Kirjoittaja Aihe: Granaattiomena (Hermione/Tom, K-11, romance) VALMIS 9.9.  (Luettu 33646 kertaa)

Margareta

  • ***
  • Viestejä: 12
Vs: Granaattiomena (Hermione/Tom, K-13, romance) VALMIS 9.9.
« Vastaus #140 : 04.11.2012 02:01:57 »
Oi, aivan kertakaikkisen ihana ficci, vaikka paritusta aluksi karsastinkin.
Hahmot on todella hyvin kirjoitettu, pidin varsinkin nuoresta Minervasta ja oli mukavaa että hän ystävystyi Hermionen kanssa. Olen Minerva/ Albus fani ikuisesti, sanoi Row- täti mitä tahansa Albuksen mieltymyksistä ja varsinkin viimeinen lause oli aivan ihana. :)

Kiitos ihanasta ficistä,
Margareta
Kutoo päälikönmerkin vain vihansa pirta, olkoon suonissaan veri kuin tulinen pirta. Nyt murra jo kahleet isäsi täpaan tai kuole kuin isäs- niin oot sinä vapaa!

Elayne

  • suden sisar
  • ***
  • Viestejä: 183
  • vihreä ajah
Vs: Granaattiomena (Hermione/Tom, K-13, romance) VALMIS 9.9.
« Vastaus #141 : 01.12.2012 20:26:01 »
Mäkin oon siis aivan ihastunut tähän. Rakastan tätä paritusta! Ylipäänsä tuollaisia... jännittäviä ja mielenkiintoisia parituksia  :D

Ja siis, jotenkin aivan ihanasti kuvailtu tuo Riddle. Ei ehkä minun kuvitelmieni mukainen (kuulostipa pervolta) , mutta se tähän toi mielenkiintoa. Syrjäänvetäytyvä, sekä ei julma vaan kärsinyt Tom. Suloista  :-*

Ihanaa, kun tämä oli näin pitkä ja vielä valmis. En voi kylläkään kiljua jatkoa, mutta eipä siinäkään mitään  :D
Fred&George<3<3       Riesu <3      Harry <3
Draco <3                      Tom<3

jaina

  • pokemon-kouluttaja
  • ***
  • Viestejä: 1 645
Vs: Granaattiomena (Hermione/Tom, K-13, romance) VALMIS 9.9.
« Vastaus #142 : 29.12.2012 12:12:20 »
Vautsi. Olen aika sanaton.

Tämähän otsikko ja paritus on pyörinyt ties kuinka kauan tuolla kaikkialla, olen siis törmännyt tähän hyvinkin usein. Ficin viimeinen osa on julkaistu täällä paria päivää vajaa vuosi sitten ennen kuin edes rekisteröidyin Finiin. Paritus ei ole kiinnostanut kyllä ollenkaan, se ei ole vaikuttanut yhtään järkevältä.

Eilen kuitenkin törmäsin tähän ficciin ja luin sen sitten eilisen iltapäivän ja illan aikana. Mitä voisin tähän kommenttiin kirjoittaa? En tiedä. Olen aika sanaton.

Sanotaan vaikka näin, että "Granaattiomena"-ficci sai minut ihan koukkuun! Tykkäsin ihan älyttömästi koko ideasta ja tuo alkukohtaus, jossa Hermione loihtii Voldemortiin kirouksen, on hyvä. Hänen täytyi saada Tomiinkin samantyylinen yhteys, että pystyi palaamaan takaisin aikaansa. Parasta tuossa on se, että se yhteys tuli luonnostaan ja Hermione alkoi jo ajatella, että onhan tämä 40' ihan kiva lukukymmen.

Mielestäni on todella hyvä, että Tomin ja Hermionen välit alkoivat viileästi, jonka jälkeen ne hieman lämpenivät, mutta viilentyivät sitten uudelleen ja sitten lämpenivät lopullisesti. Uskottavaa, sillä juttuihin ei vain rynnätty heti. Mua ärsyttää esimerkiksi joissakin Draco/Hermione-jatkoficeissä se, kuinka kaksikko muodostaa hirmunopeeta yhteyden, esmes ihan ensimmäisessä luvussa (vihataan toista ja seuraavassa kappalejaossa jo ajatellaankin, että 'oi vitsit toi on hyvännäköinen'). Joissakin ficeissä tuo toimii, muttei olisi toiminut tässä.

Ensi suudelma tuli hyvässä paikkaa. Tom luotti Hermioneen ja vei hänet Salaisuuksien Kammioon. Hän paljasti tytölle tekosensa ja oli jopa huolissaan, että mitä Hermione niistä ajatteli. Eka kertakin oli kaksikolla söpö.

Tykkäsin siitä, ettei Tom joulutanssiaisissa tehnyt muuta kuin vähän suutahtanut Hermionelle. Olisi ollut vähän lapsellistakin suuttua oikein kunnolla tuosta 'totuus vai tehtävä?'-jutusta, koska Hermione sanoi rehellisesti, että olisi halunnut Tomin muutenkin mukaan. Eri asia olisikin sitten ollut, jos se olisi ollut tytölle pelkkä tehtävä. Onneksi Tom tuntui lukevan Hermionea sen verran hyvin, että ymmärsi tytön olevan todellakin pahoillaan. Se lumikohtaus oli aika söpö. Kaikki ne Tomin lempeät haukkumiset sopivat hahmoon todella hyvi.

Tom oli muutenkin tosi hyvin kirjoitettu - niin hyvin, että oi nam. Mahtavaa! Katsekontaktin välttely oli hyvä, Tom selvästikin oli vähän ujokin tai ainakin pelkäsi näyttää syvimpänsä. Hermione muutti tietämättään Tomia tosi paljon ja oli hienoa lukea tuo kehitys. Kylmyydestä ensin pieniin virnistelyihin ja myöhemmin kunnon tervehtimisiin, kävelytuokioihin, keskusteluihin ja sitten vitseihin, ja niiden jälkeen hellyyteen. Tomista ilmeni ihan eri ulottuvuuksia, jotka olivat kaikki yhtä pinnan alla. Yllätyin myös positiivisesti siitä, kun Tom kertoi, ettei olisi halunnut itse asiassa tappaa Myrttiä. Tom oli myös ymmärrettävä kertoessaan miksi vihasi isäänsä niin paljon - tämä oli pettänyt sekä hänet että pojan äidin. Ihan syystäkin Tom oli niin vihainen ja pettynyt. Sitä ei tuoda ehkä kunnolla kirjassa tai elokuvissa esille, koska Voldemort on se pääroisto.

Lopetus oli tietysti surullinen, mutta myös koskettava. Tom oli tajunnut että rakastaa Hermionea, eikä halunnut olla se, mikä hän tulevaisuudessa tulisi oleman. Hän tiesi varmasti ettei selvisi tuosta noin vaan Voldemortin kohtaamisesta. Eihän hän muuten olisi Hermioneen mukaan tullut tytön omaan lukukymmeneen. Tom tuli sinne, koska hän rakasti Hermionea ja oli valmis. Oli valmis tuhoamaan sen pahuuden. Jotenkin se veti vähän sanattomaksikin. Tom rakasti Hermionea niin paljon, että halusi tuhota oman pahan itsensä. Varmasti tiesi, ettei selviäisi. Olihan se ihan loogistakin, että jos hän tuhoaa tulevaisuuden itsensä, niin tuhoaa hän oman itsensäkin. Vau.

Tykkäsin siis hurjasti tästä ficistä! Jos pitäisi miinusta keksiä, niin kaksi juttua on. Ensinnäkin kirjoitusasu - kieli sinällään oli moitteetonta, helposti luettavissa jne. . Teksti oli kuitenkin aika pötköön kirjoitettua, joten olisi ollut kivempi lukea, jos tapahtumien välissä olisi ollut enemmän noita rakoja. Toinen miinus on se, että minä ainakin itse menin ihan sekaisin välillä noista Hermionen kavereista ja siitä, kuka on kenenkin kanssa. Ehkä sitten luin jotenkin liian huolimattomasti sen kohdan, jossa he esittäytyvät ja kertovat suhteistaan, mutta kuitenkin minulta meni vähän ohi osa niistä jutuista. Ei sillä että olisin kauheasti jäänyt paitsi tyttöjen jutuista, pääponttihan oli Tom/Hermione ja ihana nuori Minerva. :)

Kiitoksia siis kovasti tästä ihanasta ficistä! Vähän pitkä kommentti tuli, mutta koska kommentoin nyt kaikkea, niin mitä muutakaan voi olettaa tällaiselta kirjoittajalta? Hah! :-)
"you’re a strong girl. personally i think that you’re gonna pull through with a minimal amount of post traumatic stress. or maybe a few years of profoundly disturbing nightmares."

r.i.p. 1939-2014
r.i.p. 2005-2016

Lyra

  • ***
  • Viestejä: 1 722
Vs: Granaattiomena (Hermione/Tom, K-11, romance) VALMIS 9.9.
« Vastaus #143 : 27.05.2015 22:59:23 »
Ihanan ficin oot kirjoittanu, se täytyy myöntää. Tuun jatkamaan kommenttiani kunhan olen lukenut uudelleen läpi mut yhestä jutusta pitää kysyä eka


voinut kysyä ne joltain tuttavaltaan.
“Sinun veljesi työskentelee Sianpäässä”, hän sanoi lopulta. “Kolmannessa kerroksessa on tarvehuone, se ilmestyy silloin kun sitä tarvitsee, eivätkä monet tiedä siitä. Ja tuota…”


Ykkösluvusta tällanen pätkä,  eikös tarvehuone ole kuudennessa/seitsemännessä kerroksessa? Pisti silmään

Vehka

  • Unenkutoja
  • ***
  • Viestejä: 5 783
  • Phantom Thief of Hearts
Vs: Granaattiomena (Hermione/Tom, K-11, romance) VALMIS 9.9.
« Vastaus #144 : 26.11.2019 13:57:06 »
Heh. Tämä on edelleen Finissä suosikkificcejäni, mutta en näemmä ole mokomaa koskaan edes kommentoinut - hyi minua! Enkä kyllä mitään kauhean erikoista kommenttia saa aikaan nytkään, mutta tulinpa näin vuosien jälkeen kertomaan, että luen tämän varmaan suunnilleen joka toinen vuosi, ja vielä näin melkein kolmikymppisenäkin uhkaa itkettää melkein joka kerta. :D

Tulee samalla nostettua tämä helmi taas Hunajaherttuan etusivulle, niin toivottavasti uudet ficcaajasukupolvet löytävät sen taas. ;) Katsotaan, käynkö vaikka viiden vuoden päästä heittämässä seuraavan kommentin. ♥

(Ja huh, tämä on toden totta kaksitoista vuotta vanha! No, laatu kestää. ♥♥♥)

tell me, Atlas, what is heavier:
the world or your heart?

Thelina

  • Unelias luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 516
Vs: Granaattiomena (Hermione/Tom, K-11, romance) VALMIS 9.9.
« Vastaus #145 : 24.12.2019 09:50:02 »
Kivaa, että Nevilla nosti tätä, sain tästä mahtavaa joululukemista <3 paritus kuulosti vähintäänkin epäilyttävältä, mutta kun tajusin, että kyseessä oli aikamatka Voldemortin nuoruuteen, kiinnostuin heti! Upeasti kirjoitettu kaikki se Hermionen kipuilu ihastumisen kanssa, kun samalla kuitenkin tietää, mitä tulevaisuus tuo Tomille tullessaan. Pidin myös menneisyyden Tylypahkan kuvaamisesta eroineen ja yhtäläisyyksineen. Helppo kuvitella, Hermione hajoilemassa tupatovereidensa hääpuheille ja näiden kauhistelut, kun Hermione ja Tom löytyivät nukkumasta sohvalta :D Loppu oli kipeä, mutta ihana - Minervan sormus oli hieno yksityiskohta, joka päätti muuten surullisesti loppuvan tarinan rakkaudella. Kiitos tästä, toivottavasti moni tarttuu tähän vielä seuraavienkin 12 vuoden aikana :)
Kurkista matka-arkkuun

Avatar Ingridiltä ♥