-vuotias nuori luihuispoika, Tom Valedro, istui pimeässä kirjaston nurkassa. Tämä itki. Itki ja toivoi ettei kukaan kuulisi tai näkisi häntä. Kaikki hänen elämässään oli mennyt pilalle sen jälkeen kun hänen rakas tyttönsä jätti hänet. Kaiken sen jälkeen mitä hän oli tehnyt heidän yhteisen elämän eteen!
Menetän kaiken uskottavuuteni. Onko sillä edes väliä? Miksi luotin siihen tyttöön? Enkö oppinut äidistäni ettei naisiin voi luottaa?Tom pyyhki kyyneleen poskeltansa. Hänen oli aika ryhdistyä. Poika yritti nousta, mutta tämän jalat eivät kantanetkaan joten tämä kaatui takaisin lattialle.
Miksi olen näin heikko? En halua olla näin heikko! Miksi edes itken? Tunteidenko takia?Tom otti tukea kirjahyllystä ja nousi pystyyn. Tämä käveli toiselle puolelle kirjastoa jossa oli iso akkuna. Siitä näki Mustanjärven, violettia hohtavan kuun ja tuulessa huojuvat pimeät kuusenlatvat.
Tämäkö se tunne on? Se miten pidän maisemasta ja miten se tuo mieleen kaikki kauniit muistot? Ei helvattu...Tom löi nyrkillä akkunaa, mutta se oli taialla suojattu eikä mennyt rikki. Kyyneleet ilmestyivät jälleen pojan silmäkulmiin.
En halua näitä! En halua muistaa mitään kaunista, en halua kokeakkaan sitä! Voiko tunteet tappaa?Tom kuivasi kyyneleensä ja nosti päätänsä päättäväisenä ylös. Se oli siinä.
Unohdan kaiken tämän. Teen sydämestäni kylmän ja tunteettoman. Voiko typerämpää asiaa olla kuin tunteet?Tom unohti vihlovan kivun sydämestään. Se oli ohi nyt. Kaikki muistot, kaikki maisemat - kuolleet. Tom virnisti itselleen. Hänestä tulisi vielä mailman mahtavin ja tunteettomin velho. Kävellessään pois kirjastosta poika ei huomannut kuinka keltainen auringonkukka akkunan vieressä kuihtui mustaksi ja tiputti terälehtensä kylmälle kivilattialle. Mitään kaunista ei enään ollut.
